Olenko ihan huono äiti?

[Huono äiti?]

Meillä on melkein 7 kk vauva. Tuntuu että nyt vasta alan kunnolla tuntea häntä, tietää milloin toista väsyttää jne. Vauva on hyväntuulinen, tosi vähän mitään itkeskelee, usein miten naama on hymyssä. Minulla on vain usein kovin syyllinen olo miksi olen näin tyhmä Silloin kun lapsemme oli ihan pieni vauva en osannut pukea tarpeeksi päälle sisällä, pelkäsin vain ettei ole liian kuuma. Tämän tajuttuani aloin pelätä jatkuvasti että lapsella on liian kylmä ja ylipuin häntä. Kerrankin olimme ostoskeskuksessa ja vauvamme nukkui, mutta heräsi vähän väliä itkemään. Maito ei maistunut. Nyt jälkeenpäin vasta tajusin että kuumahan tuolla oli, oli päälivaatteiden alla vielä sukkahousut ja viltti ja vaunussa nukkui pehmeässä kantokopassa Lapsi on myös alusta asti saanut korviketta, kun maito ei kunnolla noussut ja lisämaitoa annettiin jo sairaalassa. En jaksanut väsyneenä sitten muuta kuin antaa maidon pullosta, jolloin vauva pysyi tyytyväisenä. Koskaan ei vauvan olekaan tarvinnut nälkäänsä itkeä, vaan 3 tunnin välein olen maitoa antanut. Jostain luin että vauvan ei kuulukaan nälkäänsä itkeä, mutta onko näin? Tuo meidän vauva kun on aika pullukka ikätovereihinsa nähden, neuvolassa ei kyllä ole asiasta mitään sanottu muuta kuin että hyvin kasvaa. Taidan olla todella huono äiti, syyllisyys painaa vähän väliä. Kuuluuko tämä normaaliin äitiyteen? Rakasta lastani enemmän kuin mitään, enkä todellakaan haluaisi hänelle mitään pahaa! Siksi varmaan tunnenkin niin suurta syyllisyyttä

 

[Huono äiti?]

Niin vielä tuosta maidosta olen usein potenut syyllisyyttä ajatellessani etten yrittänyt väsyneenä ja synnytyksestä kipeänä tarpeeksi. Alussa olin myös melko yksin lapsen kanssa kun mies oli töissä eikö voinut olla koko ajan tukena ja apuna

 

[JaJa]

höpsistä
varmasti jokainen äiti tutustuu siihen ensimmäiseen lapseensa hitaammin kun sitten jo toiseen. äidin rakkaus ja äidin vaistotkin vaatii opettelua. mistäs sitä voisi heti alusta asti ammattilainen olla ja ihan kaiken osata.
itse huomasin että toista lasta luki alusta asti paremmin kuin ensimmäistä ja muutenkin kaikki kävi sitten luonnollisemmin. ensimmäisen lapsen synnyttyä on se elämänmuutos niin hurja että tottakai siinä väsyttää ja on välillä ihan loppu ennen kuin siihen lapsiarkeen kunnolla tottuu. toisen jälkeen tämäkin on sitten helpompaa.
huono omatunto nyt pois ja luotat siihen että sinä osaat parhaiten hoitaa sen teidän oman mussukan
mun molemmat lapset on ollu vauvana pullukoita, tai no kuopus on vasta 5kk ja on aika tuhti poika neuvolassa ei oo painoa liian korkeana pidetty enkä minäkään ole pitänyt kun kyllä se siitä tasaantuu kun lapsi enemmän liikkuu. meidänkin 3v on nyt hoikka ja siro tyttö vaikka vauvakuvissa onkin hieman toisen näköinen

et ole huono äiti todellakaan. huono äiti ei välittäisi yhtään siitä toimiiko lapsensa parhaaksi ja sinähän välität. ja varmasti hoidat sitä lastasi parhaalla mahdollisella tavalla. koita vaan löytää se luottamus siihen omaan äitiyteesi niin pystyt nauttimaankin siitä. rakastat lastasi enemmän kuin mitään muuta ja teet kaikkesi lapsen hyväksi, kuulostat tosi hyvltä ja rakastavalta äidiltä. se äitiyskin vaan vaatii harjottelua ja opettelua :heart:

 

[JaJa]

