Olenko mielestäsi kylmä tai kaksinaamainen ihminen?

En pidä kaikista ihmisistä, en likimainkaan. On sellaisia, joita voi vältellä ja välttelenkin, koska en välitä heidän kohtaamisestaan ja sitten on heitä, joita en voi vältellä. Heille en teeskenetele ystävää, mutta pyrin olemaan asiallinen ja tulemaan edes jollain lailla toimeen ja vähän peittelemään antipatioitani.

 

Uskaltaako kukaan muu myöntää että ei pidä jostain ihmisestä? Minä ainakin. Olen jopa kaksinaamainen.

Ajattelen "pahaa" yhdestä tutustani, mutta en voi sitä sanoa tälle suoraan. Olen tekemisissä hänen kanssaan säälistä. On helpompaa tavata silloin tällöin kuin olla "vihoissaan". Hän pitää minua ystävänään, minä en. Minulle ystävyys on aivan jotain muuta. Mm. luottamusta, omana itsenä olemista, omien pohjimmaisten ajatusten jakamista.. Minä vain säälin tätä ihmistä, ja olen vain tekemisissä sen verran kuin on pakko. Tulen kyllä toimeen erilaisten ihmisten kanssa, mutta koen ettemme ole tämän ihmisen kanssa samalla aaltopituudella.

En jaksa häntä. Hänellä on mielenterveysongelmia ja ehkä taustalla jopa kehitysvammaa. On sotkuinen ja likainen, myös heidän kotinsa ja lapset. Tulee usein kylään lapset sairaana. Mm. olisi nyt tullut sairaiden lastensa kanssa kun meillä on pieni vauva. Suuttuu minulle kummallisista asioista. Tämän ihmisen kanssa ei voi olla ihan tavallisesti. Mutta jos et ole tekemisissä, niin soittelee jatkuvasti, laittaa viestiä. Helpompi siis olla välistä ainakin yhteydessä.

Syy miksi miksi voisin olla kylmä ihminen?:

En sano nuita ajatuksiani suoraan hänelle. Hän usein tivaa että mitä mieltä olen hänestä. (heikko itsetunto?) En sitä kerro. Tivaa jatkuvasti että onko hän tärkeä minulle? Onko hän minun ystäväni? En voi sanoa että ei hän ole. Koska hän ei sitä vain ymmärrä. Muutaman kerran olen kyllä yrittänyt, mutta kun ihminen ei vain ymmärrä! Ei ymmärrä sitä että ihminen voi olla muutakin kuin paras ystävä tai vihamies. Vaihdan siis aina puheenaihetta tai kierrän jotenkin.

Olenko kauhea?

hypähtelet asiasta asiaan! Päällimmäin huolen aihe tuli selville! Olet huolissasas mutta et voi kuitenkaan kertoa! mitä jos se ystäväs on niin ymmärtäväinen että älyää ja on siks hiljaa! sinulla on myös ongelmia, mistä ei voi sinun kanssa jutella!
Ihmisellä on mutta se kuuntelija puuttuu!

 

[QUOTE="huhhuh";27250072]Kyllä mulla on samanlaisia suhteita kuin ap:lla.

Jos toisen sosiaaliset taidot ja itsetunto ovat niin huonossa jamassa, että hän on ...noh, suoraan sanottuna rasittavaa ja epämielyttävää seuraa, niin millähän ne taidot muulla muuttuvat kuin niitä treenaamalla? En mä ole niin hieno ihminen, ettenkö voisi antaa aikaani jollekkin jonka kanssa ei nyt ehkä sielunyhteyttä tulla ikinä löytämään. Osittain toivon että oma seurani auttaisi niiden sosiaalisten taitojen syntymisessä, ja sitä kautta tyyppi löytäisi sitten jotain omanlaista seuraa.

En ikinä puhu pahaa näistä tyypeistä, ainakaan ihmisille jotka voivat heidät tunnistaa, tai niin että vaan haukkuisin. Siis saatan jollekkin eri piireissä pyörivälle kaverille maalata jonkinlaisen totuuspohjaisen kuvan tilanteesta.

Mun mielestä olisi hirveän ilkeää sanoa että en mä halua olla sun ystävä. Ne tyypit jos ketkä tarvitsevat edes jonkun.

