Olenko paska äiti jos alan etä-äidiksi?

koskaan laittaa rahaa (työtä, opiskelua) lasten edelle. Olet hylkäämässä lapsesi ja vielä niin pienet.
Olet huono äiti, todella huono. Lapset saavat kärsiä.

 

koskaan laittaa rahaa (työtä, opiskelua) lasten edelle. Olet hylkäämässä lapsesi ja vielä niin pienet.
Olet huono äiti, todella huono. Lapset saavat kärsiä.

Hyvä äiti miettii, mikä on lapsille parasta. Hyvä äiti myös ymmärtää isän merkityksen tasavertaisena vanhempana. Sinä toivottavasti et ole äiti ollenkaan.

 

Täältä tulee lokaa niskaan vaikkei tekisi mitään väärää. Tee siis kuten itsestäsi tuntuu jos miehelle asia ok. Ei kukaan hyödy väsyneesti ylisuorittajaäidistä tai siitä että lopetat osan ja marttyyrinä olet kokopäivääiti vaikka oikeasti haluaisit muuta.

 

On se kumma, miten heti äiti saa paskaa niskaan, jos edes suunnittelee etä-äitiyttä??
Ukot vaan saa lähtee kävelemään tuosta noin vaan, tehdä mitä vaan ja vain jeesustellaan kevyesti ja se siitä!!
Äidit ja isät ovat parhaimmillan, kun pystyvät sopimaan mahdollisemman joustavamman ja lapsille sopivimman muodon asumisesta ja kasvatuksesta! Se kasvatus tosin voip koetella ja olla erilaisiakin, mutta esim. vuoroviikko kuulustaa sopivalta-kelle se sopii ja kemiat pelaa vielä eronkin jälkeen...
Jos lapset jäävätkin isälle, niin onko se niin ihmeellistä...viissiin lehdissäkin on, kun aina hehkutellaan näitä harvoja(?) yh-isiäkin...
Luopuminen on taatusti raskasta ja kamalaa-vaikka vain hetkellisesti, mutta toivottavasti lopputulos palkitsee....
Pohdi rauhassa vaihtoehtoja, kunhan jatkossa muistatte myös ettei äkkiseltään tilannetta muutella ja lapsiltakin kysellään mielipiteitä....

 

Herranen aika sentään näitä kirjoituksia täällä.

Siis ap sinä et ole paska äiti jos alat etä-äidiksi.
Tuo kaikki mitä kerroit koulusta ja matkoista ja muusta osoittaa, että rakastat lapsia ja ajattelet heitä.

Miksi ajatellaan aina, että isä on se joka alkaa etävanhemmaksi.
MOLEMMAT vanhemmat ovat lapselle tärkeitä.
Se alkaa etäksi, joka pystyy lapselle paremman olosuhteen luomaan, ei saisi olla mikään automaattinen juttu, että nainen on se joka lapset ottaa.

Miksi sitten kenenkään mielestä etäisä ei ole paska isä. miksi isä ei voisi olla lähivanhempi, miksi sen täytyy muka olla aina äiti.

Ne jotka sanovat, että lapset tarvitsevat enemmän äitiä, ovat niitä äitejä, jotka omivat lapset vauvoina ja taaperoina. Mies ei saa edes vaippaa vaihtaa ilman, että nainen opastaa puolituntia vieressä.
Syöttämisestä ja nukuttamisesta ja muusta puhumattakaan.
Niissä perheissä se äidin rooli kasvaa suuremmaksi.

Mutta on myös perheitä, joissa isät SAAVAT hoitaa lapsiaan, niissä isäkin on tärkeä lapselle

 

Lasten parhaaksi olisi varmasti asua isällään, eivät he siitä kärsi. Ainut joka jää paitsi olet sinä, kun jäät pois lasten elämästä. Ystäväni alkoi etä-äidiksi, mies ja lapset jäi asumaan heidän vanhaan omakotitaloonsa. Ystävälleni ei olisi ollut varaa asua siinä talossa ilman miestään. Ihan hyvä äiti on, muttei tosiaan enää samalla lailla lasten arjessa. Itse en vaan pystyisi tekemään sellaista ratkaisua.

