Olenko ainut väsynyt ja omaa aikaa kaipaava kääkkä

Elin lähes koko aikuisikäni 37-vuotiaaksi yksin,kunnes johdatus puuttui peliin ja astelin alttarille. Seuraavana vuonna syntyi vaikeasta loppuraskaudesta huolimatta terve lapsi.
Ihmettelen sitä,että miten muut ikä-äidit jaksavat olla niin tavattoman pirteitä ja touhukkaita !Heitä ei pelota tulevaisuus ja oma jaksaminen. Taidan olla outo lintu,sillä itse olen välillä väsynyt zombie( varsinkin, kun joutuu joskus valvomaan),vaikka mieheni osallistuu kiitettävästi lastenhoitoon. Ja tuntuu,että nuorempana olisi jaksanut paremmin ja ehkä huolettomammin suhtautunut äityteen. Ikävä kyllä elämänkokemus on tuonut mukanaan välillä kaikenlaisia,jopa naurettavia pelkoja oman lapsen myötä.
Oma lapsi on ihana aarre,mutta olen tottunut entisenä vanhanapiikana lueskelemaan paljon kirjoja ja viihdyn omissa oloissani.
Mites nyt ? Lapsen ollessa hereillä ,ei äidin kyllä anneta tehdä muuta...
Nyt pukkaa uhmaikää päälle ja muuten niin suloinen lapsemme on muuttunut karjuvaksi ja huutavaksi kiukkupussiksi ! Tuntuu omat voimat on äärirajoilla ja hirvittäisi ajatella,että vaikka koliikkivauva olisi vielä tässä huollettavana.Murrosikää en uskalla edes ajatella..,sillä tyttärellä murrosikä,äidillä vaihdevuodet ja isä haaveilee eläkepäivistä !Kaiketi siitäkin selvä järkisenä pyritään selviämään....
Lisäksi tuntuu että lapsen syntymän jälkeen on tullut vain lisää vaivoja ...vaikkei raskaus ole sairaus niin kehoa se rasitti aikalailla,kaiketi nuorempana olisi ollut helpompaa !
Elämä ei mene kuten haluaisi ja hyviä isäkanditaatteja ei ole kaupanhyllyllä vielä ainakaan myytävänä, siksi suosittelen kyllä kaikille tutuille,joilla on mahdollista niin tekemään lapsensa nuorena.
Toki vanhana on se hyvä puoli,että jaksaa nauttia kotona olosta ja taloudellisesti on mahdollista olla kotona pitempään.
Nostan myös hattua kaikille,jotka saavat lapsen vanhemmalla iällä ja toivon heille terveyttä sekä pitkää ikää
Kaikesta huolimatta lapsi tuo vastuun lisäksi myös ilon tullessaan. =)
Ja kerrankin saa elää täysillä uskossa,että on jollekin ihmiselle korvaamaton ja joku on sinulle korvaamattoman rakas maailmassa.

 

voi ei täällä kanssa yksi joka on täysin uupunut ja haluisi edes vessassa käydä yksin tai jos ovi lukossa niin kukaan ei olisi huutamassa tai hakkaamassa ovea .
Loma olisi täällä tarpeen ja mielellään ihan yksin .
Toisalta olen iloinen kaikista lapsistani mutta nyt tuntuu siltä että kaipaa omaa rauhaa . hauskaa uutta vuotta ja koitetaan kestää :heart:

 

