Olen pitkään miettinyt tuota pienen vauvan huudattamista...MINKÄLAINEN vanhempi sitä harrastaa?

[tiiru]

Ei siis aiheuttanut minun koliikkia

no sehän hyvä! Mun muistissa on yks tuttu, joka huudatti pientä just noin ja hirveetä oli tietää, et se tosiaan on heidän käytäntö! Heillä käytettiin aromisuolaa...

Just noin? Miten noin?

 

[kinkkis]

Kyllä järkevät vanhemmat osaavat arvioida tilanteen. Mun ymmärtääkseni ketjussa oli kyse vauvan pitkästä huudattamisessa? Ei siitä, että annetaan lapsen turvallisesti rauhoittua sänkyynsä niin että itkeskelee hetken.

Olen minäkin jättänyt taaperon sänkyyn huutamaan kun on rättiväsynyt ja raivostuu tassuttelusta vain enemmän. Sanonut muutaman minuutin välein, että hätää ei ole, ja äiti on saatavilla. Se väsymysitku on mun mielestä erilaista ja hiipuvampaa kuin hätäitku.

 

[Chala]

oivoi.. jospa mietitään 20-30 vuotta taakse päin niin taisi olla kovinkin yleistä.

No ei ollut mikään tuntien huudattaminen yleistä tuolloinkaan eikä mitenkään suositeltavaa. Tiedätkö sä paljonkin porukkaa jotka tuota on harrastaneet

Ainakin 70-luvulla oli suositus ettei vauvalle saanut antaa maitoakaan useammin kuin 4 tunnin välein. Eli jos halusi enempi ja useammin niin sai huutaa seuraavaan ruokintaan asti...

juu ja kyllä mummonikin sanoi että lapsen piti antaa huutaa jotta keuhkot vahvistui. Vauvoja pidettiin myös sängyssään noi syöttövälit kun äiti oli pelto- tai kotihommissa. Ja jos äiti ei voinut imettää sai vauva lehmänmaitoa, johon oli sekoitettu sokeria.

Näissä ei enää puhuta ihan 80-luvusta ja sen jälkeisistä ajoista, ainakaan muualla kuin jossain erittäin peltosuomessa

 

[Chala]

Huomaahan sen aikuisesta jos ei ole työkaluja saanut vauvana ( tietyt synapsit ) käsittelemään ikäviä asioita.
Suomessa aikuisista joka neljäs tarvii joskus tai jatkuvasti mielenterveyslääkitystä.

Ne jotka ovat saaneet vauvana kaiken huolenpidon ovat terveempiä jo ihan tieteenkin kannalta katsottuna. Huolenpitoa on mm. se ettei itketytetä turhaan. Jos joku ei tiedä mitä identiteetin kehitys loppuiän ja biologian kannalta tarkoittaa niin ottakoon selvää tai kasvattakoon lapsensa tunnevammaiseksi.

Ei se nyt ihan yks yhteen mene kuka on tarvitsee mielialalääkitystä ja kenen perusturvallisuuden tunteesta on vauvana huolehdittu. Varmasti kulkee myös käsikädessä, mutta ikävä kyllä tänä päivänä on liian trendikästä varsinkin nuorten aikuisten keskuudessa kärsiä paniikkihäiriöstä tai lievästä masennuksesta johon ensimmäisenä haetaan avuksi lääkkeet niin elämä alkaa muka luistaa

 

[kinkkis]

oivoi.. jospa mietitään 20-30 vuotta taakse päin niin taisi olla kovinkin yleistä.

No ei ollut mikään tuntien huudattaminen yleistä tuolloinkaan eikä mitenkään suositeltavaa. Tiedätkö sä paljonkin porukkaa jotka tuota on harrastaneet

Ainakin 70-luvulla oli suositus ettei vauvalle saanut antaa maitoakaan useammin kuin 4 tunnin välein. Eli jos halusi enempi ja useammin niin sai huutaa seuraavaan ruokintaan asti...

juu ja kyllä mummonikin sanoi että lapsen piti antaa huutaa jotta keuhkot vahvistui. Vauvoja pidettiin myös sängyssään noi syöttövälit kun äiti oli pelto- tai kotihommissa. Ja jos äiti ei voinut imettää sai vauva lehmänmaitoa, johon oli sekoitettu sokeria.

