Syöt liian vähän. Kilpirauhasesi säätää solujen energiankäyttöä säästöliekille. Sun pitäis löytää optimi energiabalanssi. Sinun pitää syödä *vähintään* perusenergiatarpeesi verran. Voit arvioida sitä WHO:n laskurilla http://www.sydanliitto.fi/energiantarve1 ... mutta huomaa, että ihminen ei ole kone ja laskelmat ovat suuntaa antavia.
Yksi kilo läskiä on n. 7000 kcal. Mikäli energiavajeesi on 200 kcal/vrk, niin laihdut noin kilon kuukaudessa. Energiaa kulutat lämmöksi, liikkeeseen ja kehon toimintoihin. Liikunnan sopiva, ei liiallinen, lisääminen on järkevää. Riittää esimerkiksi tunnin reipas kävely. Tärkeintä on vähentää stressiä ja nukkua tarpeeksi.
Laihdutuksen tueksi kannattaa harkita reipasta probioottikuuria. Etenkin, jos epäilet lihomisen johtuneen esim. antibioottikuureista. Aiheesta on paraillaan menossa tutkimus, jonka tulokset tulevat päivänvaloon joskus muutaman vuoden päästä.
Karppauksessa tärkeintä on syödä niitä rasvoja tarpeeksi. Aluksi kannattaa keho opettaa polttamaan rasvaa ketoosilla. Ketostixeillä (apteekista) voit mitata virtsastasi ketoaineet, olettaen, ettet tuolloin liiku paljoa (koska ketoaineita ei näy jos ne käytetään energiaksi).
Insuliinitasot kannattaa pitää alhaalla, koska insuliini muuntaa sokerit (verensokerin eli glukoosin) rasvaksi. Mikäli olet insuliiniresistentti (esim. kaulalla tummia jälkiä), on kehosi insuliinitaso koko ajan korkea ja insuliini nappaa sisään laittamastasi energiasta aina osan rasvaksi, samalla blokaten mm. leptiinin (kylläisyyshormoni) toiminnan. Olet siis tavallaan aina nälkäinen, vaikka ei pitäisi. Olet myös leptiiniresistentti, eli vaikka leptiiniä on pilvin pimein, sitä lukevat reseptorit eivät toimi oikein (vähän kuin Prader-Willi syndroomassa).
Olihan kilpirauhasen vajaatoiminta suljettu pois? Se tulisi hoitaa ensin, mikäli aikoo laihduttaa.
Onnea ja menestystä elämäntaparemonttiin. Kannattaa muistaa, että ruokavaliomuutos on pysyvä vasta n. 5 vuoden jälkeen. Sitä ennen on helppo repsahdella. Ne kuuluvat tietenkin asiaan. Liika pedanttisuus on haitaksi, eli olisi tärkeää saada tavat alitajuntaan osaksi normaalia elämää. Vähän samaan tapaan miten stressistä tulee osa normaalia elämää eikä sitä enää huomaa.