Olenko huono äiti, jos laitan 1-vuotiaan päivähoitoon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Armaan Äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Et ole huono äiti! Kiva niille, joilla mahdollisuus jäädä kotiin mammaloman jälkeen, kaikilla ei mahdollista. Kyllä sydämeen sattuu kun pakko on töihin lähteä, mutta ei ainakaan meillä ilman mun palkkaa pärjätä :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja samoja miettivä:
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä-:
Miksi isä ei ole lapsen kanssa kotona jos et halua viedä päivähoitoon?

..sen verran, että jos toinen päätoimisesti opiskelee, niin varmaan ihan hyvä, että edes toinen on töissä. Meinaan rahaakin tartte elämiseen, enkä ite ainakaan haluais vaan tukien varassa olla.

Mene takas kouluun. Sun on varmasti mahdollista tehdä välillä lyhyempiä päiviä/viikkoja, eli ei tule hoitopäivät niin pitkiksi pienelle.

Ite harkitsisin kyllä pph:ta. Etsi ajoissa, niin voit käydä tapaamassa jne ennakkoon.

No, tämä on taas niitä valintoja. Kelpaako olla tukien varassa vai tahdotooko laittaa lapsen päiväkotiin? Mikä on minkäkin arvosta?

Juu, ja tiedän kyllä minäkin että sitä rahaa tarvii.. :whistle:
Vaan jos jos titää jo puoli vuotta aikasemmin että tilanne muuttuu, niin silloinhan on kaikki mahdollisuudet tehdä enemmän töitä nyt (jos haluaa) ja laittaa rahaa säästöön syksyä varten. Ei se sen ihmeellisempää ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kauris 71:
Perhepäivähoitajalle en itsekään lastani veisi. Ei siellä sattuisi olemaan ryhmäperhepäivähoitoa saatavilla?

En ole ainakaan kuullut, että olisi... Enkä oikeastaan edes tiedä millaista se on..?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Armaan Äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä-:
Miksi isä ei ole lapsen kanssa kotona jos et halua viedä päivähoitoon?

Isä käy töissä. Enkä tiedä olisiko hänen mahdollista jäädä kotiin ainakin joksikin aikaa... Ainakin taloudellisesti tulisi olemaan tiukkaa :(

Miksi isällä ei olisi mahdollisuutta olla lapsensa kanssa? Onhan äiditkin poissa työelämästä.

Juu, ei se ole mikään taloudellinenvoitto.

Vaan tää olikin vaihtoehto, jos tahdot kouluun ja samalla haluaisit että lapsi on kotona.


 
Tee ap niin kuin sinusta parhaimmalle tuntuu. Jos sinua harmittaa viedä lapsi hoitoon, niin älä vie vaan jatka kotona. Opiskella ehdit myöhemminkin, mutta lapsi on vaan vähän aikaa pieni. Jos kuitenkin päädyt viemään hänet hoitoon, ei se sinusta kuitenkaan tee millään tavalla huonoa. Mutta kuuntele itseäsi... Ja toimi siten.... Ettei tarvitse myöhemmin harmitella. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä-:
Alkuperäinen kirjoittaja samoja miettivä:
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä-:
Miksi isä ei ole lapsen kanssa kotona jos et halua viedä päivähoitoon?

..sen verran, että jos toinen päätoimisesti opiskelee, niin varmaan ihan hyvä, että edes toinen on töissä. Meinaan rahaakin tartte elämiseen, enkä ite ainakaan haluais vaan tukien varassa olla.

Mene takas kouluun. Sun on varmasti mahdollista tehdä välillä lyhyempiä päiviä/viikkoja, eli ei tule hoitopäivät niin pitkiksi pienelle.

Ite harkitsisin kyllä pph:ta. Etsi ajoissa, niin voit käydä tapaamassa jne ennakkoon.

No, tämä on taas niitä valintoja. Kelpaako olla tukien varassa vai tahdotooko laittaa lapsen päiväkotiin? Mikä on minkäkin arvosta?

Juu, ja tiedän kyllä minäkin että sitä rahaa tarvii.. :whistle:
Vaan jos jos titää jo puoli vuotta aikasemmin että tilanne muuttuu, niin silloinhan on kaikki mahdollisuudet tehdä enemmän töitä nyt (jos haluaa) ja laittaa rahaa säästöön syksyä varten. Ei se sen ihmeellisempää ole.

