Olen pitkään miettinyt tuota pienen vauvan huudattamista...MINKÄLAINEN vanhempi sitä harrastaa?

[isomummalta vm 1895]

Äidin juomat hiilihappopitoiset juomat ainakin aiheuttaa koliikkia. Ettekö ole ennen kuulleet?

 

[tiiru]

Äidin juomat hiilihappopitoiset juomat ainakin aiheuttaa koliikkia. Ettekö ole ennen kuulleet?

No oma äitini tuskin koskaan on ostanut yhtäkään limupulloa..joten kumotaan
Ei siis aiheuttanut minun koliikkia

 

[nalkuttava talonmies]

jaa että teidän mielestä lasta olisi pitänyt mielummin pitää hereillä, kun seura tarkoitti hänelle riekkumista eikä rauhoittumista. Tai mielummin katkonaisia unia kuin nukkumista läpi yön....

Kaikki lapset eivät ole samasta muotista tehtyjä. Kyllä minäkin tunnistan kiukuttelu tai protestointi-itkun ja aina ei ole tarve juosta lapsen pillin mukaan. Mutta ei meillä toki huonessa tuntikausia itketä...

 

[kinkkis]

Äidin juomat hiilihappopitoiset juomat ainakin aiheuttaa koliikkia. Ettekö ole ennen kuulleet?

Listä ruoka-aineista mitä välttelin oli kilsan pitkä. Limut sisältyivät siihen. Ainakin raskauskilot karisivat ja 2kk kuluttua synnytyksestä mulla oli sixpack näkyvissä. Vauva nimittäin hiljeni parhaiten, (jos sattui hiljenemään) sillä, että tein kyykkyä basson jytkeessä.

Tapasimme 5 erikoislääkäriä. Olin iloinen, että kaikki sanoivat samaa: kyse ei ole siitä miten lasta hoidetaan. Koliikkia toisiaan esiintyy kaikissa kulttuureissa, syytä EI tiedetä.

 

[tiiru]

Äidin juomat hiilihappopitoiset juomat ainakin aiheuttaa koliikkia. Ettekö ole ennen kuulleet?

Listä ruoka-aineista mitä välttelin oli kilsan pitkä. Limut sisältyivät siihen. Ainakin raskauskilot karisivat ja 2kk kuluttua synnytyksestä mulla oli sixpack näkyvissä. Vauva nimittäin hiljeni parhaiten, (jos sattui hiljenemään) sillä, että tein kyykkyä basson jytkeessä.

Tapasimme 5 erikoislääkäriä. Olin iloinen, että kaikki sanoivat samaa: kyse ei ole siitä miten lasta hoidetaan. Koliikkia toisiaan esiintyy kaikissa kulttuureissa, syytä EI tiedetä.

Ne on kivoja noi järkeiliät syvällä rintaäänellä jotka "tietää" asiasta.

 

[kinkkis]

jaa että teidän mielestä lasta olisi pitänyt mielummin pitää hereillä, kun seura tarkoitti hänelle riekkumista eikä rauhoittumista. Tai mielummin katkonaisia unia kuin nukkumista läpi yön....

Kaikki lapset eivät ole samasta muotista tehtyjä. Kyllä minäkin tunnistan kiukuttelu tai protestointi-itkun ja aina ei ole tarve juosta lapsen pillin mukaan. Mutta ei meillä toki huonessa tuntikausia itketä...

Mä en huomannut ketjusta, että kaunko itkettäminen on sun mielestä ok. Ja olen sitä mieltä, että jos ei yksinkertaisesti kestä vauvan huutoa niin on parempi olla eri huoneessa. Kaikki lapset eivät ole samasta muotista, mutta vauva ei vittuile. Eikä kyllä vielä 2-vuotiaskaan ymmärrä jos hätään ei vastata. On eri asia jättää taaperokin vihaisena toiseen huoneeseen tai sulkea, kuin sanoa, että nyt ei ole hätää, nyt rauhotutaan, ja käydä muutaman minuutin välein katsomassa.

