Olen raskaana, en tiedä mitä tehdä.

Oletko puhunut miehesi kanssa asiasta?
Olin samantyyppisessä tilanteessa: 20 ja ehkäisystä huolimatta raskaana kolmen vuoden suhteen jälkeen.
Pelkoni olivat osittain samoja, jos suhde ei kestäkään, entäs työt, koulutus? Pilaanko nyt elämäni?
Henkisesti olin valmistautunut pitämään lapsen kaikesta huolimatta, ajatus abortista oli kestämätön. Minun lapseni.
Päätöstäni ei kuitenkaan tarvittu, raskaus oli niin pitkällä ettei keskeytys olisi ollut mahdollistakaan.

Nyt en kadu, lemmikkien hoito kulkee edelleen mallillaan, vaikka lapsesta onkin tullut mun maailman keskipiste. Parisuhde (nykyisin avioliitto) on ennallaan ja mies on ollut ihana isä. Eli ei se lapsi elämää kaikilla pilaa.

Mutta jos et lasta halua ja mieskin vastustaa, suosittelen kyllä aborttia (tai ehkä adoptioon antamista).

 

Tässähän on sellainen riski, että vauva on sit allerginen noille eläimille, että joudut sen sitten adoptioon antamaan, kun eläimistä et ole valmis luopumaan.
Ja parisuhteen jatkuvuus hamaan tappiin on vaikea ennustaa. Riidat ei kerro yhtään mitään. Yleensä riidattomassa suhteessa ongelmat lakaistaan maton alle, niin kauan, että niitä ei enää voi selvittää.
Ja niiden sukulaisten varaan ei voi mitään laskea, vaikka asuisivat lähellä. Itse se lapsi on hoidettava.
Todellisuudessa, jos olet normaaleilla tunteilla oleva ihminen (et psyko tms.) niin luonto hoitaa tuon lapseen kiintymisen ja hoidon nii, että et tosiaan halua lasta heivata (kuin ehkä heikoimpina hetkinä) ja olet lapsen eteen valmis kaikkesi tekemään.
Ikähän, vaan on plussaa, jos et ole mikään ns. äiti ihminen, niin nyt nuorena sun on helpompi sopeutua lapsen tuomiin muutoksiin, kun et ole vielä ehtinyt tottua ns. mukavaan elämään.
Toisaalta epäilen, että olet provo, mutta, jos et niin ainakin jos olet vastuullisesti eläimistäsi huolehtinut, niin ei pitäisi olla yllätys sekään, että joku tarvitsee säännöllisesti sinua ruokkimaan ja putsaamaan.

 

Aika helvetin kieroutunu arvomaailma pitää olla kellä jotkut elukat menee oman LAPSEN hengen edelle!!
Mutta ehkä noin viallisilla geeneillä kuolee aikanaan sukupuuttoon.

 

Gerbiilit ovat tärkeämmät kuin lapset mutta haluan silti spermaa sisääni!

 

Jep, abortti tuon listan perusteella. Vaikutat henkisesti lapselta. Itse ajattelin varmaan samalla tavalla 10 vuotta sitten. Nyt 2 lasta myöhemmin 3-kymppisenä sanon että yksikään mies (ei edes oma ihana aviomieheni) saati sitten eläin meni lasten edelle.

Älä kuitenkaan noita sterilisaatio-juttuja kuuntele vaan huolehdi jatkossa itsellesi tuplaehkäisy (esim. Pillerit ja kortsu) siihen asti kunnes olet henkisesti valmis lapsen tuloon.

 

Minä olin samassa tilanteessa ja päädyin keskeytykseen uudelleen. Aikaa keskeytyksillä oli 4kk ja kaikki sujui hyvin kummallakin kerralla. Päätöstäni en kadu ja sain vielä yhden mahdollisuuden jatkaa elämääni ja tehdä lapset sitten kun on sen aika ja kaikki asiat kunnossa eikä nyt yllättäen ja ehkäisystä huolimatta. Minulla ikää 29 ja miehellä jo 35 joten ei se ikä aina näitä päätöksiä ratko.

Sen neuvon annan, että älä kuuntele ketäään joka syyllistää sinua sillä se on sinun elämäsi ei kenenkään muun.
Isot tsempit päätösen kanssa!

 

Ei näin. Sperman kanssa lotrataan vasta siinä vaiheessa kun perheenlisäys on toivottu. Tyydytyksen jokainen osaa hakea muuta kautta.

