olenko itse syypää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja liian ehdotonko?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Meritähti:
En jättäisi yhteydenpitoa sen vuoksi, että ystävä ei osaa ottaa osaa suruuni.
Syntymättömän lapsen menetys on yksi niitä asioita, joihin harva sellainen, joka ei ole vastaavaa kokenut, osaa suhtautua oikein, jos mitenkään.
Loukkaantua voisin kyllä ja ottaisin ehkä myöhemmin asian puheeksi, mutta en katkaisisi sentään välejä.

Aivan, en minäkään, kaksi tervettä lasta synnyttäneenä eikä yhtään keskenmenoa tms. takana, osaa oikein suhtautua keskenmenon kokeneisiin. Siis onhan se varmasti kamala tuska, kun lapsi, jota on odottanut syntyväksi, ei synnykään, mutta eihän syntymätön lapsi ole ulkopuoliselle millään tapaa konkreettinen, sitä ei vielä ole. Tähän ehkä vaikuttaa myös se, että työssäni olen nähnyt monia keskeytyksiä ja kaavintoja, ja eihän pienillä viikoilla oleva sikiö ole vielä edes vauvan näköinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja Hisu:
Mutta ehkä sä voisit jatkossa ilmaista omat tunteesi vähän selvemmin etkä vaan suorilla pistää välejä poikki.

Tämäon muuten tärkeä pontti! Itseasiassahan me emme pety keneenkään ihmiseen sinällään, vaan omiin odotuksiimme tuon ihmisen suhteen. JOten niitä omia odotuksia olisi syytä uskaltaa kertoa avoimesti, jotta muut voivat toimia niiden mukaan tai saavat tilaisuuden kertoa, miksi eivät toimi.

Toisaalta valitettavasti on paljon ihmisiä joilta puuttuu kokonaan kyky samaistua ja tuntea empatiaa. Tuskin näille ihmisille tehoaisi sekään jos ilmaisisi omat tunteensa selkeästi. Itse olen törmännyt samaan ongelmaan yhden kaverin kanssa. Hän kyllä osaa sanoa "voi kun kurjaa" tai muuta vastaavaa. Mutta alkaa sitten samaan hengen vetoon paasata omista pikku ongelmistaan. Eli se kallisarvoinen kuuntelun taito puutuu kokonaan ja tärkeintä hänelle on omasta itsestään puhuminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Meritähti:
En jättäisi yhteydenpitoa sen vuoksi, että ystävä ei osaa ottaa osaa suruuni.
Syntymättömän lapsen menetys on yksi niitä asioita, joihin harva sellainen, joka ei ole vastaavaa kokenut, osaa suhtautua oikein, jos mitenkään.
Loukkaantua voisin kyllä ja ottaisin ehkä myöhemmin asian puheeksi, mutta en katkaisisi sentään välejä.

Aivan, en minäkään, kaksi tervettä lasta synnyttäneenä eikä yhtään keskenmenoa tms. takana, osaa oikein suhtautua keskenmenon kokeneisiin. Siis onhan se varmasti kamala tuska, kun lapsi, jota on odottanut syntyväksi, ei synnykään, mutta eihän syntymätön lapsi ole ulkopuoliselle millään tapaa konkreettinen, sitä ei vielä ole. Tähän ehkä vaikuttaa myös se, että työssäni olen nähnyt monia keskeytyksiä ja kaavintoja, ja eihän pienillä viikoilla oleva sikiö ole vielä edes vauvan näköinen.

Pienillä viikoilla? Oli kyse rv 27... Ja työskentelet keskeytyksen tehdneiden ihmisten kanssa, mutta et osaa suhtautua keskenmenon kokeneisiin oikein... Voi taivas. toivottavasti et hoitotyössä tule minua vastaan, jos keskenmeno tai keskeytys joskus on edessä.... aika epäempaattista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti minäkin:
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja Hisu:
Mutta ehkä sä voisit jatkossa ilmaista omat tunteesi vähän selvemmin etkä vaan suorilla pistää välejä poikki.

Tämäon muuten tärkeä pontti! Itseasiassahan me emme pety keneenkään ihmiseen sinällään, vaan omiin odotuksiimme tuon ihmisen suhteen. JOten niitä omia odotuksia olisi syytä uskaltaa kertoa avoimesti, jotta muut voivat toimia niiden mukaan tai saavat tilaisuuden kertoa, miksi eivät toimi.

Toisaalta valitettavasti on paljon ihmisiä joilta puuttuu kokonaan kyky samaistua ja tuntea empatiaa. Tuskin näille ihmisille tehoaisi sekään jos ilmaisisi omat tunteensa selkeästi. Itse olen törmännyt samaan ongelmaan yhden kaverin kanssa. Hän kyllä osaa sanoa "voi kun kurjaa" tai muuta vastaavaa. Mutta alkaa sitten samaan hengen vetoon paasata omista pikku ongelmistaan. Eli se kallisarvoinen kuuntelun taito puutuu kokonaan ja tärkeintä hänelle on omasta itsestään puhuminen.

Joo, mä tunnen myös erään tällaisen täysin empatiakyvyttömän ja omanapaisen ihmisen. Ei sellaista tarvi sietääkään. Mutta jos useaan kertaan toistuu tilanne että joutuu pistämään välit poikki ihmisiin, niin kannattaa miettiä mikä siihen johtaa, onko kyse esim. siitä ettei ole ilmaissut omia tunteitaan ja tullut väärinymmärretyksi sen vuoksi. Esim. ap:n tapauksessa ehkä ne ystävät eivät ole tajunneet kuinka kova paikka lapsen menetys ap:lle oli jos hän ei ole paljoa puhunut tunteistaan asian suhteen.
 
Minusta et nyt puhu ystävistä, vaan nimenomaan kavereista. Itse uskon, että ihmisellä voi olla vain harvoja ystäviä ja he kyllä osaavat sanoa "olen pahoillani", kun minun isäni kuolee tai pitäytyä sanomasta mitään omasta raskaudestaan, jos toinen on juuri menettänyt oman vauvansa. Kyllä asioille on aikansa ja paikkansa, myös sanoille. Siinä se ystävyys mitataan, kun tulee vaikeita hetkiä. Mutta kavereina noiden kanssa ehkä voisin jatkaa, en vain odottaisi enää liikoja heiltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Meritähti:
En jättäisi yhteydenpitoa sen vuoksi, että ystävä ei osaa ottaa osaa suruuni.
Syntymättömän lapsen menetys on yksi niitä asioita, joihin harva sellainen, joka ei ole vastaavaa kokenut, osaa suhtautua oikein, jos mitenkään.
Loukkaantua voisin kyllä ja ottaisin ehkä myöhemmin asian puheeksi, mutta en katkaisisi sentään välejä.