 

[ilmottaudun]

Meillä esikoinen harrasti iltaitkuja ja ens alkuun kanniskeltiin tuntitolkulla ja hyssyteltiin. Kuitenkin huomattiin, että lopulta lapsi nukahti omaan sänkyynsä itkettyään hetken. Ikinä ei nukahtanut syliin vaikka kuinka hyssyteltiin.

Eli HEP ilmottaudun!! Olen se kamala ja julma äiti, joka jätti lapsipolon sänkyyn huutamaan itsekseen. Vaan kun itkun määrä väheni siinä tunneissa laskettavan määrän ni en näe itse asiaa pahana. Te saatte toki paheksua ja itkea julmuuttani.

 

[Ristiinkulkija]

oivoi.. jospa mietitään 20-30 vuotta taakse päin niin taisi olla kovinkin yleistä.

No ei ollut mikään tuntien huudattaminen yleistä tuolloinkaan eikä mitenkään suositeltavaa. Tiedätkö sä paljonkin porukkaa jotka tuota on harrastaneet

Ainakin 70-luvulla oli suositus ettei vauvalle saanut antaa maitoakaan useammin kuin 4 tunnin välein. Eli jos halusi enempi ja useammin niin sai huutaa seuraavaan ruokintaan asti...

 

[tiiru]

oivoi.. jospa mietitään 20-30 vuotta taakse päin niin taisi olla kovinkin yleistä.

No ei ollut mikään tuntien huudattaminen yleistä tuolloinkaan eikä mitenkään suositeltavaa. Tiedätkö sä paljonkin porukkaa jotka tuota on harrastaneet

Ainakin 70-luvulla oli suositus ettei vauvalle saanut antaa maitoakaan useammin kuin 4 tunnin välein. Eli jos halusi enempi ja useammin niin sai huutaa seuraavaan ruokintaan asti...

 

[mun muru]

Huomaahan sen aikuisesta jos ei ole työkaluja saanut vauvana ( tietyt synapsit ) käsittelemään ikäviä asioita.
Suomessa aikuisista joka neljäs tarvii joskus tai jatkuvasti mielenterveyslääkitystä.

Ne jotka ovat saaneet vauvana kaiken huolenpidon ovat terveempiä jo ihan tieteenkin kannalta katsottuna. Huolenpitoa on mm. se ettei itketytetä turhaan. Jos joku ei tiedä mitä identiteetin kehitys loppuiän ja biologian kannalta tarkoittaa niin ottakoon selvää tai kasvattakoon lapsensa tunnevammaiseksi.

 

[Kakkonen]

Ehkä mä sitten olen kovin naivi. Edelleenkään mä en tunne ketään joka oikeasti huudattaisi lasta pimeässä huoneessa yksin tuntikausia. Mutta jos tietäisin että joku oikeasti tekee niin (ja olisin vielä ollut todistamassa sitä) niin ottaisin asian esiin kyllä tavalla tai toisella.

Jaa. Minä tiedän. Ilmeisesti et ole edes palstaillut kovin kauaa? Tuo on täälläkin valitettavan yleistä.
Lapsi laitetaan omaan sänkyynsä ja ovi suljetaan. Lapsi jos huutaa, niin sou vat, "nyt on yö ja nyt nukutaan"...ja sitten se vauva tosissaan saa huutaa itsensä uneen.

Mietin vaan miksi et ole puuttunut asiaan.

Ja mitä tulee mun palstailuun niin olen palstaillut täällä suunnilleen 4 vuotta, ihan riittävästi tietääkseni ettei ihan kaikkea kannata uskoa kovin sinisilmäisesti.

 

[vieras]

oivoi.. jospa mietitään 20-30 vuotta taakse päin niin taisi olla kovinkin yleistä.

