Itse en voisi kuvitella seurustelevani suomalaisen kanssa. Muutaman vuoden ulkomailla asuneena olen todennut, että en ole onnellinen ns. 'perussuomalaisen' kanssa (anteeksi yleistys, poikkeuksia varmasti löytyy, vaikka minun kohdalleni niitä ei kylläkään sattunut)
Exäni Suomessa olivat kaikki huonoja kokemuksia.
Haluan, että mieheni osaa/haluaa puhua tunteistaan. Haluan, että romantiikka ei jää vain niihin ensimmäisiin treffeihin. Haluan, että minua kunnioitetaan naisena. En halua, että mieheni juo 'muutaman' kaljan melkeinpä joka ilta. Itsekään en koe enää olevani 'perussuomalainen' ulkomailla vietettyjen vuosieni jälkeen. En halua puhua ainoastaan Juha Miedoista ja Ilta Sanomien lööpeistä. Haluan, että voin keskustella mieheni kanssa asioista, jotka kiinnostavat minua oikeasti.
Löysin vuosi sitten nykyiseni ja hän on juuri sellainen kuin pitääkin. Meillä ei kielimuuria ole, sillä molemmat puhumme hyvää englantia. Tottakai joskus toivoisin, että hän ymmärtäisi joitain Suomen sanontoja/sanoja (etenkin riidellessä - vittu/vituttaa yms
) mutta pienellä työllä voin ne hänelle opettaa. Kieliero tekee itseasiassa elämästäni todella kiehtovan, opin miltei joka päivä uusia englannin sanontoja/sananlaskuja yms. (mieheni on asunut Englannissa melkein koko elämänsä)
Kulttuurimme eroavaisuudet tuovat piristystä elämäämme. On ihana vertailla eri tapoja ja kuulla tarinoita hänen kulttuuristaan ja hänen maansa historiasta. Myös mieheni tykkää kuunnella kun kerron hänelle Suomesta.
Jos luoja suo ja saamme tulevaisuudessa yhteisiä lapsia uskon, että heillä tulee olemaan paljon 'ilmaisia' hyötyjä suhteestaamme. He oppivat 3 eri kieltä lapsesta saakka ja heillä on mahdollisuus vanhempina vaikka opiskella/asua eri maassa kuten Ravistettava jo kertoikin.
Ymmärrän kuitenkin myös niitä, jotka eivät ulkomaalaista miestä halua. Meillä jokaisella on makumme ja tyylimme. Ehkäpä en pidä suomalaisista miehistä siksi, kun en todellakaan tiedä kuka Jammu on!