Olenko paska äiti jos alan etä-äidiksi?

[QUOTE="tuuli";29619024]Entä jos isä on enemmän arjesta vastuussa opiskeluaikasi ja sitten palaatte vuoroviikkoihin. 1,5vuotta menee nopeasti.[/QUOTE]

No jotenkin näin sitä ollaan ajateltu, ei toki voi sitten enää vain lapsilta kysymättä tehdä päätöstä heidän asuinpaikastaan. Ovat silloin jo sen ikäisiä että saavat itsekin vaikuttaa.

En toki ole kokonaan hylkäämässä lapsiani. Päävastuu on vain lasten isällä tämän koulun ajan. Pahalta silti tuntuu. Vaikka se on lasten etu. Lapsillani on hyvä isä, joka rakastaa lapsiaan ja haluaa olla heidän kanssaan. Luotan hänen lastenhoitotaitoihinsa.

 

En lähtisi lapsilta kyselemään. Jos vanhin on nyt 1.-luokkalainen, niin sitten 3.-luokkalainen? Ei kannata sen ikäistä kuormittaa aikuisten vastuulla olevalla asialla. Sen sijaan kertoisin järjestelystä todella perusteellisesti, ettei mikään jää epäselväksi. Ja tietenkin myös pitäisin tämän sopimuksen!

 

Ja siis 12-vuotiaskaan ei saa itse asiaan virallisesti vaikuttaa, vaan jos tulisi oikeuskäsittely, niin hänen mielipidettään kuultaisiin.

 

Itse mielummin muuttaisin lähemmäs koulua, jotta matka olisi lapsille helpompi kulkea. Pyytäisin myös apua lähipiiriltä lastenhoidossa.
Toisaalta ajattelet hienosti lasten parasta, itse en kumminkaan pystyisi "luopumaan" lapsistani. Ehkä ihan hektisimmäksi ajaksi voisin (pari kk:tta) ja tekisin ajasta kirjallisen sopimuksen, että saisin lapset varmasti kotiin, kun tilanne on ohi.
Sitä täytyy tarkasti punnita mikä elämässä on tärkeintä..

Hmm eikö lasten oma isä ole juuri sitä lähipiiriä mitä suuremmissa määrin?

Ymmärrän sen, että lapset ovat tärkeitä ja rakkaita, niinhän he ovat tai ainakin kuuluisi olla, maailman tärkein asia niin äideille kun isille. Jotenkin me äidit tahdomme nostaa itsemme isien yläpuolelle ja kuvittelemme olevamme lapsille ainoat oikeat lähihuoltajat. Silloin tulee juuri tämä (harha?) ajatus, että lapsille ainoa hyvä paikka on äidin luona. näin se ei kuitenkaan ole. Tärkeintä on että lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Toki monilla lapsilla o paljon rakastavia ihmisiä ympärillään vanhempien lisäksi. Ja helposti me äidit (ja joskus isätkin) ohitamme toisen vanhemman ja käytämme tukenamme näitä lapsen ympärillä olevia muita lapselle tärkeitä ihmisiä.

Itse koen kuitenkin, että aina pitäisi lähteä lapsen oikeuksista liikkeelle. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja jos hänellä on kaksi tasapainoista vanhempaa, kuuluu heidän ensi sijaisesti hoitaa lapsi ja päättää hänen asioistaan. Jos toinen vanhempi ohittaa toisen vanhemman (kun halua pitää lapset itsellään) toimii hän itsekkäästi, ei lapsen parhaaksi.

Kyllä minusta siis äiti joka haluaa minimoida ajan jonka lapsi on yksin tai vieraan hoidossa ja tämän vuoksi antaa lähihuoltajuuden isällä toimii silloin juuri niin, että hänelle on lapset ja heidän hyvinvointimaailman tärkein asia!

Äiti joka uhraa elämänsä, jättää koulutukset kituuttaa huonolla palkalla, vaan siksi että hän saa pitää lapset luonaan asumassa, hän on martyyri ja siitä seuraa helposti katkeruus, joka voi kostautua lapselle...

 

Oi tässä viestiketjussa on kunnolla asiaa ei mitään satuiluja