No ei ollut mikään tuntien huudattaminen yleistä tuolloinkaan eikä mitenkään suositeltavaa. Tiedätkö sä paljonkin porukkaa jotka tuota on harrastaneet

Ainakin 70-luvulla oli suositus ettei vauvalle saanut antaa maitoakaan useammin kuin 4 tunnin välein. Eli jos halusi enempi ja useammin niin sai huutaa seuraavaan ruokintaan asti...

juu ja kyllä mummonikin sanoi että lapsen piti antaa huutaa jotta keuhkot vahvistui. Vauvoja pidettiin myös sängyssään noi syöttövälit kun äiti oli pelto- tai kotihommissa. Ja jos äiti ei voinut imettää sai vauva lehmänmaitoa, johon oli sekoitettu sokeria.

 

[Cassyput]

olisko vaikka väsynyt..?

Meillä esikoinen oli koliikki ja jaksoi kyllä huutaa. Mutta ei häntä yksin jätetty huutamaan, mutta ei me vanhemmat sitä huutoa mitenkään saatu loppumaan. Loppui sitten kun tunnit tuli täyteen huutamista. Vauva oli kärrynkopassa, jota heijattiin jne. mutta ei sitä koko aikaa jaksanut sylissäkään pitää.

Apua saa, kun sitä hakee! Suurin osa pienten lasten vanhemmista on taatusti väsyneitä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että pienen vauvan huudattaminen on väärin.

Läheisen ihmisen sylissä kai lapsi parhaiten rauhoittuu.

Onko sulla ollut koliikkilasta?Mä seurasin läheltä kaveria jolla molemmat sen lapsista ovat olleet pahoja koliikkitapauksia ja huusivat kaiket illat. Kun siihen ei auta mikään, koittivat kaikkea mitä voi keksiä: syliä, heijaamista, sitteriä, vaunuja, kaukaloa, mahallaan, kyljellään, selällään, hierontaa, vyöhyketerapiaa ja ties mitä. Eikä auttanut, vauva sen kun huusi joka ilta kuin kello. Kunnes loppui itsestään.

Mulla on ollut koliikkivauva, joka huusi ei pelkästään illalla vaan aina. Kaikki tehtiin, erikoislääkärit ja vyöhyketerapeutit. EI mitään apua. On parempi laittaa lapsi sänkyyn huutamaan ja mennä itse ulos jos ei kestä. Oman vauvan jatkuva huuton pahinta mitä olen elämässäni kokenut. Koska tuskaahan siinä huudetaan.

Minä en olisi pystynyt jättämään vauvaa yksin huutamaan. Kun väsymys oli pahimmillaan ja pelkäsin että pudotan lapsen väsymyksestä, niin laskin vauvan meidän sängylle, menin itse viereen makaamaan, ja pidin kädestä kiinni. Vauvan huuto ei itseasiassa ollut pienempää oliko hän ilman syliä vai ei, mutta en itse vaan voinut jättää häntä.

:hug: voi ei! Varmaan oli rankkaa! Mutta onneksi ei ollut ikuista

Kiitos Joo, oli kamalaa. Onneksi oli isovanhemmat, jotka päästivät äidin pariksi tunniksi nukkumaan, ja mies joka hoiti kodin. Mutta kun se loppui niin elämä tuntui helpolta

Meillä kanssa tuollainen kesä takana, ja mä en ole vieläkään toipunut siitä. Mitään niin hirveää en ole koskaan kokenut.

 

[tiiru]

olisko vaikka väsynyt..?

Meillä esikoinen oli koliikki ja jaksoi kyllä huutaa. Mutta ei häntä yksin jätetty huutamaan, mutta ei me vanhemmat sitä huutoa mitenkään saatu loppumaan. Loppui sitten kun tunnit tuli täyteen huutamista. Vauva oli kärrynkopassa, jota heijattiin jne. mutta ei sitä koko aikaa jaksanut sylissäkään pitää.

Apua saa, kun sitä hakee! Suurin osa pienten lasten vanhemmista on taatusti väsyneitä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että pienen vauvan huudattaminen on väärin.

Läheisen ihmisen sylissä kai lapsi parhaiten rauhoittuu.