Hallelujaa löytyy joku kohtalötoverikin...sama täällä välillä ei saa vessassakaan olla rauhassa,mutta lohduttaudun ajatuksella,että vaihdevuosivaivoineni saan olla yksin vessassa,sillä tuskin murrosikäinen sinne yhdessä haluaa...että odotellaan sitä aikaa
Onhan se toisaalta mukava,että on suosittu ja äiti on top ! Ensin minua ärsytti olla aina hän,joka nukuttaa lastamme. sillä olisin mieluummin katsonut tv:Tä. Kunnes ymmärsin,että lapseni on vain kerran pieni ja televisio-ohjelmia tulee ja menee...Mutta lapsen nukuttaminen on etuoikeus, vaikka välillä kaikkine uhmaikäisen oikutteluineen vie jo pinnaa kiristävän pitkän ajan..
Iloitaan lapsistamme ja itselle tuli ihan pahaolo,kun luki ja ajattelin, sitä miltä tuntuisi, jos oma lapseni olisi kadoksissa...
Valoisampaa uutta vuotta ..voimia touhuun,vaikka välillä tuntuu,että ikä painaakin,mutta ei anneta sen menoa haitata !
:flower: :flower: =)

 

Minä myös...täällä äiti 40v. Tuntuu että puolitoista vuotta olen nyt yhtäsoittoa elänyt pojan kaa 24 h vrk:ssa...kaikki yöheräämiset..vieläkin...ja aina kiinni, en osaa enää itselleni aikaa järjestääkään. Jossain määrin olen sitä koko ajan suunnitellut, mutta jotenkin arki vaan soljuu päivästä toiseen ilman taukoja. Mies ei mielellään jää pienen kaa kuin ehkä 20min lähikaupassakäynnin ajaksi. Miehellä ja mummolla huonot välit eikä hoitoapu siihenkään suuntaan ole oikein onnistunut.
Yritän ajatella, että tämä on ainutlaatuista aikaa, joka ei loppujen lopuksi vie paljon enää ajassa.. Arvostan kyllä, mutta silti piiputan...ja ahdistaa välillä kovastikin. Mutta onneksi en oo ainut..

 

Olisiko niin,että kun noinkin kauan olit näin kauniisti sanoen "omaan napaan tuijottaja" niin nyt on vaikea jaksaa antaa huomiota ja jaksamista sille pienelle? Tunnen nimittäin kaksi samanlaista "tapausta" (kamala, miten kirjoitan, heh) ja heillä tilanne on aivan samanlainen. Kysyy takuulla ihan erilailla kasvamista, kuin nuorempana lapsensa saaneet.
Voimia paljon sinulle ja vuosien vieriessä huomaat, miten ihanaa se aika toisaalta olikaan (=aika kultaa muistot).

 

Mutsille kommentoin, että samalla lailla uuvuttavaa 24t/vrk valppaana ja tarvittaessa-toimeen -tarttuvana oleminen on, oli sitten saanut lapsensa 20v tai 40v.

 

Täällä kans väsynyt mutsi. 2 aikuista ja sitten tyttö 2.9kk
Omaa aikaa ei ole kuin kerran viikossa, jollloin pakkaan kimpsut ja kampsut-suuntaan tallille.

Mulla on varmaan syykin olla väsynyt, koska teen osapäivätyötä ja aina kun mies on illas, minä meen aamulla töihin ja kun tuun kotia, mies lähtee töihin. Sama normaali viikoilla, eli muuten oon illat töissä. Maaliskuussa aijon kuitenkin ottaa kunnallisen hoitopaikan(neiti täyttää 3v) ja saa luvan ottaa höllemmin.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä mä jaksoin 2 pienen kanssa paljon paremmin kun olin nuorempi. Silloin vain mentiin muksujen kanssa ja elettiin sitä ihanaa nuoruutta murehtimatta sen kummemmin asioita. Mä luulen että osa syy väsymykseen ja kaikkeen vastaavaan voi löytyä siitä, että vanhemmalla iällä haluaa uppoutua "liikaa" äitiyteen ja tavallaan repii liiaksi itsestään. Siksi ei löydä ja saa sitä omaa aikaa, kun arki menee itsensä edelle...

Isommista lapsisitakin on aina se oma "hoitaminen" vaikka aikuisia ovatkin. On se niin totta tuo sanonta- Ensin ne talloo syliä ja sitten sydäntä !!