Aivan, en minäkään, kaksi tervettä lasta synnyttäneenä eikä yhtään keskenmenoa tms. takana, osaa oikein suhtautua keskenmenon kokeneisiin. Siis onhan se varmasti kamala tuska, kun lapsi, jota on odottanut syntyväksi, ei synnykään, mutta eihän syntymätön lapsi ole ulkopuoliselle millään tapaa konkreettinen, sitä ei vielä ole. Tähän ehkä vaikuttaa myös se, että työssäni olen nähnyt monia keskeytyksiä ja kaavintoja, ja eihän pienillä viikoilla oleva sikiö ole vielä edes vauvan näköinen.

Itse osasin kyllä suhtautua keskenmenon kokeneisiin empaattisesti silloinkin kun maulla ei ollut lapsia. Jos ystävällä on jokin ongelma, kyllä olen kuunnellut ja keskustellut asiasta. Musta on outoa jos ihminen ei kykene mitenkään reagoimaan toisen suruihin. Oli ne surut mistä tahansa johtuvia.
Rvllä 27 koettu kohtukuolema on suuri tragedia. Vai ettei sikiö silloin vielä edes näytä vauvalta! uskomaton kommentti henkilöltä joka muka on nähnyt useita keskeytyksiä työssään.
 
Musta kaikki kolme kohtaa on sellaisia, joista olisin valmis pistämään välit poikki. Oman lapsen menetys on niin suuri asia, että jos ystävä ei siihen mitenkään reagoi, hän on mulle entinen ystävä. Samoin jos toinen kertoo menettäneensä lapsen, ei saman puhelun aikana kyllä puhuta mistään omista asioista. Kolmannessa kohdassa on se hankalaa, että se koskee myös näitä kahta lasta ja heidän ystävyyttään. Mutta kyseessä on onneksi vielä sen verran pienet lapset, että on helpompi vaan pikku hiljaa hivuttautua pois. Uskaltaisitko päästää lapsesi heille leikkimään? KUn lapsesi kasvaa ja alkaa kulkea kylillä yksinään, haluaisitko hänen viettävän aikaansa tuossa perheessä? Jos et, niin katkaise välit jo nyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti minäkin:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Meritähti:
En jättäisi yhteydenpitoa sen vuoksi, että ystävä ei osaa ottaa osaa suruuni.
Syntymättömän lapsen menetys on yksi niitä asioita, joihin harva sellainen, joka ei ole vastaavaa kokenut, osaa suhtautua oikein, jos mitenkään.
Loukkaantua voisin kyllä ja ottaisin ehkä myöhemmin asian puheeksi, mutta en katkaisisi sentään välejä.

Aivan, en minäkään, kaksi tervettä lasta synnyttäneenä eikä yhtään keskenmenoa tms. takana, osaa oikein suhtautua keskenmenon kokeneisiin. Siis onhan se varmasti kamala tuska, kun lapsi, jota on odottanut syntyväksi, ei synnykään, mutta eihän syntymätön lapsi ole ulkopuoliselle millään tapaa konkreettinen, sitä ei vielä ole. Tähän ehkä vaikuttaa myös se, että työssäni olen nähnyt monia keskeytyksiä ja kaavintoja, ja eihän pienillä viikoilla oleva sikiö ole vielä edes vauvan näköinen.

Itse osasin kyllä suhtautua keskenmenon kokeneisiin empaattisesti silloinkin kun maulla ei ollut lapsia. Jos ystävällä on jokin ongelma, kyllä olen kuunnellut ja keskustellut asiasta. Musta on outoa jos ihminen ei kykene mitenkään reagoimaan toisen suruihin. Oli ne surut mistä tahansa johtuvia.
Rvllä 27 koettu kohtukuolema on suuri tragedia. Vai ettei sikiö silloin vielä edes näytä vauvalta! uskomaton kommentti henkilöltä joka muka on nähnyt useita keskeytyksiä työssään.

Onhan toki rv 27 jo iso sikiö, tarkoitin näitä alle 12 viikkoisia, jotka ei näytä vauvoilta. Onneksi ei ole ystäväpiiriin sattunut keskenmenoja, mutta ottaisin itse toki osaa jos näin jollekulle kävisi. Tarkoitin vaan sitä, ettei se ulkopuolisille ole niin konkreettinen asia, kun sitä lasta ei vielä ole nähnyt, muuta kuin äidille itselleen, joka vauvaa mahassaan kasvattaa. Kyllä näitä, tai siis näköjään meitä, empatiakyvyttömiä ihmisiä maailmaan mahtuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti minäkin:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Meritähti:
En jättäisi yhteydenpitoa sen vuoksi, että ystävä ei osaa ottaa osaa suruuni.
Syntymättömän lapsen menetys on yksi niitä asioita, joihin harva sellainen, joka ei ole vastaavaa kokenut, osaa suhtautua oikein, jos mitenkään.
Loukkaantua voisin kyllä ja ottaisin ehkä myöhemmin asian puheeksi, mutta en katkaisisi sentään välejä.

Aivan, en minäkään, kaksi tervettä lasta synnyttäneenä eikä yhtään keskenmenoa tms. takana, osaa oikein suhtautua keskenmenon kokeneisiin. Siis onhan se varmasti kamala tuska, kun lapsi, jota on odottanut syntyväksi, ei synnykään, mutta eihän syntymätön lapsi ole ulkopuoliselle millään tapaa konkreettinen, sitä ei vielä ole. Tähän ehkä vaikuttaa myös se, että työssäni olen nähnyt monia keskeytyksiä ja kaavintoja, ja eihän pienillä viikoilla oleva sikiö ole vielä edes vauvan näköinen.

Itse osasin kyllä suhtautua keskenmenon kokeneisiin empaattisesti silloinkin kun maulla ei ollut lapsia. Jos ystävällä on jokin ongelma, kyllä olen kuunnellut ja keskustellut asiasta. Musta on outoa jos ihminen ei kykene mitenkään reagoimaan toisen suruihin. Oli ne surut mistä tahansa johtuvia.
Rvllä 27 koettu kohtukuolema on suuri tragedia. Vai ettei sikiö silloin vielä edes näytä vauvalta! uskomaton kommentti henkilöltä joka muka on nähnyt useita keskeytyksiä työssään.