Onko sulla ollut koliikkilasta?Mä seurasin läheltä kaveria jolla molemmat sen lapsista ovat olleet pahoja koliikkitapauksia ja huusivat kaiket illat. Kun siihen ei auta mikään, koittivat kaikkea mitä voi keksiä: syliä, heijaamista, sitteriä, vaunuja, kaukaloa, mahallaan, kyljellään, selällään, hierontaa, vyöhyketerapiaa ja ties mitä. Eikä auttanut, vauva sen kun huusi joka ilta kuin kello. Kunnes loppui itsestään.

Mulla on ollut koliikkivauva, joka huusi ei pelkästään illalla vaan aina. Kaikki tehtiin, erikoislääkärit ja vyöhyketerapeutit. EI mitään apua. On parempi laittaa lapsi sänkyyn huutamaan ja mennä itse ulos jos ei kestä. Oman vauvan jatkuva huuton pahinta mitä olen elämässäni kokenut. Koska tuskaahan siinä huudetaan.

Minä en olisi pystynyt jättämään vauvaa yksin huutamaan. Kun väsymys oli pahimmillaan ja pelkäsin että pudotan lapsen väsymyksestä, niin laskin vauvan meidän sängylle, menin itse viereen makaamaan, ja pidin kädestä kiinni. Vauvan huuto ei itseasiassa ollut pienempää oliko hän ilman syliä vai ei, mutta en itse vaan voinut jättää häntä.

:hug: voi ei! Varmaan oli rankkaa! Mutta onneksi ei ollut ikuista

Kiitos Joo, oli kamalaa. Onneksi oli isovanhemmat, jotka päästivät äidin pariksi tunniksi nukkumaan, ja mies joka hoiti kodin. Mutta kun se loppui niin elämä tuntui helpolta

Meillä kanssa tuollainen kesä takana, ja mä en ole vieläkään toipunut siitä. Mitään niin hirveää en ole koskaan kokenut.

Toivottavasti tulokkaallamme ei ole sitä. Pelottaa! Osaan kuvitella miten raskasta se aika on!!

 

[N41v]

Hei ihan oikeesti: se vauva ei siitä mitään traumaa saa, jos joskus joutuu huutamaan pidempään. Ihan TÄYTTÄ KUKKAHATTUILUA koko ketjun aloitus.

Jos se vauva nukkuu sen yhden yön jälkeen jatkossa tyytyväisenä, niin siinä voittavat sekä vauva että äiti. Molemmat on pirteämpiä ja voivat paremmin. Enkä näe mitään järkeä, että äiti väsyttää itsensä aivan loppuun, miten sellainen umpiväsynyt äiti voi olla hyvä äiti lapselleen?

 

[nyyh]

Meillä esikoinen harrasti iltaitkuja ja ens alkuun kanniskeltiin tuntitolkulla ja hyssyteltiin. Kuitenkin huomattiin, että lopulta lapsi nukahti omaan sänkyynsä itkettyään hetken. Ikinä ei nukahtanut syliin vaikka kuinka hyssyteltiin.

Eli HEP ilmottaudun!! Olen se kamala ja julma äiti, joka jätti lapsipolon sänkyyn huutamaan itsekseen. Vaan kun itkun määrä väheni siinä tunneissa laskettavan määrän ni en näe itse asiaa pahana. Te saatte toki paheksua ja itkea julmuuttani.

Eix kukaan halua haukkua mua?

 

[nalkuttava talonmies]

minun mielestän tuollaiseen kiukuttele tai protestointi-itkuun voi tietyssä vaiheessa reagoida sillä "nyt on yö ja nukutaan" kommentilla.

Millainen koti teillä on, jos lapsi parkuu hengenhädässä nukkumaanmenoa? Minä voisin väittää että lapsi-vanhempisuhteessa voisi olla jotain pielessä jos tähän päädytään. Jos siis sanotte että lasta ei voi yksin nukuttaa ja heti karjutaan hädissään. Sitä huudattamista on eri tasoja ja itse en ole koskaan kuullut näistä "suljetaan yksin koko yöksi" perheistä. Ei varmasti ole normaalia ja silloin varmasti on jotain muutakin ihmeteltävää...