Rrright... Koko elämä ja avioliitto ilman yhdyntää siis, vaikka sterilisaatiokin on tehty. Joo, ehkä ei sittenkään.

Ääliö.

 

[QUOTE="Sirkkeli";30835535]Tee abortti. Ja sterilointi samalla, kun et kerran osaa ehkäisystä huolehtia.[/QUOTE]

Eikö tuo ole aika julmaa käskeä aloittajaa menemään esim. autoklaaviin?

 

Päätöstäni en kadu ja sain vielä yhden mahdollisuuden jatkaa elämääni ja tehdä lapset sitten kun on sen aika ja kaikki asiat kunnossa eikä nyt yllättäen ja ehkäisystä huolimatta.

Näitä piloille hemmoteltuja aikuiskakaroita riittää...no toivottavasti et niitä sitten enää saa kun haluisit ja ne tilaisuudet meni jo. Lapsiparat säälittää jo etukäteen jotka tollasiin (veri)käsiin joutus.

 

1. 100 km ei ole paljon. Itse asun 300 km päässä ja silti ollaan joka kuukausi nähty. Lisäksi saat asuinpaikkakunnaltasi tukea mm. Neuvolasta, kotipalvelusta, perhetyöstä ja voit tutustua toisiin samassa elämäntilanteessa oleviin nuoriin äiteihin paikkakunnalla, jolla asut.

2. Lapsi antaa voimaa. Lapselta saa vastarakkautta. Oman lapsen takia jaksaa yllättäviä asioita. Sellaisia, joita ei jaksaisi kenenkään muun takia.

3. Kaikkea ei aina saa - täydellistä parisuhdetta ja täydelliseen pari suhteeseen lapsia juuri silloin kuin haluaisi. Lapsi on parisuhdetta arvokkaampi asia. Kuulostaa siltä, että parisuhteesi voi olla jonain päivänä mennyttä. Silloin kadut, jos nyt annat epätäydellisen parisuhteesi viedä myös mahdollisuutesi tulla äidiksi, jos nyt abortoit lapsesi. Ja kuten kohdassa kaksi sanoin: lapsen takia kestää ja tekee ihmeellisiä asioita. Kuten tekee enemmän työtä pari suhteen eteen. Yhteistä aikaa teillä on jatkossakin. Kun vaan otatte sen silloin kun on päivä unien aika jne.

4. ET ole liian nuori, vaan juuri sopivassa iässä. Kestät raskauden paremmin, jaksat yövalvomiset jne. Ja mikä parasta, todennäköisemmin saat nähdä mahdolliset lapsesilapset.

5. Hienoa, kun sulla on jo työkokemusta omalta alalta. Mulla ei, mut silti jonain päivänä aion mennä työelämään ja tehdä hyvän työuran. Taidot voi verryttää uudelleen. Työelämää sulla on hyvässä lykyssä eessä vielä 50 vuotta, mutta vaan 20 vuotta biologisesti hyvää aikaa tulla äidiksi.

6. Gerbiilit, marsut ja kissat ovat helppohoitoisia. Lisäksi niissä on ihmeteltävää pienelle vauvalle, saat lemmikeiltäs lastenhoitoapua

Eli summa summarum: olet saanut ihmeellisen lahjan, olet saanut mahdollisuuden tulla äidiksi. Kaikki eivät sitä saa koskaan kokea. Kannat sisälläsi uutta viatonta elämää, jolla on oikeus syntyä tähän maailmaan. Anna lapsellesi elämä, anna vaikka adoptioon naiselle joka ei koskaan voi saada omaa lasta. Mutta uskon, että jos vaan tahdot, niin sinusta kaavaa hyvä ja vastuuntuntoinen äiti. Ja ennen kaikkea opit rakastamaan omaa lastaai

 

Mua ottaa niin aivoon ilkeät kommentit aloittajan puolesta. Vaikea uskoa, mutta kaikki ei tosiaan ole heti avosylin valmiina ottamaan vastaan äitiyden tuomaa taakkaa. Moni epäilee itseään ja pistää esimerkiksi ne lemmikit syntymättömän lapsen edelle - eikä se ihme ole, kun ei tiedä mitä odottaa.