Onhan toki rv 27 jo iso sikiö, tarkoitin näitä alle 12 viikkoisia, jotka ei näytä vauvoilta. Onneksi ei ole ystäväpiiriin sattunut keskenmenoja, mutta ottaisin itse toki osaa jos näin jollekulle kävisi. Tarkoitin vaan sitä, ettei se ulkopuolisille ole niin konkreettinen asia, kun sitä lasta ei vielä ole nähnyt, muuta kuin äidille itselleen, joka vauvaa mahassaan kasvattaa. Kyllä näitä, tai siis näköjään meitä, empatiakyvyttömiä ihmisiä maailmaan mahtuu.

Ja mites nämä alle 12-viikkoiset liittyy tähän keskusteluun? ehkä ystäväpiiriisi on sattunut keskenmenoja, mutta ovat vaistonneet, että sinä et ole ihminen, jolle niistä kannattaisi mainita... Joo, teitä empatiakyvyttömiä on maa pullollaan ja mietin myös, että miksi ihmeessä sekaannuit tähän keskusteluun, kun et kuitenkaan edes kommentoinut alkuperäistä kysymystä, vaan ihan muuta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja hämis:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti minäkin:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Meritähti:
En jättäisi yhteydenpitoa sen vuoksi, että ystävä ei osaa ottaa osaa suruuni.
Syntymättömän lapsen menetys on yksi niitä asioita, joihin harva sellainen, joka ei ole vastaavaa kokenut, osaa suhtautua oikein, jos mitenkään.
Loukkaantua voisin kyllä ja ottaisin ehkä myöhemmin asian puheeksi, mutta en katkaisisi sentään välejä.

Aivan, en minäkään, kaksi tervettä lasta synnyttäneenä eikä yhtään keskenmenoa tms. takana, osaa oikein suhtautua keskenmenon kokeneisiin. Siis onhan se varmasti kamala tuska, kun lapsi, jota on odottanut syntyväksi, ei synnykään, mutta eihän syntymätön lapsi ole ulkopuoliselle millään tapaa konkreettinen, sitä ei vielä ole. Tähän ehkä vaikuttaa myös se, että työssäni olen nähnyt monia keskeytyksiä ja kaavintoja, ja eihän pienillä viikoilla oleva sikiö ole vielä edes vauvan näköinen.

Itse osasin kyllä suhtautua keskenmenon kokeneisiin empaattisesti silloinkin kun maulla ei ollut lapsia. Jos ystävällä on jokin ongelma, kyllä olen kuunnellut ja keskustellut asiasta. Musta on outoa jos ihminen ei kykene mitenkään reagoimaan toisen suruihin. Oli ne surut mistä tahansa johtuvia.
Rvllä 27 koettu kohtukuolema on suuri tragedia. Vai ettei sikiö silloin vielä edes näytä vauvalta! uskomaton kommentti henkilöltä joka muka on nähnyt useita keskeytyksiä työssään.

Onhan toki rv 27 jo iso sikiö, tarkoitin näitä alle 12 viikkoisia, jotka ei näytä vauvoilta. Onneksi ei ole ystäväpiiriin sattunut keskenmenoja, mutta ottaisin itse toki osaa jos näin jollekulle kävisi. Tarkoitin vaan sitä, ettei se ulkopuolisille ole niin konkreettinen asia, kun sitä lasta ei vielä ole nähnyt, muuta kuin äidille itselleen, joka vauvaa mahassaan kasvattaa. Kyllä näitä, tai siis näköjään meitä, empatiakyvyttömiä ihmisiä maailmaan mahtuu.

Ja mites nämä alle 12-viikkoiset liittyy tähän keskusteluun? ehkä ystäväpiiriisi on sattunut keskenmenoja, mutta ovat vaistonneet, että sinä et ole ihminen, jolle niistä kannattaisi mainita... Joo, teitä empatiakyvyttömiä on maa pullollaan ja mietin myös, että miksi ihmeessä sekaannuit tähän keskusteluun, kun et kuitenkaan edes kommentoinut alkuperäistä kysymystä, vaan ihan muuta...

Ylireagoivia tuntuu olevan myös maailma pullollaan, täällä vedetään hernettä nokkaan joka kommentista. Kyllä minä täysin ymmärsin että puhuttiin nyt ensimmäisen kolmanneksen alkioista eikä kohtukuolemasta. Ja se liittyi asiaan siten, että vielä syntymättömiä lapsia ei miellä samalla tavalla "olemassa oleviksi" kuin niitä ihan "valmiita" vauvoja. Ei tämä nyt vielä mitään empatiakyvyttömyyttä ole, ellei nyt mene laukomaan tuota "lohdutukseksi" juuri silloin kun toinen kertoo keskenmenostaan. En ymmärrä miksi pitäisi olla koko ajan varpaillaan ihmisten kanssa, silloinkin kun asioista on kulunut jo pitkä aika ja kysellään mielipiteitä tuntemattomiltakin ihmisiltä. Törkeys on asia erikseen, mutta törkeää tässä on ollut vain nuo huutelut kuinka toinen on empatiakyvytön eikä saisi osallistua koko keskusteluun.

Mielestäni herkkänahkaisuus on ihan yhtä "huono" ominaisuus kun mennä lukkoon vaikeassa paikassa. Keskenmeno on sellainen asia, josta kaikki eivät uskalla puhua. Oletteko varma, ettei kyseinen ihminen ole ehkä kokenut tuskallista keskenmenoa tai vaikka aborttia itse, eikä siksi osaa tai halua sanoa mitään. Ei tainnut käydä sellainenkaan mahdollisuus mielessä, kun mietittiin taas vaan sitä täydellistä vääryyttä, jonka kohteeksi on itse joutunut. Ymmärrän kyllä, että asiasta voi loukkaantua, mutta että alkaa puimaan pistetäänkö koko ihmissuhde poikki sen takia, kun joku ei osannut ottaa osaa sinun suruusi... tuntuu omituiselta suorastaan.

Ensimmäisessäkin kohdassa jäi tilanne erittäin epäselväksi. Tiesikö tämä raskaana oleva edes kohtukuolemasta? Milloin se oli tapahtunut? Kyllähän se tilannetajun ja/tai empatian puutetta osoittaa jos omasta onnestaan ja vaivoistaan jauhaa juuri lapsensa menettäneelle. Kuitenkin informaatio on jokaisessa tapauksessa aika vajaata ja ap vaikuttaa tosiaan melko herkkänahkaiselta, niin kävi mielessä sekin, että hehkuttiko tämä raskaanaoleva nyt oikeasti niin kovasti? Ja oliko se toinenkin kaveri ihan oikeasti kokonaan huomioimatta asiaa, vai sanoiko ehkä lyhyesti jossain yhteydessä jonkinlaista pahoittelua. Pyydän anteeksi jos mikään näistä epäilyistä ei pidä paikkaansa, mutta nuo hätäiset reaktiot joidenkin ihan asiallisiinkin kommentteihin saa minut hieman epäilemään, että ap olisi saattanut myös tulkita näitä kavereitaan väärin.