Ei välttämättä aina ole mahdollista tehdä enempää töitä. Minä esim. olen täysin kuukausipalkkaisessa, kokonaistyöaikaisessa hommassa. Voin tietty tehdä ylitöitä, mutta niistä ei makseta! Sama miehellä - hällä kyllä ylitöistä maksetaan, mutta niitä ei ole esim. nyt ollut tarjolla useampaan kuukauteen ( on raksalla, talvella hiljaista).

Eli tuo ennakoiminen ja säästäminen on kaunis ajatus, muttei aina mahdollista.

Meillä myös on esim. lainoja jne, jotka on pakko maksaa eikä niihin oikein minimituet riitä. Ja joo on valinta asua omistusasunnossa ja pitää autoa velaksi. Mutta nää on tehty jo ennen tietoa lapsesta ja huono olis puolen vuuoden takia myydä pois kaikkea jne.

Eli kyllä meillä ainakin toisen on PAKKO käydä töissä.
 
Vaikea valinta :(

Minä varmaan olisin lapsen kanssa kotona. En raski laittaa niin pientä vielä hoitoon. Sitä paitsi, jos taloudellista tilannettakin ajattelet, niin eikös opiskelijat saa kaikkein pienimmät tuet..??
 
Alkuperäinen kirjoittaja joskus näin:
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä-:
Alkuperäinen kirjoittaja samoja miettivä:
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä-:
Miksi isä ei ole lapsen kanssa kotona jos et halua viedä päivähoitoon?

..sen verran, että jos toinen päätoimisesti opiskelee, niin varmaan ihan hyvä, että edes toinen on töissä. Meinaan rahaakin tartte elämiseen, enkä ite ainakaan haluais vaan tukien varassa olla.

Mene takas kouluun. Sun on varmasti mahdollista tehdä välillä lyhyempiä päiviä/viikkoja, eli ei tule hoitopäivät niin pitkiksi pienelle.

Ite harkitsisin kyllä pph:ta. Etsi ajoissa, niin voit käydä tapaamassa jne ennakkoon.

No, tämä on taas niitä valintoja. Kelpaako olla tukien varassa vai tahdotooko laittaa lapsen päiväkotiin? Mikä on minkäkin arvosta?

Juu, ja tiedän kyllä minäkin että sitä rahaa tarvii.. :whistle:
Vaan jos jos titää jo puoli vuotta aikasemmin että tilanne muuttuu, niin silloinhan on kaikki mahdollisuudet tehdä enemmän töitä nyt (jos haluaa) ja laittaa rahaa säästöön syksyä varten. Ei se sen ihmeellisempää ole.

Ei välttämättä aina ole mahdollista tehdä enempää töitä. Minä esim. olen täysin kuukausipalkkaisessa, kokonaistyöaikaisessa hommassa. Voin tietty tehdä ylitöitä, mutta niistä ei makseta! Sama miehellä - hällä kyllä ylitöistä maksetaan, mutta niitä ei ole esim. nyt ollut tarjolla useampaan kuukauteen ( on raksalla, talvella hiljaista).

Eli tuo ennakoiminen ja säästäminen on kaunis ajatus, muttei aina mahdollista.

Meillä myös on esim. lainoja jne, jotka on pakko maksaa eikä niihin oikein minimituet riitä. Ja joo on valinta asua omistusasunnossa ja pitää autoa velaksi. Mutta nää on tehty jo ennen tietoa lapsesta ja huono olis puolen vuuoden takia myydä pois kaikkea jne.

Eli kyllä meillä ainakin toisen on PAKKO käydä töissä.

No, sitten te käytte töissä. Helppo ratkaisu.
Eihän kukaan pääse mihinkään muuaalle töihin esim iltaisn ja/tai viikoloppuisin jos haluaa? ;) Jos se siitä olisi kiinni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hyttis:
Vaikea valinta :(

Minä varmaan olisin lapsen kanssa kotona. En raski laittaa niin pientä vielä hoitoon. Sitä paitsi, jos taloudellista tilannettakin ajattelet, niin eikös opiskelijat saa kaikkein pienimmät tuet..??

Olen miettinyt tuotakin, että saanko mitään muuta tukea kuin opintotukea, jos menen kouluun? En varmaan..?? Ja se tuki tosiaan on pieni, puolella pienenee nämä vähäisetkin tulot :(
 
Mahdollista tietty ottaa toinen työ. Mutta jos työpäivät on 8-16 ja matkat päälle, niin ei siinä kauhean montaa tuntia esim. per ilta ehdi tienaamaan toisessa työssä. Ja verojahan siitä menee ihan kauheasti.

