N
N34
Vieras
Takanani on lähes kymmenen vuoden avioliitto. Meillä on kaksi yhteistä lasta. Mieheni oli ns. machomies, ei osallistunut kotitöihin, kävi poikien riennoissa kun huvitti, epäilen että taisi pettääkin joskus, todisteita ei kyllä ole. Lapsille tosin oli ja on ihan mukava isä. Kaverit olivat miehelleni ykkönen, lapset kakkonen ja minä kolmonen. Erotessamme miehelläni oli säätöä toisen naisen kanssa, sanoi etteivät olleet vielä menneet keskustelua pitemmälle mutta oli rakastunut tähän naiseen.
Exän plussat: ei alkoholisti eikä väkivaltainen, seksi todella hyvää ja usein, hyvä ja miehekäs ulkonäkö, kätevä remonttimies, hyvä työpaikka, mukava isä pojille.
Miinukset: päätti kaikesta minun mielipidettä ei kysytty kuin korkeintaan sohvan väristä, itsekäs, tosi usein menossa poikien kanssa, uskoton (?), katseli ja kehui avoimesti toisia naisia, ei tehnyt mitään kotitöitä, minä siivosin, pyykkäsin silitin, tein ruoan....
Erosta on nyt noin kolme vuotta. Päätin että en ikinä enää ota machomiestä itselleni vaikka olen jo pienestä pitäen ollut heikkona vain tähän miestyyppiin. Ihme juttu sinänsä mutta peruskiltit miehet eivät syystä tai toisesta vain oikein sytytä. Puolitoista sitten kuitenkin tapasin tällaisen kiltin miehen. Muutimme yhteen vajaa vuosi sitten. Hän on oikein ihana ja meillä menee mukavasti, kotityöt ja rahat jaetaan, päätökset tehdään yhdessä, hän on kiltti minulle ja lapsille, hän lähes palvoo meitä jne...
Nykyinen mieheni ei sytytä minua samalla tavalla kuin exäni, meillä on seksiä mutta selvästi vähemmän ja huonompaa kuin exäni kanssa. Olenkin jo vuoden ajan nähnyt 'päiväunia' exästäni ja siitä miten hän ottaa minut. Olen nyt katsellut häntä 'sillä silmällä' ja tuntuu että pelkästään hänen miehekkään olemuksensa katselu kiihottaa minua. Jos rehellisiä ollaan niin nimenomaan siksi että tiedän millainen hän on ihmisenä. Kun ex reilu viikko sitten toi lapsia oli mieheni kaupassa ja minä yksin kotona. Exäni sanoi että on huomannut miten katselen häntä ja tietää että minä kaipaan häntä takaisin. Kielsin mutta ex kutsui luokseen seuraavaksi illaksi keskustelemaan asiasta. Minä hölmö menin ja yksi asia johti toiseen, tosin arvasin sen jo mennessäni ja tavallaan sekä toivoin että pelkäsin sitä. Seksi oli parempaa kuin ikinä. Myönsin rakastavani ja kaivanneeni exää ja haluavani tämän takaisin. Sanoin että teen mitä hän haluaa, kerroin kuinka hän oli valovuoden parempi rakastaja ja miehekkäämpi kuin nykyinen mieheni, lupasin tehdä exälleni niin monta lasta kuin tämä haluaa, aiemmin ex halusi lisää lapsia mutta minä en enää kahden jälkeen, lupasin exälle kuunkin taivaalta koska tämä oli minun oma urokseni. Olen tämän jälkeen käynyt exällä vielä kaksi kertaa, eilen ja perjantaina. Olemme rakastelleet ilman kondomia jota me nykyisen kanssa käytämme ehkäisyyn.
Ex ilmoitti, ei siis kysynyt, että minä jätän nykyisen ja me muutamme taas yhteen. Ex sanoi että hän tulee huomenna käymään ja me yhdessä kerromme nykyiselle miehelleni että tämä voi alkaa pakkaamaan, asunto on minun ja exän entinen ja nykyisin minun nimissäni. Tuntuu kuin menisin sekaisin. Tunteeni huutaa jes jes jes kyllä kyllä kyllä ja minua kiihottaa järjettömästi kun ajattelen exää nöyryyttämässä nykyistä miestäni ja ottamassa minut taas naisekseen. Toisaalta järkeni säälii nykyistä miestäni ja itseäni. Olenhan taas menossa exän keittiöpiiaksi ja toisaalta tämä kutkuttaa tunteita järjettömästi. Eniten kuitenkin järjissäni ollessani halveksin itseäni, olenhan nyt loukkaamassa ja satuttamassa miestä joka on ollut todella kiltti minulle ja lapsilleni. Hän on pohjimmiltaan ujo ja herkkä sekä hiukan sulkeutunutkin, lähes täysin exäni vastakohta. Hän on lapseton ja haaveilee yhteisestä lapsesta tajuamatta lainkaan missä mennään. Pelkään että hän menee aivan palasiksi. Tiedän hänellä olevan takana jo yhden erittäin kipeän jättämiskokemuksen josta hänellä kesti kauan toipua. Ja se oli kuitenkin pientä tähän tulossa olevaan verrattuna.
En tiedä mitä odotan vastaukseksi, tiedän että teen kamalan väärin mutta en voi mitään itselleni, tunteeni, haluni ja himoni vievät minua väistämättä junan alle, se juna on ex ja sen alle jää sekä minä että viaton ja herkkä mies. Taidan olla melko häiriintynyt nainen vaikka sitä ei kukaan päällepäin varmasti näekään. Päällepäin olen kuin kuka tahansa akateeminen, 30+, eronnut, kahden lapsen äiti mutta sisälläni kiehuu. Odotan ja pelkään huomista kuin järjetön, työnteosta ei kannata haaveillakkaan.
