olenko itse syypää?

[liian ehdotonko?]

Olen tässä miettinyt, että onko minussa jotain vikaa, olenko liian ehdoton ihminen vai mitä...? Eli ystävät tuntuu kaikkoavan tai ehdottomuuksissani itse ne ajan pois. Vai olenko ollut liian ehdoton poistaessani mm. seuraavat "ystävät" FB-kavereistani ja muutenkin jättänyt yhteydenpidon.

1. Sain keskenmenon rv 27 (tai oikeastaan se on sikiökuolema). Puhelimessa ystäväni kertoi olevansa raskaana ja puhui kokoajan vain omasta raskaudestaan, raskauspahoinvoinnistaan, peloistaan jne. En viitsinyt pitää enää yhteyttä.
2. Kerron sähköpostissa yhdelle ystävälle menetyksestämme. Tämä lähetti sähköpostivastauksen, jossa ei kommentoinut asiaa millään sanoin. Aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan. Kun kysyin asiasta, hän sanoi, että ei osannut sanoa mitään (vastaus tuli 2 kk odottamisen jälkeen). Sanoin, että voin kyllä jatkaa ystävyyttä, mutta olen asiasta todella loukattu. Hän ei ottanut enää yhteyttä.
3. Alkoholisoitunut ystäväni tuli lapseni 4-vuotis synttäreille päissään oman 4-vuotiaansa kanssa. Jätti lapsen meille ja lähti itse baariin. Tuli päissään takaisin, kaatui portaissa lapsi sylissä. (Tein tästä lastensuojeluilmoituksen, josta en kertonut hänelle) Viime viikonloppuna hänen piti tulla meille kylään perjantai-iltana. Ei tullut, ei ilmoittanut mitään. Olin jo kertonut meidän 4-vuotiaalle, että kohta tulee "Tino" leikkimään. Eipä Tino tullut. Koska tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, toivotin ystävälleni hyvät elämänjatkot ja ajattelin, etten tarvitse epäluotettavia juoppoja elämääni.

Niin. Nyt olen aika yksin...

 

[4n äiti]

kyllä seuransa kannattaa valita tarkasti. kukaan ei pakota olemaan kaveria sellaisten kanssa, joiden kanssa ei ole hyvä olla. uusia ystäviä varmasti tulee. eikä yksinäisyydessä ole mitään vikaa!

 

[.]

noihin kahteen kohtaan mielestäni oot ite "ylireagoinut".. En minäkään pitäisi enää yhteyttä ihmiseen joka ilmoittaa "jatkavansa ystävyyttä kanssani"..

 

[Micosa]

1.Miksi et kertonut,ystävä ei tiedä miten hän osaa ottaa kantaa sinun menetykseesi jos ei asiasta mitään tiedä.
2.On vain ihmisiä jotka eivät osaa kommentoida tuollaiseen asiaan mitään.Menevät täysin lukkoon eli ohittavat asian.
3.Miksi päästit lapsen humalaisen mukaan.Olisit voinut vaikka itse viedä kotiin seuraavana päivänä?

 

[-]

1.Miksi et kertonut,ystävä ei tiedä miten hän osaa ottaa kantaa sinun menetykseesi jos ei asiasta mitään tiedä.
2.On vain ihmisiä jotka eivät osaa kommentoida tuollaiseen asiaan mitään.Menevät täysin lukkoon eli ohittavat asian.
3.Miksi päästit lapsen humalaisen mukaan.Olisit voinut vaikka itse viedä kotiin seuraavana päivänä?

2. Kyllä mun mielestä pitää sen verran osata sanoa, että ottaa osaa, vaikka olisi millainen ihminen. Ei luulisi parin lauseen puristaminen itsestä olevan ylivoimaista tuossa tilanteessa?

 

[a p]

1.Miksi et kertonut,ystävä ei tiedä miten hän osaa ottaa kantaa sinun menetykseesi jos ei asiasta mitään tiedä.
2.On vain ihmisiä jotka eivät osaa kommentoida tuollaiseen asiaan mitään.Menevät täysin lukkoon eli ohittavat asian.
3.Miksi päästit lapsen humalaisen mukaan.Olisit voinut vaikka itse viedä kotiin seuraavana päivänä?

