Olen pitkään miettinyt tuota pienen vauvan huudattamista...MINKÄLAINEN vanhempi sitä harrastaa?

[vieras]

Eli siis kun tosiasiahan on, että pieni vauva ei itke piruuttaan tai kiukutellakseen. Huudolla on aina joku syy. Vauva ei osaa kommunikoida pahaa oloaan muuten kuin itkun eri sävyillä.

Puistattaa suorastaan, että minkämoinen vanhempi pokkana jättää vauvan huutamaan sitä tuskaansa sänkyyn (pimeään ?) huoneeseen yksin pahimmassa tapauksessa tunneiksi...Niin, että lapsi huutaa itsensä uneen...

Miltä tuntuu lapsesta joka itkee itsensä uneen? Väsyttää karjumalla, eikä kukaan kuule tai vaikka kuulee, ei tule valvomaan lapsen hätää...

Ihminen, jonka pitäisi olla lapsen elämässä se tukiranka, läheisin ja lapsen puolta pitävä...Juuri se ihminen hylkää lapsen sänkyyn huutamaan "unikoulun" nimissä.

Heitelkää mädillä tomaateilla. Minusta tuo on pöyristyttävää!

JOS olet totaalisen yksin (ei miestä, vanhempia, ystäviä, yhtään sukulaista ), saa neuvolasta tai sosiaalitoimesta apua...Kenenkään lapsen ei moista hylkäämiskokemusta tulisi kokea elämänsä aikana...

 

[Maailman Kaunein Nainen]

No suoraan sanottuna mun mielestä huudattajat ovat ääliöitä

 

[Kakkonen]

Tunneiksi? Mä en tiedä ketään joka jättäisi minkään ikäistä lasta tunneiksi huutamaan. Kummallinen kaveripiiri sulla, olethan jo tarjonnut apuasi?

 

[Chala]

No tuskinpa kovin moni tuollaista harrastaa, mutta ihminen on siinä tilanteessa itse varmaan joko tosi lopussa tai omaa vahvoja sadistisia piirteitä. Ei normaalia enkä ole kenenkään koskaan kuullut myöntävän näin tekevänsä.

 

[teppana]

oivoi.. jospa mietitään 20-30 vuotta taakse päin niin taisi olla kovinkin yleistä.

 

[Huoh]

oivoi.. jospa mietitään 20-30 vuotta taakse päin niin taisi olla kovinkin yleistä.

Ohhoh? Mun äiti ei ainakaan, hyvänen aika, noin ole mua vauvana hoitanut. Eikä ollut mitenkään normaalia silloin.

 

[Damitar]

Tunneiksi? Mä en tiedä ketään joka jättäisi minkään ikäistä lasta tunneiksi huutamaan. Kummallinen kaveripiiri sulla, olethan jo tarjonnut apuasi?

Olin kaverin luona kylässä. Heidän tuolloin vajaa vuoden ikäinen poika oli jo sängyssä.Siinä istuessamme alkoi vauvan huoneesta kuulua itkua, joka jatkui ja jatkui.Äidin kommennti poikansa itkuun: 'joka ilta tähän aikaan itkee, hänellä on itkutunti meneillään'.Olin sanaton.Ja pahoinvoiva. Puulla päähän lyöty. Enkä (uskaltanut) sanoa mitään. Itselläni ei ole lapsia, mutta tiedän, että vauvat eivät 'itke aikansa kuluksi'.
En muutenkaan arvostele mammakavereitten kasvatusmetodeja, vaikka mieli joskus tekisikin!!!!

 

[uudi ejk]

Peesaan ap:tä. Liikaa on perusturvattomia lapsia muutenkin. Lapsi kutsuu huudollaan eihän se muuten osaa. Jos kauan itketetään yksin lapsi oppii, että kukaan ei tule ja sillä tavalla saadaan apaattisia lapsia.

 

[vieras]

Tunneiksi? Mä en tiedä ketään joka jättäisi minkään ikäistä lasta tunneiksi huutamaan. Kummallinen kaveripiiri sulla, olethan jo tarjonnut apuasi?

Itsensä uneen itkevä vauva ei kuukahda kymmenessä minuutissa. Lapsen huuto kiihtyy ja muuttuu minuutti minuutilta epätoivoiseksi.