Ja joka tapauksessa osanotto kokemastasi, samaa en toivoisi kenellekään.
 
Ylireagoivia tuntuu olevan myös maailma pullollaan, täällä vedetään hernettä nokkaan joka kommentista. Kyllä minä täysin ymmärsin että puhuttiin nyt ensimmäisen kolmanneksen alkioista eikä kohtukuolemasta. Ja se liittyi asiaan siten, että vielä syntymättömiä lapsia ei miellä samalla tavalla "olemassa oleviksi" kuin niitä ihan "valmiita" vauvoja. Ei tämä nyt vielä mitään empatiakyvyttömyyttä ole, ellei nyt mene laukomaan tuota "lohdutukseksi" juuri silloin kun toinen kertoo keskenmenostaan. En ymmärrä miksi pitäisi olla koko ajan varpaillaan ihmisten kanssa, silloinkin kun asioista on kulunut jo pitkä aika ja kysellään mielipiteitä tuntemattomiltakin ihmisiltä. Törkeys on asia erikseen, mutta törkeää tässä on ollut vain nuo huutelut kuinka toinen on empatiakyvytön eikä saisi osallistua koko keskusteluun.

Mielestäni herkkänahkaisuus on ihan yhtä "huono" ominaisuus kun mennä lukkoon vaikeassa paikassa. Keskenmeno on sellainen asia, josta kaikki eivät uskalla puhua. Oletteko varma, ettei kyseinen ihminen ole ehkä kokenut tuskallista keskenmenoa tai vaikka aborttia itse, eikä siksi osaa tai halua sanoa mitään. Ei tainnut käydä sellainenkaan mahdollisuus mielessä, kun mietittiin taas vaan sitä täydellistä vääryyttä, jonka kohteeksi on itse joutunut. Ymmärrän kyllä, että asiasta voi loukkaantua, mutta että alkaa puimaan pistetäänkö koko ihmissuhde poikki sen takia, kun joku ei osannut ottaa osaa sinun suruusi... tuntuu omituiselta suorastaan.

Ensimmäisessäkin kohdassa jäi tilanne erittäin epäselväksi. Tiesikö tämä raskaana oleva edes kohtukuolemasta? Milloin se oli tapahtunut? Kyllähän se tilannetajun ja/tai empatian puutetta osoittaa jos omasta onnestaan ja vaivoistaan jauhaa juuri lapsensa menettäneelle. Kuitenkin informaatio on jokaisessa tapauksessa aika vajaata ja ap vaikuttaa tosiaan melko herkkänahkaiselta, niin kävi mielessä sekin, että hehkuttiko tämä raskaanaoleva nyt oikeasti niin kovasti? Ja oliko se toinenkin kaveri ihan oikeasti kokonaan huomioimatta asiaa, vai sanoiko ehkä lyhyesti jossain yhteydessä jonkinlaista pahoittelua. Pyydän anteeksi jos mikään näistä epäilyistä ei pidä paikkaansa, mutta nuo hätäiset reaktiot joidenkin ihan asiallisiinkin kommentteihin saa minut hieman epäilemään, että ap olisi saattanut myös tulkita näitä kavereitaan väärin.

Ja joka tapauksessa osanotto kokemastasi, samaa en toivoisi kenellekään.[/quote]

En oikein ymmärtänyt, oliko tämä kaikki minulle... Tuosta ensimmäisestä kappaleesta en tavoita itseäni ollenkaan; en mielestäni ole koko keskustelun aikana kommentoinut törkeästi kenellekään. Mitä tulee keskenmenoon ja kohtukuolemaan, ne ovat minusta täysin eri asioita.

Toiseen kappaleeseen. En ole puinut, pistänkö ystävyytemme katkolle vai en, sillä en enää ottanut ystävääni yhteyttä tuon kokemuksen jälkeen. Olin edellisenä päivänä tullut kaavinnasta, synnytystä käynnisteltiin 3 päivää ja hän oli tietoinen asiasta. Kun pääsen vertavuotavana sairaalasta, en halua kuulla hänen odotuksestaan, joka on sujunut täysin ongelmitta, vaan nuolla haavojani ja saada siihen tukea. Ehkä se sitten hänen ja sinun mielestäsi on liikaa vaadittu. Mutta aina voi vaatia. Ja nyt kun ajattelen; ei se ehkä herkkänahkaisuutta ollut, vaan täysin normaali reagointitapa, keino suojata itseä ymmärtämättömältä ihmiseltä. Kohtukuolemaan kommentoja esitti kyllä pahoittelunsa ja jatkoi sitten omilla peloillaan. Isäni kuolemaan en saanut minkäänlaista pahoittelua tältä toiselta ystävältä.

Kerrohan vielä mitä hätäisiä kommentteja olen antanut, niin minäkin ymmärrän...?

Ja muille kirjoittajille. Minulle toi todella paljon tukea se, että maailmassani on kaltaisiani ihmisiä, jotka myös ajattelevat, että ystäväni olisivat voineet toimia toisin. Ehkä jätän nyt asian pähkäilyn, itseäni vain harmittaa tämä viimeinen katkos alkoholisoituneeseen ystävääni, näitä kahta ensin mainittua ilman olen pärjännyt elämässä kyllä. Tämä viimeisin katkos oli tärkeä ystävä jollain tavoin, mutta hänen elämänsä alamäen myötä asioista sopiminen on alkanut käydä mahdottomaksi. Ymmärrän sen kuuluvan alkoholismin luonteeseen eikä mikään pakota minua olemaan siinä mukana.
 
No onpa ystävä joka ei saa ulos suustaan sanaa "otan osaa" tai "olen pahoillani". Viittaan nyt tuohon sikiökuolemaan. Huolimatta siitä että keskenmeno on vaikeita asioita kommentoida niin ei sitä nyt voi jättää täysin kommentoimatta. Minusta ystävä ei ole ystävä eikä mikään jos ei sanallakaan ota osaa toisen suruun. Ystävien kuuluu olla olemassa myös menetysten aikana vaikka eivät sitten osaisikaan muuta tehdä kuin pahoitella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Millenia:
Alkuperäinen kirjoittaja hämis:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti minäkin:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Meritähti:
En jättäisi yhteydenpitoa sen vuoksi, että ystävä ei osaa ottaa osaa suruuni.
Syntymättömän lapsen menetys on yksi niitä asioita, joihin harva sellainen, joka ei ole vastaavaa kokenut, osaa suhtautua oikein, jos mitenkään.
Loukkaantua voisin kyllä ja ottaisin ehkä myöhemmin asian puheeksi, mutta en katkaisisi sentään välejä.