Joskus on käynyt niinkin että vuosien kuluessa nämä ihmiset ovat todella kehittyneet ja meidän ystävyytemme on muuttunut molemminpuoliseksi.

En pidä itseäni ilkeänä, kaksinaamaisena ämmänä, päinvastoin.[/QUOTE]

ei se ystävien määrä ole kiinni taidoisat. tosi tympeillä tyypeillä voi olla paljon ystäviä, koska ovat vaan itse tosi aktiivisia.
eikä harjoittelemalla saa empatiaa, moraalia, tai rehellisyyttä. ne joko on tai ei.

 

En pidä kaikista ihmisistä, en likimainkaan. On sellaisia, joita voi vältellä ja välttelenkin, koska en välitä heidän kohtaamisestaan ja sitten on heitä, joita en voi vältellä. Heille en teeskenetele ystävää, mutta pyrin olemaan asiallinen ja tulemaan edes jollain lailla toimeen ja vähän peittelemään antipatioitani.

sanoo mitä ajattelee? Tiedän sen että joskus pitäs teipata suu kiinni ja olla hiljaa. kaikkea ei vaan voi sanoa suoraan!

 

[QUOTE="jaahas";27250144]ei se ystävien määrä ole kiinni taidoisat. tosi tympeillä tyypeillä voi olla paljon ystäviä, koska ovat vaan itse tosi aktiivisia.
eikä harjoittelemalla saa empatiaa, moraalia, tai rehellisyyttä. ne joko on tai ei.[/QUOTE]

Niin. Näillä henkilöillä joihin viittasin ei kyllä todellakaan ole ollut liikaa ystäviä. Ja siitähän vasta olisi empatia ja moraali kaukana jos päin näköä menisin laukomaan että ''en jaksa sun juttujas, heippa!''. VAIKKA sen nyt muka sanoisi jotenkin ''nätisti''. (Mikä ei kyllä ole mahdollista.)

 

Niin. Näillä henkilöillä joihin viittasin ei kyllä todellakaan ole ollut liikaa ystäviä. Ja siitähän vasta olisi empatia ja moraali kaukana jos päin näköä menisin laukomaan että ''en jaksa sun juttujas, heippa!''. VAIKKA sen nyt muka sanoisi jotenkin ''nätisti''. (Mikä ei kyllä ole mahdollista.)

Lisään vielä, että saattaa olla tietysti että ymmärsin väärin. En tietenkään keidenkään nilkkien kanssa pyöri. Ihminen voi olla vaikeaa seuraa vaikka olisikin ihan hyvää tarkoittava, eli sinänsä moraalinen ja kunnollinen ihminen.

 

Ihme porukkaa taas täällä. Jos ap olisi esittänyt kertomuksensa riippakiveä, hänet olisi haukuttu riippumisesta. Nyt yritetään syyllistää, vaikka on yrittänyt olla kaveri rasittavalle, yksinäiselle ihmiselle eli auttanut ja toiminut ystävällisesti. Ap:lle tsemppiä, nuo riippakivet on rasittavia ja helpommin niiden kanssa pärjää, kun on näennäisesti väleissä, eipä heillä yleensä muita kavereita ole. Tosi tylyä sanoa päin naamaa, etten halua olla kaveri, kyllä ihmisen pitää huomata se toisen käytöksestä, ettei olla bestiksiä. Minä ainakin koen olevani HYVÄ ihminen, kun käyn välillä syömässä riippakiven kanssa ja kuuntelen, miten maailma on taas ollut epäoikeudenmukainen häntä kohtaan. En jaksaisi kovin usein, koska mitään positiivista näissä tapaamisissa ei minulle ole, joten joka toinen kerta vähintään kieltäydyn muihin kiireisiin vedoten.

 

Monikaan tähän keskusteluun vastanneista ei tunnu ymmärtävän, että on ihan oikeasti olemassa totaalisen yksinäisiä ihmisiä, "joiden sosiaaliset taidot ja itsetunto ovat niin huonossa jamassa, että [he ovat] ...noh, suoraan sanottuna rasittavaa ja epämielyttävää seuraa", kuten joku tuossa edellä osuvasti kuvasi.