Onhan täälläkin ollut kymmeniä juttuja siitä, miten vauva tosiaan jätetään huutamaan niin kauan, että nukahtaa itsekseen.
Terve lapsi jaksaa varmasti huutaa pidempäänkin kuin tunnin. Ihan sydämestä ottaa kun kuvittelen miten pieni vartalo nytkähtelee nyyhkytysten lomasta sitten kun ääni on jo loppunut ja lopulta uni voittaa...

Tuttuni, jonka lapsi on nyt 11 kk, on jättänyt pienen alusta asti nukahtamaan yksin. Ei se kuulemma pinnasängystä pois pääse ..

"Jos huutaa, niin huutaa, minä en mene katsomaan kun kerran sen olen unille laittanut...:" o

 

[miuu]

olisko vaikka väsynyt..?

Meillä esikoinen oli koliikki ja jaksoi kyllä huutaa. Mutta ei häntä yksin jätetty huutamaan, mutta ei me vanhemmat sitä huutoa mitenkään saatu loppumaan. Loppui sitten kun tunnit tuli täyteen huutamista. Vauva oli kärrynkopassa, jota heijattiin jne. mutta ei sitä koko aikaa jaksanut sylissäkään pitää.

 

[vieras]

Olin kaverin luona kylässä. Heidän tuolloin vajaa vuoden ikäinen poika oli jo sängyssä.Siinä istuessamme alkoi vauvan huoneesta kuulua itkua, joka jatkui ja jatkui.Äidin kommennti poikansa itkuun: 'joka ilta tähän aikaan itkee, hänellä on itkutunti meneillään'.Olin sanaton.Ja pahoinvoiva. Puulla päähän lyöty. Enkä (uskaltanut) sanoa mitään. Itselläni ei ole lapsia, mutta tiedän, että vauvat eivät 'itke aikansa kuluksi'.
En muutenkaan arvostele mammakavereitten kasvatusmetodeja, vaikka mieli joskus tekisikin!!!!

:/

ITKUTUNTI?!?

Millainen nuori ja aikuinen kasvaa lapsesta, jonka hätään ei reagoida?

Tuo unikoulu on muutenkin jonkun jälkeenjääneen keksintö ihan varmasti. Lapsi kaipaa läheisyyttä ja laumaa, ei ole epänormaalia huutaa kun laitetaan yksin nukahtamaan sänkyyn pois äidin tai isän läheltä.

Huomattavasti epänormaalimpaa on laittaa vastasyntyneestä asti lapsi nukkumaan pahimmassa tapauksessa OMAAN HUONEESEENSA .

 

[tiiru]

Minä tosiaan ennen tätä palstaa luulin että vauvan pitää antaa itkeä jonkin aikaa ettei totu siihen että mennään heti hyssyttelemään. Olen saanut saman "neuvon" lukemattomilta sukulaisilta ja tuttavilta.
Mutta kun luin tuon tekstisi ap niin herranjumala mitä olen niellyt totuutena!
Luulin ko huudattamisen olevan ihan normaali juttu.
Nämä alotukset siis ON hyödyllisiä! Ehkä tosiaan olisin miettinyt asiaa tarkemmin itse kun vauvamme syntyy. Ei ole tullut tarvetta siis edes pohtia koko asiaa. Joten tuskin olisin kuitenkaan antanut huutaa...mutta hyvä kun kuitenkin perustelit, niin olen vielä varmempi ettei tosissaan ole ok asia.

 

[teppana]

oivoi.. jospa mietitään 20-30 vuotta taakse päin niin taisi olla kovinkin yleistä.

Ohhoh? Mun äiti ei ainakaan, hyvänen aika, noin ole mua vauvana hoitanut. Eikä ollut mitenkään normaalia silloin.

tämmönen käsitys mulla on, voin toki olla väärässäkin. (tai tynnyrissä kasvanut)

 

[vieras]

olisko vaikka väsynyt..?

Meillä esikoinen oli koliikki ja jaksoi kyllä huutaa. Mutta ei häntä yksin jätetty huutamaan, mutta ei me vanhemmat sitä huutoa mitenkään saatu loppumaan. Loppui sitten kun tunnit tuli täyteen huutamista. Vauva oli kärrynkopassa, jota heijattiin jne. mutta ei sitä koko aikaa jaksanut sylissäkään pitää.

Apua saa, kun sitä hakee! Suurin osa pienten lasten vanhemmista on taatusti väsyneitä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että pienen vauvan huudattaminen on väärin.

Läheisen ihmisen sylissä kai lapsi parhaiten rauhoittuu.