 

[vai muka liika läheisyys pahasta]

Juuri ap:n kaltaisten äitien takia vauvat tarvitsevat unikouluja. Heti pitää olla paapomassa kun pienikin inaus kuuluu. Tuleeko lapsesta sitten tasapainen ja terve? Ei tosiaan, vaan neuroottinen helmassa roikkuja.

Ai pakko kyllä vastata tähän, rupes niin paljon naurattaan... Meille neukku täti sanoi aina samoin lääkäri että joka inahdukseen ei tarvitse reagoida, ei tuo ikinä opi olemaan yksin/liikkumaan jos aina joku tulee ekasta vinkasusta hakemaan syliin... Ja VIT#T minähän silloin vain myöntelin ja olin ottavinani neuvosta vaarin, tosiasiassa en ikinä kuunnellut moisia neuvoja, ja lopputuloksena lapsi lähti kymmenkuisena kävelemään ja on avoin ja luottavainen persoona. Myöhemmin sitten kerroin neuvolassa,että voivat sitten viskata vaikka vesilintua moisilla neuvoilla, kun keskustelimme kehityksestä.

 

[Äiti]

Juu, eiköhän nyt hiukan riipu myös vauvan iästä, että kuinka herkästi pitää itkuun reagoida. Tottakai vastasyntyneen itkuun meistä jokainen vastaa ilmeisen pian, mutta lähempänä yhtä vuotta oleva vauva on jo oppinut monia asioita mm. vanhempien hyppyyttämisestä. Tuttavani lapsukaiset olivat melkein pari vuotiaita, kun valvottivat yömaidoillaan vanhempiaan ja muutaman yön kestänyt unikoulu ihan kotona toteutettuna toi rauhan kaikille. Lapset nukkuivat hyvin koko yön ja vanhemmat olivat levänneitä. Ei heillä todellakaan tuntitolkulla lapsia huudatettu.

 

[kinkkis]

olisko vaikka väsynyt..?

Meillä esikoinen oli koliikki ja jaksoi kyllä huutaa. Mutta ei häntä yksin jätetty huutamaan, mutta ei me vanhemmat sitä huutoa mitenkään saatu loppumaan. Loppui sitten kun tunnit tuli täyteen huutamista. Vauva oli kärrynkopassa, jota heijattiin jne. mutta ei sitä koko aikaa jaksanut sylissäkään pitää.

Apua saa, kun sitä hakee! Suurin osa pienten lasten vanhemmista on taatusti väsyneitä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että pienen vauvan huudattaminen on väärin.

Läheisen ihmisen sylissä kai lapsi parhaiten rauhoittuu.

Onko sulla ollut koliikkilasta?Mä seurasin läheltä kaveria jolla molemmat sen lapsista ovat olleet pahoja koliikkitapauksia ja huusivat kaiket illat. Kun siihen ei auta mikään, koittivat kaikkea mitä voi keksiä: syliä, heijaamista, sitteriä, vaunuja, kaukaloa, mahallaan, kyljellään, selällään, hierontaa, vyöhyketerapiaa ja ties mitä. Eikä auttanut, vauva sen kun huusi joka ilta kuin kello. Kunnes loppui itsestään.

Mulla on ollut koliikkivauva, joka huusi ei pelkästään illalla vaan aina. Kaikki tehtiin, erikoislääkärit ja vyöhyketerapeutit. EI mitään apua. On parempi laittaa lapsi sänkyyn huutamaan ja mennä itse ulos jos ei kestä. Oman vauvan jatkuva huuton pahinta mitä olen elämässäni kokenut. Koska tuskaahan siinä huudetaan.