 

Minusta ap ajattelee vaan lastensa parasta ja noin pitäisi kaikkien vanhempien toimia. Se osoittaa vaan rakkautta kun osaa luopua ja myöntää tosiasiat. Esimerkiksi jos molemmat vanhemmat haluava lapset luoksensa eron sattuessa ja tästä ei päästä yksimielisyyten vaan päädytään esim vuosien riittelyyn oikeusteitse. Lapsethan siinä kärsivät. Minusta se osoittaa vaan rakkautta jos uskaltaa antaa periksi ja saa näin riitelyn loppumaan ja lapsille yhteistyökyiset vanhemmat. Eli mieluummin ne lapset isänsä luo asumaan ja vanhemmille sopu kuin että asiasta riidellään jatkuvasti ja raastavasti. Ketkä muut siinä eniten kärsivät kuin lapset.

 

Hyvä äiti miettii, mikä on lapsille parasta. Hyvä äiti myös ymmärtää isän merkityksen tasavertaisena vanhempana. Sinä toivottavasti et ole äiti ollenkaan.

Olen samaa mieltä, että rahaa ei voi koskaan nostaa lapsen yläpuolelle, jotenka toivottavasti sinä et ole äiti kenellekään...tai sitten olet pelkkä etä-äiti.
Ymmärrän sinua, joka pidät lapset etusijalla tarkoittaen myös lasten etua!

 

Kiitos kannustavissta vastauksista osalle kirjtoittajista. Tämä on tosiaan pohdinta-asteella vasta ja jos jotain muutosta tulee tilanteeseen niin pikkuhiljaa kesän mittaan. Ei mitään äkkinäisiä muutoksia.

Ilkeille kirjoittajille: Teidän mielestä siis on parempi, että lopetan työt, alan nostamaan rahaa sossusta ja hetkeksi aikaa liitosta, kunhan vain olen lasteni lähellä? Tällä tavalla asumme pienessä 56 neliön vuokrakaksiossa koko lopun elämäämme...
Kun taas vajaassa parissa vuodessa saan itselleni kunnon ammatin, työn vaatimusten muuttuessa, minulla on varaa elättää lapseni ja antaa heille sellainen elämä kuin he ansaitsevat???

Sossun luukku vissiin kaikissta paras vaihtoehto.... :/

 

[QUOTE="alkup";29612142]Kiitos kannustavissta vastauksista osalle kirjtoittajista. Tämä on tosiaan pohdinta-asteella vasta ja jos jotain muutosta tulee tilanteeseen niin pikkuhiljaa kesän mittaan. Ei mitään äkkinäisiä muutoksia.

Ilkeille kirjoittajille: Teidän mielestä siis on parempi, että lopetan työt, alan nostamaan rahaa sossusta ja hetkeksi aikaa liitosta, kunhan vain olen lasteni lähellä? Tällä tavalla asumme pienessä 56 neliön vuokrakaksiossa koko lopun elämäämme...
Kun taas vajaassa parissa vuodessa saan itselleni kunnon ammatin, työn vaatimusten muuttuessa, minulla on varaa elättää lapseni ja antaa heille sellainen elämä kuin he ansaitsevat???

Sossun luukku vissiin kaikissta paras vaihtoehto.... :/[/QUOTE]

Kyllä monet tekevät tällaisia ratkaisuja alakoululaisen kanssa, että tekevät osa-aikaista työtä tai pyrkivät muuten järjestelemään koululaisen kannalta asioita. Ja eivät välttämättä ole edes eronneet, vaan miettivät asiaa enemmän lapsen kannalta kuin aikuisen.

 

[QUOTE="Tilli";29612195]Kyllä monet tekevät tällaisia ratkaisuja alakoululaisen kanssa, että tekevät osa-aikaista työtä tai pyrkivät muuten järjestelemään koululaisen kannalta asioita. Ja eivät välttämättä ole edes eronneet, vaan miettivät asiaa enemmän lapsen kannalta kuin aikuisen.[/QUOTE]

Juurikin näin. Ei turhia tekosyitä.

 

Minusta teillä vanhemmilla on järkevät perustelut lasten asumiselle ja pystytte yhdessä katsomaan mikä on lapsille parasta. Ainoa ongelmasi on se että jotkut muut tietävät tilanteenne aina teitä paremmin ja nyt syyllistyt siitä.

 

Et ole paska äiti. En tiedä montaa etä-äitiä, mutta ne jotka tunnen ovat kyllä loistavia äitejä (ja puolisonsa loistavia isiä). Yksikin opiskeli viikot muualla yliopistossa, kun lapsensa olivat pieniä koululaisia ja nuorin vielä päiväkodissa. Hän sai viikolla keskittyä opiskeluun, ja viikonloput oli lasten kanssa. Paljon se vaatii itseltä ja suhteelta, mutta ei se mikään katastrofi ole!