 

[Kakkonen]

Tunneiksi? Mä en tiedä ketään joka jättäisi minkään ikäistä lasta tunneiksi huutamaan. Kummallinen kaveripiiri sulla, olethan jo tarjonnut apuasi?

Itsensä uneen itkevä vauva ei kuukahda kymmenessä minuutissa. Lapsen huuto kiihtyy ja muuttuu minuutti minuutilta epätoivoiseksi.

Onhan täälläkin ollut kymmeniä juttuja siitä, miten vauva tosiaan jätetään huutamaan niin kauan, että nukahtaa itsekseen.
Terve lapsi jaksaa varmasti huutaa pidempäänkin kuin tunnin. Ihan sydämestä ottaa kun kuvittelen miten pieni vartalo nytkähtelee nyyhkytysten lomasta sitten kun ääni on jo loppunut ja lopulta uni voittaa...

Tuttuni, jonka lapsi on nyt 11 kk, on jättänyt pienen alusta asti nukahtamaan yksin. Ei se kuulemma pinnasängystä pois pääse ..

"Jos huutaa, niin huutaa, minä en mene katsomaan kun kerran sen olen unille laittanut...:" o

Ehkä mä sitten olen kovin naivi. Edelleenkään mä en tunne ketään joka oikeasti huudattaisi lasta pimeässä huoneessa yksin tuntikausia. Mutta jos tietäisin että joku oikeasti tekee niin (ja olisin vielä ollut todistamassa sitä) niin ottaisin asian esiin kyllä tavalla tai toisella.

 

[FBI]

Meillä tuo sälli siirtyi 1kk ikäisenä nukkumaan systerinsä kanssa samaan huoneeseen. hyvinpä nuo molemmat siellä nukkuivat ja minä heräsin hyvin siihen ku sällillä oli nälkä.

Siitä en sitten tiedä onko noi jotenki epänormaaleja teinejä ku ovat pienestä asti nukkuneet omass huoneessa :saint: Ei ole ainakaan mistään kuulunut valitusta, että eivät olisi aivan normaaleja lapsukaísia. Tänään sain just toisesta kehuja täysin ventovieraalta ihmiseltä :heart:
Ja AJATELKAA ne ovat jopa kuulleet kiroilua kotona

 

[Yli meni tää]

oivoi.. jospa mietitään 20-30 vuotta taakse päin niin taisi olla kovinkin yleistä.

Ohhoh? Mun äiti ei ainakaan, hyvänen aika, noin ole mua vauvana hoitanut. Eikä ollut mitenkään normaalia silloin.

Mistä sinä sen tiedät?
Ei mutta asiaan... en tunne KETÄÄN joka noin tekisi. Ei kukaan tervejärkinen. On olemassa sairaita ihmisiä ja he voivat noin julmia ollakin.

 

[Kun sen osaa :)]

Olin kaverin luona kylässä. Heidän tuolloin vajaa vuoden ikäinen poika oli jo sängyssä.Siinä istuessamme alkoi vauvan huoneesta kuulua itkua, joka jatkui ja jatkui.Äidin kommennti poikansa itkuun: 'joka ilta tähän aikaan itkee, hänellä on itkutunti meneillään'.Olin sanaton.Ja pahoinvoiva. Puulla päähän lyöty. Enkä (uskaltanut) sanoa mitään. Itselläni ei ole lapsia, mutta tiedän, että vauvat eivät 'itke aikansa kuluksi'.
En muutenkaan arvostele mammakavereitten kasvatusmetodeja, vaikka mieli joskus tekisikin!!!!

:/

ITKUTUNTI?!?

Millainen nuori ja aikuinen kasvaa lapsesta, jonka hätään ei reagoida?

Tuo unikoulu on muutenkin jonkun jälkeenjääneen keksintö ihan varmasti. Lapsi kaipaa läheisyyttä ja laumaa, ei ole epänormaalia huutaa kun laitetaan yksin nukahtamaan sänkyyn pois äidin tai isän läheltä.

Huomattavasti epänormaalimpaa on laittaa vastasyntyneestä asti lapsi nukkumaan pahimmassa tapauksessa OMAAN HUONEESEENSA .

