Olen oikeasti ihan idiootti,tässä sen huomaa taas..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mrs Dreamy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Mrs Dreamy

Jäsen
26.07.2007
128
0
16
Meillä on sellainen tilanne että usein , eli liki aina kun käydään rilluttelemassa,käydään yhdessä.Tai ei välttämättä yhdessä,mutta kuitenkin samana iltana lähdetään ja yleensä nähdään jossain ravintolassa tms.myöhemmin yöllä ja yhdessä kotiudutaan...

Itse olen noin 4 kertaa tän 9 vuoden aikana , tai no,lasten aikana(eli 8 vuoden)ollut yksin jossain ulkona,tyttöjen illoissa tms,ja mies on ollut lasten kanssa kotona.

Monta kertaa olen miehelle sanonut että menisit joskus sinäkin sillain että minä olisin lasten kanssa kotona(reissaa ajoittain paljonkin töitten takia,saattaa olla kolmekin yötä pois kotoa)ja sanoo ettei häntä huvita lähteä kavereiden kanssa,kaveritkin on luovuttanut jo vuosia sitten,eivätkä enään soittele(toivottavasti eivät luule että olen kieltänyt miestä..)Siis muuten hällä kyllä on kavereita , ei vaan ole lähtenyt niiden kanssa aikoihin mihinkään.

Mutta


Nyt ensi perjantaina mies olisi lähdössä ulos,ja sanoin että minä jään lasten kanssa,senkus menet.Ette usko mutta tuntuu oudolta ja jotenkin ihan ahdistaa se että mies lähtee ilman minua johkiin... :D

En tietenkään miehelle näytä oloani,ihmetyttää miksi olo on näin outo vaikka olen tätä päivää odottanut ja lähes toivonutkin.
 
ymmärrän hyvin joo! ite annan kans luvan miehelle mennä mutta sit kun se menee niin mua alkaa vituttaa. ja yleensä syystä. :kieh: ite en oo kertaakaan käyny yksin ulkona sinä aikana ku ollaan oltu miehen kaa yhessä...elikkä 2,5 vuoteen. :o
 
mä aina auliisti sanon miehelleni et tietysti meet ja todella tarkotan sitä ja hymyilen perään. sit kun se h-hetki koittaa ja mies alkaa laittaa hiuksiaan ja korkkaa ehkä oluen ja viheltelee,niin mua alkaa ärsyttää ihan sikana ja tulee tiuskittua ja kiukuteltua kaikkee ku alkaa yhtäkkiä korpeen et joutuuki jäädä kotii yksin.. kateutta kait... :ashamed:
mies usein sanooki et on niin kiva lähtee yksin kun voi sit koko illan viettää märehtien muijaa joka kiukuttelee kotona,et miltähän tuntus lähtee jso joskus kotona sanottas et moikka ja pidä kivaa :ashamed: :ashamed:
aina kyl lähetän perään viestiä et pidä hauskaa ja anteeks jne.. en vaan voi mitää :ashamed:
 
Mielenkiintoista... miten erilaista. Me ollaan taas käyty useammin erikseen, kuin yhdessä lapsen jälkeen. Toinen yleensä hoitanut lasta ja toinen mennyt ystävien kanssa ulos. Välillä, kun on kiva mennä kavereidenkin kanssa ulos ilman miestäkin.
 
En ole käynyt "missään" viimiseen 4 vuoteen, mies käy 1-4 kertaa vuodessa. (eli tosi harvoin sekin)

Mun mielestä on ihan ok että menee, mutta aina mua silti alkaa vituttaan kun se on lähdössä, olen jotenkin niin mustis kun sillä on kivaa ilman mua (tai jotakin).
Itse en kumminkaan halua mihinkään lähteä.

Nyt odotan innolla kun päästään syksyllä miehen kanssa ihan kaksin treffeille, lapsenvahti hommattu ja konserttiliput odottaa jo kaapissa, olen ihan täpinöissä nyt jo vaikka treffit on vasta marraskuussa, välillä kieltämättä mietin että pitäskö hommata elämä. Olen kotihiiri.



 
Mä käyttäydyn IHAN samalla tavalla! Me käydään yleensä aina kahdestaan ulkona, ja sitten harvoin, kun mies ois yksin lähdössä, minä alan kiukuttelemaan. En tajua! Vähän niinku Helmin ja Onnin äiti sanoo, ihan ku oisin mustis siitä, että miehellä on kivaa ilman minua. Höh! Tää sotii TÄYSIN mun ajatusmaailmaa vastaan, häpeän syvästi tätä piirrettä itessäni.
 

Yhteistyössä