1. Kun on menettänyt juuri lapsen ja ollut kaavinnassa, odottaa kai ystävältä myötätuntoa eikä itse ole oikein kykenevä kertomaan, miten hänen tulisi ottaa kantaa...
2. Jep. Näinhän se on. Ehkä itse sitten kaipaan ystävältä tukea tai myötätuntoa.
3. En päästänyt häntä humalaisen mukaan yksin, selvinpäin ollut isä tuli hakemaan myös. Äiti haki yläkerrasta päissään...

 

[LisaMarie]

Keskenmeno on tosiaankin asia, johon ihmisten on vaikea suhtautua. Eli se, jos ystäväsi eivät uskaltaneet puuttua siihen, voi johtua ihan vaan siitä, etteivät tienneet onko se sallittu puheenaihe vai ei. Toisaalta itse raskaana olevan toki olisi luullut ymäärtävän, että et siinä tilanteessa halua kuulla myöskään hänen rakaus intoiluaan.
Kohta 2 minusta on sellainen, että pitäisi käsitellä valmiiksi, se on selvästi molemmille osapuolille ongelma, koska sinä mietit sitä täällä ja toinen ei ole ottanut enää mitään yhteyttä. Koha 1 on aivan ymmärrettävä sinunb taholtasi, koska tosiaan ei ole fiksua hehkuttaa omaa raksuttaan, jos tietää toisen keskenmenosta.
Kohdassa 3 ongelma on se lapsi, muuten toimit juuri niin kuin alkoholistin kanssa pitääkin toimia, mutta jos lapsenne ovat ystäviä, niin miksi heidänkin pitää joutua erilleen?

 

[ap]

1.Miksi et kertonut,ystävä ei tiedä miten hän osaa ottaa kantaa sinun menetykseesi jos ei asiasta mitään tiedä.
2.On vain ihmisiä jotka eivät osaa kommentoida tuollaiseen asiaan mitään.Menevät täysin lukkoon eli ohittavat asian.
3.Miksi päästit lapsen humalaisen mukaan.Olisit voinut vaikka itse viedä kotiin seuraavana päivänä?

Ps. sulla on aika syyllistävä asenne... Miksi et tehnyt niin tai näin...? Ehkä mä todellakin olen aika herkkä...

 

[vieras]

1. Oot ylireagoinut, raskaana oleva ystäväsi nyt vaan oli niin hormonimyllerryksensä kourissa, että maailma pyörii oman navan ympärillä.
2. Olet ylireagoinut myös, toiset ei vaan osaa ottaa osaa suruun, jos itellä ei oo samanlaisia kokemuksia vielä elämä eteen heittänyt.
3. Et ole ylireagoinut, parempi turvallisuussyistä jättää yhteydenpito alkoholisoituneeseen ihmiseen. Joo, olen julma, tiedetään...

 

[äiti minäkin]

1. itse olen myös pitänyt matalaa profiilia niiden kavereiden kanssa jotka eivät kykene puhumaan muusta kun itsestään. Ystäviini heistä kylläkään kukaan ei ole lukeutunut.

2. Ystävät kykenevät kommentoimaan edes jollain tavalla vaikeita asioita. Kaverit on sitten eri asia. Kyllä mä' ihmettelisin suuresti jos olisin samassa tilanteessa missä ap ja kertoisin siitä ystävälleni, joka ei reagoisi mitenkään. Ystävät kun ovat juuri heitä ketkä kuuntelevat.

3. Itse en olis päästänyt lasta humalaisen ystävän mukaan. Toisaalta mun ystävät ei kehtaisi tulla edes humalassa synttäreille.

 

[mutsi]

Ymmärrän hyvin ettet halua tuommoisia ystäviä. Varmaan löydät vielä uusia ystäviä.