Näissä ei enää puhuta ihan 80-luvusta ja sen jälkeisistä ajoista, ainakaan muualla kuin jossain erittäin peltosuomessa

Ja en tiedä missä junttilassa lapsia on huudatettu sitä aiemminkaan. Isoäitini on kertonut miten iso-ukki kantoi isääni (vuonna 1944) ympäri kämppää masuvaivoissa. Kehtolaulujakin on ollut satoja vuosia. Itse uskon ,että on aika sisäänrakennettu mekanismi huolehtia jälkeläisensä hädästä. Itse olin ennen lapsen syntymää varma, että tulee mielihaluja paiskata vauva seinään tai jättää yksin. Olin yllättynyt voimavaroista, ja siitä ,että pahinta ei ollut MINUN olo, vaan se,että vauvaan sattuu. Olisin vaikka sahannut käteni irti, jos se olisi helpottanut vauvan hätää.

 

[hippimammaharmaana]

oivoi.. jospa mietitään 20-30 vuotta taakse päin niin taisi olla kovinkin yleistä.

No ei ollut mikään tuntien huudattaminen yleistä tuolloinkaan eikä mitenkään suositeltavaa. Tiedätkö sä paljonkin porukkaa jotka tuota on harrastaneet

Ainakin 70-luvulla oli suositus ettei vauvalle saanut antaa maitoakaan useammin kuin 4 tunnin välein. Eli jos halusi enempi ja useammin niin sai huutaa seuraavaan ruokintaan asti...

juu ja kyllä mummonikin sanoi että lapsen piti antaa huutaa jotta keuhkot vahvistui. Vauvoja pidettiin myös sängyssään noi syöttövälit kun äiti oli pelto- tai kotihommissa. Ja jos äiti ei voinut imettää sai vauva lehmänmaitoa, johon oli sekoitettu sokeria.

Näissä ei enää puhuta ihan 80-luvusta ja sen jälkeisistä ajoista, ainakaan muualla kuin jossain erittäin peltosuomessa

Minä synnyin -82m ja silloin vielä äidille oli suositeltu neuvolassa huudattamaan että keuhkot vahvistuu ja syöttövälit 4h.

Onneksi äiti teki omalla tyylillään <3

 

[Chala]

Juuri ap:n kaltaisten äitien takia vauvat tarvitsevat unikouluja. Heti pitää olla paapomassa kun pienikin inaus kuuluu. Tuleeko lapsesta sitten tasapainen ja terve? Ei tosiaan, vaan neuroottinen helmassa roikkuja.

Ai pakko kyllä vastata tähän, rupes niin paljon naurattaan... Meille neukku täti sanoi aina samoin lääkäri että joka inahdukseen ei tarvitse reagoida, ei tuo ikinä opi olemaan yksin/liikkumaan jos aina joku tulee ekasta vinkasusta hakemaan syliin... Ja VIT#T minähän silloin vain myöntelin ja olin ottavinani neuvosta vaarin, tosiasiassa en ikinä kuunnellut moisia neuvoja, ja lopputuloksena lapsi lähti kymmenkuisena kävelemään ja on avoin ja luottavainen persoona. Myöhemmin sitten kerroin neuvolassa,että voivat sitten viskata vaikka vesilintua moisilla neuvoilla, kun keskustelimme kehityksestä.

Usein tuollainen kostautuu aikuisella iällä. Läheisriippuvaiset naiset, joita on vauvana paapottu sylissä yökaudet, eivät pysty irtautumaan edes väkivaltaisesta alkoholistimiehestä.

Sulla on tähän varmasti jotain tutkimusta esimerkiksi?

 

[Chala]

Minä synnyin -82m ja silloin vielä äidille oli suositeltu neuvolassa huudattamaan että keuhkot vahvistuu ja syöttövälit 4h.

Onneksi äiti teki omalla tyylillään <3

Ei meidän neuvolassa vaan samoilla holleilla Mä oonkin ollut sylivauva kuulemma 3-vuotiaaksi koska äiti oli sitä mieltä ettei lasta voi sylitellä tarpeeksi. Sulla on ollut onneksi fiksumpi äiti kuin neuvolantäti

Mut täähän tarkoittaa sen yhden vieraan diagnoosin perusteella että mä olen läheisriippuvainen ja mulla on alkoholistimies Miks en itse ole asiaa tajunnut, onneks palsta kertoi mulle :headwall:

 

[kinkkis]

Juuri ap:n kaltaisten äitien takia vauvat tarvitsevat unikouluja. Heti pitää olla paapomassa kun pienikin inaus kuuluu. Tuleeko lapsesta sitten tasapainen ja terve? Ei tosiaan, vaan neuroottinen helmassa roikkuja.