Exän plussat: ei alkoholisti eikä väkivaltainen, seksi todella hyvää ja usein, hyvä ja miehekäs ulkonäkö, kätevä remonttimies, hyvä työpaikka, mukava isä pojille.
Miinukset: päätti kaikesta minun mielipidettä ei kysytty kuin korkeintaan sohvan väristä, itsekäs, tosi usein menossa poikien kanssa, uskoton (?), katseli ja kehui avoimesti toisia naisia, ei tehnyt mitään kotitöitä, minä siivosin, pyykkäsin silitin, tein ruoan....
Erosta on nyt noin kolme vuotta. Päätin että en ikinä enää ota machomiestä itselleni vaikka olen jo pienestä pitäen ollut heikkona vain tähän miestyyppiin. Ihme juttu sinänsä mutta peruskiltit miehet eivät syystä tai toisesta vain oikein sytytä. Puolitoista sitten kuitenkin tapasin tällaisen kiltin miehen. Muutimme yhteen vajaa vuosi sitten. Hän on oikein ihana ja meillä menee mukavasti, kotityöt ja rahat jaetaan, päätökset tehdään yhdessä, hän on kiltti minulle ja lapsille, hän lähes palvoo meitä jne...
Nykyinen mieheni ei sytytä minua samalla tavalla kuin exäni, meillä on seksiä mutta selvästi vähemmän ja huonompaa kuin exäni kanssa. Olenkin jo vuoden ajan nähnyt 'päiväunia' exästäni ja siitä miten hän ottaa minut. Olen nyt katsellut häntä 'sillä silmällä' ja tuntuu että pelkästään hänen miehekkään olemuksensa katselu kiihottaa minua. Jos rehellisiä ollaan niin nimenomaan siksi että tiedän millainen hän on ihmisenä. Kun ex reilu viikko sitten toi lapsia oli mieheni kaupassa ja minä yksin kotona. Exäni sanoi että on huomannut miten katselen häntä ja tietää että minä kaipaan häntä takaisin. Kielsin mutta ex kutsui luokseen seuraavaksi illaksi keskustelemaan asiasta. Minä hölmö menin ja yksi asia johti toiseen, tosin arvasin sen jo mennessäni ja tavallaan sekä toivoin että pelkäsin sitä. Seksi oli parempaa kuin ikinä. Myönsin rakastavani ja kaivanneeni exää ja haluavani tämän takaisin. Sanoin että teen mitä hän haluaa, kerroin kuinka hän oli valovuoden parempi rakastaja ja miehekkäämpi kuin nykyinen mieheni, lupasin tehdä exälleni niin monta lasta kuin tämä haluaa, aiemmin ex halusi lisää lapsia mutta minä en enää kahden jälkeen, lupasin exälle kuunkin taivaalta koska tämä oli minun oma urokseni. Olen tämän jälkeen käynyt exällä vielä kaksi kertaa, eilen ja perjantaina. Olemme rakastelleet ilman kondomia jota me nykyisen kanssa käytämme ehkäisyyn.
Ex ilmoitti, ei siis kysynyt, että minä jätän nykyisen ja me muutamme taas yhteen. Ex sanoi että hän tulee huomenna käymään ja me yhdessä kerromme nykyiselle miehelleni että tämä voi alkaa pakkaamaan, asunto on minun ja exän entinen ja nykyisin minun nimissäni. Tuntuu kuin menisin sekaisin. Tunteeni huutaa jes jes jes kyllä kyllä kyllä ja minua kiihottaa järjettömästi kun ajattelen exää nöyryyttämässä nykyistä miestäni ja ottamassa minut taas naisekseen. Toisaalta järkeni säälii nykyistä miestäni ja itseäni. Olenhan taas menossa exän keittiöpiiaksi ja toisaalta tämä kutkuttaa tunteita järjettömästi. Eniten kuitenkin järjissäni ollessani halveksin itseäni, olenhan nyt loukkaamassa ja satuttamassa miestä joka on ollut todella kiltti minulle ja lapsilleni. Hän on pohjimmiltaan ujo ja herkkä sekä hiukan sulkeutunutkin, lähes täysin exäni vastakohta. Hän on lapseton ja haaveilee yhteisestä lapsesta tajuamatta lainkaan missä mennään. Pelkään että hän menee aivan palasiksi. Tiedän hänellä olevan takana jo yhden erittäin kipeän jättämiskokemuksen josta hänellä kesti kauan toipua. Ja se oli kuitenkin pientä tähän tulossa olevaan verrattuna.
En tiedä mitä odotan vastaukseksi, tiedän että teen kamalan väärin mutta en voi mitään itselleni, tunteeni, haluni ja himoni vievät minua väistämättä junan alle, se juna on ex ja sen alle jää sekä minä että viaton ja herkkä mies. Taidan olla melko häiriintynyt nainen vaikka sitä ei kukaan päällepäin varmasti näekään. Päällepäin olen kuin kuka tahansa akateeminen, 30+, eronnut, kahden lapsen äiti mutta sisälläni kiehuu. Odotan ja pelkään huomista kuin järjetön, työnteosta ei kannata haaveillakkaan.
Mutta koska olet jo nykyistä miestäsi pettänyt, niin parempi se on nyt mennä sitten loppuunasti. Muista sitten kantaa vastuu teoistasi ja päätöksestäsi. Parempi vain, että nykyisesi saa mahdollisuuden löytää arvoisensa kumppanin, sinä kun et sitä taida olla. Taas vaan saa kyllä ihmetellä miksi kannattaa olla kunnollinen ja kiltti mies, jos tämä on palkka siitä? 