Ja mun mielestä se olis isompi paha, että vaikka puoli vuotta toinen vanhemmista olis töissä niin, ettei lapsi ennätä häntä edes näkemään. Sitähän se kahden työn välillä olis. Mieluummin niin, että toinen käy töissä ja toinen opiskelee -> on rahaa kohtuudella, toinen voi opiskella vaikka vähän lyhyempää päivää ja kumpikin ehtii olemaan lapsen kanssa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä-:
Alkuperäinen kirjoittaja Armaan Äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä-:
Miksi isä ei ole lapsen kanssa kotona jos et halua viedä päivähoitoon?

Isä käy töissä. Enkä tiedä olisiko hänen mahdollista jäädä kotiin ainakin joksikin aikaa... Ainakin taloudellisesti tulisi olemaan tiukkaa :(

Miksi isällä ei olisi mahdollisuutta olla lapsensa kanssa? Onhan äiditkin poissa työelämästä.

Juu, ei se ole mikään taloudellinenvoitto.

Vaan tää olikin vaihtoehto, jos tahdot kouluun ja samalla haluaisit että lapsi on kotona.

No meillä ainakin mies sanoo, että jos jää töistä pois joksikin aikaa niin ei ole kuulemma takaisin tulemista. Sille paikalle on tulijoita...

Onko miehille sitten olemassa mitään semmoista ihan laissa määrättyä oikeutta olla kotona lapsen kanssa?? Siis muuta kuin isyysloma...
 
Ei se susta huonoa äitiä tee, jos viet lapsen hoitoon. Mutta itse kyllä olisin vielä vuoden pois jos kerran mahdollisuus olisi, ja tekisin sitten enemmän töitä että pärjäisin koulussa, vaikka opit oliskin jo vähän unohtuneet....

 
[quote="Pumppis
Onko miehille sitten olemassa mitään semmoista ihan laissa määrättyä oikeutta olla kotona lapsen kanssa?? Siis muuta kuin isyysloma...
[/quote]

Tämä minuakin kiinnostaa!
 
Olisiko sinulla mahdollisuus käydä osa koulutukseen sisältyvistä kursseista ? Onko muuta tukiverkostoa pientä hoitamaan?

Kyllähän vuoden ikäisiä on paljonkin hoidossa, ei siinä mitään, mutta jos itsellesi on vaikeaa , niin ei kannata alkaa itseään kiusaamaan. Etkä todellakaan ole huono äiti, vaikka hoitoon vietkin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pumppis:
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä-:
Alkuperäinen kirjoittaja Armaan Äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä-:
Miksi isä ei ole lapsen kanssa kotona jos et halua viedä päivähoitoon?

Isä käy töissä. Enkä tiedä olisiko hänen mahdollista jäädä kotiin ainakin joksikin aikaa... Ainakin taloudellisesti tulisi olemaan tiukkaa :(

Miksi isällä ei olisi mahdollisuutta olla lapsensa kanssa? Onhan äiditkin poissa työelämästä.

Juu, ei se ole mikään taloudellinenvoitto.

Vaan tää olikin vaihtoehto, jos tahdot kouluun ja samalla haluaisit että lapsi on kotona.

No meillä ainakin mies sanoo, että jos jää töistä pois joksikin aikaa niin ei ole kuulemma takaisin tulemista. Sille paikalle on tulijoita...

Onko miehille sitten olemassa mitään semmoista ihan laissa määrättyä oikeutta olla kotona lapsen kanssa?? Siis muuta kuin isyysloma...

Ihan samalla tavallahan isällä on oikeus olla kotona VANHEMPAINLOMAN aikana, isyysloman aikana sekä HOITOVAPAAlla. Ei vanhempainloma tai hoitovapaa ole mikään äitien yksinoikeus!!!!
 
Minullakin ihan sama tilanne. 1 v tyttö syksyllä päiväkotiin ja minä palaan opiskelemaan. Pitäisköhän meidän perustaa joku huonoa omaatuntoa potevien perheellisten opiskelijoiden tukikerho? :D

Itselläni onneksi syksy on lähinnä luentoja, niitä on n. 3-4 kertaa viikossa 2-4 tuntia. Eli en onneksi joudu suoriltaan laittamaan tyttöä täysiksi päiviksi tarhaan. Sen sijaan keväällä, kun tyttö on puolitoistavuotias, minulla alkaa harjoittelu (3 kk), joka on täysipäiväistä.

