Olenko mielestäsi kylmä tai kaksinaamainen ihminen?

No oletko varma että itse olet terveempi ihminen kuin hän?
En pidä kaikista ihmisistä. Inhoan ja vihaankin joitakin (kiusaajia).
En toivo kiusaajille hyvää.

Mutta en myöskään roiku ihmisissä joille toivon vain pahaa. Tai esitä että pidän heistä edes vähän. Kohtelias yritän olla kaikille ih misille, paitsi niille, jotka loukaavat tahallisesti toisia ja kiusaavat. Joten kohtelias voin olla, sellaiselle, joka haluaa minulle puhua ja kertoa asioistaan, vaikka en erityisesti hänestä pitäisi. Silti pidän asiat omana tietonani mitä hän minulle sanoo ja yritän ymmärtää vaikka olisin eri mieltä.

En kutsu kylään ihmisiä joista en pidä ja mieti takanapäin miten paskoja he ovat. ystävissäni ja tutuissani, joista pidän, on todennäköisesti myös piirteitä joista en pidä, ja he ajattelevat joissakin asioissa eri tavalla. Mutta minusta ihminen joka tekee kaikessa täysin eri tavalla kuin minä, ja ajattelee kaikesta eri tavalla kin minä, voi silti olla hyvä ihminen.

Tästä esimerkki vaikka palstapersoona venakkomilanna, pidän hänestä nettipersoonana vaikka hän on täysin päinvastainen ja hänen mielipiteensä päinvastaiset kuin omani. Mutta minusta hän on ok ihminen, koska ei aktiivisesti ole kenellekään paha ihminen tai tahallisesti loukkaa ketään vaan yrittää elää kunnollisesti niin että itsestä ei aiheudu muille mitään haittaa.

En mä ajattelekaan eritavalla nuista mitä laitoit. Olen niistä samaa mieltä. En mä kutsu tätä ihmistä kylään, mutta minä en myöskään kieltäydy aina kun hän pyytää saada tulla kylään. Mulla on periaate että kaikki saa tulla meille. Oli ystäviä tai ei. Ja en ajattelekaan etteikö tässä ihmisessä olisi hyvääkin. Ihan varmasti on. Joku muu vain osaa arvostaa niitä paremmin. Ja yritän kyllä olla ajattelematta hänestä nuita asioita. Joskus ne vain tulevat yli. Mutta ehkä mä en ole niin hyvä ihminen kuin sinä

 

Siis herranjestas tätä ketjua! :O Mistä teidän mielestänne ne koulukiusatut ja yksinään kuolevat vanhukset tulevat? Ovatko he kaikki ansainneet kohtalonsa ja homma toimii vain oikein, kun heistä ei kukaan välitä?

 

Eli kun et pysty katkasemaan välejä, alat puhumaan pahaa

Ei kai tuota nyt pahanpuhumiseksi lasketa, jos nimettömänä nimettömästä ihmisestä puhuu ihmisille, jotka eivät tunne kumpaakaan...

Ihan hyvä, että voi edes jossain purkaa hermojaan, sillä uskon, että välillä tuollainen "riippuvuussuhde" on tosi rasittavaa. Mielestäni aloittajalta kuitenkin ihan hieno juttu, että silti antaa toisen tulla kylään ja "uhraa" tälle aikaansa, vaikka ei niin kiinnostaisikaan. Paljon tylympää tuollainen olisi täysin yksin jättää.

 

Mitäs jos "auttaisit"hieman tätä mielenterveysongelmaista? Hoitaisit hänen lapsiaan, että hän pääsisi jumppaan? Tai auttaisit siivoamaan hänen sotkuista kotiaan?
Ei kukaan ole tahallaan mielenterveysongelmainen, sinun tekstistäsi saa vähän sen vaikutelman.
Ja vastaan kysymykseesi; kyllä vaikutat tosi kylmältä ihmiseltä. Onko sinulla minkäänlaisia empatian tunteita toista kohtaan, jolla ei mene yhtä hyvin kuin sinulla?

Paras ehkä olisi , ettet leikkisi ystävää. Välit poikki vaan, et vaan vastaa puheluihin.
Kuka tuollaista ystävää haluaisikaan kuin sinä?