 

itse sain ensimmäisen lapsen tai lapset 22v ja 25v ja sitten oli pitkä väli ja avioero, uusi mies ja uudelleen avioituminen. meillä on nyt kaksi yhteistä lasta 7v ja ihan kohta 6v täyttävä tyttö. sain nuorimman kun olin 41v. minulla on kai sitten mennyt tosi hyvin odotukset, synnytykset ja vauva aika ja edelleen sujuu hyvin. Lpaset eivät minua väsytä , tuntuu että päinvastyoin he pitävät minut vauhdissa mukana, tarmokkaana ja energisenä. Mieheni on ihana aviomies, autta kotitöissä ja lasten kanssa sekin osaltaan helpottaa. Töissä käyn ja tietysti joskus on väsynyt työstä, ehkä huolistakin joskus mutta koen äityden tämän ikäisenä upeana ja se on antanut paljon. koville en ole joutunut missään vaiheessa, nuorempana kylläkin kahden ensimmäisen lapsen kanssa. Omaa aikaa minulla on kun lähden lenkille, en tarvitse muuta. Viihdyn perheen kanssa, puuhastelemme yhdessä arkisia juttuja. Maalla asuminen rauhoittaa, on puuhastelua ulkona ja sisällä. Tunnen olevani onnellinen, rauhallinen, tasapainoinen ja kiitollinen juuri tästä elämästä.
lapset ovat niin helppoja, rauhallisia iloisia lapsia. Vaikka meidän 7 vuotias on vielä lievästi dysfasia- lapsi. olemme yli 3 vuotta kulkeneet 45km päässä puheterpaiassa kerran viikossa , kotiharjoituksia jne... silti jaksan. poikamme on mailman ihanain lapsi. Pärjää hyvin normaalissa luokassa pienessä kyläkoulussa. Toki joskus olemme väsyneitä kuskaamisesta ja harjoituksista jne... mutta se lienee ihan normaalia. Etsin paljon voimaa luonnosta, liikunnasta , hyvä fyysinen ja henkinen kunto pitää kunnossa ja sitä jaksaa permmin. riittävä uni ja säännölinen elämänrytmi , hyvä parisuhde, siinä ne eväät millä minä jaksan.
iloa ja enrgiaa kaikille, tämä vuosi tuokonn jokaiselle iloa ja voimaa. :hug:

 

Hei,

Kaikki te, jotka ette jaksa edes yhden (anteeksi vaan) lapsen kanssa kotona, MENKÄÄ TÖIHIN! Ja lapsi hoitoon, niin jopas helpottaa.
Näin lomien jälkeen täytyt taas todeta, että musta ei enää kotiäitiä sais tekemälläkään. Vaikka 3 vanhimpaa lasta ovat muualla lomilla ja vaan pikkupojat (4 ja 1, 5 v) olivat kotona, kyllä oli rankkaa.

Oli ihana päästä töihin "lomalle". Mä olin 3 vanhimman lapsen kans kotona ja jaksoin ihan hyvin, vaikka olin yli kolmikymppinen. Jaksaisin ehkä vieläkin, mutta elo kodin ulkopuolella kiinnostaa myös ja uran luominen ym.

Eikä ole yhtään huono omatunto, voimme koko perhe näin paremmin.

Että mun ratkaisu on töihinmeno.

Kaikkea hyvää kaikille, ei se jaksaminen ole iästä kiinni
vaan asenteesta ja tietty lapsi- ja aviomieslaadusta.

 

Vanha kääkkä täälläkin. Lapsemme vauva-aika oli meille vanhemmille tietenkin koetinkivi, kuinkas muuten. Meillä isä hoiti ja minäkin jopa osallistuin lapsenhoitoon . Että se niistä rooleista, jotka ainakin tässä perheessä ovat monia nuoria modernimmat

Vaan kuinkas kävikään: vips vain ja suloinen vauveli meni eskariin. Oi sitä surua, vieläkään en pysty päivisin syömään aina lämmintä ateriaa, kun ehdin tottua lapsen läsnäoloon. Kyllä se tämäkin aika teille vauveleiden hoitoon osallistuville äideille koittaa

Tsemiä vaan ja ennakkoluuloille kyytiä!