Elämiä on niin erilaisia. Minua harmittaisi jos tietäisin, että joku nainen luopuu haaveistaan siksi, ettei kehtaa olla etä-äiti tai pelkää, että tulee yhteisön (hahhahah, minkä yhteisön?) tuomitsemaksi.

 

Anteeks mutta mua jäi nyt mietityttämään hiukan epäolennainen asia. Jos lapsia on kolme joista vanhin menee ekalle ja nuorin eskariin, niin minkä ikänen tää tarhassa oleva on? Hämmentävää.

 

Minäkään en ryhtyisi etä-äidiksi. Järjestäisin elämäni niin, että lapset voivat asua vuoroviikoin luonani. Vain sillä lailla säilyy oikea suhde ja arkinen elämä lasten elämässä. Valitettavasti olen itsekin eronnut ja tiedän mitä se on - pienistä lapsista vieraantuu todella nopeasti

 

Minäkään en ryhtyisi etä-äidiksi. Järjestäisin elämäni niin, että lapset voivat asua vuoroviikoin luonani. Vain sillä lailla säilyy oikea suhde ja arkinen elämä lasten elämässä. Valitettavasti olen itsekin eronnut ja tiedän mitä se on - pienistä lapsista vieraantuu todella nopeasti

Sitten on kyllä sinussa joku vika, jos vieraannut omista lapsistasi nopeasti.

 

Minusta teidän kohdallanne olisi viisainta lykätä erilleen muuttoa sen 1,5 vuotta. Ja sitten katsoisitte miten asiat sovitaan. Noin lyhyen tsemppauksen takia en luopuisi lapsista.

 

[QUOTE="vieras.";29611021]Et sinä voi ajatella niin, että 1,5 vuoden päästä lasten täytyy taas vaihtaa kotia. Jos päätät toimia noin, sinun täytyy hyväksyä että päätös on pysyvä, ainakin lähtökohtaisesti. Tuskin isäkään haluaa sitten lapsia sinulle takaisin antaa, ethän sinäkään lapsiasi exällesi antaisi vain siksi että hän vaatii/haluaa, jos mitään muuta syytä ei olisi.[/QUOTE]

Näin.

 

Minusta teidän kohdallanne olisi viisainta lykätä erilleen muuttoa sen 1,5 vuotta. Ja sitten katsoisitte miten asiat sovitaan. Noin lyhyen tsemppauksen takia en luopuisi lapsista.

samaa mieltä. Yrittäkää jotenkin sopia tuo sinun opiskeluaikasi ja tehkää iso päätös vasta sitten.

 

Sitten on kyllä sinussa joku vika, jos vieraannut omista lapsistasi nopeasti.

Phoebsi, kyllä tuo eronnut vain tietää asian oikean laidan.

 

Minäkään en ryhtyisi etä-äidiksi. Järjestäisin elämäni niin, että lapset voivat asua vuoroviikoin luonani. Vain sillä lailla säilyy oikea suhde ja arkinen elämä lasten elämässä. Valitettavasti olen itsekin eronnut ja tiedän mitä se on - pienistä lapsista vieraantuu todella nopeasti

Täysi PEESI!

 

Minusta teidän kohdallanne olisi viisainta lykätä erilleen muuttoa sen 1,5 vuotta. Ja sitten katsoisitte miten asiat sovitaan. Noin lyhyen tsemppauksen takia en luopuisi lapsista.

me olemme eronneet jo, vuoden verran asuttu erillään. ja työni luonteesta johtuen osa-aikaisuus tai lyhyempi työpäivä ei onnistu. Tätä olen jo esimiespuolelta kysynyt ja liitosta asti asiaa selvitettiin ja ei onnistu.

 

No onpas hankala tilanne. Jos lähtökohta olisikin se, että lapset ovat joka toinen viikko sinulla, miten toimisit? Jos siis olisi pakko? Kokeilepa miettiä.

 

No onpas hankala tilanne. Jos lähtökohta olisikin se, että lapset ovat joka toinen viikko sinulla, miten toimisit? Jos siis olisi pakko? Kokeilepa miettiä.

Sitä eletään jo nyt. Ei toimi. Liian pitkät hoitopäivät.

 

Entä jos isä on enemmän arjesta vastuussa opiskeluaikasi ja sitten palaatte vuoroviikkoihin. 1,5vuotta menee nopeasti.