Aivan, en minäkään, kaksi tervettä lasta synnyttäneenä eikä yhtään keskenmenoa tms. takana, osaa oikein suhtautua keskenmenon kokeneisiin. Siis onhan se varmasti kamala tuska, kun lapsi, jota on odottanut syntyväksi, ei synnykään, mutta eihän syntymätön lapsi ole ulkopuoliselle millään tapaa konkreettinen, sitä ei vielä ole. Tähän ehkä vaikuttaa myös se, että työssäni olen nähnyt monia keskeytyksiä ja kaavintoja, ja eihän pienillä viikoilla oleva sikiö ole vielä edes vauvan näköinen.

Itse osasin kyllä suhtautua keskenmenon kokeneisiin empaattisesti silloinkin kun maulla ei ollut lapsia. Jos ystävällä on jokin ongelma, kyllä olen kuunnellut ja keskustellut asiasta. Musta on outoa jos ihminen ei kykene mitenkään reagoimaan toisen suruihin. Oli ne surut mistä tahansa johtuvia.
Rvllä 27 koettu kohtukuolema on suuri tragedia. Vai ettei sikiö silloin vielä edes näytä vauvalta! uskomaton kommentti henkilöltä joka muka on nähnyt useita keskeytyksiä työssään.

Onhan toki rv 27 jo iso sikiö, tarkoitin näitä alle 12 viikkoisia, jotka ei näytä vauvoilta. Onneksi ei ole ystäväpiiriin sattunut keskenmenoja, mutta ottaisin itse toki osaa jos näin jollekulle kävisi. Tarkoitin vaan sitä, ettei se ulkopuolisille ole niin konkreettinen asia, kun sitä lasta ei vielä ole nähnyt, muuta kuin äidille itselleen, joka vauvaa mahassaan kasvattaa. Kyllä näitä, tai siis näköjään meitä, empatiakyvyttömiä ihmisiä maailmaan mahtuu.

Ja mites nämä alle 12-viikkoiset liittyy tähän keskusteluun? ehkä ystäväpiiriisi on sattunut keskenmenoja, mutta ovat vaistonneet, että sinä et ole ihminen, jolle niistä kannattaisi mainita... Joo, teitä empatiakyvyttömiä on maa pullollaan ja mietin myös, että miksi ihmeessä sekaannuit tähän keskusteluun, kun et kuitenkaan edes kommentoinut alkuperäistä kysymystä, vaan ihan muuta...

Ylireagoivia tuntuu olevan myös maailma pullollaan, täällä vedetään hernettä nokkaan joka kommentista. Kyllä minä täysin ymmärsin että puhuttiin nyt ensimmäisen kolmanneksen alkioista eikä kohtukuolemasta. Ja se liittyi asiaan siten, että vielä syntymättömiä lapsia ei miellä samalla tavalla "olemassa oleviksi" kuin niitä ihan "valmiita" vauvoja. Ei tämä nyt vielä mitään empatiakyvyttömyyttä ole, ellei nyt mene laukomaan tuota "lohdutukseksi" juuri silloin kun toinen kertoo keskenmenostaan. En ymmärrä miksi pitäisi olla koko ajan varpaillaan ihmisten kanssa, silloinkin kun asioista on kulunut jo pitkä aika ja kysellään mielipiteitä tuntemattomiltakin ihmisiltä. Törkeys on asia erikseen, mutta törkeää tässä on ollut vain nuo huutelut kuinka toinen on empatiakyvytön eikä saisi osallistua koko keskusteluun.

Mielestäni herkkänahkaisuus on ihan yhtä "huono" ominaisuus kun mennä lukkoon vaikeassa paikassa. Keskenmeno on sellainen asia, josta kaikki eivät uskalla puhua. Oletteko varma, ettei kyseinen ihminen ole ehkä kokenut tuskallista keskenmenoa tai vaikka aborttia itse, eikä siksi osaa tai halua sanoa mitään. Ei tainnut käydä sellainenkaan mahdollisuus mielessä, kun mietittiin taas vaan sitä täydellistä vääryyttä, jonka kohteeksi on itse joutunut. Ymmärrän kyllä, että asiasta voi loukkaantua, mutta että alkaa puimaan pistetäänkö koko ihmissuhde poikki sen takia, kun joku ei osannut ottaa osaa sinun suruusi... tuntuu omituiselta suorastaan.

Ensimmäisessäkin kohdassa jäi tilanne erittäin epäselväksi. Tiesikö tämä raskaana oleva edes kohtukuolemasta? Milloin se oli tapahtunut? Kyllähän se tilannetajun ja/tai empatian puutetta osoittaa jos omasta onnestaan ja vaivoistaan jauhaa juuri lapsensa menettäneelle. Kuitenkin informaatio on jokaisessa tapauksessa aika vajaata ja ap vaikuttaa tosiaan melko herkkänahkaiselta, niin kävi mielessä sekin, että hehkuttiko tämä raskaanaoleva nyt oikeasti niin kovasti? Ja oliko se toinenkin kaveri ihan oikeasti kokonaan huomioimatta asiaa, vai sanoiko ehkä lyhyesti jossain yhteydessä jonkinlaista pahoittelua. Pyydän anteeksi jos mikään näistä epäilyistä ei pidä paikkaansa, mutta nuo hätäiset reaktiot joidenkin ihan asiallisiinkin kommentteihin saa minut hieman epäilemään, että ap olisi saattanut myös tulkita näitä kavereitaan väärin.

Ja joka tapauksessa osanotto kokemastasi, samaa en toivoisi kenellekään.

Tästä ei ota tolkkua. Kirjoitatko välillä omalla nikilläsi ja välillä käyt kommentoimassa harmaana tai jollain toisella nimellä? Millenia... Oli miten oli, mua henk.koht. on alkanut ärsyttää näil listoil nimenomaan se, että joku kysyy jotain ja joku vastaa ilman, et on ilmeisesti lukenut koko alkuperäistä kysymystä... Niinku just toi keskenmeno ja miten alle 12 vkoset ei ole edes ihmisen näköisiä. Kyl ne muuten on!!! Käykää katsoon jostain anatomiankirjasta. Kyl se jotain luetun ymmärtämisen taidoista kertoo, et vastaa tollatavalla alkuperäiseen kysymykseen.

