Olenko outo?

[outo äiti]

Muut odottaa viikonloppuja kovasti, minusta niille on yks ja sama kun ei tämä elämä sen kummemmaksi muutu viikonloppunakaan kuten ei arkenakaan,ainoastaan se että mies herää lapsen kanssa.
Meillä mies herää yöt lapsen kanssa vaikka käy töissä. minä nukun.
mies siivoaa kun ei minua jaksa kiinnostaa. odotan aina vain lapsen päiväunia kun ei huvittaisi touhuta lapsen kanssa. jos illalla käyn kaupassa ja tullessani huomaan kellon olevan niin vähän ettei lapsi vielä nuku saatan ajella vielä huvikseni että mies ehtii lapsen nukuttaa että minun ei tarvitse.töistä tullessaan mies alkaa heti lapsen kanssa olemaan ja hoitamaan minä menen nukkumaan tai lähden kavereilleni. käyn pari kertaa kuukaudessa baarissa mies ei juuri koskaan(ei kuulema halua).
olenko outo äiti? olen mielestäni ja se tuntuu välillä pahalle, välillä keksin tekosyitä itselleni jotta voisin paremmin elää itseni kanssa.
en tainnut olla valmis/kypsä tekemään lasta, mitä mieltä olette? mies haaveilee joskus toisesta mutta minusta tuntuu että vaikka lastani rakastankin eniten en silti haluaisi/jaksaisi toista. kannattaako?

 

[vieras]

voit olla masentunut. käypä lääkärissä.

 

[Ruttunokka]

Oletko masentunut? Vähän voisi oireet viitata siihen suuntaan... Voimia :hug:

 

[WTF]

mulle myöskään viikonloput eivät eroa yhtään viikosta... ainut tietty et mies ei mene töihin ja vietetään yhteis aikaa. me ei käydä missään , korkeintaan kaupasa. baareissa ei käydä, eikä kyl kylisäkään, eli mulle on kans ihan sama onko vkl vai vko ,paitsi sitä odotan et mies on kotona :heart:

 

[vieras]

Olisin voinut kirjoittaa tuon tekstin. Et ole outo, luultavasti olet masentunut. Minä olen, nyt on parempaan päin (lääkityksellä ) ja huomaan ihan nauttivani ajasta lasten kanssa. Voimia!!

 

[ap]

Olisin voinut kirjoittaa tuon tekstin. Et ole outo, luultavasti olet masentunut. Minä olen, nyt on parempaan päin (lääkityksellä ) ja huomaan ihan nauttivani ajasta lasten kanssa. Voimia!!

...tätä olen joskus pelännyt. mihin otit yhteyttä? en minä osaa mihinkään lääkäriin soittaa,mitä pitää tehdä?

 

[vieras]

Soitat vaan terveyskeskukseen ja siitä se lähtee! Et ole hullu, outo tms. Masennus on tosi yleistä ja ihan peruskauraa lääkäreille.

 

[ap]

Soitat vaan terveyskeskukseen ja siitä se lähtee! Et ole hullu, outo tms. Masennus on tosi yleistä ja ihan peruskauraa lääkäreille.

en minä haluaisi ketään tänne kotiini sitten vahtimaan meitä. tai muutenkaan lasta mihinkään sijaisperheisiin siksi aikaa kun mies ei ole kotona. taidan vain koittaa tästä tsempata..jotenkin...

 

[vieras]

voiko mielialalääkettä muuten käyttää imettäessä?

 

[vieras]

Soitat vaan terveyskeskukseen ja siitä se lähtee! Et ole hullu, outo tms. Masennus on tosi yleistä ja ihan peruskauraa lääkäreille.

en minä haluaisi ketään tänne kotiini sitten vahtimaan meitä. tai muutenkaan lasta mihinkään sijaisperheisiin siksi aikaa kun mies ei ole kotona. taidan vain koittaa tästä tsempata..jotenkin...

mitään tuollaista ei tule tapahtumaan, jos tilanne ei ole vaaraksi kenellekään. ja masennus ei tsemppaamalla parane. jos ei serotoniinia aivot eritä niin siihen auttaa mielialalääkkeet. ei tee riippuvaiseksi eikä pöhnäiseksi tai muutakaan pahaa.

 

[vieras]

Minä olen tosiaan se vieras joka on lääkityksellä. Kukaan ei vahdi meitä tai lapset joutunut mihinkään. Soita neuvolaan tai terveyskeskukseen, synnytyksenjälkeinen masennus on tosi yleistä, eikä kukaan mitenkään syyllistä tai ole inhottava. Saat lääkityksen ja pääset juttelemaan psykologille (tai vastaavalle), mikä sekin on vapaaehtoista, ei siis ole pakko jos ei halua. Suosittelen, jotenkin tuntuu että harso on tipahtanut päältä ja tuntee asioita eritavalla.

 

[ap]

Minä olen tosiaan se vieras joka on lääkityksellä. Kukaan ei vahdi meitä tai lapset joutunut mihinkään. Soita neuvolaan tai terveyskeskukseen, synnytyksenjälkeinen masennus on tosi yleistä, eikä kukaan mitenkään syyllistä tai ole inhottava. Saat lääkityksen ja pääset juttelemaan psykologille (tai vastaavalle), mikä sekin on vapaaehtoista, ei siis ole pakko jos ei halua. Suosittelen, jotenkin tuntuu että harso on tipahtanut päältä ja tuntee asioita eritavalla.

olen miettinyt jos kävisin juttelemassa jollekkin ammattilaiselle. en haluaisi mitään lääkkeitä mutta jos pelkkä puhuminen auttaisi. iso kynnys vain soittaa mihinkään. tuntuu välissä paremmalle välissä huonommalle. sitten ajattelen että no,kyllä tämä tästä. olen myös ajatellut töihin lähtöä että saisin elämääni virikkeitä,mutta onko sekään loppulinen apu sitten,sitä en tiedä..

 

[ap]

noniin soitettu on. aika ensiviikolla mielenterveyshoitajalle. saa nähdä. nyt jo kaduttaa että soitin,kun tuntui että oloa helpotti jo kun vain sanoin miksi olisin tulossa. kamalaa...

 

[vieras]

Miksi mies ei ole kotona vauvan kanssa, jos häntä enemmän hoitaa, ja miksi itse et mene töihin, jos vauvanhoito on vaikeaa ja vastenmielistä?

 

[LisaMarie]

noniin soitettu on. aika ensiviikolla mielenterveyshoitajalle. saa nähdä. nyt jo kaduttaa että soitin,kun tuntui että oloa helpotti jo kun vain sanoin miksi olisin tulossa. kamalaa...

No juuri noinhan se menee.
Kerrot siellä sitten asiat just niinkun ne on, etkä koita kaunistella. Mä kävin 5 vuotta ensin sievistelemässä asioita, ennen kun aloin saada kunnon hoitoa Tai oikeastaan sit mies kertoi terapeutille missä kunnossa mä olen javasta lääkityksen saatuani oikein tajusin misä kunnossa olin ollu.