Niin vielä tuosta maidosta olen usein potenut syyllisyyttä ajatellessani etten yrittänyt väsyneenä ja synnytyksestä kipeänä tarpeeksi. Alussa olin myös melko yksin lapsen kanssa kun mies oli töissä eikö voinut olla koko ajan tukena ja apuna

meidän esikoinen oli täysin pullolla enkä koskaan kokenut sen takia olevani huono äiti, saihan lapsi ruokaa ja se imetys vaan ei sujunut ja oli siinä paljon muutakin opeteltavaa ja vauvan koliikki vei sekä mun etä miehen voimavarat.
toisen kanssa oli enemmän voimaa panostaa siihenkin ja kuopus on saanut vaan rintamaitoa. soseilee kyllä jo. vauva-ajat on erilaisia. esikoisen kanssa sitä monesti on väsyneempi ja kaikki on raskaampaa koska kaikki on uutta

 

[:)]

Mulla on kanssa vauva vähän vajaa 7 kk ja usein olen itsekin ollut ihan ulapalla, mitä vauva milloinkin tahtoo tai mitä pitäisi tehdä. En ole asiasta juuri syyllisyyttä tuntenut, koska on ensimmäinen eikä kokemusta ole juurikaan muidenkaan lapsista. Olen ajatellut, että kyllä nää hommat hoituu ja joka päivä opitaan uutta, niin vauva kuin minäkin. Mun vauva on myös ollut sairaalasta lähtien korvikkeella - myös vähän pullukka, mutta niin vauvan mun mielestä kuuluu ollakin ja eiköhän sekin tasaannu, kun lähtee kunnolla liikkumaan.

Älä suotta stressaa

 

[Huono äiti?]

Kiitos vastauksesta, oli kannustavaa ja sai heti vähän paremman mielen. Tuntuu vaan pahalta miten olen ollut niin tyhmä, että ylipukenutkin lasta Onneksi nyt sentään kesän ja helteiden tullen jo tiedän koska lapsella on liian kuuma! Olen myös ajatellut miten epäreilua tälle esikoiselle on sitten jos tulee toinen kun sitä osaa TOIVOTTAVASTI ainakin hoitaa heti paremmin! Poden jo valmiiksi siitäkin syyllisyyttä ja jos se imetyskin sitten toimisi paremmin... Ehkä sitä maidontuloa esti myös kova stressi ja huoli alussa, senkin tajunnut vasta nyt

 

[Huono äiti?]

Minullakaan ei ole kellään tuttavilla vielä lapsia, tai yhdellä on mutta sekin asuu niin kaukana (eikä ole kovin läheinen että kokisin voivani soittaa ja kysyä neuvoja). Olen muuttanut kotipaikkakunnaltani aika kauas ennen lapsen syntymää pois ja alussa olin täällä aika yksin kun en tuntenut ketään. Nyt onneksi tutustunut muutamaan äitiin ja siitä onkin ollut iso apu Miehen työn perässä siis muutettiin. Pelkään vaan etten ole aiheuttanut lapselleni mitään vakavaa, kun alussa toisella saattoi justiin olla liian kylmä ja myöhemmin liian kuuma

 

[JaJa]

Kiitos vastauksesta, oli kannustavaa ja sai heti vähän paremman mielen. Tuntuu vaan pahalta miten olen ollut niin tyhmä, että ylipukenutkin lasta Onneksi nyt sentään kesän ja helteiden tullen jo tiedän koska lapsella on liian kuuma! Olen myös ajatellut miten epäreilua tälle esikoiselle on sitten jos tulee toinen kun sitä osaa TOIVOTTAVASTI ainakin hoitaa heti paremmin! Poden jo valmiiksi siitäkin syyllisyyttä ja jos se imetyskin sitten toimisi paremmin... Ehkä sitä maidontuloa esti myös kova stressi ja huoli alussa, senkin tajunnut vasta nyt

mulle sanottiin kun olin ultrassa tosita odottaessa että ensimminen lapsi on aina se harjoituskappale ja vaikka se julmalta kuulostaakin niin niinhän se on. mutta kyllä tosta meidän harjoituskappaleesta on ainakin kasvanut terve, onnellinen, kiltti ja hyvinkäyttäytyvä leikki-ikäinen :heart: 3 vuotias innoissaan nyt mun kanssa hoitaa vauvaa ja on niin tyytyväinen etten tunne huonoa omaatuntoa vaikka kaikki ei ensimmäisen vuoden aikana mennytkään ihan ihanteellisesti.