Ai pakko kyllä vastata tähän, rupes niin paljon naurattaan... Meille neukku täti sanoi aina samoin lääkäri että joka inahdukseen ei tarvitse reagoida, ei tuo ikinä opi olemaan yksin/liikkumaan jos aina joku tulee ekasta vinkasusta hakemaan syliin... Ja VIT#T minähän silloin vain myöntelin ja olin ottavinani neuvosta vaarin, tosiasiassa en ikinä kuunnellut moisia neuvoja, ja lopputuloksena lapsi lähti kymmenkuisena kävelemään ja on avoin ja luottavainen persoona. Myöhemmin sitten kerroin neuvolassa,että voivat sitten viskata vaikka vesilintua moisilla neuvoilla, kun keskustelimme kehityksestä.

Usein tuollainen kostautuu aikuisella iällä. Läheisriippuvaiset naiset, joita on vauvana paapottu sylissä yökaudet, eivät pysty irtautumaan edes väkivaltaisesta alkoholistimiehestä.

Sulla on tähän varmasti jotain tutkimusta esimerkiksi?

Itse koen Siperian käyneenä koliikkiäitinä, että olen "perekele, vieköön elämähän järjestetään hyväksi" Eli on työkaluja selvitä tilanteesta, kohdata ongelmat ja tehdä asialla jotain. Minua on kannettu ja pidetty lähellä kun huusin kolme kuukautta. Koen, että minulla on perusturvallisuus, olen arvokas ihminen, jonka kannattaa pitää itsestää huolta. Sen haluan tarjota lapsellekkin.

Korostan edelleen, että jos jonkun vauva huutaa tuntikausia niin en tuomitse tai usko, että vauvan elämä on pilalla jos se joskus lasketaan sänkyyn huutamaan. Asiat ovat tilannekohtaisia.

 

[kinkkis]

Minä synnyin -82m ja silloin vielä äidille oli suositeltu neuvolassa huudattamaan että keuhkot vahvistuu ja syöttövälit 4h.

Onneksi äiti teki omalla tyylillään <3

Ei meidän neuvolassa vaan samoilla holleilla Mä oonkin ollut sylivauva kuulemma 3-vuotiaaksi koska äiti oli sitä mieltä ettei lasta voi sylitellä tarpeeksi. Sulla on ollut onneksi fiksumpi äiti kuin neuvolantäti

Mut täähän tarkoittaa sen yhden vieraan diagnoosin perusteella että mä olen läheisriippuvainen ja mulla on alkoholistimies Miks en itse ole asiaa tajunnut, onneks palsta kertoi mulle :headwall:

Apuva, mun mies otti just kaljan kun katsoo matsia! Otti viime lauantaina kaksi! Ja tarvitsen häntä! Olenko siis alkoholisten kanssa elävä läheisriippuvainen?

 

[iitti]

Tässä joku jo yrittikin tehdä eroa sen suhteen, onko kyse tuntikausien itkettämisestä vai siitä, että lapsi rauhoittuu omaan tahtiinsa hieman itkeskellen.. ?

Itselläni ainakin on taapero, joka selkeästi ajoittain protestoi nukkumaanmenemistä. Ei siihen sylittely, tassuttelu tai samassa huoneessa oleminen auta, vaan se, etten ole ole huoneessa lisävirikkeenä. Mitä rauhallisempi tilanne, sen nopeammin sitten nukahtaa. Muina aikoina jää niin päikkäreille kuin yöunillekin ihan itsekseen.

Eli jees, minäkin ilmoittaudun huudattajaksi?? Lapsi oppii käsittelemään myös negatiivisia tunteita ja pettymyksen tunnetta, kun ei saakaan tehdä niinkuin itse haluaa. Vanhemman tehtävä on myös asettaa rajoja, jotta lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Vaikka joskus joutuisikin pettymään.

 

[Chala]

Minä synnyin -82m ja silloin vielä äidille oli suositeltu neuvolassa huudattamaan että keuhkot vahvistuu ja syöttövälit 4h.

Onneksi äiti teki omalla tyylillään <3

Ei meidän neuvolassa vaan samoilla holleilla Mä oonkin ollut sylivauva kuulemma 3-vuotiaaksi koska äiti oli sitä mieltä ettei lasta voi sylitellä tarpeeksi. Sulla on ollut onneksi fiksumpi äiti kuin neuvolantäti

Mut täähän tarkoittaa sen yhden vieraan diagnoosin perusteella että mä olen läheisriippuvainen ja mulla on alkoholistimies Miks en itse ole asiaa tajunnut, onneks palsta kertoi mulle :headwall:

Apuva, mun mies otti just kaljan kun katsoo matsia! Otti viime lauantaina kaksi! Ja tarvitsen häntä! Olenko siis alkoholisten kanssa elävä läheisriippuvainen?