Mut sit itse alkuperäinen kysymys. vArmaan itse loukkaantuisin, peittäisin sen ja olisin lopulta kuin mitään ei olis tapahtunut. Mut tuskin mä enää kovin lämmintä ystävyyttä moisten tyyppien kanssa pystyisin luomaan... Ja alkkarin kanssa en alkais millekään, siinä saa vain itse näpeilleen. Nim. kokemusta on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hämis:
Tästä ei ota tolkkua. Kirjoitatko välillä omalla nikilläsi ja välillä käyt kommentoimassa harmaana tai jollain toisella nimellä? Millenia... Oli miten oli, mua henk.koht. on alkanut ärsyttää näil listoil nimenomaan se, että joku kysyy jotain ja joku vastaa ilman, et on ilmeisesti lukenut koko alkuperäistä kysymystä... Niinku just toi keskenmeno ja miten alle 12 vkoset ei ole edes ihmisen näköisiä. Kyl ne muuten on!!! Käykää katsoon jostain anatomiankirjasta. Kyl se jotain luetun ymmärtämisen taidoista kertoo, et vastaa tollatavalla alkuperäiseen kysymykseen.

Mut sit itse alkuperäinen kysymys. vArmaan itse loukkaantuisin, peittäisin sen ja olisin lopulta kuin mitään ei olis tapahtunut. Mut tuskin mä enää kovin lämmintä ystävyyttä moisten tyyppien kanssa pystyisin luomaan... Ja alkkarin kanssa en alkais millekään, siinä saa vain itse näpeilleen. Nim. kokemusta on.

Ap siellä lainasi minua väärin ja selittikin asian, en ymmärrä miksi vetelet tästä jotain ihme johtopäätöksiä että kirjoittelisin täällä harmaana... Ihan miten vain.

Hassua että puhut luetun ymmärtämisestä kun ensin et ymmärrä lukea vaikka suoraan sanotaan että meni lainaus pieleen ja sitten vielä edelleenkin sätit tuota joka puhui ensimmäisen kolmannen alkioista. Hän kertoi, että hän ja monet muut eivät miellä vielä syntymätöntä lasta samalla tavalla kuin jo "valmista vauvaa" ja osa syytä voi olla myös se, että hän on nähnyt paljon näitä varhaisia alkioita, jotka eivät hänen mielestään edes niin muistuta ihmisistä. Joko ymmärsit kun kolmannen kerran sanottiin? Tässä oli kyse kirjoittajan ajatuksista ja mielipiteistä, hän ei väittänyt että 27-viikkoinen on sama asia kuin 10-viikkoinen, eikä vähätellyt keskenmenoa tai kohtukuolemaa, pohdiskeli vain sitä, että jotkut ihmiset eivät ehkä osaa suhtautua keskenemenoihin ja kohtukuolemiin sen takia, kun se pieni ihminen ei ole heille konkreettinen. En ymmärrä miksi tästä mielipiteestä tarvi kenenkään loukkaantua.


Ap:lle vielä, se ensimmäinen kappale oli yleisempää keskustelua, enkä tarkoittanut, että sinä olisit käyttäytynyt törkeästi, vaan se lainaamani henkilö ja ehkäpä joku muukin, en pysy ihan noiden harmaiden kärryillä aina. Olin lukevinani kuitenkin että sinäkin tulistuit kun joku yritti selitellä mitä kaverisi ehkä ajattelivat ja epäilivät sinun ylireagoineen. Jos et niin se saattoi olla joku väärin nimetty ap tai minun lukuvirheeni.

Kuten tekstiini laitoin niin kyllä se ensimmäinen tapaus jossa ystävä raskaudestaan hehkuttaa kun toinen on saanut keskenmenon tuntuu aika sydämettömältä ja varmasti olisi kyseisen ihmisen pitänyt suhtautua asiaan eri lailla. Olen vain usein huomannut, kuinka raskauden mainitseminenkin on joillekin punainen vaate. Joku sanoo "olen xx viikoilla ja väsyttää" niin jotkut hyökkäävät vihaisena kimppuun että tarviiko siitä raskaudesta koko ajan mainita, hehkuttaa ja valittaa. Mutta jos ystäväsi todella jauhoi ja jauhoi siitä omasta raskaudestaan niin sitten se on ihan anteeksiantamatonta, enkä minäkään kykenisi pitämään ystävyyttä sellaiseen ihmiseen. Jonkinlainen alkeellinen tilannetaju tulee ihmisillä olla.

Selkeästi ylireagoitu oli se toinen juttu kuitenkin. Kaikki ihmiset ihan oikeasti eivät osaa pahoitella toisten menetystä. Ei se ole niin ihmeellistä. Ja jos kuitenkin kaveri oli jotenkin pahoittelunsa ilmaissut kohtukuolemasta, hän ainakin yritti. Kuolemat ovat kipeitä asioita, etkä voi ikinä tietää kuinka kipeitä ne on sille toiselle, asiasta puhumattomuus ei välttämättä liity mitenkään teidän kaverisuhteeseenne vaan tällä toisella henkilöllä voi olla ihan omia syitä minkä takia on kykenemätön purkamaan tuntojaan kuolemaan liittyen. En osaisi itse kovin pahasti loukkaantua (vaikka hetken toki voi tuntua pahalta, sitä en kiellä ) jos kaveri vaan näyttää kykenemättömyytensä lohduttaa kuoleman kohdatessa. Eri asia, jos käyttäytyisi oikeasti jollakin tapaa törkeästi tai vähättelevästi.

Siihen kolmanteen tapaukseen en edes ottanut kantaa, koska kyllähän nyt alkoholistivanhemmista tuleekin ilmoittaa eteenpäin, varsinkin kun kyseessä on selvästi alkoholismi eikä mikään 5 saunakaljaa viikonloppuna.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Millenia:
Alkuperäinen kirjoittaja hämis:
Tästä ei ota tolkkua. Kirjoitatko välillä omalla nikilläsi ja välillä käyt kommentoimassa harmaana tai jollain toisella nimellä? Millenia... Oli miten oli, mua henk.koht. on alkanut ärsyttää näil listoil nimenomaan se, että joku kysyy jotain ja joku vastaa ilman, et on ilmeisesti lukenut koko alkuperäistä kysymystä... Niinku just toi keskenmeno ja miten alle 12 vkoset ei ole edes ihmisen näköisiä. Kyl ne muuten on!!! Käykää katsoon jostain anatomiankirjasta. Kyl se jotain luetun ymmärtämisen taidoista kertoo, et vastaa tollatavalla alkuperäiseen kysymykseen.