Tunnen yhden tällaisen ihmisen ja olen viime vuodet yrittänyt olla hänelle jonkinlainen "kaveri", vaikken itse saa kanssakäymisestä yhtään mitään. Säälistä ja velvollisuudentunnosta, sillä minusta on hirveän surullista, jos ihmisellä ei ole YHTÄÄN kaveria, saati ystävää. Tiedän ettei hänellä ole kavereita, koska hän on itse niin sanonut, ja hän selvästi kärsii yksinäisyydestään. Ymmärän myös miksei hän saa kavereita, sillä tyypin sosiaalisissa taidoissa on niin pahoja puutteita, että minustakin hänen seuransa on usein rasittavaa. En tajua, miksi jonkun mielestä teen väärin kun yritän tuoda tämän ihmisen elämään silloin tällöin sosiaalisen kanssakäymisen iloa. Olen hänelle hetken juttukaveri, jota hän vuodatuksen määrästä päätellen kipeästi kaipaa. En tuo mitenkään esiin, etten ihan hirveästi nauti hänen seurastaan, vaan olen oma ystävällinen itseni ja käyttäydyn kuten "oikeiden" kavereitteni seurassa.

Olin itsekin nuorempana äärettömän ujo ja ehkä myös sosiaalisesti kömpelö, joten ymmärrän miltä tuntuu kun ei ole kavereita ja jää aina yksin. Muistan miten ihmeellistä ja ihanaa oli, jos joku lähestyi minua ystävällisesti. Olin vakuuttunut ettei kukaan halua olla kanssani, ja kuinka upealta tuntuikaan kun joku otti kontaktia. Se teki mielettömän hyvää itsetunnolle. En tiedä kuinka moni omista kavereistani on vuosien saatossa tavannut minua pelkästää säälistä, mutta olen siitä vain kiitollinen. Heidän ansiostaan en jäänyt totaalisen yksin ja opin olemaan ihmisten kanssa.

 

Tässä kyseessä aikuinen ihminen, josta on ihan turha enää leipoa normaalia leikkimällä kaveria.

 

Ihan hyvin ymmärrän ap:tä. Et tosiaankaan tee itsestäsi yhtään parempaa, et yritä olla kenenkään yläpuolella.
Kyllä tuollainen tuttava rasitus on, ja ymmärrän hyvin, että kuitenkin jossain rajoissa tarjoat hänelle ystävyyttä ja ystävällisyyttä, sinun oikeutesi on laittaa myös rajat sille. Et tuollaisen takia todellakaan ole kylmä ihminen, päinvastoin.

 

Mä aina mietin tälläisiä naisia kun sanoo ettei ole naisystäviä...
Miksei? Siis onhan naisia monenlaisia. Ei kaikki ole kikattelevia juorukelloja. Ei kai se luonne ole sukupuolesta kiinni, vaan ihmisestä. Ja miksi usein tämänlaiset naiset ajattelevat, että naiset eivät halua olla heidän ystäviään, johtuen esim kateudesta... Tuo on hassua yleistämistä, jotenkin itsensä jalustalle nostamista... Aina nousee ihokarvat pystyyn, kun joku nainen toitottaa, että "muut naiset ei halua olla mun ystäviä, mulla on ystävinä vaan miehiä" öö ok.. Cool...

Ihan hyvä pointti, ei siinä mtn.

Omakohtaiset kokemukset naisista ystävinä ei todellakaan ole olleet mitään hyviä.

Toki on varmasti naisia jotka osaavat pitää salaisuuden, eivätkä puukota selkään millään tavalla, eivätkä ole kikattelevia juorukelloja etc.

Mun kohdalle ei sellaista ole koskaan tullut, vaikka olen aika sosiaalinen luonne ja mielestäni todella hyvä ystävä.

Luottamus on mennyt, ei sitä uskalla antaa itsestään enää tarpeeksi, niin että ystävyyssuhteita syntyisi naisten kanssa.

Hyvän päivän tuttuja ja ns. kavereina on kyllä liuta naisia.

Mulla on paljon miesystäviä ja mulle ne riittävät paremmin kuin hyvin, yhdessä tsekkaillaan mimmien perät

Jokainen taplaa tyylillään?