No ihan selkee homma!

 

[hups]

oivoi.. jospa mietitään 20-30 vuotta taakse päin niin taisi olla kovinkin yleistä.

Ainakin 50 vuotta taaksepäin, omiani en enää ole huudattanut ja tuskin nykyvanhemmatkaan mikäli järjissään ovat.

 

[Chala]

Tässä joku jo yrittikin tehdä eroa sen suhteen, onko kyse tuntikausien itkettämisestä vai siitä, että lapsi rauhoittuu omaan tahtiinsa hieman itkeskellen.. ?

Itselläni ainakin on taapero, joka selkeästi ajoittain protestoi nukkumaanmenemistä. Ei siihen sylittely, tassuttelu tai samassa huoneessa oleminen auta, vaan se, etten ole ole huoneessa lisävirikkeenä. Mitä rauhallisempi tilanne, sen nopeammin sitten nukahtaa. Muina aikoina jää niin päikkäreille kuin yöunillekin ihan itsekseen.

Eli jees, minäkin ilmoittaudun huudattajaksi?? Lapsi oppii käsittelemään myös negatiivisia tunteita ja pettymyksen tunnetta, kun ei saakaan tehdä niinkuin itse haluaa. Vanhemman tehtävä on myös asettaa rajoja, jotta lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Vaikka joskus joutuisikin pettymään.

Tossakin on just iso ero että minkä ikäisestä lapsesta on kyse. Pientä vauvaa ei mun mielestä voi huudattaa hetkeäkään "turhaan", mutta taaperon kanssa voi jo vähän odotella, varsinkin just sen takia että osaavat kyllä jo osoittaa mieltään Tietenkään jälleen kerran pitkiä aikoja huudattamatta.

 

[niinpä]

Minä synnyin -82m ja silloin vielä äidille oli suositeltu neuvolassa huudattamaan että keuhkot vahvistuu ja syöttövälit 4h.

Onneksi äiti teki omalla tyylillään <3

Ei meidän neuvolassa vaan samoilla holleilla Mä oonkin ollut sylivauva kuulemma 3-vuotiaaksi koska äiti oli sitä mieltä ettei lasta voi sylitellä tarpeeksi. Sulla on ollut onneksi fiksumpi äiti kuin neuvolantäti

Mut täähän tarkoittaa sen yhden vieraan diagnoosin perusteella että mä olen läheisriippuvainen ja mulla on alkoholistimies Miks en itse ole asiaa tajunnut, onneks palsta kertoi mulle :headwall:

Apuva, mun mies otti just kaljan kun katsoo matsia! Otti viime lauantaina kaksi! Ja tarvitsen häntä! Olenko siis alkoholisten kanssa elävä läheisriippuvainen?

Älkää nyt sentään kuoliaaksi naurattako. On täysin eri asia hoivataanko esim. kipeää lasta, vai mennäänkö viihdyttämään vauvaa aina kun tämä tahtoo - vaikka 100 kertaa yössä ja nukutaan sitten perhepedissä 10 vuotiaaksi kun huomataan ettei vuositolkulla jaksa valvoa öitä. Tiedän 6 vuotiaita lapsia, jotka eivät ole ikinä olleet paria minuuttia keumpaa erossa äidistään. Onko tuollainen hyväsksi lapselle? Ei ole!

 

[Suzyanne]

olisko vaikka väsynyt..?

Meillä esikoinen oli koliikki ja jaksoi kyllä huutaa. Mutta ei häntä yksin jätetty huutamaan, mutta ei me vanhemmat sitä huutoa mitenkään saatu loppumaan. Loppui sitten kun tunnit tuli täyteen huutamista. Vauva oli kärrynkopassa, jota heijattiin jne. mutta ei sitä koko aikaa jaksanut sylissäkään pitää.

Sama juttu, meidän pojalla oli melkein 4 kk koliikki, ja huusi tuntikausia, ilman että saatiin huutoa loppumaan. Mutta sylissä heijailtiin, ja kun ei jaksettu sylissä pitää, niin sellaisessa keinusiterissä, ja koliikkikeinussa, johon usein sitten nukahti.