 

[ap]

Keskenmeno on tosiaankin asia, johon ihmisten on vaikea suhtautua. Eli se, jos ystäväsi eivät uskaltaneet puuttua siihen, voi johtua ihan vaan siitä, etteivät tienneet onko se sallittu puheenaihe vai ei. Toisaalta itse raskaana olevan toki olisi luullut ymäärtävän, että et siinä tilanteessa halua kuulla myöskään hänen rakaus intoiluaan.
Kohta 2 minusta on sellainen, että pitäisi käsitellä valmiiksi, se on selvästi molemmille osapuolille ongelma, koska sinä mietit sitä täällä ja toinen ei ole ottanut enää mitään yhteyttä. Koha 1 on aivan ymmärrettävä sinunb taholtasi, koska tosiaan ei ole fiksua hehkuttaa omaa raksuttaan, jos tietää toisen keskenmenosta.
Kohdassa 3 ongelma on se lapsi, muuten toimit juuri niin kuin alkoholistin kanssa pitääkin toimia, mutta jos lapsenne ovat ystäviä, niin miksi heidänkin pitää joutua erilleen?

Itse olen myös miettinyt tota, että en haluaisi katkaista lasten ystävyyssuhdetta, koska tosiaan viihtyvät paljon yhdessä ja tämän juopon lapsi on meillä ollut paljon, että juoppo pääsee baariin (anteeksi juoppo-sana... olen myös miettinyt, onko oikein mahdollistaa hänen juomisiaan...). Mutta koska meidän aikuisten täytyy sopia nämä lasten tapaamiset, niin ei minusta ole oikein, että minä joudun tuottamaan pettymyksen omalle lapselleni, kun tämä juoppo saakin päähänsä lähteä vähän kaljoittelemaan, vaikka on sovittu kyläilystä. Vaikea vielä 4-vuotiaiden kahdestaan sopia tapaamisista enkä halua omaa lastani kyllä päästää heille ilman omaa valvontaani...

 

[maikki]

Ihmisten on toisinaan vaikea osata suhtautua "oikein" toisten menetyksiin. Jotkut sitten pelkäävät reagoida mitenkään, etteivät loukkaa. Ymmärrän ap, että tuntuivat nuo pahalta, mutta asioissa on aina kaksi puolta. Täytyy vaan sitten toimia niin kuin parhaaksi näkee, eihän ystävien kanssa pakosta yhteyttä pidetä vaan siksi että halutaan olla näiden ihmisten seurassa.

En haluaisi itsekään humalaista lähelle omaa lastani, mutta tämän lapsi voisi käydä sen verran sydämmen päälle, että saattaisin miettiä josko edelleen tähän jotain kontaktia pitäisin.

 

[ap]

1. itse olen myös pitänyt matalaa profiilia niiden kavereiden kanssa jotka eivät kykene puhumaan muusta kun itsestään. Ystäviini heistä kylläkään kukaan ei ole lukeutunut.

2. Ystävät kykenevät kommentoimaan edes jollain tavalla vaikeita asioita. Kaverit on sitten eri asia. Kyllä mä' ihmettelisin suuresti jos olisin samassa tilanteessa missä ap ja kertoisin siitä ystävälleni, joka ei reagoisi mitenkään. Ystävät kun ovat juuri heitä ketkä kuuntelevat.

3. Itse en olis päästänyt lasta humalaisen ystävän mukaan. Toisaalta mun ystävät ei kehtaisi tulla edes humalassa synttäreille.

Kiitos. Miksihän sitä pitää saada vahvistusta omille ajatuksilleen...? Mutta ajattelen ystävyydestäni juuri noin. Ehkä en sitten todellakaan halua YSTÄVIKSENI ihmisiä, jotka eivät kykene ottamaan osaa tilanteeseeni. Jotenkin vapauttavaa, että on kaltaisiani ihmisiä, tai samalla tavalla ajattelevia.

 

[LisaMarie]

Itse olen myös miettinyt tota, että en haluaisi katkaista lasten ystävyyssuhdetta, koska tosiaan viihtyvät paljon yhdessä ja tämän juopon lapsi on meillä ollut paljon, että juoppo pääsee baariin (anteeksi juoppo-sana... olen myös miettinyt, onko oikein mahdollistaa hänen juomisiaan...). Mutta koska meidän aikuisten täytyy sopia nämä lasten tapaamiset, niin ei minusta ole oikein, että minä joudun tuottamaan pettymyksen omalle lapselleni, kun tämä juoppo saakin päähänsä lähteä vähän kaljoittelemaan, vaikka on sovittu kyläilystä. Vaikea vielä 4-vuotiaiden kahdestaan sopia tapaamisista enkä halua omaa lastani kyllä päästää heille ilman omaa valvontaani...