 

Jostain syystä mulle käy aika ajoin niin, että joku haluaa olla mun kaveri, ja päättää sitten kaveriksi alkaa. Eikä mua kiinnosta. En vaan saa sanotuksi, että en pidä sinusta, jätä mut rauhaan - eikä mielestäni niin voikaan sanoa!

Suurin osa ihmisistä tajuaa pikku vihjeistä, että heidän seuraansa ei nyt kaivata. Mutta joiltain (sosiaalisesti ei niin taitavilta?) puuttuu tämä kyky. Ja niistä tulee iilimatoja, riippakiviä, jotka aiheuttaa tuskaa mun kaltaisille ihmisille, jotka eivät saa sanottua että SUKSI NY KUUSEEN SIITÄ. Kun ei halua loukata toista.

Ne soittelee, ne tulee ovelle, ne hakeutuu mun seuraan, ja mua ahdistaa.

Mä en vastaa tekstareihin, en puheluihin, FB:ssä blokkaan ne siten etten ole saatavilla chatissa, luikertelen parhaan kykyni mukaan tilanteista pois, ja joskus meneekin pitkä aika ilman iilimatoja, sitten ne taas iskee ja mua ärsyttää kun ne ei tajua etten tykkää niistä.

Mun mielestä toi on törkeää. Miksi et voi ystävällisesti heti sanoa että "nyt näyttää siltä ettei hyvältä näytä"? Meinaatko että menevät kiikkuun?

Miksi ruokit ystävyyttä, jos et kuitenkaan halua olla ystävä jonkun kanssa?
Sitten ihmettelet minkä takia iilimadot on niin tiukassa.
Sä olet vissiin aika herkullinen tapaus ja on varaa antaa ymmärtää, vaikka et ymmärräkään antaa


Mitä se joku tässä ketjussa mainitsikaan siitä jalustasta tjtn.


Huoooh.....naiset. En ymmärrä miksi ei voi olla rehellinen, se ei ole mikään synti.

 

Mun mielestä toi on törkeää. Miksi et voi ystävällisesti heti sanoa että "nyt näyttää siltä ettei hyvältä näytä"? Meinaatko että menevät kiikkuun?

Miksi ruokit ystävyyttä, jos et kuitenkaan halua olla ystävä jonkun kanssa?
Sitten ihmettelet minkä takia iilimadot on niin tiukassa.
Sä olet vissiin aika herkullinen tapaus ja on varaa antaa ymmärtää, vaikka et ymmärräkään antaa


Mitä se joku tässä ketjussa mainitsikaan siitä jalustasta tjtn.


Huoooh.....naiset. En ymmärrä miksi ei voi olla rehellinen, se ei ole mikään synti.

samaa mieltä. miksi olette epärehellisiä toinen toisillenne? vaaditteko lapsiltanne rehellisyyttä jos itse ette ole?

miten kukaan koskaan voi mitenkään kehittyä ihmisenä jos kenellekään ei saa sanoa?vai onko tarkoitus että kaikki vaan tyhmenevät vanhetessaan? kaikki valehteleavt ja ystävätkin toisilleen.

 

[QUOTE="höh";27249997]eikö voi vain sanoa hienovaraisesti, että ei ole aikaa enemmille ystäville?
useimmilla perheellisillä ei ole aikaa ystäville, piste.

miksi ei voi sanoa? jos joku änkeää.

mikä palvelus se on antaa toisen kuvitella että ollaan kavereita? toiselta menee hukkaan yhtä laillla aikaa eikä saa ystäviä kun kuluttaa aikaa ihmiseen, joka ei hänesstä pidä. Minusta se on yhtä lailla palvelus sille toiselle olla rehellinen.

ei se niin mene että kukaan ei pitäisi joistain tai joistain pitää kaikki.
maailmassa on varmasti ihmisiä, jotka pitäisivät aloittajan ystävästä mutta se ei ehdi tavata niitä kun käy aloittajalla joka taas ei edes haluaisi oikein olla ystävä.

tiedän että ärsyttää ja tympäisee sellaiset jotka eivät tajua. ovatko heidän vanhempansa olleet jotain kurling-vanhempia? jees jees, kaikkien pitää olla nikopetterin kanssa. jotka eivät ymmärrä torjutuksi tulemista tai siedä pettymistä? kyllä lapsille pitää opettaa että kaikki eivät halua olla ja heillä on siihen oikeus.[/QUOTE]
näin

 

Uskaltaako kukaan muu myöntää että ei pidä jostain ihmisestä? Minä ainakin. Olen jopa kaksinaamainen.