 

\

Mutsille kommentoin, että samalla lailla uuvuttavaa 24t/vrk valppaana ja tarvittaessa-toimeen -tarttuvana oleminen on, oli sitten saanut lapsensa 20v tai 40v.

Niinkö? No sitten minä lienee luotu äidiksi, sillä ei se minusta koskaan ole kovin rasittavaa ollut. Oli ikä mikä tahansa. :saint:

 

Miksi teette lapsia tuossa iässä jos tarvii valittaa sit...jos ekansa tekee vasta 40 niin ei herranjumala.ei kai sitä nyt osaa enää elää muuta ku ilman lapsia,hankkiutukaa hoitoon.

Kuulun ihan eri osastolle ,20-30 sain ekani tosin alle 20 ja nyt minulla on 3 lasta...ja minä jaksan todella hyvin.välillä anoppi ihan omasta rahdostaan hakee lapset hoitoon..koska haluaa myöskin olla lasten kanssa(anoppini teidän ikäinen)
En tarvitsisi edes hoitajaa , pärjäisin ihan itseksenikin, tietenkin välillä on ihan kiva olla 2 h yksin.
Mieheni tekee pitkää päivää joten yksin hoidan talouden ja hyvi hoidankin.

OLETTE TÖRKEITÄ !!!
lapsenne kärsiii ja nyt tarkotan vaan niitä jotka tekee ekan +40
\|O

 

käykääpän sanat kirpaisi, mutta ehkä hän sen tekikin tahallaan. Onhan suurenmoista, että saa lapset nuorena. Mutta se vasta SUURENMOISTA on, että onnistuu aikuisena saamaan lapsia vakaaseen parisuhteeseen. Minä en usko, että meidän lapset kärsii vanhemmista, jotka rakastaa lapsiaan niinkuin me. (eikä me pelkästään lellitä, pitäähän muksut kasvattaa pärjäämään maailmassa josssa ei aina päätä silitellä) Jokainen lapsi nuorena viimeistään saattaa hävetä vanhempiaan jossain vaiheessa (myös niitä "nuoria" vanhempia!), mutta ei se minua huoleta. Kun pohjalla on turvallinen lapsi-vanhempi -suhde niin ei se todellinen kiintymys sieltä mihinkään häviä.

 

\

Miksi teette lapsia tuossa iässä jos tarvii valittaa sit...jos ekansa tekee vasta 40 niin ei herranjumala.ei kai sitä nyt osaa enää elää muuta ku ilman lapsia,hankkiutukaa hoitoon.

Kuulun ihan eri osastolle ,20-30 sain ekani tosin alle 20 ja nyt minulla on 3 lasta...ja minä jaksan todella hyvin.välillä anoppi ihan omasta rahdostaan hakee lapset hoitoon..koska haluaa myöskin olla lasten kanssa(anoppini teidän ikäinen)
En tarvitsisi edes hoitajaa , pärjäisin ihan itseksenikin, tietenkin välillä on ihan kiva olla 2 h yksin.
Mieheni tekee pitkää päivää joten yksin hoidan talouden ja hyvi hoidankin.