Voisko niistä lasten kyläilyistä sopia isän kanssa? Samalla perhe saisi ehkä herättävän viestin äidin tilasta, isäkin havahtuisi näkemään perheen tilanteen.

 

[Meritähti]

En jättäisi yhteydenpitoa sen vuoksi, että ystävä ei osaa ottaa osaa suruuni.
Syntymättömän lapsen menetys on yksi niitä asioita, joihin harva sellainen, joka ei ole vastaavaa kokenut, osaa suhtautua oikein, jos mitenkään.
Loukkaantua voisin kyllä ja ottaisin ehkä myöhemmin asian puheeksi, mutta en katkaisisi sentään välejä.

 

[Hisu]

Ei "vika" sussa ole noissa tapauksissa. Mutta ehkä sä voisit jatkossa ilmaista omat tunteesi vähän selvemmin etkä vaan suorilla pistää välejä poikki. Esim. tuo kohta 1, olisit voinut sanoa suoraan että "sori mutta just nyt mä en kestä kuunnella vauvajuttuja". Jos vielä sittenkin olisi sama meno jatkunut niin ehkä olisit voinut sanoa että "pidän vähän etäisyyttä suhun kun tuntuu niin pahalta vauvoihin liittyvät jutut, toivottavasti ymmärrät, ehkä sitten taas kun pääsen vähän yli tästä..." ymmärräthän mitä tarkoitan?

Kohta 2 taas, munkin mielestä se "otan osaa" ei ole niin vaikea sanoa, varsinkaan sähköpostilla. Voihan sitä lisätä että ei tiedä mitä muutakaan sanoa. Kyllä mäkin ihmettelisin jos mitään kommenttia ei tuollaisesta tragediasta tulisi.

 

[ap]

kyllä seuransa kannattaa valita tarkasti. kukaan ei pakota olemaan kaveria sellaisten kanssa, joiden kanssa ei ole hyvä olla. uusia ystäviä varmasti tulee. eikä yksinäisyydessä ole mitään vikaa!

Jep. Jään odottamaan uusia ystäviä. Eikä yksinäisyydessä todellakaan ole mitään vikaa. Ehkä saan tuntea näin

 

[LisaMarie]

Mutta ehkä sä voisit jatkossa ilmaista omat tunteesi vähän selvemmin etkä vaan suorilla pistää välejä poikki.

Tämäon muuten tärkeä pontti! Itseasiassahan me emme pety keneenkään ihmiseen sinällään, vaan omiin odotuksiimme tuon ihmisen suhteen. JOten niitä omia odotuksia olisi syytä uskaltaa kertoa avoimesti, jotta muut voivat toimia niiden mukaan tai saavat tilaisuuden kertoa, miksi eivät toimi.

 

[ap]

Itse olen myös miettinyt tota, että en haluaisi katkaista lasten ystävyyssuhdetta, koska tosiaan viihtyvät paljon yhdessä ja tämän juopon lapsi on meillä ollut paljon, että juoppo pääsee baariin (anteeksi juoppo-sana... olen myös miettinyt, onko oikein mahdollistaa hänen juomisiaan...). Mutta koska meidän aikuisten täytyy sopia nämä lasten tapaamiset, niin ei minusta ole oikein, että minä joudun tuottamaan pettymyksen omalle lapselleni, kun tämä juoppo saakin päähänsä lähteä vähän kaljoittelemaan, vaikka on sovittu kyläilystä. Vaikea vielä 4-vuotiaiden kahdestaan sopia tapaamisista enkä halua omaa lastani kyllä päästää heille ilman omaa valvontaani...

Voisko niistä lasten kyläilyistä sopia isän kanssa? Samalla perhe saisi ehkä herättävän viestin äidin tilasta, isäkin havahtuisi näkemään perheen tilanteen.

Sanoin miehelleni, että jos hän haluaa,voivat käydä leikkimässä lapsen kanssa tämän ex-ystäväni luona, itse olen jo liian usein pettynyt. Tämän ex-ystäväni mies eli lapsen isä ei asu eikä ole koskaan asunutkaan perheensä kanssa. Oli vain lasta tapaamassa...

 

[.]