Ajattelen "pahaa" yhdestä tutustani, mutta en voi sitä sanoa tälle suoraan. Olen tekemisissä hänen kanssaan säälistä. On helpompaa tavata silloin tällöin kuin olla "vihoissaan". Hän pitää minua ystävänään, minä en. Minulle ystävyys on aivan jotain muuta. Mm. luottamusta, omana itsenä olemista, omien pohjimmaisten ajatusten jakamista.. Minä vain säälin tätä ihmistä, ja olen vain tekemisissä sen verran kuin on pakko. Tulen kyllä toimeen erilaisten ihmisten kanssa, mutta koen ettemme ole tämän ihmisen kanssa samalla aaltopituudella.

En jaksa häntä. Hänellä on mielenterveysongelmia ja ehkä taustalla jopa kehitysvammaa. On sotkuinen ja likainen, myös heidän kotinsa ja lapset. Tulee usein kylään lapset sairaana. Mm. olisi nyt tullut sairaiden lastensa kanssa kun meillä on pieni vauva. Suuttuu minulle kummallisista asioista. Tämän ihmisen kanssa ei voi olla ihan tavallisesti. Mutta jos et ole tekemisissä, niin soittelee jatkuvasti, laittaa viestiä. Helpompi siis olla välistä ainakin yhteydessä.

Syy miksi miksi voisin olla kylmä ihminen?:

En sano nuita ajatuksiani suoraan hänelle. Hän usein tivaa että mitä mieltä olen hänestä. (heikko itsetunto?) En sitä kerro. Tivaa jatkuvasti että onko hän tärkeä minulle? Onko hän minun ystäväni? En voi sanoa että ei hän ole. Koska hän ei sitä vain ymmärrä. Muutaman kerran olen kyllä yrittänyt, mutta kun ihminen ei vain ymmärrä! Ei ymmärrä sitä että ihminen voi olla muutakin kuin paras ystävä tai vihamies. Vaihdan siis aina puheenaihetta tai kierrän jotenkin.

Olenko kauhea?

annatko?

 

Olin kuvitellut, että normaaliin sivistyneeseen kanssakäymiseen kuuluu käyttäytyä asiallisesti (jopa ystävällisesti), vaikkei jokaisesta tapaamastaan ihmisestä niin kamalasti pitäisikään. Aika kauheaa olisi, jos kaikki kohtelisivat täällä annettujen ohjeiden mukaan (="mee pois", "ei kiinnosta", "jätä mut rauhaan" jne.) kaikkia niitä, joista eivät niin kovin välitä.

Ap, käsittääkseni käyttäydyt kuten hyvinkasvatetun, normaalin ja empatiakykyisen aikuisen kuuluukin. Ymmärrän, että tilanne voi kehittyä ahdistavaksi, jos toinen ei ymmärrä asettamiasi rajoja, mutta varsin hyvin olet ilmeisesti kuitenkin onnistunut luovimaan.

 

Jostain syystä mulle käy aika ajoin niin, että joku haluaa olla mun kaveri, ja päättää sitten kaveriksi alkaa. Eikä mua kiinnosta. En vaan saa sanotuksi, että en pidä sinusta, jätä mut rauhaan - eikä mielestäni niin voikaan sanoa!

Suurin osa ihmisistä tajuaa pikku vihjeistä, että heidän seuraansa ei nyt kaivata. Mutta joiltain (sosiaalisesti ei niin taitavilta?) puuttuu tämä kyky. Ja niistä tulee iilimatoja, riippakiviä, jotka aiheuttaa tuskaa mun kaltaisille ihmisille, jotka eivät saa sanottua että SUKSI NY KUUSEEN SIITÄ. Kun ei halua loukata toista.

Ne soittelee, ne tulee ovelle, ne hakeutuu mun seuraan, ja mua ahdistaa.

