Alkuperäinen kirjoittaja Opiskelija HKI:Minullakin ihan sama tilanne. 1 v tyttö syksyllä päiväkotiin ja minä palaan opiskelemaan. Pitäisköhän meidän perustaa joku huonoa omaatuntoa potevien perheellisten opiskelijoiden tukikerho?
Itselläni onneksi syksy on lähinnä luentoja, niitä on n. 3-4 kertaa viikossa 2-4 tuntia. Eli en onneksi joudu suoriltaan laittamaan tyttöä täysiksi päiviksi tarhaan. Sen sijaan keväällä, kun tyttö on puolitoistavuotias, minulla alkaa harjoittelu (3 kk), joka on täysipäiväistä.
Itseänikin oma alani kiinnostaa tosi paljon, enkä halua missään nimessä, että se jäisikin kesken.
Kyllähän se koulu siellä säilyy, joten mihin sitten on kiire? En halua hankkia toista lasta, ennen kuin olen valmistunut. Jos hankkisin toisenkin lapsen opiskeluaikana, sitten kyllä varmaan opinnoille kävisi niin ja näin... Ja kuitenkin haluaisin toisen lapsen muutaman vuoden kuluessa. Lisäksi haluaisimme muuttaa täältä kaupungista maalle, kunhan valmistun. Siellä niillä lapsillakin olisi kivempi...
Toisaalta, opiskellessa elämä on ainakin itselläni vielä aika vapaata ja kevyttä. Siinä mielessä en kadu lapsen hankkimista opiskeluaikana, vaikka huonoa omaatuntoa podenkin. Jos olisin jo valmistunut ja töissä, olisimme todennäköisesti ostaneet asunnon ja asuntolaina olisi niskassa. Olisinko muka silloin kotona kauemmin kuin vuoden? Tuskin. En nytkään ole, mutta mielestäni se on aika hyvä vaihtoehto, että lapsi on hoidossa vain muutaman tunnin päivässä.
Mä kävin töissä jo koulun ohessa. Kun tulin raskaaksi, jätin koulun kesken monestakin syystä. Esim siirryin täysipäiväisesti töihin raskausajaksi, jotta sain paremman äitiyspäivärahan.
Äitiys- ja vanhempainvapaalla olen käynyt koulua ja tehnyt opinnäytetyötä poika kantoliinassa. Jos alkoi itkeä, menin ulos luokasta. Tai nyt kun syö jo soseitakin, eikä ole ravitsemuksellisesti täysin riippuvainen imetyksestä, vaan imetyskerrat on ihan lapsentahtiinkin harventuneet muutaman tunnin välisiksi, niin jäävät isänsä kanssa kotiin miehen vapaapäivinä. (tulipa hassu lause. mies = lapsen isä )
Töihinpaluu heti vanhempainvapaan päätyttyä, sitten vuorottelemme työvuorot miehen kanssa siten, että lapsi hoidetaan edelleen kotona. Minä alan tehdä vain osan päivää, joten harvoin ollaan yhtä aikaa poissa, kun näin käy, onneksi on sukulaisia ja ystäviä samalla paikkakunnalla jotka voi hoitaa!
No tuo oli vaan kertomus siitä miten meillä töihinpaluu järjestellään. Ei haittaa imetystä tms. Mutta pointti oli, että on tässä asuntolainat sun muut. Ja ihan mukavasti sitä on jo ehditty lyhentääkin, eikä tarvitse "aloittaa alusta" sitten kun koulut on ohi (jos mä tällä motivaatiolla edes saan sitä käydyksi pitkään aikaan... nyt jo 5 vuotta menny 3,5v tutkintoon :kieh: )