Olivia95
Oon siis kohta 20v ja toista kertaa raskaana. Eka olin viime syksynä ja päädyin keskeytykseen, jota en kadu. Silloin tulin raskaaksi omasta typeryydestä ehkäisyä kohtaan. Nyt tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja järkytin, koska asiaa en tosiaankaan osannut odottaa.
En tiedä mennäkkö uudestaan keskeytykseen vai jatkaa. Toisaalta en pitäis lasta kovinkaan pahana juttuna, mutta miinuspuolia löydän siltiki paljon:
1. Vanhemmat ja muut sukulaiset asuvat 100km päässä. Mulla ei oo lähellä tukea.
2. Mitä jos kyllästyn lapseen ja en jaksakaan enää sitä kaikkea. En voi noin vaan heivata lasta pois ku jotain vaatteita.
3. Parisuhde silloin varmaan lopullisesti mennyttä yhteisen ajan kadottua. Nyt meillä on ollut pitkään melko usein riitoja (ei kovin isoja) ja en tiedä onko suhde pysyvä. Tätä me molemmat toivotaan, mutta riidat vie paljon kiinnostust. Suhdetta takana 3v. Haluan lapsen sellaiseen suhteeseen missä voi olla "varma" että lapsi saa kasvaa molempien vanhempien ympäröimänä.
4. Tunnen itteni liian nuoreks. En kumminkaan menettäisi mitään elämältä sillä en juo enkä polta. Oon kotihiiri, joten ystävyyssuhteet ei kumminkaan kärsis.
5. Oon vasta nyt ekaa kertaa työelämässä. Työt alotin vasta 3kk sitten. Enpä kerkeis saada paljoo kokemusta ja taidot ruostuu (hoitoala)
6. Yleinen jaksaminen. Meillä on 7 gerbiiliä, 2 marsua ja 2 kissaa. Yhdestäkään en olisi valmis luopumaan lapsen tai jaksamisen takia.
Ääh päivällä oli lisääkin syitä mieles mut nyt ei muistu. Haluaisin vaan teidän kokeneempien näkökulmaa asiaan. Tuntuu, että tekisin väärän päätöksen ilman ulkopuolisten mielipiteitä. Ja enkä sillä sitä tarkoita, että niiden mukaan teen onhan mulla kumminkin tässä vielä aikaa miettiä mikä ois järkevää. Ton laskurin mukaan ois neljäs viikko menossa.
Ei kiitos sitten haukkuja
En tiedä mennäkkö uudestaan keskeytykseen vai jatkaa. Toisaalta en pitäis lasta kovinkaan pahana juttuna, mutta miinuspuolia löydän siltiki paljon:
1. Vanhemmat ja muut sukulaiset asuvat 100km päässä. Mulla ei oo lähellä tukea.
2. Mitä jos kyllästyn lapseen ja en jaksakaan enää sitä kaikkea. En voi noin vaan heivata lasta pois ku jotain vaatteita.
3. Parisuhde silloin varmaan lopullisesti mennyttä yhteisen ajan kadottua. Nyt meillä on ollut pitkään melko usein riitoja (ei kovin isoja) ja en tiedä onko suhde pysyvä. Tätä me molemmat toivotaan, mutta riidat vie paljon kiinnostust. Suhdetta takana 3v. Haluan lapsen sellaiseen suhteeseen missä voi olla "varma" että lapsi saa kasvaa molempien vanhempien ympäröimänä.
4. Tunnen itteni liian nuoreks. En kumminkaan menettäisi mitään elämältä sillä en juo enkä polta. Oon kotihiiri, joten ystävyyssuhteet ei kumminkaan kärsis.
5. Oon vasta nyt ekaa kertaa työelämässä. Työt alotin vasta 3kk sitten. Enpä kerkeis saada paljoo kokemusta ja taidot ruostuu (hoitoala)
6. Yleinen jaksaminen. Meillä on 7 gerbiiliä, 2 marsua ja 2 kissaa. Yhdestäkään en olisi valmis luopumaan lapsen tai jaksamisen takia.
Ääh päivällä oli lisääkin syitä mieles mut nyt ei muistu. Haluaisin vaan teidän kokeneempien näkökulmaa asiaan. Tuntuu, että tekisin väärän päätöksen ilman ulkopuolisten mielipiteitä. Ja enkä sillä sitä tarkoita, että niiden mukaan teen onhan mulla kumminkin tässä vielä aikaa miettiä mikä ois järkevää. Ton laskurin mukaan ois neljäs viikko menossa.
Ei kiitos sitten haukkuja