Minä en olisi pystynyt jättämään vauvaa yksin huutamaan. Kun väsymys oli pahimmillaan ja pelkäsin että pudotan lapsen väsymyksestä, niin laskin vauvan meidän sängylle, menin itse viereen makaamaan, ja pidin kädestä kiinni. Vauvan huuto ei itseasiassa ollut pienempää oliko hän ilman syliä vai ei, mutta en itse vaan voinut jättää häntä.

:hug: voi ei! Varmaan oli rankkaa! Mutta onneksi ei ollut ikuista

Kiitos Joo, oli kamalaa. Onneksi oli isovanhemmat, jotka päästivät äidin pariksi tunniksi nukkumaan, ja mies joka hoiti kodin. Mutta kun se loppui niin elämä tuntui helpolta

Meillä kanssa tuollainen kesä takana, ja mä en ole vieläkään toipunut siitä. Mitään niin hirveää en ole koskaan kokenut.

Siis en mäkään ole toipunut (lapsi 2v), mutta hiljaisuutta osaa arvostaa Mä halusin alunperin 3 lasta. Me ei uskalleta enää yrittää koska en yksinkertaisesti enää kestäisi toista samanlaista. Ja meille tulisi avioero, perhedynamiikkakaan ei kestäisi. Useinhan samaan perheeseen ei satu kahta yhtä pahaa, mutta mä & veli oltiin molemmat, joten pelkään, että kyseessä on perinnöllinen suoliston kehittymättömyys yms.

 

[niinpä]

Juuri ap:n kaltaisten äitien takia vauvat tarvitsevat unikouluja. Heti pitää olla paapomassa kun pienikin inaus kuuluu. Tuleeko lapsesta sitten tasapainen ja terve? Ei tosiaan, vaan neuroottinen helmassa roikkuja.

Ai pakko kyllä vastata tähän, rupes niin paljon naurattaan... Meille neukku täti sanoi aina samoin lääkäri että joka inahdukseen ei tarvitse reagoida, ei tuo ikinä opi olemaan yksin/liikkumaan jos aina joku tulee ekasta vinkasusta hakemaan syliin... Ja VIT#T minähän silloin vain myöntelin ja olin ottavinani neuvosta vaarin, tosiasiassa en ikinä kuunnellut moisia neuvoja, ja lopputuloksena lapsi lähti kymmenkuisena kävelemään ja on avoin ja luottavainen persoona. Myöhemmin sitten kerroin neuvolassa,että voivat sitten viskata vaikka vesilintua moisilla neuvoilla, kun keskustelimme kehityksestä.

Usein tuollainen kostautuu aikuisella iällä. Läheisriippuvaiset naiset, joita on vauvana paapottu sylissä yökaudet, eivät pysty irtautumaan edes väkivaltaisesta alkoholistimiehestä.

 

[kinkkis]

olisko vaikka väsynyt..?

Meillä esikoinen oli koliikki ja jaksoi kyllä huutaa. Mutta ei häntä yksin jätetty huutamaan, mutta ei me vanhemmat sitä huutoa mitenkään saatu loppumaan. Loppui sitten kun tunnit tuli täyteen huutamista. Vauva oli kärrynkopassa, jota heijattiin jne. mutta ei sitä koko aikaa jaksanut sylissäkään pitää.

Apua saa, kun sitä hakee! Suurin osa pienten lasten vanhemmista on taatusti väsyneitä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että pienen vauvan huudattaminen on väärin.

Läheisen ihmisen sylissä kai lapsi parhaiten rauhoittuu.

Onko sulla ollut koliikkilasta?Mä seurasin läheltä kaveria jolla molemmat sen lapsista ovat olleet pahoja koliikkitapauksia ja huusivat kaiket illat. Kun siihen ei auta mikään, koittivat kaikkea mitä voi keksiä: syliä, heijaamista, sitteriä, vaunuja, kaukaloa, mahallaan, kyljellään, selällään, hierontaa, vyöhyketerapiaa ja ties mitä. Eikä auttanut, vauva sen kun huusi joka ilta kuin kello. Kunnes loppui itsestään.

