S
siis ihan totta mä en ymmärrä
Vieras
Kaikkihan sen tietää että pikkulapsivaihe on suhteelle koetinkivi ja pinnaa voi kiristää milloin mikäkin. No meillä tää on ollut minusta suht vaikeaa aikaa, lapsi on etenkin ollut todellinen iltavirkku ja se yhteinen aika illalla on jäänyt todella minimaaliseksi.
No mies on sitten omassa päässään miettinyt asioita ja tullut siihen tulokseen, että meidän pitää erota ja asiastahan ei enää voi edes keskustella, on kuulemma myöhäistä. No minusta taas asioista nimenomaan pitäisi keskustella ja tehdä asialle jotain ennen kuin on myöhäistä. Itse olen ollut koko ajan sitä mieltä, että kun lapset kasvaa, niin yhteinen aikakin lisääntyy ja asiat helpottuu, mutta mies ei jaksakaan odottaa niin kauaa, vaan haluaa nyt sitten mennä vapaasti ja haluaa ilmeisesti naisen jolla on hänelle aikaa suurinpiirtein 24/7.
Ei tässä mitään, mutta kun toinen lapsi on tulossa ja eilen sitten mieheltä kysyin, että miksi sitten teki tän toisen lapsen mun kanssa, jos oli sitä mieltä jo alkuvuodesta että meidän suhde on loppusuoralla, niin vastasi vaan siihen, että sun juttusihan se oikeasti on. Ai jaa, meillä oli aluksi puhe, että toista lasta aletaan yrittämään tän kesän jälkeen, mutta totesin tossa alkuvuodesta, että mun puolesta sitä voitaisiin aikaistaan, että minulle käy, vaikka alettaisiin heti yrittää ja ei mies siihen mitään vastaan sanonut, hoiti vaan hommat. Enkä kyllä itsekään olisi uskonut, että se tärppää heti, mutta kyllä minusta siihen lapsentekoon kaksi tarvitaan ja tätä ei ole tehty mieheltä salassa, se on ollut tietoinen asiasta, itsehän se halusi, etten minä syö pillereitä.
Nyt asutaan sitten saman katon alla ton tuppisuun kanssa, joka ei ole mitenkään halukas enää setvimään asioita miltään kantilta, mutta toisaalta ei se edes halua muuttaa tästä pois.
Niin joo kyllä se kuulemma voi kuulemma sekstailla mun kanssa, vaikka ei yhdessä oltaisikaan ja niin kauan kun se ei asu kenenkään toisen kanssa, niin se voisi käydä hoitelemassa mut aina välillä, joo ei kiitos.
No mies on sitten omassa päässään miettinyt asioita ja tullut siihen tulokseen, että meidän pitää erota ja asiastahan ei enää voi edes keskustella, on kuulemma myöhäistä. No minusta taas asioista nimenomaan pitäisi keskustella ja tehdä asialle jotain ennen kuin on myöhäistä. Itse olen ollut koko ajan sitä mieltä, että kun lapset kasvaa, niin yhteinen aikakin lisääntyy ja asiat helpottuu, mutta mies ei jaksakaan odottaa niin kauaa, vaan haluaa nyt sitten mennä vapaasti ja haluaa ilmeisesti naisen jolla on hänelle aikaa suurinpiirtein 24/7.
Ei tässä mitään, mutta kun toinen lapsi on tulossa ja eilen sitten mieheltä kysyin, että miksi sitten teki tän toisen lapsen mun kanssa, jos oli sitä mieltä jo alkuvuodesta että meidän suhde on loppusuoralla, niin vastasi vaan siihen, että sun juttusihan se oikeasti on. Ai jaa, meillä oli aluksi puhe, että toista lasta aletaan yrittämään tän kesän jälkeen, mutta totesin tossa alkuvuodesta, että mun puolesta sitä voitaisiin aikaistaan, että minulle käy, vaikka alettaisiin heti yrittää ja ei mies siihen mitään vastaan sanonut, hoiti vaan hommat. Enkä kyllä itsekään olisi uskonut, että se tärppää heti, mutta kyllä minusta siihen lapsentekoon kaksi tarvitaan ja tätä ei ole tehty mieheltä salassa, se on ollut tietoinen asiasta, itsehän se halusi, etten minä syö pillereitä.
Nyt asutaan sitten saman katon alla ton tuppisuun kanssa, joka ei ole mitenkään halukas enää setvimään asioita miltään kantilta, mutta toisaalta ei se edes halua muuttaa tästä pois.
Niin joo kyllä se kuulemma voi kuulemma sekstailla mun kanssa, vaikka ei yhdessä oltaisikaan ja niin kauan kun se ei asu kenenkään toisen kanssa, niin se voisi käydä hoitelemassa mut aina välillä, joo ei kiitos.
ja tiiän miltä tuntuu kun toinen juoksentelee missä sattuu, eikä mistään oikein pääse selvyyteen.