 

Jostain syystä mulle käy aika ajoin niin, että joku haluaa olla mun kaveri, ja päättää sitten kaveriksi alkaa. Eikä mua kiinnosta. En vaan saa sanotuksi, että en pidä sinusta, jätä mut rauhaan - eikä mielestäni niin voikaan sanoa!

Suurin osa ihmisistä tajuaa pikku vihjeistä, että heidän seuraansa ei nyt kaivata. Mutta joiltain (sosiaalisesti ei niin taitavilta?) puuttuu tämä kyky. Ja niistä tulee iilimatoja, riippakiviä, jotka aiheuttaa tuskaa mun kaltaisille ihmisille, jotka eivät saa sanottua että SUKSI NY KUUSEEN SIITÄ. Kun ei halua loukata toista.

Ne soittelee, ne tulee ovelle, ne hakeutuu mun seuraan, ja mua ahdistaa.

Mä en vastaa tekstareihin, en puheluihin, FB:ssä blokkaan ne siten etten ole saatavilla chatissa, luikertelen parhaan kykyni mukaan tilanteista pois, ja joskus meneekin pitkä aika ilman iilimatoja, sitten ne taas iskee ja mua ärsyttää kun ne ei tajua etten tykkää niistä.

 

Off topic: toi on osasyy minkä takia mulla ei ole naisystäviä.

Mä aina mietin tälläisiä naisia kun sanoo ettei ole naisystäviä...
Miksei? Siis onhan naisia monenlaisia. Ei kaikki ole kikattelevia juorukelloja. Ei kai se luonne ole sukupuolesta kiinni, vaan ihmisestä. Ja miksi usein tämänlaiset naiset ajattelevat, että naiset eivät halua olla heidän ystäviään, johtuen esim kateudesta... Tuo on hassua yleistämistä, jotenkin itsensä jalustalle nostamista... Aina nousee ihokarvat pystyyn, kun joku nainen toitottaa, että "muut naiset ei halua olla mun ystäviä, mulla on ystävinä vaan miehiä" öö ok.. Cool...

 

[QUOTE="voivoi";27246077]Mitäs jos "auttaisit"hieman tätä mielenterveysongelmaista? Hoitaisit hänen lapsiaan, että hän pääsisi jumppaan? Tai auttaisit siivoamaan hänen sotkuista kotiaan?
Ei kukaan ole tahallaan mielenterveysongelmainen, sinun tekstistäsi saa vähän sen vaikutelman.
Ja vastaan kysymykseesi; kyllä vaikutat tosi kylmältä ihmiseltä. Onko sinulla minkäänlaisia empatian tunteita toista kohtaan, jolla ei mene yhtä hyvin kuin sinulla?

Paras ehkä olisi , ettet leikkisi ystävää. Välit poikki vaan, et vaan vastaa puheluihin.
Kuka tuollaista ystävää haluaisikaan kuin sinä?[/QUOTE]

Varmaan sellainen, jolla ei ole yhtään ystävää?

Kyllä minä jotenkin ajattelen, että tälle henkilöllekin on parempi, että joku välittää edes sen säälin ja ystävällisen käytöksen verran, kuin että pamautetaan päin naamaa, että hänestä ei pidetä ja jätetään kokonaan yksin. Minusta se totuuksien päin naamaa laukominen ja yksin jättäminen ei ainakaan kovin empaattiselta kuulosta.

 

siis mitä

 

Varmaan sellainen, jolla ei ole yhtään ystävää?

Kyllä minä jotenkin ajattelen, että tälle henkilöllekin on parempi, että joku välittää edes sen säälin ja ystävällisen käytöksen verran, kuin että pamautetaan päin naamaa, että hänestä ei pidetä ja jätetään kokonaan yksin. Minusta se totuuksien päin naamaa laukominen ja yksin jättäminen ei ainakaan kovin empaattiselta kuulosta.

Ai jaa? Minä kyllä ajattelen, että mielummin olisin yksin, kuin että ystävänä olisi tuollainen kaksinaamainen ,säälistä ystävää esittävä narttu!

