OLen tullut siihen tulokseen, että minulle kaikkein järkevin valinta olisi lapsen hankinta

Tämän nykyisen asuntoni vuokra on noin 650 euroa kuukaudessa. Summa on tästä koirankopista aivan järkyttävä. Ihan hävettää tuo summa. Tämä on jo paljon yli enimmäissumman mitä tämänkokoisesta asunnosta viitsisi maksaa. Sukulaiseni asunnon vuokra alkaa 7:llä, en muista tarkkaa summaa, neliöitä on yli 70 ja asunnossa on kaksi makuuhuonetta, kunnollinen keittiö, parveke, ilmainen pesulamahdollisuus.

Minulla ei ole makuuhuonetta, ei kunnollista keittiötä, ei parveketta, ei tilaa ja kun kyselin jos saisin halvemman ja tilavamman vuokra-asunnon, niin sanottiin ihan suoraan, että olen liian varakas sellaiseen jne. Tiedän myös useita lapsiperheitä, jotka ovat saaneet edullisemman asunnon mm. lasten vuoksi, vaikka heillä on ollut enemmän rahaa kuin minulla.

Kalliimmista asunnoista saisi kaksion (jollaisen haluaisin, että olisi tilaa edes 40 neliötä) melkein tuhannella eurolla ja se on aivan liikaa minulle. Ei ole varaa maksaa asumisesta niin paljoa, että tilille tulevista rahoista yli puolet menisi asumiseen.

mä olen sanaton

 

ketjun aihe sinänsä sivuun, teki mieli nyt vaan kommentoida tähän lapsen hankkimisen talouspuoleen.

ensimmäiset kuukaudet menee aika edullisesti, kun pärjää pääosin kelan pakkauksen avulla ja lapsi ei vielä kauheena tee tarpeita kun pääasiallisesti juo nesteitä vaan. vaan annappas kun lapsi kasvaa, rattaat, pinnasänky, vaatteet, maito, soseet, vauvauinti, vaipat, kosteuspyyhkeet, rasvat, öljyt.

Sitten ne muut mahdolliset:

koliikki, refluksi, unirytmi, päivärytmi, virikkeet, ulkoilu, leikkiminen, sylittely, valvominen, kiinteille opettelu, sosiaalisuus (muut lapset, kerhotoiminta, puistot), allergiat, sairastelut (korvatulehduskierre, ripuli esim herkkävatsa, iho-oireet)

Ja tässä vain osa lapsen tuomista asioista elämään, riippuu toki hieman jotkut asiat lapsesta, mutta siltikin.

Jos se ~100 euroa lapsilisää ja muutaman kymmenien eurojen asumistuki nousu mielestäsi korvaa nuo asiat, niin hei, tee toki se lapsi.

Puhumattakaan raskausajan vaikeuksista mitkä on mahdollisia, mutta eihän se haittaa kunhan voisi pitää vähän isompaa asuntoa, eihän se lapsi tilaa tarvitse toki...

Jos minulla ja lapsella olisi isompi asunto, edes kaksio, niin heti olisi asuntomaisempi olo. Itse asuin alle 60-neliöisessä kaksiossa 12-vuotiaaksi asti ja se asunto oli aivan erilainen kuin tämä nykyinen, jossa ei ole asuntomaisuutta, vaikka siinä asunnossa oli neliöitä henkilöä kohti vähemmän kuin tässä on henkilöä kohti.

 

mä olen sanaton

Miksi? Onko sinusta 650 euroa edullinen yksiö?

 

En näe mitään ihmeellistä siinä että Akaatin ikäinen nainen (lähemmäksi 30v?) miettii olisiko hänen jo järkevä tehdä lapsi, varsinkin jos niitä on toiveissa useampia (5?). Kyllä, mielestäni nuo näkemykset siitä kuinka lapsi parantaa taloudellista tilannetta ja kuinka kaksoset ja kolmosetkin hoituisivat noin vain ovat turhan vaaleanpunaisia mutten pidä sitäkään ongelmana. Ihmisellä on tapana sopeutua olosuhteisiin eikä varmaan ole harvinaista että äitiys tuo eteen jotain yllätyksiä. Mitä hermostumisiin tulee niin ymmärrän ap:n kannan siinäkin että helpommin sitä hermostuu ja ärsyyntyy täysin pässisti käyttäytyvään aikuiseen kuin omaan lapseen.

