Olen pohtinut paljon, kastaisinko lapsen vai en?

[vee]

Olen pohtinut paljon tässä raskauden aikana, mitä teemme sitten kun tulee nimenannon/ristiäisten aika ja kallistun eri suuntiin koko ajan.. Minä kuulun kirkkoon ja tulen ihan normaalista "tapakristitystä" perheestä. En ole varma uskonko Jumalaan. Olen sitä mieltä, että joku korkeampi voima on, mutta musta tuntuu järjellä vaikealta uskoa että se olisi kristittyjen persoonallinen jumala... no, tämä ei ehkä edes ole olennaista.

Haluan tutustuttaa lapseni erilaisiin uskontoihin ja katsontakantoihin sitten kun se aika tulee, mutta olen kyllä miettinyt myös iltarukousta ja varmastikin lapsi tulee seurakunnan kerhoissa käymään. Periaatteessa haluaisin lapselle kristillisen kasteen (varmuuden vuoksi..?), toisaalta tuntuu tyhmältä se tehdä kun itse epäilen enkä ole mitenkään uskonnollinen. Miehelle on ihan sama... ei kuulu kirkkoon mutta hyväksyy kyllä jos haluan lapsella kasteen. Vanhemmat yms. tuskin olisivat yllättyneitä/pahoillaan kummastakaan vaihtoehdosta. (ovat tottuneet siihenkin,että en aina tee kaikkea niinkuin "kuuluu")

Mielipiteitä? Kuullostanko ihan tyhmältä... Onko mitään järkeä kastaa lasta vain "tavan vuoksi"? Alkaako sitten kaduttaa jos en lasta kasta?

aarrrrghhh... olen huono tekemään päätöksiä. (jos nyt jo näin paljon niin millainenkohan äiti musta tulee)

 

[Myy-80]

Mun mielestä se on ristiriitasta, että lukee iltarukousta lapselle ja muutenkin kasvattaa kristityksi, jos ei o kastanu kirkkoon. Hieman siis ihmettelen niitä, jotka niin tekee, mut kukin tavallaan.

Me ei kastettu poikaa vaan pidettiin nimiäiset. Aikanaan tullaan kertomaan eri uskonnoista ja koulussakin niistä kerrotaan. Saa sit ite valita liittyykö johonki vai ei. Ite en koe tartteevani seurakuntaa tai ryhmää muutenkaan, uskonto on mulle henkilökohtainen asia. Kuulun kirkkoon vielä toistaseks, mut en o kristitty.

Poika voi mun puolesta mennä seurakunnan kerhoon, kun sellaseen ikään tulee. En estele, jos ite haluaa mennä. Ei noi siis ehdottomia nou nou -juutuja o kaikki, mitkä liittyy uskontoon, mut haluttiin antaa lapselle vapaus valita uskontonsa itte.

 

[heidiS23]

meillä sama tilanne noissa kirko asioissa elli minä kuulun kirkkoon mies ei ja emme kastaneet kumpaakaan lasta suvun painostuksesta huolimatta.Meillä saavat sitten myöhemmin päättää haluavatko kasteen esim rippikouluiässä.

 

[Rötväles]

Me ei sen kummemmin asiaa mietitty, normaalit ristiäiset pidettiin.

 

[Rukoilijasirkka]

Meillä ei oo lapsia kastettu, vaikka Jeesukseen uskovia ollaan. Menkäät kasteelle sit ku niitä itsee huvittaa. Mä menin 14 vuotiaana, koska halusin. Ihan itse ilmotin pastorille siitä.

 

[Marianne Isola]

Me ei kastettu lapsia, koska ei itsekään kuuluta kirkkoon. Saavat lapset sitten myöhemmin itse päättää mihin uskovat vai uskovatko mihinkään

 

[vieras]

Meillä ei oo lapsia kastettu, vaikka Jeesukseen uskovia ollaan. Menkäät kasteelle sit ku niitä itsee huvittaa. Mä menin 14 vuotiaana, koska halusin. Ihan itse ilmotin pastorille siitä.

mihin kirkkoon te kuulutte? Oliko sitten vanhempanakin joku ihan juhla siinä vai marssitko vaan pastorin luo? ...ja oliko vauvalle mitään "nimijuhlaa" tai siunausta? ...kiinnostaa kun en oikein kamalasti tiedä muuta ku luterilaiskirkosta ja siitäki aika vähän

 

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

No meijän lapsia nimenomaan EI kasteta. Mies kuuluu kirkoon ja uskooki vissiin johonki jossainmäärin, mut minä en. Ennemmin uskon sovelletusti karmaan ja kohtaloon. Riparilla ja isoskoulutuksessa olin yleissivistävistä syistä, mut ei silti menny noi usko-jutut läpi. Omille lapsille en halua mitään oletususkontoa, vaan ne voi itte sitte vanhempana tutustua vaihtoehtoihin ja valita vapaasti. Mua ketuttaa vieläki, ettei mun aikana viel pahemmin infottu protuleireistä, sinne olisin ennenmuuta mieluummin menny.

