Olenko mä outo äiti, kun istun suurimman osan päivästä telkkarin tai tietokoneen äärellä kuitenkin huomaten lapseni? En oikein osaa olla hänen kanssaan aivan koko ajan. Onko outoa, jos mielestäni riittää, että lapsen kysymyksiin vastaa ja kommentoi juttua muutenkin vaikka telkkaria katsoisikin? Ja tietysti perusjutut kuten ruoka sun muut. Ei uloskaan oikein voi mennä, siellä luen yleensä kirjaa ja lapseni on keinumassa, mutta tyttö viihtyy erinomaisesti itsekseen ja sillä on täysin omat jutut.
Sekavaa mut jos joku sai selvää, kiva!
Sekavaa mut jos joku sai selvää, kiva!