Minun käsittääkseni on paljon parempi jos vanhempi on lähellä vaikka vauva huutaisikin koliikkiaan, eihän siihen sisälly hylkäämiskokemusta. Huudattaminenhan käsitteenä tarkoittaa juurikin tuota hylkäämistä yksin itkemään, jos olen oikein ymmärtänyt.

Ihan kamalaa, järkkyä ja sairasta minusta, jos joku oikeasti jättää vauvan yksin tunneiksi huutamaan. :'( :'( :'( :'(

 

[Orion-]

oivoi.. jospa mietitään 20-30 vuotta taakse päin niin taisi olla kovinkin yleistä.

Nii, valitettavasti toimintatavat tuppaa vähä "periytymään" vanhemmilta lapsille ellei tietoisesti niitä muuta. :/

En ymmärrä minäkään semmosta huudattamista. Rääkkäystä.

 

[ajatteles...]

Eo ollut YLEISTÄ 30 vuotta sitten, ei! Jos jollekin neuvottiin niin, täytyi olla uusi ohje eikä ne aina ole entisiä parempia!

Mutta silloin ei koskaan herätetty lasta unilta ja syötettiin yölläkin aina, kun oli nälkä. Ei lapset huutaneet silloin koskaan ilman syytä! Eikä lasta koskaan jätetty märissä vaipoissa nukkumaan, kun kertakäyttövaipatkin olivat niin halpoja, että vaikka 10 olis mennyt päivässä, ei rahanmenoa kukaan edes ajatellut!

Univeloissa ei tule unikaan kovin helposti:-(

 

[Vierasmä]

Kai olette kuulleet vanhasta 4h syöttövälistä? Joskus mummojenne aikaan siis...

Vauvalle ei annettu tissiä kuin noina aikoina, vaikka olisi kuinka huutanut. Tai ainakaan ne äidit ei antaneet, jotka uskoivat mitä neuvolassa PAINOKKAASTI sanottiin.

Turhaa huudattamista? Kyllä.
Järjen köyhyyttä? Kyllä.

Joo, tämä neuvo oli vielä silloin, kun sain esikoiseni parikymmentä vuotta sitten. Lääkäri oikein painotti, että vain neljän tunnin välein.

Mutta mä olin niin laiska äiti, että tungin tissin suuhun lähes aina ku itki, ja kyllä olikin tyytyväinen vauva. =) Ite en ollut kyllä ihan iloissani jatkuvasta tississä roikkumisesta, mutta kaikkea sitä kestää, että toisella olis hyvin.

Ja turhaa huudattamista en ymmärrä ollenkaan.

 

[Just näin]

Juuri ap:n kaltaisten äitien takia vauvat tarvitsevat unikouluja. Heti pitää olla paapomassa kun pienikin inaus kuuluu. Tuleeko lapsesta sitten tasapainen ja terve? Ei tosiaan, vaan neuroottinen helmassa roikkuja.

Ai pakko kyllä vastata tähän, rupes niin paljon naurattaan... Meille neukku täti sanoi aina samoin lääkäri että joka inahdukseen ei tarvitse reagoida, ei tuo ikinä opi olemaan yksin/liikkumaan jos aina joku tulee ekasta vinkasusta hakemaan syliin... Ja VIT#T minähän silloin vain myöntelin ja olin ottavinani neuvosta vaarin, tosiasiassa en ikinä kuunnellut moisia neuvoja, ja lopputuloksena lapsi lähti kymmenkuisena kävelemään ja on avoin ja luottavainen persoona. Myöhemmin sitten kerroin neuvolassa,että voivat sitten viskata vaikka vesilintua moisilla neuvoilla, kun keskustelimme kehityksestä.

Usein tuollainen kostautuu aikuisella iällä. Läheisriippuvaiset naiset, joita on vauvana paapottu sylissä yökaudet, eivät pysty irtautumaan edes väkivaltaisesta alkoholistimiehestä.

Aha, aika sen sitten näyttää, mutta myös sen mitä niistä tulee joita on huudatettu.. Mutta pointti se että miksi lapsen pitää antaa huutaa? Eikö äidin pinna sitten kestä vai eikö siihen itkuun osata reagoida?

Joo, aika on jo näyttänyt minun kohdallani mitä tuli huudatetusta vauvasta. Onhan se tietenkin kiva lukea että mun pitäisi olla psyykkisesti (ja fyysisesti? ) täysin terve. Tai ainakaan ei pitäisi olla vähimmässäkään määrin läheisriippuvainen.. Minkähän takia annoin vuosikausia kohdella itseäni kynnysmattona ja (tai vähemmän kauniisti sanottuna p*skapaperina ) ???
Terapeutti varmaan oli väärässä kun läheisriippuvuutta väläytteli ?
Minkätakia en ole koskaan pystynyt tuntemaan että olisin turvassa? En missään paikassa. Ikinä.