 

[QUOTE="vieras";27247022]Ai jaa? Minä kyllä ajattelen, että mielummin olisin yksin, kuin että ystävänä olisi tuollainen kaksinaamainen ,säälistä ystävää esittävä narttu![/QUOTE]

Miksi sitten tätä samaa käyttäytymismallia opetetaan koululaisille? Ja mistä tulee ne yhteiskunnan suuret huolet, miten ihmiset ovat nykyään yksinäisiä ja miksei kukaan välitä ja lähimmäisestä pitäisi välittää enemmän?

Eihän ap mitään ystävää ole esittänyt. Kai sitä voi ihmiselle olla ystävällinen, vaikkei häntä ystävänä pitäisikään?

 

Se vain on siinä, että ajattelet tekeväsi palveluksen, mutta et oikeasti sitä tee. Ainakaan itsellesi. Onko sinulla tapana miettiä paljon muiden mielipiteitä? Tehdä ja nähdä silloinkin kuin sinua ei huvittaisi? On melkein ihailtavaa kuinka laitat omat ajattelusi syrjään ja pysyt ystävänä koska tiedät että se on tärkeää hänelle. Sinulle itsellesi voisi kuitenkin olla loppupelissä helpompaa, kun laittaisit välit poikki. Vaikka aluksi se tuntuu inhottavalta, niin sinä et ole vastuussa muiden ihmisten sosiaalisista suhteista, eikä sinun tarvitse olla kenenkään ystävä vaikka hänellä olisikin omia ongelmia.

 

Miksi sitten tätä samaa käyttäytymismallia opetetaan koululaisille? Ja mistä tulee ne yhteiskunnan suuret huolet, miten ihmiset ovat nykyään yksinäisiä ja miksei kukaan välitä ja lähimmäisestä pitäisi välittää enemmän?

Eihän ap mitään ystävää ole esittänyt. Kai sitä voi ihmiselle olla ystävällinen, vaikkei häntä ystävänä pitäisikään?

Ei aikuisten maailmassa jokaisen tarvii olla jokaisen ystävä? Miksi ihmeessä edes pitäisi?
Eli sinun mielestäsi on parempi esittää ystävää, vaikka selän takana ajattelee vain pahaa tästä ihmisestä, eikä sietäisi nähdä häntä? Mitäs järkeä siinä nyt on?
Kyllä jokainen ihminen on oman soppansa keittänyt, jos ei kemiat kohtaa, tai toinen ei jaksa toisen mielenterveysongelmia, ei todellakaan ole sidottu johonkin pakottavaan ystävyyteen.

 

[QUOTE="jaa";27247084]Se vain on siinä, että ajattelet tekeväsi palveluksen, mutta et oikeasti sitä tee. Ainakaan itsellesi. Onko sinulla tapana miettiä paljon muiden mielipiteitä? Tehdä ja nähdä silloinkin kuin sinua ei huvittaisi? On melkein ihailtavaa kuinka laitat omat ajattelusi syrjään ja pysyt ystävänä koska tiedät että se on tärkeää hänelle. Sinulle itsellesi voisi kuitenkin olla loppupelissä helpompaa, kun laittaisit välit poikki. Vaikka aluksi se tuntuu inhottavalta, niin sinä et ole vastuussa muiden ihmisten sosiaalisista suhteista, eikä sinun tarvitse olla kenenkään ystävä vaikka hänellä olisikin omia ongelmia.[/QUOTE]

Näinhän on tosi helppo ajatella, mutta sitten kun tulee näitä perhetragedioita ja kouluampumisia sun muita, ihmetellään suureen ääneen, miksei kukaan välitä nykyään lähimmäisestä, vaan ajatellaan vain omaa napaa.

 

Jostain syystä mulle käy aika ajoin niin, että joku haluaa olla mun kaveri, ja päättää sitten kaveriksi alkaa. Eikä mua kiinnosta. En vaan saa sanotuksi, että en pidä sinusta, jätä mut rauhaan - eikä mielestäni niin voikaan sanoa!

Suurin osa ihmisistä tajuaa pikku vihjeistä, että heidän seuraansa ei nyt kaivata. Mutta joiltain (sosiaalisesti ei niin taitavilta?) puuttuu tämä kyky. Ja niistä tulee iilimatoja, riippakiviä, jotka aiheuttaa tuskaa mun kaltaisille ihmisille, jotka eivät saa sanottua että SUKSI NY KUUSEEN SIITÄ. Kun ei halua loukata toista.