Se mikä tuossa epäilyttää on nuo omituisuudet, neuroosit (käytetään nyt tätä ilmaisua) ja itsetuhoinen käytös mistä ap on kirjoittanut tänne. Siis yksinelävänä aikuisena sitä pystyy elämään vielä hyvin seesteistä elämää omaan tahtiinsa ja jos silloin päätyy tuollaiseen niin mitä se on vauvan kanssa kun väsyttää ja hormonit on sekaisin jne. Jos pelkkä raskautuminen, raskausaika ja synnytys ovat noin "vieraita" juttuja (mietitään vuokrakohtua jne) niin siinä on monta isoa kynnystä ylitettävänä.

Toisaalta, en usko Milannan olevan olevan sellainen minkä kuvan hänestä välillä saa. Siis uskon hänen olevan "tavallisempi" tyyppi mistä provosoivat aloitukset antavat kuvaa. Mahtaako Akaatin kohdalla olla samalla lailla? Ei ehkä suoraa valehtelua vaan sitä että tarkoituksella kirjoittelee tänne noita omituisempia puoliaan, tekemisiään ja ajatuksiaan väritellenkin niitä ja jättää sen normaalimman puolensa vähemmälle huomiolle.

Minäkin uskon siihen, että moni pitää minua oudompana kuin olenkaan.

 

[QUOTE="vieras";26678052]Koska sun jutut on niin todellisuudesta irrallaan, että jos et ole keksitty henkilö olet hyvin häiriintynyt henkilö.[/QUOTE]

En ole edelleenkään keksitty henkilö. Enkä mielestäni häiriintynytkään. =)

 

Mitä veroja aiot maksaa vähemmän, kun saat lapsen?

En mitään vähemmän, mutta käsittääkseni verotuksessakin huomioidaan lapsen saanti. Ainakin verolapuissa sitä kysytään, kuinka monta alle 18-vuotiasta lasta kuuluu talouteen. Lisäksi jos on lapsia, niin lapsille on edullinen päivähoito, kouluruokailu, muita palveluja ja kuten jo kirjoitin, niin saisin todennäköisesti huomattavasti mukavamman asunnon jos minulla olisi lapsi. Itse en käytä mitään kunnan palveluja. Tai kirjastossa käyn joskus hyvin harvoin.

 

Kannattaa muistaa sellainenkin asia, että lapsi ja yksinhuoltajuus eivät suoraan tarkoita sitä, että saisi esim asumistukea. Niin kauan, kun saa jotain tulosidonnaista tukea tai joutuu maksamaan jostain tulojensa mukaisesti (päivähoitomaksut), palkankorotus voi jopa laskea elintasoa.

 

Miksi? Onko sinusta 650 euroa edullinen yksiö?

ei, mutta en ymmärrä sinua vaikka kuinka koitan.

missä sä asut ensinnäkin ? jossain pääkaupunkiseudulla ? siellä varmaan on kallista,joten ei ihmetytä noi hinnat.

mutta en ymmärrä miten sä ..siis. .. ääh.. että miten et muka voisi saada isompaa asumpaa ilman lasta ? miksi et ostaisi omaa ? tai vuokraisi jostain edullisempaa -ehkä jostain hieman "syrjempää" ?
etkö sä ole kertonut että sulla jää kuukaudessa säästöön aika paljonkin - mikset lyhentäisi sillä vaikka mieluisaa omaa asuntoa ?

 

En mitään vähemmän, mutta käsittääkseni verotuksessakin huomioidaan lapsen saanti. Ainakin verolapuissa sitä kysytään, kuinka monta alle 18-vuotiasta lasta kuuluu talouteen. Lisäksi jos on lapsia, niin lapsille on edullinen päivähoito, kouluruokailu, muita palveluja ja kuten jo kirjoitin, niin saisin todennäköisesti huomattavasti mukavamman asunnon jos minulla olisi lapsi. Itse en käytä mitään kunnan palveluja. Tai kirjastossa käyn joskus hyvin harvoin.

Lapsia ei huomioida ansiotuloveroissa. Tuo koskee muistaakseni vain pääomatuloja.

 

En ole edelleenkään keksitty henkilö. Enkä mielestäni häiriintynytkään. =)

oi, sinähän olet tän palstan yksi elämänmakuisimpia ihmisiä.
mä tykkään sun tavasta,miten rohkeasti tuot esiin itsesi ja aratkin paikat - kun sun ketjut tuntuu joskus ihan huutavan, että "kivittäkää,vittuilkaa"-rivien välissä. etkä sä silti koskaan sano pahasti kellekään.
niiden jatkuvasti haukkuvien omaa tyhmyyttähän se on hyökkäillä jatkuvasti kimppuun.

mä tykkään susta - olet mielenkiintoinen persoona palstakirjoittelijana ainakin

 

[QUOTE="Åsa";26679175]Kyllä monella yh:lla ja ydinperheellä on raha tiukassa vaikka lapsille ei osteltaisi kaikenlaista kivaa. Mutta sä et suostu tätä tajuamaan.