Kaikki tyylillän, mut yks kysymys: Jotkut sanoo, et kastaa ja voi sit vanhempana valita. Eiks siinä lähettäis jotenki "puhtaammalta pöydältä", jos jätettäs kokonaan kastamatta? (Ei mitenkään vittuiluna)

näin vastasin eilen ja samaa mieltä oon vieläki.

muoks. ja pointti siis oli, et tee miten tuntuu, mut älä vaan tavan vuoks.

 

[vee]

Niin, onhan se ristiriitasta lukea esim. iltarukousta jos ei usko, tiedän! Mutta sitten jotenki ajattelee että varmuuden vuoksi... tai toisinpäin että miksi riistää lapselta se usko vaikka ite epäileeki. Ja se just kun en oikeesti ole itekään varma mihin uskon, niin mietin että jos sitten kaduttaa kun lasta ei olekaan kastettu. (JOS Jumala on olemassa, ja jos se lapsi vaikka menehtyy onnettomuudessa ja sitä ei ole kastettu niin sitten se ei pääse taivaaseen kun vanhemmat oli jääräpäisiä eikä kastanu..... okei, aika äärimmäinen esimerrki mut silti )

 

[Rukoilijasirkka]

Meillä ei oo lapsia kastettu, vaikka Jeesukseen uskovia ollaan. Menkäät kasteelle sit ku niitä itsee huvittaa. Mä menin 14 vuotiaana, koska halusin. Ihan itse ilmotin pastorille siitä.

mihin kirkkoon te kuulutte? Oliko sitten vanhempanakin joku ihan juhla siinä vai marssitko vaan pastorin luo? ...ja oliko vauvalle mitään "nimijuhlaa" tai siunausta? ...kiinnostaa kun en oikein kamalasti tiedä muuta ku luterilaiskirkosta ja siitäki aika vähän

Helluntaiseurakunnassa lapsi siunataan. Ja joo, menin vaan sen pastorin luokse ja sanoin, et haluisin kasteelle ja se sano mulle, että millon on seuraava kastetilaisuus. Ennen kastetilaisuutta täytettiin jotain lappusia, liityin samalla seurakuntaan.

 

[vee]

Onkohan ihan tässä ev lut kirkossakin mahdollista että lapsi vaan siunattaisiin? Jos en sitten halua kastetta... mutta eihän papin siunaamisesta voi kellekään haittaa olla Se tuntuisiki jotenki ihanalta, että pappi olis siunaamassa lapsen nimijuhlissa. Mitenhän pappi suhtautuisi jos tuollaista menisi ehdottamaan ??

 

[Aamu Uninen]

Onkohan ihan tässä ev lut kirkossakin mahdollista että lapsi vaan siunattaisiin? Jos en sitten halua kastetta... mutta eihän papin siunaamisesta voi kellekään haittaa olla Se tuntuisiki jotenki ihanalta, että pappi olis siunaamassa lapsen nimijuhlissa. Mitenhän pappi suhtautuisi jos tuollaista menisi ehdottamaan ??

Ei oikein kuulosta järkevältä. :/ Mitä siihen nyt pappia tarvitsee, voittehan itsekin siunata lapsen "nimijuhlissa"

 

[tätä mieltä]

Jos olet kahden vaiheilla, niin kasta "varmuuden varalta". Anna lapsen sitten itse myöhemmin päättää, jos haluaa erota kirkosta. Jos ei nyt kasta, ei käy rippikoulua niinn joskus aikuisena se saattaa harmittaa esim. jos haluaa kirkollisen vihkimisen.

 

[Sandra]

Jos olet kahden vaiheilla, niin kasta "varmuuden varalta". Anna lapsen sitten itse myöhemmin päättää, jos haluaa erota kirkosta. Jos ei nyt kasta, ei käy rippikoulua niinn joskus aikuisena se saattaa harmittaa esim. jos haluaa kirkollisen vihkimisen.

15 vuotiaana rippileirin jälkeen lapsi kyllä kastetaan jos ite haluaa ja liitetään kirkkoon. Niin mun kohdalla ainakin. Kyllä se lapsi pääsee kirkossa naimisiin jos haluaa.

Ei mekään lastamme kastettu ja en epäile päätöstä yhtään, vaikka ite välillä kirkkoon kuuluin ja erosin silti melkein heti. Nimiäisistä saa myös tosi kauniit juhlat ja voit ite askarrella vaikka kuinka hienot "haltijakummi" todistukset ja nimenantotodistukset. Meillä oli aivan upeat juhlat vuokratulla mökillä järven rannassa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Mieti, miten olisi halunnut omalla kohdallasi toimittavan. Jos sinusta on oikein, että lapsi, joka ei ymmärrä toimituksen merkitystä tulee liitetyksi seurakunnan jäseneksi, anna kastaa. Jos vähääkään epäilet, jätä väliin. Kasteen voi ottaa vakaasta halustaan koska tahansa...

Minkä ihmeen takia kukaan haluaa kirkollisen vihkimisen, ellei uskonsa vuoksi? Ja jos uskonsa vuoksi sen haluaa, käynee myös kasteella ja konfirmoitavana, eikö? Tai niinhän sen kuuluisi mennä...