Mut sit itse alkuperäinen kysymys. vArmaan itse loukkaantuisin, peittäisin sen ja olisin lopulta kuin mitään ei olis tapahtunut. Mut tuskin mä enää kovin lämmintä ystävyyttä moisten tyyppien kanssa pystyisin luomaan... Ja alkkarin kanssa en alkais millekään, siinä saa vain itse näpeilleen. Nim. kokemusta on.

Ap siellä lainasi minua väärin ja selittikin asian, en ymmärrä miksi vetelet tästä jotain ihme johtopäätöksiä että kirjoittelisin täällä harmaana... Ihan miten vain.

Hassua että puhut luetun ymmärtämisestä kun ensin et ymmärrä lukea vaikka suoraan sanotaan että meni lainaus pieleen ja sitten vielä edelleenkin sätit tuota joka puhui ensimmäisen kolmannen alkioista. Hän kertoi, että hän ja monet muut eivät miellä vielä syntymätöntä lasta samalla tavalla kuin jo "valmista vauvaa" ja osa syytä voi olla myös se, että hän on nähnyt paljon näitä varhaisia alkioita, jotka eivät hänen mielestään edes niin muistuta ihmisistä. Joko ymmärsit kun kolmannen kerran sanottiin? Tässä oli kyse kirjoittajan ajatuksista ja mielipiteistä, hän ei väittänyt että 27-viikkoinen on sama asia kuin 10-viikkoinen, eikä vähätellyt keskenmenoa tai kohtukuolemaa, pohdiskeli vain sitä, että jotkut ihmiset eivät ehkä osaa suhtautua keskenemenoihin ja kohtukuolemiin sen takia, kun se pieni ihminen ei ole heille konkreettinen. En ymmärrä miksi tästä mielipiteestä tarvi kenenkään loukkaantua.


Ap:lle vielä, se ensimmäinen kappale oli yleisempää keskustelua, enkä tarkoittanut, että sinä olisit käyttäytynyt törkeästi, vaan se lainaamani henkilö ja ehkäpä joku muukin, en pysy ihan noiden harmaiden kärryillä aina. Olin lukevinani kuitenkin että sinäkin tulistuit kun joku yritti selitellä mitä kaverisi ehkä ajattelivat ja epäilivät sinun ylireagoineen. Jos et niin se saattoi olla joku väärin nimetty ap tai minun lukuvirheeni.

Kuten tekstiini laitoin niin kyllä se ensimmäinen tapaus jossa ystävä raskaudestaan hehkuttaa kun toinen on saanut keskenmenon tuntuu aika sydämettömältä ja varmasti olisi kyseisen ihmisen pitänyt suhtautua asiaan eri lailla. Olen vain usein huomannut, kuinka raskauden mainitseminenkin on joillekin punainen vaate. Joku sanoo "olen xx viikoilla ja väsyttää" niin jotkut hyökkäävät vihaisena kimppuun että tarviiko siitä raskaudesta koko ajan mainita, hehkuttaa ja valittaa. Mutta jos ystäväsi todella jauhoi ja jauhoi siitä omasta raskaudestaan niin sitten se on ihan anteeksiantamatonta, enkä minäkään kykenisi pitämään ystävyyttä sellaiseen ihmiseen. Jonkinlainen alkeellinen tilannetaju tulee ihmisillä olla.

Selkeästi ylireagoitu oli se toinen juttu kuitenkin. Kaikki ihmiset ihan oikeasti eivät osaa pahoitella toisten menetystä. Ei se ole niin ihmeellistä. Ja jos kuitenkin kaveri oli jotenkin pahoittelunsa ilmaissut kohtukuolemasta, hän ainakin yritti. Kuolemat ovat kipeitä asioita, etkä voi ikinä tietää kuinka kipeitä ne on sille toiselle, asiasta puhumattomuus ei välttämättä liity mitenkään teidän kaverisuhteeseenne vaan tällä toisella henkilöllä voi olla ihan omia syitä minkä takia on kykenemätön purkamaan tuntojaan kuolemaan liittyen. En osaisi itse kovin pahasti loukkaantua (vaikka hetken toki voi tuntua pahalta, sitä en kiellä ) jos kaveri vaan näyttää kykenemättömyytensä lohduttaa kuoleman kohdatessa. Eri asia, jos käyttäytyisi oikeasti jollakin tapaa törkeästi tai vähättelevästi.

Siihen kolmanteen tapaukseen en edes ottanut kantaa, koska kyllähän nyt alkoholistivanhemmista tuleekin ilmoittaa eteenpäin, varsinkin kun kyseessä on selvästi alkoholismi eikä mikään 5 saunakaljaa viikonloppuna.

Tuota noin, toivottavasti et ymmärrä tätä tulistuneena, mutta ajatuksenjuoksusi menee niin eri linjoja kuin omani ja jotenkin pitkää kirjoitusta lukiessa syntyy ajatus, että et ehkä ole ihan ymmärtänyt, mitä alunperin ajoin takaa. En ole mitenkään kyseenalaistanut sitä, pitääkö alkoholistivanhemmista ilmoittaa, se oli vain keskustelun sivujuonne. Kyse oli ystävyyssuhteen päättämisestä... Mutta ainahan ajautkset eivät kulje samoja latuja, taisi tässä meidän keskustelussa käydä niin. Sain kuitenkin monenlaista ymmärrystä ja oikeastaan huomaan, että se on kovasti keventänyt sydäntäni. Ei kaikkien tarvitsekaan ymmärtää ja voivat vapaasti ajatella ihan eri tavoin kuin minä itse. Kaikkien tässä ketjussa olevien ajatuksenjuoksua oli kuitenkin todella vaikea seurata johtuen varmasti siitä, että itse ei voi selittää ajatustensta taustoja kunnolla. Kaikissa näissä "ystävyyssuhteissa" oli kuitenkin kyse monivuotisesta, säännöllisestä yhteydenpidosta, joka päättyi. Olen myös miettinyt, että ehkä olen henkisesti itse muuttunut niin paljon, että etsin ystävyydestäkin jotain muuta kuin mitä vanhoissa suhteissa on tarjolla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Millenia:
Alkuperäinen kirjoittaja hämis:
Tästä ei ota tolkkua. Kirjoitatko välillä omalla nikilläsi ja välillä käyt kommentoimassa harmaana tai jollain toisella nimellä? Millenia... Oli miten oli, mua henk.koht. on alkanut ärsyttää näil listoil nimenomaan se, että joku kysyy jotain ja joku vastaa ilman, et on ilmeisesti lukenut koko alkuperäistä kysymystä... Niinku just toi keskenmeno ja miten alle 12 vkoset ei ole edes ihmisen näköisiä. Kyl ne muuten on!!! Käykää katsoon jostain anatomiankirjasta. Kyl se jotain luetun ymmärtämisen taidoista kertoo, et vastaa tollatavalla alkuperäiseen kysymykseen.