 

Ei kaikki vain ajattele noin ja kaikki eivät ole samanlaisia äiti-ihmisiä tai äidiksi sopivia ollenkaan. Minä en ikinä pystyisi pitämään syntymätöntä lasta, tai no jos rehellisiä ollaan niin syntynyttäkään, tärkeämpänä kuin koirani ja puolisoni. En koskaan voisi rakastaa lasta niin kuin rakastan lemmikkejäni, en koskaan. Enkä pitää puoliksikaan niin tärkeänä ja arvokkaana olentona. Abortti ei hetkauta ajatuksena tai kokemuksena ollenkaan, mutta lemmikeistä luopuminen tai niiden kaltoin kohtelu saa ajatuksenakin ahdistamaan niin että sieluun sattuu, jos valinta olisi lemmikkien hyvinvointi vs. abortti, niin säntäisin siltä seisoamalta aborttiin. En inhimillistä eläimiä, vaan pidän niitä tärkeämpinä juurikin siksi että ne eivät ole ihmisiä, vaan ovat niin paljon rakastettavampia ja kaikin puolin parempia.

Sivuhuomiona lisättäkööt kun aina noita "ja mene sterilisaatioon!!11" meuhkaajia tulee, niin edes kertomalla edelläolevan asiaintilan, ei sterilisaatiota heru. Ei vaikka ehkäisyt ei toimi luotettavasti, yksi abortti on tehty ja ikä olisi karvan verran vaille riittävä sterilisaatioon, niin sitä ei myönnetä. Ja silti tälläkin palstalla meuhkataan, että sterilisaation ikärajaa olisi vielä nostettava entisestään, mutta jokainen abortintekijä on silti murhaaja. Ei vaan voi ymmärtää.

Aloittajaa kehotan tekemään abortin ja hankkimaan vaikka kierukan tai kapselin.

Osittain samaa mieltä. Eläin ei ole ihminen, mutta on tärkeä ja perheenjäsen eikä mikään leikkikalu todellakaan. Eläimestä ei pidä luopua jos tulee lapsi vaan eläimestä on kannettava vastuu sen kuolemaan asti.
Ja sterilisaatioon ei niin vaan mennä vaan sinne on vaikea päästä, koska lääkäreillä se harhaluulo että kaikki haluavat lapsia joskus.

 

Mua ottaa niin aivoon ilkeät kommentit aloittajan puolesta. Vaikea uskoa, mutta kaikki ei tosiaan ole heti avosylin valmiina ottamaan vastaan äitiyden tuomaa taakkaa. Moni epäilee itseään ja pistää esimerkiksi ne lemmikit syntymättömän lapsen edelle - eikä se ihme ole, kun ei tiedä mitä odottaa.

"Äitiyden tuomaa taakkaa"???
Kannattaisiko tälläistä kommentoida silloin kun on niitä lapsia ja faktaa tilanteesta? En koskaan ole kokenut lapsiani taakaksi! Saatika äitiyttä.

 

Kiitos paljon kommenteista!

Mielestäni en ole kyllä yhtään lapsellinen tai lapsenomainen. Montakin esimerkkiä asiasta. En tiedä sitte vaikuttaako mun kirjoitustapa vai mikä. Ihan näin tiedoks teille epäkypsille kommentoijille, että tällä raskaudella ehkäisystä HUOLEHDITTIIN. Mut en nyt ala näitä sen enempään tarinoimaan, kun ei ole asian ydin.

Tiedostan varsin hyvin, että ei voi koskaan olla varma parisuhteen kestosta. Tälläkin asialla tarkoitan sitä sitä, että miksi välttämättä haluaisin lasta epävakaaseen suhteeseen? Tällä myös tulee aiheutettua lapselle pahaa oloa. Ja olen sitä mieltä, että kyllä suhteissa pystyy oleen melko varma "loppuelämän kestosta. Tietysti asiassa pitää olla realistinen, että saattaa tulla ihastumisia mille ei voi mitään. Ei kukaan varmaan edelleenkään ymmärrä mitä ajan takaa, mutta mutta.

Tiedoksi teille joillekin, sterilisaatiota ei tehdä näin nuorille kuin mä oon. Täytyy olla painavat syyt.

Ollaan Tottakai otettu asia puheeksi avomiehen kanssa. Halusin nimenomaan näitä ulkopuolisiakin mielipiteitä

Edelleenkin mietinnät päällä. Huomenna tarkoitus varata aika nuorisoneuvolaan ja siellä keskustella myös ja pohtia asiaa.

Toki voin avata enemmän asioita, jos jotakin jäi häiritsemään. Ehkä voi olla mahdollisuus ymmärtää muakin paremmin. Vaikka se ei netin välityksellä ikinä ole helppoa!

 

Abortti ja luotettavampi ehkäisy.