Mitä tekisitte tilanteessani----erilleenmuutto, ero vai terapiaan? Mikä mua vaivaa..

["Amanda"]

Olen 30v. nainen ja elänyt viimeiset 5,5 vuotta parisuhteessa ja siitä asunut tämän miehen kanssa yhdessä n. 3 vuotta. Meillä on hyvä suhde, mies on hyvä ja kiltti, välillä riidellään tottakai. Ei ole lapsia, haaveena kylläkin.
Viime aikoina minua on kuitenkin kalvanut joku ihme ahdistus että onko tämä tässä nyt. Näinkö elän loppuelämäni? Kotipaikkakunta ahdistaa, mies ei halua täältä muuttaa, olemme muuttaneet paljon. Itse pidän suurkaupungista, mies rauhallisemmasta.
Olen jostain syystä alkanut kaipaamaan sinkkuaikojani ja ihan sinkkuuden vuoksi, en minkään yhden illan juttujen joita en ole koskaan paljon harrastanutkaan. Minulla on kasvava tarve saada olla yksin, saada omaa aikaa mutta kotona se ei toteudu koska olemme miehen kanssa aina yhdessä.
Rakastan miestä ja jos olen eri paikassa joskus yötäkin ( n. kerran pari vuodessa sukulaisten luona ) niin tulee kamalan raastava ikävä. Siksi tunteeni ovatkin niin ristiriitaisia. Toisena hetkenä mietin että onko tämä se mies jonka kanssa haluan oikeasti jakaa elämäni koska ihan kiva ei riitä jos haluaa olla onnellinen. En tiedä olenko vai enkö.
Tekisi mieli muuttaa pois yhteisestä kodistamme ja asua yksin. Mies ottaisi tämän varmasti niin että haluan erota ja suhde katkeaisi.
Yritän kai tässä sanoa sitä että meillä on ihan hyvä elämä mutta miksi sitten valitan? Miksi musta tuntuu että onko tämä nyt tässä? Miksi musta tuntuu että mulle voisi olla elämä muuallakin..
Kiitos ja Anteeksi..

 

[täällä sama]

Itse olen kans 30v ja ihan samat oireet. Mulla on kuulemma 30 kriisi.

 

[liian hyvin?]

Höh..olisit tyytyväinen ja ottaisit parisuhteessa enemmän omaa aikaa, harrastuksia, matkoja tms. Tiedät kyllä jos olis oikeita syitä erota.

 

[no niiiiin]

30 kriisi ja vakiintumisen kriisi.

Nyt 1) sovitte että kummallakin on myös vapaus olla kotona yksin jos haluaa, ei kyhnätä tai puhuta tai kuuntelutarvetta koko ajan

2) Mietit löydätkö koskaan parempaa miestä, jos meinaat että et, teet päätöksen olla miehellesi hyvä, jäädä suhteeseen ja tajuat että sulla on nyt kriisi, se menee ohi

3) Et kaada ihan kaikkea miehesi niskaan, jos teillä ei ole sellainen suhde että muutenkin olette puhuneet ihan joka ikisen ajatuksen ja tunteen ääneen

 

["vieras"]

Kirjoitit että olette miehen kanssa aina yhdessä, se on varmaan se ongelma? Onko sinulla harrastuksia kodin ulkopuolella ja tapaatko usein omia ystäviäsi? Mulla oli tuo ongelma, mutta kun hankin itselleni enemmän "omaa elämää" niin miehenkin kanssa alkoi mennä paremmin...

 

[Hmps]

Uskon, että kaikilla on joskus tuollaisia tuntemuksia. Tässäkö tää nyt on, minkähänlaista mun elämä jos en olisikaan miehen kanssa... Kannattaa kuitenkin miettiä sitä, että mitä jos sitä miestä ei ihan oikeen oikeesti olisi siinä vierellä. Menisit yksin nukkumaan, tekisit yksin ruuan, katsoisit yksin elokuvaa.. Haluatko sitä todella, yksin elämistä? Vai onko kyse siitä, että kaikki tuntuu niin arkiselta, tavalliselta ja itsestäänselvyydeltä?

Itse koittaisin jotain elämänmuutosta. Sano miehellesi, että sinun tarvii päästä pois kotikaupungista. Kerro ajatuksistasi, siitä että haluat ehkä olla yksin. Voi nimittäin olla, että pelkkä paikkakunnan vaihto ja "uudet ympyrät" muuttaisivat tilanteen. Ala harrastamaan jotain, ala tekemään asioita ilman miestäsi. Elämä voi muuttua vaikka se sama kumppani siinä olisikin.

Kysy itseltäsi, että onko vika nyt miehessä vai elämässäsi muuten vaan? Jos vika on elämässäsi, voit kyllä korjata sen muutenkin kuin erolla.

 

["eee"]

Mitä jos menisit nyt sinne sukulaisille kyläilemään ja muutamaksi yöksi pois kotoa? Katsoisit, miltä se tuntuu?

 

["vieras"]

Ikä kriisi?

 

["Vieras"]

Miksi olette koko ajan yhdessä? En minä ainakaan kestäisi sellaista, en edes vaikka olisin oikein rakastunut.

 

[muista myös]

Ja jos lapsia haaveissa niin pikkulasten kanssa olet onnellinen jos asutte kotipaikkakunnallasi - jossa todennäköisesti on tuttuja ja sukulaisia paljon

 

[mimmmi.]

Terapiaan ehdottomasti. Hyvä parisuhde jos heitetään noin vain pois oman ikäkriisin tms takia, niin se myöhemmin harmittaa. Eikä tuossa iässä kannattaisi enää kauan vain haaveilla lapsista.

 

["minävaan"]

Muista että ei se parisuhde olekaan pelkästään sitä onnea ja iloa. Parisuhde arkistuu ajan myötä -ja niin kuuluukin tapahtua. Älä etsi onnea miehesi kautta sillä onnellisuus lähtee itsestä.