En tiedä puhuuko ap varsinaisesti unikoulusta vai muusta huudattamisesta, mutta unikoulu on kyllä oikein viisas tapa opettaa vauva nukkumaan jos se ei itse osaa ja äiti plus muu perhe tekee jo kuolemaa univajeessaan |O

Meillä se oli ennen unikoulua parin kk hirveä kärsimys, vauva oli jo itsekin sekaisin univajeestaan ja heräilyistään. Sitten unikoulu -kesti kaksi iltaa, ehkä tunnin kappaleelta- ja sitten koko perhe sai nukkua rauhassa kaaaaaaaaauuuuuuaaaaan. Teki vauvallekin hyvää!!!

 

[tiiru]

Ja tulipa mieleen että kun olin lastenhoitajana (olin varmaan 14v)
kolmen pojan luona, äidillä oli tapana laittaa nuorin poika huoneeseen ja vain sulkea ovi.
Sitten vaan odotettiin että karjuu oven pielessä niin kauan että nukahtaa.
Siis tämä joka ikinen kerta kun nukutettiin, ei ollut kyseessä mikään yksittäinen kiukkukerta.

Veljet vieressä sanoi että "äiti aina lukitsee oven niin ettei *joni pääse ulos niin sitten se nukahtaa"

Joten itsekkin neuvosta suljin pojan aina vaan huoneeseen. Lopulta hän sitten nukahtikin omaan itkuunsa. En sillon tietenkään tajunnut asiassa mitään outoa kun aikuinen sanoi että näin se tehdään...huh..
Nyt mietin että miten järkyttävä tapa. Voi pientä raukkaa

 

[Chala]

oivoi.. jospa mietitään 20-30 vuotta taakse päin niin taisi olla kovinkin yleistä.

No ei ollut mikään tuntien huudattaminen yleistä tuolloinkaan eikä mitenkään suositeltavaa. Tiedätkö sä paljonkin porukkaa jotka tuota on harrastaneet

 

[hoya bella]

Olen ap:n kans samaa mieltä. En ymmärrä huudattamista :'(

 

[vieras]

Minä tosiaan ennen tätä palstaa luulin että vauvan pitää antaa itkeä jonkin aikaa ettei totu siihen että mennään heti hyssyttelemään. Olen saanut saman "neuvon" lukemattomilta sukulaisilta ja tuttavilta.
Mutta kun luin tuon tekstisi ap niin herranjumala mitä olen niellyt totuutena!
Luulin ko huudattamisen olevan ihan normaali juttu.
Nämä alotukset siis ON hyödyllisiä! Ehkä tosiaan olisin miettinyt asiaa tarkemmin itse kun vauvamme syntyy. Ei ole tullut tarvetta siis edes pohtia koko asiaa. Joten tuskin olisin kuitenkaan antanut huutaa...mutta hyvä kun kuitenkin perustelit, niin olen vielä varmempi ettei tosissaan ole ok asia.

Niimpä niin. "Anna huutaa, että keuhkot vahvistuu" ja muuta vastaavaa sontaa...Eikö totta?!? :x

Pieni ihminen on täysin kiinni hänelle läheisimmässä ihmisessä ihan aluksi ja vielä moneen kuukauteen vauva ei tunnista kuin ne hänelle läheisimmät ihmiset...Äidin, isän, ehkä sisarukset.
He ovat vauvalle läheisiä, heidän ääniinsä ja läsnäoloonsa vauva on tottunut.

Vauvalla ei ole muita keinoja pahaan oloonsa kuin itku. Aikuinen voi huutaa vittua, kun kiukuttaa, vauva ilmaisee keljuuntumisensa itkulla.

Itkuun kehittyy eri sävyjä, jotka vauvaa paljon hoitava ihminen oppii melko nopeasti erottamaan toisistaan.

Meillä ainakin on nyt jo (vauva 2 kk ) nälkäitku, väsymysitku ja "tää on ihan tylsää, tulkaa pitämään mulle seuraa" ( ) -itku.

Vaikka sinulle kuka tahansa tulisi sitten aikanaan sanomaan, että "pidät sitä liikaa sylissä, pian se ei muualla olekaan kitisemättä", pyyhi moisilla mielipiteillä pyllysi. Pientä ei voi pitää liikaa sylissä!

 

[miuu]

olisko vaikka väsynyt..?

Meillä esikoinen oli koliikki ja jaksoi kyllä huutaa. Mutta ei häntä yksin jätetty huutamaan, mutta ei me vanhemmat sitä huutoa mitenkään saatu loppumaan. Loppui sitten kun tunnit tuli täyteen huutamista. Vauva oli kärrynkopassa, jota heijattiin jne. mutta ei sitä koko aikaa jaksanut sylissäkään pitää.