Mut sit itse alkuperäinen kysymys. vArmaan itse loukkaantuisin, peittäisin sen ja olisin lopulta kuin mitään ei olis tapahtunut. Mut tuskin mä enää kovin lämmintä ystävyyttä moisten tyyppien kanssa pystyisin luomaan... Ja alkkarin kanssa en alkais millekään, siinä saa vain itse näpeilleen. Nim. kokemusta on.

Ap siellä lainasi minua väärin ja selittikin asian, en ymmärrä miksi vetelet tästä jotain ihme johtopäätöksiä että kirjoittelisin täällä harmaana... Ihan miten vain.

Hassua että puhut luetun ymmärtämisestä kun ensin et ymmärrä lukea vaikka suoraan sanotaan että meni lainaus pieleen ja sitten vielä edelleenkin sätit tuota joka puhui ensimmäisen kolmannen alkioista. Hän kertoi, että hän ja monet muut eivät miellä vielä syntymätöntä lasta samalla tavalla kuin jo "valmista vauvaa" ja osa syytä voi olla myös se, että hän on nähnyt paljon näitä varhaisia alkioita, jotka eivät hänen mielestään edes niin muistuta ihmisistä. Joko ymmärsit kun kolmannen kerran sanottiin? Tässä oli kyse kirjoittajan ajatuksista ja mielipiteistä, hän ei väittänyt että 27-viikkoinen on sama asia kuin 10-viikkoinen, eikä vähätellyt keskenmenoa tai kohtukuolemaa, pohdiskeli vain sitä, että jotkut ihmiset eivät ehkä osaa suhtautua keskenemenoihin ja kohtukuolemiin sen takia, kun se pieni ihminen ei ole heille konkreettinen. En ymmärrä miksi tästä mielipiteestä tarvi kenenkään loukkaantua.


Ap:lle vielä, se ensimmäinen kappale oli yleisempää keskustelua, enkä tarkoittanut, että sinä olisit käyttäytynyt törkeästi, vaan se lainaamani henkilö ja ehkäpä joku muukin, en pysy ihan noiden harmaiden kärryillä aina. Olin lukevinani kuitenkin että sinäkin tulistuit kun joku yritti selitellä mitä kaverisi ehkä ajattelivat ja epäilivät sinun ylireagoineen. Jos et niin se saattoi olla joku väärin nimetty ap tai minun lukuvirheeni.

Kuten tekstiini laitoin niin kyllä se ensimmäinen tapaus jossa ystävä raskaudestaan hehkuttaa kun toinen on saanut keskenmenon tuntuu aika sydämettömältä ja varmasti olisi kyseisen ihmisen pitänyt suhtautua asiaan eri lailla. Olen vain usein huomannut, kuinka raskauden mainitseminenkin on joillekin punainen vaate. Joku sanoo "olen xx viikoilla ja väsyttää" niin jotkut hyökkäävät vihaisena kimppuun että tarviiko siitä raskaudesta koko ajan mainita, hehkuttaa ja valittaa. Mutta jos ystäväsi todella jauhoi ja jauhoi siitä omasta raskaudestaan niin sitten se on ihan anteeksiantamatonta, enkä minäkään kykenisi pitämään ystävyyttä sellaiseen ihmiseen. Jonkinlainen alkeellinen tilannetaju tulee ihmisillä olla.

Selkeästi ylireagoitu oli se toinen juttu kuitenkin. Kaikki ihmiset ihan oikeasti eivät osaa pahoitella toisten menetystä. Ei se ole niin ihmeellistä. Ja jos kuitenkin kaveri oli jotenkin pahoittelunsa ilmaissut kohtukuolemasta, hän ainakin yritti. Kuolemat ovat kipeitä asioita, etkä voi ikinä tietää kuinka kipeitä ne on sille toiselle, asiasta puhumattomuus ei välttämättä liity mitenkään teidän kaverisuhteeseenne vaan tällä toisella henkilöllä voi olla ihan omia syitä minkä takia on kykenemätön purkamaan tuntojaan kuolemaan liittyen. En osaisi itse kovin pahasti loukkaantua (vaikka hetken toki voi tuntua pahalta, sitä en kiellä ) jos kaveri vaan näyttää kykenemättömyytensä lohduttaa kuoleman kohdatessa. Eri asia, jos käyttäytyisi oikeasti jollakin tapaa törkeästi tai vähättelevästi.

Siihen kolmanteen tapaukseen en edes ottanut kantaa, koska kyllähän nyt alkoholistivanhemmista tuleekin ilmoittaa eteenpäin, varsinkin kun kyseessä on selvästi alkoholismi eikä mikään 5 saunakaljaa viikonloppuna.

Saisi jo jäädä unholaan tää ketju... mut siis eihän tuossa toisessa tapauksessa edes ollut kyse kohtukuolemasta, vaan isän kuolemasta! Ja missään kohtaa ei edes ap miettiny, että pitääkö ilmoittaa alkoholistivanhemmiista... et kyl sä pikkasen millenia luet noita juttuja jotenkin oudosi. Sitäpaitsi kyl kai nyt ystävä, josta tässä siis puhuttiin, osais olla empaattinen vaikka olis mennyt lapsi 6+ viikoilla...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ymmärrän sua ap. En tiedä olisinko kaikkiin välejä poikki laittanut, mutta olisivat kyllä jokainen ainakin tipahtaneet ystävistä tuttava-kategoriaan.

Tämä on lyhyesti ja ytimekkäästi todettu. Allekirjoitan täysin. Yritän olla itse diplomaattinen ystävyyssuhteissa: en laita välejä poikki, se on vähän sellaista teinimeininkiä, että suututaan sydänverellä. Pikkuhiljaa vain hivuttautuu pois sellaisten ihmisten vaikutuspiiristä, joilta ei koe saavansa mitään. Ehkä sä ap. olet toisenlainen temperamentti, mutta näin aikuisuudessa asiat kannattaa hoitaa vähän ääntä pitämällä. Tsemppiä sulle, vaikeita asioita olet kohdannut!
 

Yhteistyössä