En ikipäivänä kostaisi omaa kohtaloani viattomalle vauvalle, joten aivan varmasti vauva saa läheisyyttä niin paljon kuin haluaa ja tarvitsee.

 

[Orion-]

Joo, aika on jo näyttänyt minun kohdallani mitä tuli huudatetusta vauvasta. Onhan se tietenkin kiva lukea että mun pitäisi olla psyykkisesti (ja fyysisesti? ) täysin terve. Tai ainakaan ei pitäisi olla vähimmässäkään määrin läheisriippuvainen.. Minkähän takia annoin vuosikausia kohdella itseäni kynnysmattona ja (tai vähemmän kauniisti sanottuna p*skapaperina ) ???
Terapeutti varmaan oli väärässä kun läheisriippuvuutta väläytteli ?
Minkätakia en ole koskaan pystynyt tuntemaan että olisin turvassa? En missään paikassa. Ikinä.

En ikipäivänä kostaisi omaa kohtaloani viattomalle vauvalle, joten aivan varmasti vauva saa läheisyyttä niin paljon kuin haluaa ja tarvitsee.

:hug:

 

[Just näin]

Joo, aika on jo näyttänyt minun kohdallani mitä tuli huudatetusta vauvasta.

:hug:

Kiitos.

Terapeutti arvioi että minulta on rikkoutunut perusturvallisuus lapsena. Tai siis perusturvallisuus ei ole päässyt kehittymään ollenkaan. Sitä on hirvittävän vaikea korjata enää myöhemmällä iällä. Itse epäilen pahasti että mahdotonta, mutta eihän terapeutti voi sellaista potilaalle sanoa. :/

Hirveältä tuntui lukea noita kirjoituksia kun joku lapsi oli jätetty lukitun oven taakse itkemään itsensä uneen jne.
Ihmettelen että miten joku voi tehdä niin ja miksi se joku ei ole minä? Se olisi varmaan psykologian kannalta hyvin ymmärrettävää jos minä tekisin niin omien kokemusteni seurauksena, enkä mitenkään ymmärtäisi toimivani väärin.
Ehkä joskus nuorempana, silloin kun en vielä yhtään tajunnut mistä paha oloni johtuu, olisin voinutkin tehdä jotain sen kaltaista. :ashamed:
En voi tietää, mutta olin aika sekaisin jossain vaiheessa. Toisaalta olin jo silloin sitä mieltä että joitain lähipiirissä olevia lapsia kohdeltiin todella väärin ja ihmettelin näitä "pitää antaa huutaa että keuhkot vahvistuu" juttuja.

Suvussa olen nähnyt myös näitä "ei saa lelliä" lapsia. Kahdella on ollut autistisia piirteitä ja yksi sai niin voimakkaita raivokohtauksia että tarvittiin aikuisen voimia hänen saamiseksi aisoihin ja hakkasi sitten päätään lattiaan tai ihan mihin vaan niin että meni tajuttomaksi jopa.
Hänet yleensä raivokohtauksen tullessa (ja muutenkin rangaistuksena ) heitettiin omaan huoneeseensa lukkojen taakse, sai sitten hajottaa oman huoneensa tavarat ja satuttaa itseään niin kuin halusi. Hän hakkasi ovea ja huusi avaamaan hysteerisenä, välillä kuului särkyvän tavaran ääni ja sitten lopuksi kuului tasainen jyske kun hän hakkasi päätään seinään, jolloin huudettiin oven läpi että ei tuo ketään muuta satuta kuin sinua itseäsi. Ovi avattiin vasta kun hän oli "rauhoittunut" eli nyykkyttävä mytty tai nukahtanut lattialle. Aikaa "rauhoittumiseen" meni useita tunteja. Sairasta.

Autisti piirteiset lapset eivät ole autisteja. Piirteet jäivät pois lasten kasvaessa. Ihan selkeästi oli vain kyse reagoimisesta ympäristöön joka ei ollut hyvä.
Ja vielä selvennys ettei kukaan vedä hernepeltoa nenään niin en missään tapauksessa yritä selittää että autismi olisi seurausta huonosta hoidosta!
Autismin näköiset käyttäytymistavat voivat olla seurausta siitä.