OLETTE TÖRKEITÄ !!!


aika loukkaava olet. Ajattele että kaikilla ei ole mahdollisuutta aikaisemmin saada lapsia tai jospa siihen on mennyt koko ikä ennenkuin saa lapsen, tai elämäntilanne sellainen että ei sopivaa miestä parisuhdetta ole aikaisemmin löytynyt.
ei kai nelikymppinen mikään ikäloppu ole, nainen parhaassa iässä.
Nykyään naiset ovat todella nuorekkaita vielä 60 kymppisenäkin ja kukaan ei ole kone, jokainen väsyy joskus,.... JOPA SINÄKIN! vaikka et sitä myönnä. odota vaan aikaa kun lapset kasvavat ja tulevat murrosikään, luulen että on toinen ääni kellossa. Elämän kokemusta sinulla ei vielä paljon ole vaikka 0nkin 3 lasta, sen huomaa kyllä.
nelikymmppiset äidit ovat upeita ja rohkeita tekevät sitten ekaa lastaan tai iltatähtiä. Ei kai ikä ole mikään este olla hyvä äiti, nuori tai vanha kyllä lapsi rakastaa omaa äitiään.

Olet tietämätön asioista, miksi lapsi kärsisi nelikymppisestä äidistään, ei taatusti. Monesti kun katsellee tuolla mailmalla vanhempia äitiä ovat ne varmoja, rauhallisia ja se side mikä heillä oon lapseen on hyvin nähtävissä. Yleensä talouskin on kunnossa ja heillä on varaa pitää ulkonäöstäänkin huolta, kauniita vaatteita kun ovat löytäneet tyylinsä. elämän kokemus on tuonut viisutta suhtautua asioihin oikein .

 

\

Miksi teette lapsia tuossa iässä jos tarvii valittaa sit...jos ekansa tekee vasta 40 niin ei herranjumala.ei kai sitä nyt osaa enää elää muuta ku ilman lapsia,hankkiutukaa hoitoon.

Kuulun ihan eri osastolle ,20-30 sain ekani tosin alle 20 ja nyt minulla on 3 lasta...ja minä jaksan todella hyvin.välillä anoppi ihan omasta rahdostaan hakee lapset hoitoon..koska haluaa myöskin olla lasten kanssa(anoppini teidän ikäinen)
En tarvitsisi edes hoitajaa , pärjäisin ihan itseksenikin, tietenkin välillä on ihan kiva olla 2 h yksin.
Mieheni tekee pitkää päivää joten yksin hoidan talouden ja hyvi hoidankin.

OLETTE TÖRKEITÄ !!!
lapsenne kärsiii ja nyt tarkotan vaan niitä jotka tekee ekan +40
\|O

Hyvinhän sinulla asiat on, jos saat lapsesi välillä hoitoonkin! Minä hoidan mieheni kanssa kaikki kahdeksan. Isovanhempia ei ole koskaan lähellä ollut ja muukin ns. tukiverkko on tuntematon käsite.
Kaipa sitä helposti nyt kolmen kanssa pärjää kuka vain erikseen kehuskelematta, kun kerran kahdeksankin kanssa pärjää. Mitäpä erikoista tuossa nyt =)

 

hei...en kuullu täälle palstallee vaan ihan eri puolelle kuuluisin.
Ajankuluks katselen ja ajattelin vastata tähän että minun mielestäni lapsia pitää tehdä silloin kun asiat hyvin ja kun lapselle on aikaa(olen huono selittäämään mutta tarkoitan sitä et kun tilanne on lapselle sopiva tai silleen..höh..en osaa)
Olen itse siis 17 vuotias yhden lapsen äiti ja minulla on mies ja asiat hyvin, toista halajamme =) .
Mutta joillakin ei asiat mene näin ja toiset haluavat lapsia vasta myöhemmin ja se on joka ihmisen itse päätettävä milloin lapsia tekee. Mutta hyviä lopputalvia kaikille tännekkin palstalle.

 

\

Miksi teette lapsia tuossa iässä jos tarvii valittaa sit...jos ekansa tekee vasta 40 niin ei herranjumala.ei kai sitä nyt osaa enää elää muuta ku ilman lapsia,hankkiutukaa hoitoon.