Itseänikin oma alani kiinnostaa tosi paljon, enkä halua missään nimessä, että se jäisikin kesken.

Kyllähän se koulu siellä säilyy, joten mihin sitten on kiire? En halua hankkia toista lasta, ennen kuin olen valmistunut. Jos hankkisin toisenkin lapsen opiskeluaikana, sitten kyllä varmaan opinnoille kävisi niin ja näin... Ja kuitenkin haluaisin toisen lapsen muutaman vuoden kuluessa. Lisäksi haluaisimme muuttaa täältä kaupungista maalle, kunhan valmistun. Siellä niillä lapsillakin olisi kivempi...

Toisaalta, opiskellessa elämä on ainakin itselläni vielä aika vapaata ja kevyttä. Siinä mielessä en kadu lapsen hankkimista opiskeluaikana, vaikka huonoa omaatuntoa podenkin. Jos olisin jo valmistunut ja töissä, olisimme todennäköisesti ostaneet asunnon ja asuntolaina olisi niskassa. Olisinko muka silloin kotona kauemmin kuin vuoden? Tuskin. En nytkään ole, mutta mielestäni se on aika hyvä vaihtoehto, että lapsi on hoidossa vain muutaman tunnin päivässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Opiskelija HKI:
Minullakin ihan sama tilanne. 1 v tyttö syksyllä päiväkotiin ja minä palaan opiskelemaan. Pitäisköhän meidän perustaa joku huonoa omaatuntoa potevien perheellisten opiskelijoiden tukikerho? :D

No joo, tuommonen kerho oiskin hyvä idea :)

Olisipa kyllä hyvä juttu, jos minullakin olisi vapaampaa siellä koulussa, pelkkiä luentoja tms. Mutta pahoin pelkään, että tulee olemaan aika rankka syksy... :(
 
Et tietenkään ole huono äiti, älä moista edes ajattele :). Meillä poika ollut pph:ssa alusta asti (mä menin töihin heti vanhempainvapaan jälkeen), ja tosi hyvin on mennyt. Poika on viihtynyt hienosti ja me vanhemmat ollaan oltu hoitoon tosi tyytyväisiä. Päiväkoti ainakaan kesällä päivystysaikaan ei ollut kauhean kiva paikka pienelle (nyt 2v.).
 
Tiedän useita lapsia, jotka ovat menneet hoitoon jo vuoden ikäisinä, tai aiemminkin. Ja hyvin ovat pärjänneet. Sitäpaitsi olen kuullut, että tuon ikäiset sopeutuvatkin hoitopaikkaan paremmin kuin esim. puolitoistavuotiaat/parivuotiaat -he jäävät enemmän itkemään ja kaipaamaan äitiä ja isää. Joku semmoinen kausi vissiin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä-:
Alkuperäinen kirjoittaja samoja miettivä:
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä-:
Miksi isä ei ole lapsen kanssa kotona jos et halua viedä päivähoitoon?

..sen verran, että jos toinen päätoimisesti opiskelee, niin varmaan ihan hyvä, että edes toinen on töissä. Meinaan rahaakin tartte elämiseen, enkä ite ainakaan haluais vaan tukien varassa olla.

Mene takas kouluun. Sun on varmasti mahdollista tehdä välillä lyhyempiä päiviä/viikkoja, eli ei tule hoitopäivät niin pitkiksi pienelle.

Ite harkitsisin kyllä pph:ta. Etsi ajoissa, niin voit käydä tapaamassa jne ennakkoon.

No, tämä on taas niitä valintoja. Kelpaako olla tukien varassa vai tahdotooko laittaa lapsen päiväkotiin? Mikä on minkäkin arvosta?

Juu, ja tiedän kyllä minäkin että sitä rahaa tarvii.. :whistle:
Vaan jos jos titää jo puoli vuotta aikasemmin että tilanne muuttuu, niin silloinhan on kaikki mahdollisuudet tehdä enemmän töitä nyt (jos haluaa) ja laittaa rahaa säästöön syksyä varten. Ei se sen ihmeellisempää ole.