Ne soittelee, ne tulee ovelle, ne hakeutuu mun seuraan, ja mua ahdistaa.

Mä en vastaa tekstareihin, en puheluihin, FB:ssä blokkaan ne siten etten ole saatavilla chatissa, luikertelen parhaan kykyni mukaan tilanteista pois, ja joskus meneekin pitkä aika ilman iilimatoja, sitten ne taas iskee ja mua ärsyttää kun ne ei tajua etten tykkää niistä.

Pakko sanoa tähän että olisi erittäin hienoa ja kypsää sanoa suoraan, ettei nyt kiinnosta. Helpompaa sinulle ja kivempaa heille. En tarkoita pahalla, mutta toimit hieman lapsellisesti tämän asian kanssa.

 

[QUOTE="vieras";27247097]Ei aikuisten maailmassa jokaisen tarvii olla jokaisen ystävä? Miksi ihmeessä edes pitäisi?
Eli sinun mielestäsi on parempi esittää ystävää, vaikka selän takana ajattelee vain pahaa tästä ihmisestä, eikä sietäisi nähdä häntä? Mitäs järkeä siinä nyt on?
Kyllä jokainen ihminen on oman soppansa keittänyt, jos ei kemiat kohtaa, tai toinen ei jaksa toisen mielenterveysongelmia, ei todellakaan ole sidottu johonkin pakottavaan ystävyyteen.[/QUOTE]

No sitten on minun mielestäni turha jauhaa, miten yhteiskunta on mätä, kun niistä lähimmäisistä ei huolehdita. Sano sinäkin sitten seuraavalla kerralla, kun jotain ikävää tapahtuu, että so what, itsepä soppansa keitti.

 

Näinhän on tosi helppo ajatella, mutta sitten kun tulee näitä perhetragedioita ja kouluampumisia sun muita, ihmetellään suureen ääneen, miksei kukaan välitä nykyään lähimmäisestä, vaan ajatellaan vain omaa napaa.

No mutta karu totuus on, ettei kukaan voi olla toisesta ihmisestä aivan täysin vastuussa. Kyllä saa ajatella niin, että jos ihmissuhde tuntuu kovin pahalta, minulla on lupa lopettaa se.

 

No sitten on minun mielestäni turha jauhaa, miten yhteiskunta on mätä, kun niistä lähimmäisistä ei huolehdita. Sano sinäkin sitten seuraavalla kerralla, kun jotain ikävää tapahtuu, että so what, itsepä soppansa keitti.

En sano so what. Mutta sanon thats life. Ei kukaan voi leikkiä jeesusta ja pelastaa koko maailmaa.
Mutta jos sinulla riittää aikaa ja energiaa olla jokaisen mielenterv.pngelmaisen paras kaveri niin siitä vaan. Lähinnä tässä ketjussa on kyse siitä, että onko kaksinaamaista esittää ystävää ja samalla ajatella koko ajan pahaa ihmisestä. Ja vastaus on että ON kaksinaamaista.

 

Ei voi pelastaakaan, mutta en silti ymmärrä, että jos joku yrittää tällaisen asian eteen jotain tehdä, hän on vain kylmä ja kaksinaamainen narttu.

 

Ehkä kuvittelen sitten olevani parempi Välit olen yrittänyt useaan kertaan katkaista tuon säälin takia. Mutta ei onnistu. Jos en sitten halua että hän piinaa soittamalla, käymällä oven takana, puhumalla minusta yhteisille tuttavillemme ja kirjoittamalla. Helppo se on sanoa että katkaise välit. Käytännössä se voi olla pikkasen erilaista.. Mutta jos satutat sillä toista enemmän.Ja kun en halua olla riidoissa ihmisten kanssa.

Mun mielestä sun ei kannata välttämättä katkaista välejä, mutta sun on laitettava tälle ihmiselle nätisti rajat, harvennettava vähän tämän tuppautumista. Joillekin mielenterveyspotilaille ja lievästi kehitysvammaisille on ominaista takertuminen; jos löytyy joku ihminen joka on heille vähänkin ystävällinen, niin he alkavat pitää tämmöiseen jatkuvasti yhteyttä ja uuvuttavat tämän. He eivät osaa säädellä etäisyyttä ihmissuhteissa, eivätkä ymmärrä, kun toinen haluaakin viettää vaikkapa viikon muiden kanssa ja perheensä parissa.
Ja siitä sitten loukkaantuvat.