Kuulun ihan eri osastolle ,20-30 sain ekani tosin alle 20 ja nyt minulla on 3 lasta...ja minä jaksan todella hyvin.välillä anoppi ihan omasta rahdostaan hakee lapset hoitoon..koska haluaa myöskin olla lasten kanssa(anoppini teidän ikäinen)
En tarvitsisi edes hoitajaa , pärjäisin ihan itseksenikin, tietenkin välillä on ihan kiva olla 2 h yksin.
Mieheni tekee pitkää päivää joten yksin hoidan talouden ja hyvi hoidankin.

OLETTE TÖRKEITÄ !!!
lapsenne kärsiii ja nyt tarkotan vaan niitä jotka tekee ekan +40
\|O

Sinä et tiedä meidän lapsistamme höykäsenpölähtävää, mutta minä tiedän sinun lapsistasi, että heillä on hyvin kapeakatseinen ja ennakkoluuloinen äiti. Voin vain toivoa, vaikka en usko, että joskus opit tajuamaan muutakin kuin oman elämäsi kuviot.

Sitä vielä tiedustelisin kohteliaimmin, että tilasitko vauvasi Ellokselta vai Anttilan postimyynnistä?

Minulle kun sattui se yksi vahinko 41-vuotiaana, mutta vahinkoa oli vain se hetki. Sen jälkeen kaikki sujui hyvin. Lapseni rakastaa minua. Tosin ei hän vietä aikaa jossakin kälysessä anoppilassa, että saisin vetää röökiä ja kitata sikspäkin rauhassa

Mille osastolle kuulut

 

Tulimpahan vilaisemaan tätäkin osastoa vaikka vasta hitaasti ja vääjäämättä ikäryhmää lähestynkin. Väsymystä tulee jokaiselle jossain vaiheessa ikään katsomatta ja on todella naiivia syytellä jotain tiettyä ikäryhmää parhaimmaksi lapsenteon ja hoidon kannalta. On tässä itsekkin syyllistynyt joskus mm.imetyksessä toisia neuvomaan kun oli vasta 2 lasta mutta 4.superroikkujan jälkeen- no, jaa " Siperia opettaa..."
Yrittäkääpä immeiset hieman käyttäytyä ennen kuin paukutatta omia oppejanne. Varsinkin kaikki tietävät parikymppiset... Itsekkin ensimmäiset mukulat tein päälle 20 kymppisenä ja tässä vaiheessa täytyy todeta että jos silloin jaksoi paremmin ja oli kenties lyhyempi pinna niin nyt taitaa olla toisinpäin! Voimia kaikille. Sitten kun lapsilauma-yksi tai useampi - on jotenkuten maailmalle saatettu olemme kuin Buddhat-valaistuneita ja kaikentietäviä ja kenties harmaita ja eläkkeellä....

 

Hauska tuo Mimmikan kuin Budhat -valaistuneita =) Jakaakohan kukaan kanssani sellaista väittämää, että äitiys on koulu josta ei koskaan valmistuta, täysiä kymppejä (vai vitosiako ne nykyisin öhöm) turha yhdenkään äidin odottaa edes niihin välitodistuksiin. Mutta mikä parasta minkä ikäisenä hyvänsä meillä jokaisella on toisillemme jotain uutta annettavaa jotain jaettavaa jotain opittavaa...Iloitaan siis siitä että kolleegoita löytyy B) B) B)

 

Sinulle keskustelun aloittaja, Onneksi olkoon rehellisyydestäsi, uskalsit sanoa miltä tuntuu.. ja sinulle "käykääpä" kiitti kommentista. Olisin reagoinut tavallasi kun olin kakskymppinen... Olin silloin kaikkitietävä ja kaikkiosaava ja kolmenkympin ylittäneet joutivat mielestäni vanhainkotiin...