Sä et voi tietää sitä todellisuutta koska et itse ole vanhempi. On eria asia olla lapsi yh-perheessä kuin olla se yh-perheen vanhempi.

Mä tiedän mistä kirjoitan koska olen työtön yh enkä todellakaan pyöri rahoissa. Vaikka saisin töitäkin niin ei sitä rahaa turhan paljon olisi koska silloinhan menettäisin asumistuen ja ainoat tuet olisivat lapsilisä korotuksineen ja elarit. Ei ne mitään hurjia summia ole ja kyllä lapsi syö, tarvitsee vaatteita, harrastaa jne. Eikä noiden hankintojen tarvitse olla mitään älyttömän kalliita kun huomaa, että kyllä sitä rahaa vain on mennyt.

Eikä niillä lastenvaatteilla tienaa kuten sä kirjoitit siinä yhdessä ketjussa. Sä ehkä tienaat kun jostakin halvalla niitä vaatteita löydät ja myyt kalliimmalla eteenpäin. Mutta tajuatko mikä ero siinä on meidän perheellisten myymiin vaatteisiin? Sun myymät vaatteet on käyttämättömiä kun taas meidän ei. Eli ei me perheelliset mitään tienata myymällä lastemme vanhoja vaatteita vaan saamme vähän omia takaisin eikä niillä käytetyillä vaatteilla mitään älyttömiä summia tienaa. Osa vaatteista menee roskiin koska ei ne ole enää siinä kunnossa, että niitä voisi myydä. Lapset katsos kuluttavat niitä vaatteita.[/QUOTE]

Lastenvaatteita voi myös ostaa ja myydä uutena. Itse olen ostanut esimerkiksi sadalla eurolla ja saanut 300-400 euroa niistä myynnin jälkeen.

 

Sellanen sivuhuomautus muuten, että siitä on aikaa kun Akaatin äiti on ollut yksinhuoltaja ja siitä ajasta on asiat muuttuneet.
Esimerkiksi asuntoa ei todellakaan saa niin helposti kuin vaikkapa 80-luvulla, edes sieltä "kaupungin ghetosta".

Äidilläni oli yh:na omistusasunto ja myöhemmin vuokra-asunto. Vuokra oli pienempi kuin tämä minun asuntoni vuokra. Nykyäänkin tuossa kolmiossa on käsittääkseni vuokra samaa hintaluokkaa kuin tämä 650 euroa. Lasitettu iso parveke, sauna mm. mukavuuksina.

 

Äh, sivuhuomatuksella ei tee mitään..kun ap on vakaasti sitä mieltä, että yh:na on helpompaa joka asiassa..me asuttiin aikanaan "koirankopin" kokoisessa luukussa, jossa oli keittokomero ( ei parveketta ), mh, olohuone ja neliöitä huimat 50,5 eikä se lapsen syntyminen muuttanut asiaa mitenkään.

Minulla on tässä neliöitä vain kolmisenkymmentä ja tämä on mielestäni neliöihin nähden järkyttävän kallis ja asunnon malli on kamala. 12-vuotiaaksi asuin 58-neliösessä kaksiossa (parveke, ei saunaa) ja se oli huomattavasti mukavampi asunto mm. huoneiden ja parvekkeen vuoksi. Eikä tuntunut ollenkaan niin ahtaalta kuin tämä yksiö, vaikka tässä on neliöitä toki henkilöä kohti enemmän kuin tuossa kaksiossa. Itse haluaisin nyt itselleni 40-50-neliöisen asunnon, siihen mahtuisin hyvin myös mahdollisen lapsen kanssa.

 

[QUOTE="vieras";26680285]Siis mä en nyt ymmärrä en sitten mitenkään että miten tuo pikkuinen kämppä asia muuttuu lapsen saannin jälkeen siis miksi ei voi vaan hommata isompaa?![/QUOTE]

Mielelläni asuisin isommassa asunnossa, mutta kun ei ole varaa. Tuhatta euroa en missään nimessä halua maksaa kaksiosta. Tämä 650 euroa on ihan enimmäissumma minkä raaskii maksaa. Yritin kyllä saada edullisemman asunnon, mutta sanottiin ihan suoraan, ettei minunlaisellani henkilöllä ole sellaiseen edullisempaan asuntoo mitään toivoa.