 

[vieras]

Minä tein pahempia mokia!! Esikoinen on koekappale no ei, siis ymmärrän sua ihan täysin mutta älä pode syyllisyyttä, KAIKKI siis ihan KAIKKI äidit tekee virheitä. Itsekin ylipuin lasta, ja pidin valveilla liian pitkään, ja meinas mennä hermotkin välillä kun oli aika vaikea refluxinen tapaus.
Mutta usko, ajan myötä alat tuntemaan ihan erilailla ja rakkauskin muuttuu ja kasvaa. Tärkein neuvo mitä itse ikinä sain oli että LUOTA omaan äidinvaistoosi. Itse stressasin alussa hulluna, ja vasta kun aloin uskomaan että vaikka en ole täydelline olen silti HYVÄ äiti niin alkoi stressi poistua ja sekä minulla, vauvalla että miehelllä oli kaikilla parempi olo.

Jo se että mietit näitä asioita tarkoittaa että olet hyvä äiti. Älä huolehdi maidosta, monella ei ole sitä onnea mikä meillä on ja äitien on oikeasti kärsittävä kun ei ole mitä syöttää vauvalle ja vauvat kuolee. Ajattele miten hyvä äiti olet kun et pidä lastasi nälässä!! Ja pulleus on vaan hyvä asia. Meidänkin vauvat on olleet tosi pullukoita verrattuna moneen tutun vauvaan mutta se on hyvä. Kun on alkanut liikkumaan enemmän on hoikistunut hiljalleen. Tossa iässä on hyväkin jos on pullukka vauva. Usko kans, seuraavan kanssa on ihan eri juttu. Ja silti olet ollut esikoisellesi paras mahdollinen äiti!

Tsemppiä ja rohkeutta ja hyvää mieltä sinne!!

 

[hyvä äiti olet]

Et oo ollenkaan huon oäiti.
Ei kaikkea vaan tajua heti, varsinkaan väsyneenä.
mä huudatin lastani pienenä vauvana kerran todelaa pitkän ajan. Hyssyttelin ja pidin sylissä ja olin hätääntynyt että mikä sillä on kun huutaa niin hysteerisesti. Oli saanut rokotuksen, joten yhdistin sen jotenkin siihen.

Melko pitkän ajan jälkeen tajusin että se huusikin nälkäänsä.. :ashamed: tissin kun sai suuhun, loppui itku siihen paikkaan.

Olin vaan niin paniikissa rokotuksista ja huudosta, etten tajunnut että mulla on ne tissitkin.

 

[Huono äiti?]

Vieras:
Mitä pahempia mokia teit?

 

[mä]

Kun sain esikoiseni, yksi tuttu sanoi, että tästä lähtien sä teet sitten aina jotain väärin. Vaikka siis tekisit oikeinkin, aina sekin on jonkun mielestä väärin.

Eli kun tiedostaa tämän, ei edes yritä päteä jokaisen silmissä.

Munkin vauvat on enimmäkseen kasvaneet korvikemaidolla. Ja siitä imetysasiasta syyllistetään niin paljon ja niin turhaan, että älä ainakaan siitä ota mitään paineita.

Tsemppiä jatkoon.

 

[hyvä äiti olet]

Ja kuinkahan monta kertaa mäkin puin talvella esikoisen villa- ja toppavaatteisiin parin kuun ikäisenä. Tungin vaunuihin peittojen alle huutavan lapsen, ja ennen kuin ehdin edes ovesta ulos, purin koko tuskastuneen, punaisen ja hikisen paketin vauhdilla kun en kestänyt sitä toisen tuskaa.
Sillon oli kyllä niin huono äiti-fiilis ja epätoivoinen olo kun ei tiennyt että mitä hittoa siinä pitäis tehdä kun ulos oli päästävä.

 

[Huono äiti?]

"Kiva" tietää että muutkin on mokailleet! Toivottavasti tästä meidänki vauvasta kasvaa terve ja reipas lapsi! Normaalilta hän vaikuttaa ja parasta toivon, ettei siis mokailuistani ole aiheutunut hänelle mitään Parhaani kyllä yritän tehdä!

 

[Joo]

Ei oo kyllä helppoo olla äiti, varsinkaan nykyaikana kun täyty kaiken olla niin täydellistä, menee väkisinkin sekasin