Mutta nyt olen itse 42 v ja sain ekan lapseni 7,5 kk sitten. Sinkkuvuosien jälkeen löysin ihanan miehen, jolla oli elämänkokemusta ja halua vielä isäksi 44 vuotiaana, vaikka olikin entisestä liitosta neljä älykästä nuorta! Niin vaan heittäydyin mukaan ja täällä sitä nyt ollaan, vieraassa maassa ilman tukiverkkoa, yksin lapsen kanssa, joka herää 10-15 krt yössä. Mutta tästä olin sinkkuvuosinani haaveillut. Toki huolettaa oma ikä ja jaksaminenkin, sillä sisaruksista en uskalla haaveilla, mutta joskus elämä vaan menee tätä rataa ja rukoilen itselleni viisautta, terveyttä ja jaksamista, kuten kaikille teillekin keskusteluun osallistuville. Nyt nappaan Pepin pahan teosta ja menemme tissittelemään...
Pusut kuonoon!

 

Tämä palsta oli kaikkein mielenkiintoisin. Alli jatkaa kasvuaan tos kainalon ja kyynärpään välissä. Kohtu munasarjoineen on ties missä, onneksi se miehen nyrkin kokoinen huomattiin ajoissa. Kohdun suojis sai alkunsa kaksi raskautta, jotka aina välillä käyvät katsomassa. Ehkä jo huomenna olen isovanhempi ))) Olen vielä nuori(50). . sain tänään erittäin hyvän neuvon nuoremmalta äidiltä. Lapseni on minun lapsi ja seuraava sukupolvi onkin vasta hänen jälkeen! Te, jotka olette tehneet lapsenne yli 40:nä, olette kanssani liki samaa ikää. Näitä nuorempien äitien kärkkäitä arvosteluja en aina ymmärrä. Päiväkodissa ei ole vielä osastoja -nuoret hoitajat-, -vanhat hoitajat-!
Ehkä tulevaisuudessa on !? Vanhempi äiti-anoppi saa kärkästä arvostelua, tekee niin taikka näin. Pitäisi hoitaa lastenlapsia, mut miksi !! Olen nuori, käyn töissä nyt ja silloin kun omani olivat pieniä. Miksi minun pitäisi vielä jaksaa hoitaa lastenlapsia jos niitä ei jaksa hoitaa ns. nuoret äidit !?
Elämisen aikana on paljon mielenkiintoisia asioita ja kysymyksiä !!!
-järki hoi, älä jätä minua-

 

Tervehdys vaan teille, vanhat ja väsähtäneet!
Täällä yks samanlainen, tosin se on aika vaihtelevaa ja ohimenevääkin.Mulla lapset poika 11v. ja tyttö2,5v.
Pojalla vaikeuksia koulunkäynnissä,tarkkaavaisuushäiriöö ja ylivilkkautta,murrosikäkin pikkuhiljaa alkaa painaa päälle,etsii rajoja jokaikinen päivä.Tyttö vilkas myös ja molemmat puhuu papattaa lähes taukoamatta.
Mies on päivät töissä ja illalla ihan poikki, toinen mummokin vielä työ-elämässä,myös aina väsynyt(?), toinen mummo asuu kaukana.Itse hoitovapaalla.Useimmiten nautin olostani kotona ja pidän kotitöistäkin, mutta välillä seinät kaatuu päälle.Silloin lähden lasten mentyä nukkumaan, kävelylle ja toisinaan olo on hiukan parempi takaisin tullessa.Toisinaan ei.
Yritän ajatellaa aina, että lapset ovat pieniä vain hetken ja haluan kuitenkin antaa heille kaikkeni.Äitini oli 42v.kun synnyin,sisarpuoleni oli silloin jo 19v.Joskus kyllä häpesin, kun koulussa kaverit sanoivat,että mummo tuli hakemaan.Mutta meillä on muuten ollut aina hyvät välit äidin kanssa.Nyt, kun hän on jo yli 80v.alkaa huoli panaa hänen terveydestään.
Mutta kaikesta huolimatta;tsemppiä kaikille äideille ja jaksamista!
KYLLÄ SE PÄIVÄ PAISTAA RISUKASAANKIN!!!!