Voisitko kokeilla ns. hampurilaiskeinoa? Siis että ensin tulee positiivinen viesti, sitten se varsinainen negatiivinen ja sitten lopuksi vielä positiivinen. Eli kehut että kiva häntä olisi nähdä, mutta sitten sanot että oma elämä on ihan kamalan kiireistä ja mitäs jos nähtäisiin vaikka sinäjasinä päivänä, ja lopuksi sitten voivottelut päälle että kyllä tää elämä on semmoista härdelliä. Olisiko hän tyytyväinen, jos sopisitte tapaamisen vaikka parin viikon päähän?

Meillä ravaisi vaikka ketä ja milloin tahansa, jos en olisi sanonut tiettyä kellonlyömää minkä jälkeen meillä alkaa iltatoimet, ja meille soittelisi mun miehen tutut vaikka yötä myöten, jos ei rajoja olisi laitettu. Ja olen yrittänyt sanoa, että ilmoittakaa, soittakaa kun olette tulossa.
Tämä auttaa heitä itseäänkin, ymmärtävät jatkossa säännöstellä sitä tuppautumistaan muitakin kohtaan ja eivät saa ihan niin paljon muilta negatiivista palautetta.

 

[QUOTE="jaa";27247102]Pakko sanoa tähän että olisi erittäin hienoa ja kypsää sanoa suoraan, ettei nyt kiinnosta. Helpompaa sinulle ja kivempaa heille. En tarkoita pahalla, mutta toimit hieman lapsellisesti tämän asian kanssa.[/QUOTE]
Mun mielestä olisi ilkeää sanoa, ettei kiinnosta.

Enkä mä halua olla ilkeä heille.

 

Ei voi pelastaakaan, mutta en silti ymmärrä, että jos joku yrittää tällaisen asian eteen jotain tehdä, hän on vain kylmä ja kaksinaamainen narttu.

Mitä yrittämistä se on, jos haluaa vain pönkittää omaa itsetuntoaan ja omaa paremmuuttaan? Mitä hyötyä tällaisesta suhteesta on mielenterveysongelmaiselle ihmiselle?

 

Vuosia sitten sanoin yhdelle riippakivelle (mt-taustaa) ensin kauniisti (häntä jonkin aikaa välteltyäni, kuvitellen että hän tajuaisi asian, muttei tajunnut), että olemme niin erilaisia ettei meistä tule ystäviä. Mutta moikataan kun tavataan. Ei auttanut, pommitti kahta kamalammin viestein ja puheluin. Lopulta totesin että mulla on elämässäni painolastia ihan tarpeeksi ilman yhtä mielenterveysongelmaista säälikaveriakin (veljeni taisteli hengestään ja itse olin juuri tullut vahingossa raskaaksi), ja sanoin ihan suoraan että ei kiinnosta. Älä soita, älä tekstaa, ei kiinnosta. Jätä minut rauhaan. Poista numeroni kännykästäsi, unohda olemassaoloni, sillä MUA EI KIINNOSTA!

Siitä se riemu repesikin. Itsemurhalla uhkailua, jäätävää syyllistämistä siitä kun minäKIN hänet hylkäsin, hän luuli meitä bestiksiksi (miten muka?!), jne. Pommitti päivän aikana 30 krt viestillä tai puheluin, kun en vastannut niin alkoi soittamaan eri numeroista. Stalkkasi, vainosi, levitti minusta huhuja. Lopetti sitten jossain vaiheessa.

Niin että miksi en sano enää suoraan, että ei kiinnosta? Siksi, kun en uskalla. Vähemmällä pääsen kun välttelen.

Mä en oo mikään mielenterveystoimisto.

 

[QUOTE="vieras";27247210]Mitä yrittämistä se on, jos haluaa vain pönkittää omaa itsetuntoaan ja omaa paremmuuttaan? Mitä hyötyä tällaisesta suhteesta on mielenterveysongelmaiselle ihmiselle?[/QUOTE]

Yrittää olla ystävällinen ja tulla toimeen kaikkien kanssa. Yrittää "ottaa leikkiin" myös sen, joka on yksin. Yrittää olla reilu ja kohdella ihmistä, niin kuin ihmisiä kohdellaan.

