mitä tekisitte tilanteessani?

[hmmmm]

Olen 2 lapsen äiti 34v. Sairastanut vaikean masennuksen 2 kertaa ja toipunut töihin siitä. Käyn töissä 6h päiviä lasten takia. Lapset alakouluikäisiä. Mies on uusmedialalla ja tekee pitkiä päiviä ja lisäksi käy pitkiä työmatkoja. Asumme mukavasti. Mies kuluttaa suurimman osan rahojamme autoonsa ja bensaan. Ei kulje julkisilla koska se kestäisi liian kauan. Mies tienaa vähän alle keskitulon. Vie lapsia aamulla kouluun/tarhaan ja minä haen heidät. Siivoaa aamuisin keittiötä ja muutenkin. Itse olen iltaan asti lasten kanssa ja teen ruuan. Vk-loppuisin mies nukkuu myöhään iltapäivään. Myös saattaa viikolla lastenviemisen jälkeen mennä nukkumaan takaisin kotiin vielä.
Olemme olleet nuoresta iästä yhdessä ja on eka seurustelusuhteeni. Mies ei pidä kunnostaan huolta tai itsestään huolta. Meillä äärimmäisen harvoin seksiä. Nukumme eri sängyissä kuorsaamisen takia.
Mies purkaa työstressiään minuun. Minun pitäisi tietää milloin rahaongelmia tai stressiä töissä. Ei kerro näistä kuin parin päivän kiukuttelun jälkeen. Mies on sosiaalisesti erittäin kömpelö ja ahdistuu sosiaalisista tilanteista. Olen hoitanut yksin kaikki tarha-koulujutut. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Vaan tyytyä tähän ja katkeroitua tai etsiä onnea tästä vai erota ja olla lasten kanssa yksin pienellä palkalla huonolla seudulla/asunnossa ja toivoa että vielä kelpaa kunnon miehelle. Olen itsestäni huolta pitävä mutta paino noussut hieman lääkityksen takia ja nätti muuten ja aikaani seuraava koulutettu nainen.

 

[halipupu harmaana]

Oletko puhunut tilanteestanne miehen kanssa? Miten olisi parisuhdeterapia? Yleensä puhumalla kannattaa aloittaa, koska kyse voi olla ihan jostain pienistä asioista, joista keskustelemalla lukot aukeaa.

Itse vastustan eroamista viimeiseen asti, koska lapset kärsii siinä niin paljon, mieluummin vanhempien pitäisi tehdä hommia suhteensäa eteen tai vähän ns. kärsiäkin ja miettiä asioita niin omalta kuin toisenkin kannalta, kuin heti lähteä läiskimään kun kaikki ei suju 10 arvoisesti.

 

[hmmmm]

ei mies suostu pariterapiaan. Olen yrittänyt monta kertaa ja laittanut jopa uhkavaatimuksen mutta ei. Ei ole hyvä puhumaan, koska ottaa kaiken aina kritiikkinä itseään vastaan vaikka yritän vain puhua omalta näkökannalta ja mahdollisimman ei syyttävästi ja parantaen suhdettamme. Kaikki matkat ja ravintolakäynnit on minun keksimiä.

 

[halipupu harmaana]

Kannattaa sitten varmaan alkaa puhua miehelle erosta, jos se herättäisi. Noiden "oireiden" perusteella miehesikin voi olla masentunut ja tarvita siihen ammattilaisen apua. Voimia ja jaksamista!

 

["hmmmmm"]

no erostakin olen puhunut ja mies siihen vain sanoo, että erotaan sitten. Miehellä sellainen palkka, että tulee hyvin toimeen itsekseen eikä kaipaa kuulemma parisuhdetta. Eikä halua kuulemma olla vk-loppu isäkään jos ei saa lapsia kokoaikaisesti.

 

["hmmmmm"]

up

 

[La Paset]

Tämä yhtälö on niin kaukana omasta perheestäni, joten en todellakaan osaa auttaa.
Onhan niitä olemassa pariskunnille moniakin piirejä, ota selvää paikkakunnaltasi.

 

["justiina"]

vaikee tilanne. sydämessä sen parhaiten tiedät. Mutta ei se ruoho aina vihreämpää aidan toisella puolella ole. En osaa neuvoa muuta, kuin että yrittäkää jutella asiat halki.

 

["hmmm"]

En varmaan uskalla lähteä tästä mies ei suostu juttelemaan ei ole sitä opetusta saanut kotoaan, jossa asioita on huudettu toisille ja haukuttu. Meillä on juteltu..
Olen vain tylsistynyt ja onneton tässä.

 

["hei"]

Olisi kiva tietää mitä teille kuuluu nyt, olen itse samankaltaisessa tilanteessa....

 

["mei"]

Minua kiinnostaa tietää että miksi tehdä lapsia tuollaisen miehen kanssa? Vai onko se mies muuttunut tuollaiseksi?