Puoli vuotta on aika lyhyt aika säästää seuraavaa puolta vuotta varten, kun ottaa huomioon että vanhempainpäiväraha on vain 70% palkasta. Jos on molempien käydessä palkkatöissä mitoittanut menonsa sen mukaan, tuo 30%lovi toisen tuloissa on jo raju pudostus
 
Alkuperäinen kirjoittaja BytÅ:
Tiedän useita lapsia, jotka ovat menneet hoitoon jo vuoden ikäisinä, tai aiemminkin. Ja hyvin ovat pärjänneet. Sitäpaitsi olen kuullut, että tuon ikäiset sopeutuvatkin hoitopaikkaan paremmin kuin esim. puolitoistavuotiaat/parivuotiaat -he jäävät enemmän itkemään ja kaipaamaan äitiä ja isää. Joku semmoinen kausi vissiin...

Minä olen lukenut ihan samaa :) Siksipä hyvillä mielin jätän vuosikkaani hoitoon. Jokainenhan tekee omat ratkaisunsa, mutta en usko, että lapselle on hirveästi haittaa, vaikka hänet hoitoon laitatkin. Saapahan muiden lasten seuraa, jota tuossa iässä jo alkaa kaivatakin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja G-M:
Alkuperäinen kirjoittaja BytÅ:
Tiedän useita lapsia, jotka ovat menneet hoitoon jo vuoden ikäisinä, tai aiemminkin. Ja hyvin ovat pärjänneet. Sitäpaitsi olen kuullut, että tuon ikäiset sopeutuvatkin hoitopaikkaan paremmin kuin esim. puolitoistavuotiaat/parivuotiaat -he jäävät enemmän itkemään ja kaipaamaan äitiä ja isää. Joku semmoinen kausi vissiin...

Minä olen lukenut ihan samaa :) Siksipä hyvillä mielin jätän vuosikkaani hoitoon. Jokainenhan tekee omat ratkaisunsa, mutta en usko, että lapselle on hirveästi haittaa, vaikka hänet hoitoon laitatkin. Saapahan muiden lasten seuraa, jota tuossa iässä jo alkaa kaivatakin :)

En kyllä allekirjoita tuota väitettä, että vuoden ikäinen vielä kauheasti toisten lasten seuraa kaipaisi. Lapsetkin ovat toki yksilöitä, mutta tuntemani yksivuotiaat eivät kyllä vielä kauheasti ymmärrä toisten lasten seuran ja yhteisten leikkien päälle. Kyllä se oma äiti ja isä varmaan riittää vielä seuraksi. Ja onhan niitä kaikenlaisia kerhoja (perhekerhot ym), mutta kokonainen päivä erossa äidistä, vieraan hoitajan kanssa on minusta kyllä aika pitkä aika noin pienelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pirkko:
Alkuperäinen kirjoittaja G-M:
Alkuperäinen kirjoittaja BytÅ:
Tiedän useita lapsia, jotka ovat menneet hoitoon jo vuoden ikäisinä, tai aiemminkin. Ja hyvin ovat pärjänneet. Sitäpaitsi olen kuullut, että tuon ikäiset sopeutuvatkin hoitopaikkaan paremmin kuin esim. puolitoistavuotiaat/parivuotiaat -he jäävät enemmän itkemään ja kaipaamaan äitiä ja isää. Joku semmoinen kausi vissiin...

Minä olen lukenut ihan samaa :) Siksipä hyvillä mielin jätän vuosikkaani hoitoon. Jokainenhan tekee omat ratkaisunsa, mutta en usko, että lapselle on hirveästi haittaa, vaikka hänet hoitoon laitatkin. Saapahan muiden lasten seuraa, jota tuossa iässä jo alkaa kaivatakin :)

En kyllä allekirjoita tuota väitettä, että vuoden ikäinen vielä kauheasti toisten lasten seuraa kaipaisi. Lapsetkin ovat toki yksilöitä, mutta tuntemani yksivuotiaat eivät kyllä vielä kauheasti ymmärrä toisten lasten seuran ja yhteisten leikkien päälle. Kyllä se oma äiti ja isä varmaan riittää vielä seuraksi. Ja onhan niitä kaikenlaisia kerhoja (perhekerhot ym), mutta kokonainen päivä erossa äidistä, vieraan hoitajan kanssa on minusta kyllä aika pitkä aika noin pienelle.

Kuten sanoit, lapset on yksilöitä.
 

Yhteistyössä