 

[QUOTE="diu";26680492]Akaatti vissiin kuvittelee että kun saa lapsen tai on yh niin joku tulee tarjoamaan sitä isoa, lähes ilmaista luksuskämppää. [/QUOTE]

En kuvittele, mutta en tiedä yhtään lapsiperhettä, jonka asunnossa olisi yhtä huono hinta-laatu -suhde kuin tässä minun koirankopissani.

 

Juu. Meidän kämppäkin on ihan yhtä pieni mitä se oli yhden lapsenkin kanssa, vaikka ipanoita on jo kolme :O. Yhtään ei oo kasvanu. Päinvastoin, tuntuu jotenkin kutistuneen...

(siis mikä oikeasti estää lapsetonta vuokraamasta "perheasuntoa", ei mikään)

Rahallinen syy on esteenä. Minulla ei riitä rahat vuokrata kalliimpaa asuntoa. Minulle ihan suoraan sanottiin, että jos olisi lapsi, niin saisin luultavammin edullisemman asunnon ja tilavamman myös. Siis edullisemman kuin tämä 650 euroa.

 

Mielelläni asuisin isommassa asunnossa, mutta kun ei ole varaa. Tuhatta euroa en missään nimessä halua maksaa kaksiosta. Tämä 650 euroa on ihan enimmäissumma minkä raaskii maksaa. Yritin kyllä saada edullisemman asunnon, mutta sanottiin ihan suoraan, ettei minunlaisellani henkilöllä ole sellaiseen edullisempaan asuntoo mitään toivoa.

Isompi asunto on tietysti ihan kiva ja vauvana lapsi ei paljon tilaa viekään. Mutta kun lapsi kasvaa, niin se tarvitsee sänkynsä lisäksi tilaa leluillensa ja muille tavaroilleen. Kouluikäisenä - mikä ikä tulee yllättävän nopeasti - lapsi tarvitsee paikan läksyjen tekemiseen. Alkuun lapsen kanssa kaksiossa on ihan mukavaa, mutta yllättävän pian tulee hetki, jolloin alat miettimään, miten saat mahdutettua oman sänkysi olohuoneeseen tai jaettua jollain sermillä tai kirjahyllyllä lapselle oman nurkkauksen olohuoneeseen.

 

Miksette hanki sen poikaystäväsi kanssa asuntoa? Mikä estää? Jos lapsenkin kanssa sen saa niin helposti hankittua..

En ole kirjoittanut, että lapsen saisi välttämättä helposti hankittua. Kerrostaloon en sinne kuumuuteen suostu muuttamaan. Haluan talon omalla pihalla ja sen hankintaan menee aikaa, kun en halua sitä ihan mistä tahansa, vaan sellaisesta paikasta, että myös kävellen pääsisi talolta liikkumaan.

 

Ja ajatellaanko, että se tilanne yh:na tai yksinasuvana on jotenkin pysyvää vai? Tilanteet muuttu.... Mitäs, jos vaikka lapsen vauvavuoden tapaa sen elämänkumppanin. Pistetään kulut puoliksi, asumistuki häviä, yh:n lapsilisäkorotus samantie. Pk-maksuja joutuukin maksamaan täydet jne.

Jos ap halusi paremman elintason, niin eiköhän kannattaisi hankkia vaan se kohtuullisesti tienaava puoliso. Silloinhan voisi pistää kulut puoliksi, mutta lisäkuluja ei tulisi mistään

En tiedä onko pysyvää vai ei, mutta olen huomannut, että jos asun yksin, niin silloin lapsen kanssa yksin asuminen olisi huomattavasti miellyttävämpää minulle kuin yksin asuminen.

En ole kuitenkaan kateellinen lapsiperheille.

 

Niin ja tämäkin kolmio mikä hankittiin aikanaan ennen lapsia on yhä kolmen lapsen kanssa ihan saman kokoinen. Kukaan ei ole ainakaan vielä tullut tarjoamaan isompaa asuntoa halvemmalla. Tai ehkä pitäisi olla yh jotta näin tapahtuisi?

Sinä ilmeisesti asut lastesi isän kanssa? Minä olen koko ajan puhunut tässä tilanteesta, jos asuisin yksin verrattuna tilanteeseen jos asuisin yksin lapsen kanssa. Silloin minä saisin varmaan huomattavasti hinta-laatu -suhteeltaan paremman asunnon.