Mulla on ollut koliikkivauva, joka huusi ei pelkästään illalla vaan aina. Kaikki tehtiin, erikoislääkärit ja vyöhyketerapeutit. EI mitään apua. On parempi laittaa lapsi sänkyyn huutamaan ja mennä itse ulos jos ei kestä. Oman vauvan jatkuva huuton pahinta mitä olen elämässäni kokenut. Koska tuskaahan siinä huudetaan.

Minä en olisi pystynyt jättämään vauvaa yksin huutamaan. Kun väsymys oli pahimmillaan ja pelkäsin että pudotan lapsen väsymyksestä, niin laskin vauvan meidän sängylle, menin itse viereen makaamaan, ja pidin kädestä kiinni. Vauvan huuto ei itseasiassa ollut pienempää oliko hän ilman syliä vai ei, mutta en itse vaan voinut jättää häntä.

:hug: voi ei! Varmaan oli rankkaa! Mutta onneksi ei ollut ikuista

Kiitos Joo, oli kamalaa. Onneksi oli isovanhemmat, jotka päästivät äidin pariksi tunniksi nukkumaan, ja mies joka hoiti kodin. Mutta kun se loppui niin elämä tuntui helpolta

Meillä kanssa tuollainen kesä takana, ja mä en ole vieläkään toipunut siitä. Mitään niin hirveää en ole koskaan kokenut.

Toivottavasti tulokkaallamme ei ole sitä. Pelottaa! Osaan kuvitella miten raskasta se aika on!!

:hug: Voin lohduttaa, että on erittäin erittäin harvinaista, että lapsi huutaa aina hereillä ollessaan niin ettei syytä löydy. Kaksi tuntia illassa on tavallisempaa, muttei sekään ihan todennäköistä ole. Hirveää sekin on, mutta kestettävissä.

 

[Vai muka liika läheisyys pahasta]

Juuri ap:n kaltaisten äitien takia vauvat tarvitsevat unikouluja. Heti pitää olla paapomassa kun pienikin inaus kuuluu. Tuleeko lapsesta sitten tasapainen ja terve? Ei tosiaan, vaan neuroottinen helmassa roikkuja.

Ai pakko kyllä vastata tähän, rupes niin paljon naurattaan... Meille neukku täti sanoi aina samoin lääkäri että joka inahdukseen ei tarvitse reagoida, ei tuo ikinä opi olemaan yksin/liikkumaan jos aina joku tulee ekasta vinkasusta hakemaan syliin... Ja VIT#T minähän silloin vain myöntelin ja olin ottavinani neuvosta vaarin, tosiasiassa en ikinä kuunnellut moisia neuvoja, ja lopputuloksena lapsi lähti kymmenkuisena kävelemään ja on avoin ja luottavainen persoona. Myöhemmin sitten kerroin neuvolassa,että voivat sitten viskata vaikka vesilintua moisilla neuvoilla, kun keskustelimme kehityksestä.

Usein tuollainen kostautuu aikuisella iällä. Läheisriippuvaiset naiset, joita on vauvana paapottu sylissä yökaudet, eivät pysty irtautumaan edes väkivaltaisesta alkoholistimiehestä.

Aha, aika sen sitten näyttää, mutta myös sen mitä niistä tulee joita on huudatettu.. Mutta pointti se että miksi lapsen pitää antaa huutaa? Eikö äidin pinna sitten kestä vai eikö siihen itkuun osata reagoida?

 

[haloo]

aina on aikaa nostaa sen verran ylös et saa ainakin röyhtäistä! Ei lapsi sitä voi itse tehdä! Kamalat mahakivut jää, jos ei niitä ilmapalloja saa ylös:-(

 

[ei meillä ikinä]

Ei siis aiheuttanut minun koliikkia

no sehän hyvä! Mun muistissa on yks tuttu, joka huudatti pientä just noin ja hirveetä oli tietää, et se tosiaan on heidän käytäntö! Heillä käytettiin aromisuolaa...