Mä en vastaa tekstareihin, en puheluihin, FB:ssä blokkaan ne siten etten ole saatavilla chatissa, luikertelen parhaan kykyni mukaan tilanteista pois, ja joskus meneekin pitkä aika ilman iilimatoja, sitten ne taas iskee ja mua ärsyttää kun ne ei tajua etten tykkää niistä.

Niiiin ja kaikenmaan hulluille ei kannata antaa puh.nroita, osotteita etc

 

Olin kuvitellut, että normaaliin sivistyneeseen kanssakäymiseen kuuluu käyttäytyä asiallisesti (jopa ystävällisesti), vaikkei jokaisesta tapaamastaan ihmisestä niin kamalasti pitäisikään. Aika kauheaa olisi, jos kaikki kohtelisivat täällä annettujen ohjeiden mukaan (="mee pois", "ei kiinnosta", "jätä mut rauhaan" jne.) kaikkia niitä, joista eivät niin kovin välitä.

Ap, käsittääkseni käyttäydyt kuten hyvinkasvatetun, normaalin ja empatiakykyisen aikuisen kuuluukin. Ymmärrän, että tilanne voi kehittyä ahdistavaksi, jos toinen ei ymmärrä asettamiasi rajoja, mutta varsin hyvin olet ilmeisesti kuitenkin onnistunut luovimaan.

Juuri näin!

 

Mun mielestä toi on törkeää. Miksi et voi ystävällisesti heti sanoa että "nyt näyttää siltä ettei hyvältä näytä"? Meinaatko että menevät kiikkuun?

Miksi ruokit ystävyyttä, jos et kuitenkaan halua olla ystävä jonkun kanssa?
Sitten ihmettelet minkä takia iilimadot on niin tiukassa.
Sä olet vissiin aika herkullinen tapaus ja on varaa antaa ymmärtää, vaikka et ymmärräkään antaa


Mitä se joku tässä ketjussa mainitsikaan siitä jalustasta tjtn.


Huoooh.....naiset. En ymmärrä miksi ei voi olla rehellinen, se ei ole mikään synti.

En mä mitenkään ruoki ystävyyttä. Olen vaan peruskohtelias. Mulla on tapana (useimmiten) tervehtiä, jutella niitä näitä...olen hölösuu, puhun kaikille. Ja jotkut sosiaalisesti vähemmän taitavat sitten ymmärtävät sen väärin, kuvittelevat että tässä nyt ollaan oikein ystäviä.

En halua alkaa tylyksi, en halua sanoa että "sori, mutta en pidä sinusta enkä halua olla ystäväsi". Kun 99% ihmisistä on kuitenkin sellaisia, että tajuavat pelisäännöt; voi olla hyvänpäiväntuttu, jutella niitä näitä esim. päiväkodin eteisessä kun haetaan lapsia samaan aikaan, tai bussissa jos istutaan vierekkäin, tai tykätä jostain toistemme päivityksistä naamakirjassa, mutta ei olla kuitenkaan siinä mielessä ystäviä että olisi syytä vierailla toistemme luona, soitella, tai sopia tapaamisia.

Aika jännää, että täällä oikeasti ehdotetaan, että pitäisi sanoa "mene pois", "älä puhu mulle", "jätä mut rauhaan" yms. Ja sekin on hassua, että sen kerran kun olen noin tehnyt, niin sain (palstalla) kuulla olevani maailman kamalin ja ilkein ihminen, ei kuulemma ollut syytä tuollaiseen, olisi voinut ihan hyvin jutella ystävällisesti ohimennen ja sitä rataa.

Jotkut ei vaan ole sosiaalisesti taitavia. Ovat kömpelöitä. Ja tulkitsevat ihan normaalin, kohteliaan ystävällisen ihmisten välisten kommunikoinnin siten, että tässä nyt ollaan hei oikein Ystäviä isolla yyllä. Ja se on joskus hiukan kiusallista meille, jotka tosiaan olemme puheliaita ja peruskohteliaita/-ystävällisiä about kaikille.

Jengillä menee sekaisin käsitteet ystävyys, kaveruus ja tuttavuus. Kuvitellaan, että tuttavat on ystäviä.