Minulla meni kyllä täysin ohi tuo oman itsetunnon ja paremmuuden pönkittäminen. En tajua ollenkaan, miten tuo liittyy aiheeseen.

Ja mitä mielenterveysongelmainen hyötyy tästä? Hän kokee, että joku edes sietää häntä. Joku kuuntelee häntä. Joku on ystävällinen hänelle.

Kyllähän monet yksinäiset vanhuksetkin ovat innoissaan, jos saavat vaihtaa kaupan kassan kanssa pari sanaa, vaikkei ystävyydestä kovin syvää koskaan tulisikaan. Pitäisikö kassahenkilön sitten olla vanhukselle töykeä, ettei vanhus vain luule, että heistä voisi tulla oikeita ystäviä? Mielestäni ei, koska ystävällinen pitää olla kaikkia kohtaan. Ehkä näitä asioita ei pysty arvostamaan, jos ei ole itse ollut kovin yksinäinen.

 

[QUOTE="jaa";27247102]Pakko sanoa tähän että olisi erittäin hienoa ja kypsää sanoa suoraan, ettei nyt kiinnosta. Helpompaa sinulle ja kivempaa heille. En tarkoita pahalla, mutta toimit hieman lapsellisesti tämän asian kanssa.[/QUOTE]

eikö voi vain sanoa hienovaraisesti, että ei ole aikaa enemmille ystäville?
useimmilla perheellisillä ei ole aikaa ystäville, piste.

miksi ei voi sanoa? jos joku änkeää.

mikä palvelus se on antaa toisen kuvitella että ollaan kavereita? toiselta menee hukkaan yhtä laillla aikaa eikä saa ystäviä kun kuluttaa aikaa ihmiseen, joka ei hänesstä pidä. Minusta se on yhtä lailla palvelus sille toiselle olla rehellinen.

ei se niin mene että kukaan ei pitäisi joistain tai joistain pitää kaikki.
maailmassa on varmasti ihmisiä, jotka pitäisivät aloittajan ystävästä mutta se ei ehdi tavata niitä kun käy aloittajalla joka taas ei edes haluaisi oikein olla ystävä.

tiedän että ärsyttää ja tympäisee sellaiset jotka eivät tajua. ovatko heidän vanhempansa olleet jotain kurling-vanhempia? jees jees, kaikkien pitää olla nikopetterin kanssa. jotka eivät ymmärrä torjutuksi tulemista tai siedä pettymistä? kyllä lapsille pitää opettaa että kaikki eivät halua olla ja heillä on siihen oikeus.

 

Kyllä mulla on samanlaisia suhteita kuin ap:lla.

Jos toisen sosiaaliset taidot ja itsetunto ovat niin huonossa jamassa, että hän on ...noh, suoraan sanottuna rasittavaa ja epämielyttävää seuraa, niin millähän ne taidot muulla muuttuvat kuin niitä treenaamalla? En mä ole niin hieno ihminen, ettenkö voisi antaa aikaani jollekkin jonka kanssa ei nyt ehkä sielunyhteyttä tulla ikinä löytämään. Osittain toivon että oma seurani auttaisi niiden sosiaalisten taitojen syntymisessä, ja sitä kautta tyyppi löytäisi sitten jotain omanlaista seuraa.

En ikinä puhu pahaa näistä tyypeistä, ainakaan ihmisille jotka voivat heidät tunnistaa, tai niin että vaan haukkuisin. Siis saatan jollekkin eri piireissä pyörivälle kaverille maalata jonkinlaisen totuuspohjaisen kuvan tilanteesta.

Mun mielestä olisi hirveän ilkeää sanoa että en mä halua olla sun ystävä. Ne tyypit jos ketkä tarvitsevat edes jonkun.

Joskus on käynyt niinkin että vuosien kuluessa nämä ihmiset ovat todella kehittyneet ja meidän ystävyytemme on muuttunut molemminpuoliseksi.

En pidä itseäni ilkeänä, kaksinaamaisena ämmänä, päinvastoin.