Apua saa, kun sitä hakee! Suurin osa pienten lasten vanhemmista on taatusti väsyneitä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että pienen vauvan huudattaminen on väärin.

Läheisen ihmisen sylissä kai lapsi parhaiten rauhoittuu.

Mä sanoin neuvolassa koliikista ja siitä, että aika piipussa ollaan. Neuvottiin nukkumaan samaan aikaan aina kun vauvakin nukkuu. Ei se apu tule sormia napsauttamalla, vaikka osaisi pyytääkin.

Onneksi meillä meni 4kk huudot ohi ja saatiin tilalle aurinkoinen, virkeä vauveli.

On helppo sanoa, että pienen vauvan huudattaminen on väärin. Mutta jos se on vaihtoehto jollekin kamalammalle, mitä vanhempi huutavalle vauvalle voi tehdä, niin mieluummin sit huudattaa.

 

[Kakkonen]

olisko vaikka väsynyt..?

Meillä esikoinen oli koliikki ja jaksoi kyllä huutaa. Mutta ei häntä yksin jätetty huutamaan, mutta ei me vanhemmat sitä huutoa mitenkään saatu loppumaan. Loppui sitten kun tunnit tuli täyteen huutamista. Vauva oli kärrynkopassa, jota heijattiin jne. mutta ei sitä koko aikaa jaksanut sylissäkään pitää.

Apua saa, kun sitä hakee! Suurin osa pienten lasten vanhemmista on taatusti väsyneitä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että pienen vauvan huudattaminen on väärin.

Läheisen ihmisen sylissä kai lapsi parhaiten rauhoittuu.

Onko sulla ollut koliikkilasta?Mä seurasin läheltä kaveria jolla molemmat sen lapsista ovat olleet pahoja koliikkitapauksia ja huusivat kaiket illat. Kun siihen ei auta mikään, koittivat kaikkea mitä voi keksiä: syliä, heijaamista, sitteriä, vaunuja, kaukaloa, mahallaan, kyljellään, selällään, hierontaa, vyöhyketerapiaa ja ties mitä. Eikä auttanut, vauva sen kun huusi joka ilta kuin kello. Kunnes loppui itsestään.

 

[tiiru]

Minä tosiaan ennen tätä palstaa luulin että vauvan pitää antaa itkeä jonkin aikaa ettei totu siihen että mennään heti hyssyttelemään. Olen saanut saman "neuvon" lukemattomilta sukulaisilta ja tuttavilta.
Mutta kun luin tuon tekstisi ap niin herranjumala mitä olen niellyt totuutena!
Luulin ko huudattamisen olevan ihan normaali juttu.
Nämä alotukset siis ON hyödyllisiä! Ehkä tosiaan olisin miettinyt asiaa tarkemmin itse kun vauvamme syntyy. Ei ole tullut tarvetta siis edes pohtia koko asiaa. Joten tuskin olisin kuitenkaan antanut huutaa...mutta hyvä kun kuitenkin perustelit, niin olen vielä varmempi ettei tosissaan ole ok asia.

Niimpä niin. "Anna huutaa, että keuhkot vahvistuu" ja muuta vastaavaa sontaa...Eikö totta?!? :x

Pieni ihminen on täysin kiinni hänelle läheisimmässä ihmisessä ihan aluksi ja vielä moneen kuukauteen vauva ei tunnista kuin ne hänelle läheisimmät ihmiset...Äidin, isän, ehkä sisarukset.
He ovat vauvalle läheisiä, heidän ääniinsä ja läsnäoloonsa vauva on tottunut.

Vauvalla ei ole muita keinoja pahaan oloonsa kuin itku. Aikuinen voi huutaa vittua, kun kiukuttaa, vauva ilmaisee keljuuntumisensa itkulla.

Itkuun kehittyy eri sävyjä, jotka vauvaa paljon hoitava ihminen oppii melko nopeasti erottamaan toisistaan.

Meillä ainakin on nyt jo (vauva 2 kk ) nälkäitku, väsymysitku ja "tää on ihan tylsää, tulkaa pitämään mulle seuraa" ( ) -itku.

Vaikka sinulle kuka tahansa tulisi sitten aikanaan sanomaan, että "pidät sitä liikaa sylissä, pian se ei muualla olekaan kitisemättä", pyyhi moisilla mielipiteillä pyllysi. Pientä ei voi pitää liikaa sylissä!

Teen näin, lupaan!