 

En ole kirjoittanut, että lapsen saisi välttämättä helposti hankittua. Kerrostaloon en sinne kuumuuteen suostu muuttamaan. Haluan talon omalla pihalla ja sen hankintaan menee aikaa, kun en halua sitä ihan mistä tahansa, vaan sellaisesta paikasta, että myös kävellen pääsisi talolta liikkumaan.

Siis miksi sen omakotitalon hankintaan menisi niin kamalasti aikaa?
Jos nyt pistäisit lapsen alulle ja pamahtaisit saman tien raskaaksi, olisi sinulla vauva sylissä 9 kk päästä.
Eikö 9 kuukaudessa löydä omakotitaloa miehesi kotimaasta?

 

Aivan totta. Kun omat lapseni olivat pieniä, ei ollut vielä tajutonta määrää roinaa, jota lapsella oli "pakko" olla, jotta tulisi hyväksytyksi muiden lasten joukkoon. Elämä yh:na oli silloin paljon helpompaa, kun ei joka vuosi tullut uutta versiota jostain hilavitkuttimesta ja edellisvuoden versio olisi ollut niiiiiiin lääst siisön, ettei sellaista lapsikaan kehdannut kavereidensa nähden käyttää. Nykyisin natiaisten kilpavarustelu aloitetaan jo ennen niiden syntymää.

Tuohon kilpavarusteluun ei ole pakko lähteä. Itse olen ihmetellyt sitä kuinka ala-asteikäisillä lapsilla on älypuhelimet. Minulla on itselläni vain peruspuhelin ja sillä pärjään hyvin, miksei sitten pieni lapsi pärjäisi hyvin. Muutenkin nykyajan vanhemmat ostavat lapsilleen liikaa tavaraa. Itse toivottavasti olisin erilainen jos siis joskus lapsen saan. Erityisesti ihmetyttää elektroniikan ostaminen lapsille, omat tietokoneet, omat isot TV:t jne.

Tosin ihmisistä on muutenkin tullut vaativampia, välillä tuntuu, ettei mikään riitä nykyaikana.

 

Rahallinen syy on esteenä. Minulla ei riitä rahat vuokrata kalliimpaa asuntoa. Minulle ihan suoraan sanottiin, että jos olisi lapsi, niin saisin luultavammin edullisemman asunnon ja tilavamman myös. Siis edullisemman kuin tämä 650 euroa.

Ja on hyvä, että noilla vuokra-asuntoja välittävillä (esim. sato,vvo ja kaupunki ) on olemassa tulorajat.En tiedä mistä sä Helsingistä saisit isomman asunnon jossa vuokra olisi alle 650€?Paitsi jostain "ghettosta" ehkä jonkun vanhan asunnon.

 

Sinä ilmeisesti asut lastesi isän kanssa? Minä olen koko ajan puhunut tässä tilanteesta, jos asuisin yksin verrattuna tilanteeseen jos asuisin yksin lapsen kanssa. Silloin minä saisin varmaan huomattavasti hinta-laatu -suhteeltaan paremman asunnon.

Yhden lapsen yksinhuoltajille "tarjotaan" yleensä kaksiota ja voin omasta kokemuksestani sanoa, että kaksio muuttuu lapsen kanssa hyvin pian ahtaaksi. Parisuhteessa eläville yhden lapsen vanhemmille "tarjotaan" kolmiota, koska vanhemmat tarvitsevat erillisen makuuhuoneen. Jostain syystä yh ei tarvitse Ja tuo "tarjotaan" perustuu kaupungin yms vuokra-asunnoissa siihen, että neliöt on mitoitettu asumistuen mukaan.

 

Kannattaa muistaa sellainenkin asia, että lapsi ja yksinhuoltajuus eivät suoraan tarkoita sitä, että saisi esim asumistukea. Niin kauan, kun saa jotain tulosidonnaista tukea tai joutuu maksamaan jostain tulojensa mukaisesti (päivähoitomaksut), palkankorotus voi jopa laskea elintasoa.

Tuon kyllä tiedän, että voi laskea elintasoa. Itselleni kävi juuri noin. Sain palkankorotuksen, mutta veroprosentin nousun myötä saan nykyään vähemmän rahaa tilille kuin viime vuonna. =)

Enkä ole väittänyt, että yh aina saisi asumistukea. Olen lähinnä kirjoittanut omasta tilanteestani, että itse saisin asumistukea jos olisin yh.