No ei sun ystävät ihna hääviltä kuulosta, mutta et itsekään kuulosta helpoimmalta ihmiseltä.

 

[Micosa]

1.Miksi et kertonut,ystävä ei tiedä miten hän osaa ottaa kantaa sinun menetykseesi jos ei asiasta mitään tiedä.
2.On vain ihmisiä jotka eivät osaa kommentoida tuollaiseen asiaan mitään.Menevät täysin lukkoon eli ohittavat asian.
3.Miksi päästit lapsen humalaisen mukaan.Olisit voinut vaikka itse viedä kotiin seuraavana päivänä?

Ps. sulla on aika syyllistävä asenne... Miksi et tehnyt niin tai näin...? Ehkä mä todellakin olen aika herkkä...

1.Kysymys tuossa on.
2.Valitettavasti vain tälläisia ihmisiä on.
3.Ihmettelin miksi humalaisen matkaan.(se että selvä isä olikin matkassa ei tullut ilmi ensimmäisessä viestissä )

 

[Hisu]

Ei "vika" sussa ole noissa tapauksissa. Mutta ehkä sä voisit jatkossa ilmaista omat tunteesi vähän selvemmin etkä vaan suorilla pistää välejä poikki. Esim. tuo kohta 1, olisit voinut sanoa suoraan että "sori mutta just nyt mä en kestä kuunnella vauvajuttuja". Jos vielä sittenkin olisi sama meno jatkunut niin ehkä olisit voinut sanoa että "pidän vähän etäisyyttä suhun kun tuntuu niin pahalta vauvoihin liittyvät jutut, toivottavasti ymmärrät, ehkä sitten taas kun pääsen vähän yli tästä..." ymmärräthän mitä tarkoitan?

Kohta 2 taas, munkin mielestä se "otan osaa" ei ole niin vaikea sanoa, varsinkaan sähköpostilla. Voihan sitä lisätä että ei tiedä mitä muutakaan sanoa. Kyllä mäkin ihmettelisin jos mitään kommenttia ei tuollaisesta tragediasta tulisi.

Jatkan, piti välissä vastata puhelimeen. Niin tuo kohta 2, en ehkä silti pistäisi välejä poikki, huomauttaisin kyllä asiasta.

Kolmas kohta on vaikeampi, juopot ei multa saa hirveästi ymmärrystä (kuulostakoon julmalta). Mutta voisit silti suoraan sanoa asiasta että et halua että tulee lastesi eteen humalassa ja että sinusta on ikävää kun ei tule sovitusti.

 

[ap]

Mutta ehkä sä voisit jatkossa ilmaista omat tunteesi vähän selvemmin etkä vaan suorilla pistää välejä poikki.

Tämäon muuten tärkeä pontti! Itseasiassahan me emme pety keneenkään ihmiseen sinällään, vaan omiin odotuksiimme tuon ihmisen suhteen. JOten niitä omia odotuksia olisi syytä uskaltaa kertoa avoimesti, jotta muut voivat toimia niiden mukaan tai saavat tilaisuuden kertoa, miksi eivät toimi.

Joo, kyllä tuota 1 tapausta selviteltiinkin sitten myöhemmin ja ymmärsin kyllä jälkeenpäin, että mistä oikeastaan oli kyse. Mutta silti ystävyyden jatkaminen oli aika takkuista. Tosta kakkosesta en tiedä, miten sen selvemmin voi ilmaista, kuin että on loukattu, jos oma isä kuolee eikä saa edes surunvalitteluja. Ja kolmannesta jäi kertomatta kaikki ne aiemmat kerrat, jolloin sovittu ei ole toteutunut ja olen asiasta ystävälleni maininnut. Että ei ole kiva sopia jotain, joka ei sitten pidäkään paikkaansa, koska lapselle yleensä yrittää ennakoida asioita (esim. kohta lähtään Tinolle tms.) ja sitten ei lähdetäkään... Ei mua ehkä aikuisena niin haittaisi, mutta tuntuu pahalta lapsen kannalta. Yleensä mua kyllä syytetään liaallisesta suorapuheisuudesta

 

[ap]

No ei sun ystävät ihna hääviltä kuulosta, mutta et itsekään kuulosta helpoimmalta ihmiseltä.

Tää on niin totta !!!