Olen kertonut miehelle olevani ihan loppu,eikä silti anna olla rauhassa:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "desperatehousewife"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
D

"desperatehousewife"

Vieras
en nyt jaksa tilittää kaikkea, mutta siis lapsia on ollut useampi ja vauva valvottaa PALJON. Olen miehelle parina päivänä laittanut viestiä reissutöihin että olen aivan umpipoikkiväsynyt, enkä jaksa. Että tekisi mieli vaan jättää lapset keskenään ja mennä nukkumaan. Ja kun mies on nyt kotona niin ei voi olla lasten kanssa kuin ehkä 20min. Pesi vauvan kakat ja sanoi että "voi kun saisi olla perjantai-iltana rauhassa". Kun yritin vetäytyä kirjan kanssa lepäämään mies ei kuitenkaan katsonut lapsia, vauva konttasi luokseni itkemään ja isommat tuli kyselemään multa koko ajan jotain. Kun sitten sanoin miehelle että hei, etkö ole tajunnut miten loppu olen niin mies vaan "no kyllähän mä nyt näitä katon tässä" (tylyllä äänensävyllä, luki lehteä samalla eikä vilkaissutkaan lapsia jotka kaipasi huomiota).. Siis inhottava asenne minusta :( ! Miehellä on varmasti tällä hetkellä enemmän paukkuja lastenhoitoon kuin minulla joka olen 24/7 ollut lasten kanssa yksin ja hoitanut myös KAIKKI kotityöt.
 
Tiedän tunteen...

Meilläkin se menee niin, että jos sanon olevani väsynyt niin mies toteaa että "no mikset lepäile" ja jos valitan että harrastukset on jäänyt niin mies vastaa "senkun menet" mutta noihin lauseisiin liittyy hiljainen "kunhan hoidat samalla lapset". Jos mä oikeasti vetäydyn petiin klo 18 ja jätän iltahommat miehelle tai oikeasti lähden vaikka jumpalle, niin voi sitä marttyyrinkruunun kiillotusta.
 
Miehen on varmaan vaikea käsittää miten toinen voi olla väsynyt jos on 24/7 kotona. Ja itse on myöskin väsynyt työviikon jälkeen.
Sun pitäsis varmaan tarkemmin kuvailla millaisia sun päiväsi ovat ja miksi olet niin väsynyt. Tai sitten jättää juurikin mies kotiin viikonlopuksi hoitamaan sun hommat.
 
Sehän siinä on että mieskin on väsynyt. Tehkää kirjallinen arvio väsymyksen määrästä ja aiheuttajista, levon tarpeesta ja ratkaisuehdotuksista. Siis sellainen, mihin MOLEMMAT vastaavat. Sellainen puree mieheen. Oma mieskin on tuota lajia, ettei tajua - eikä ehkä haluakaan tajuta - toisen tarpeista mitään, vaikka periaatteessa on ihan kiltti ihminen. Valitus vaan ärsyttää, pyynnöiltä on helppo sulkea korvat. Mutta kun asia tulee jonkun mittarin avulla ja omakin väsymys tulee kuulluksi, on miehen helpompi ottaa vaimon tarve vastaan. Minusta tämä on niin VÄÄRIN, ei mies saisi olla niin itsekäs mutta koska on, olen kyseisen metodin hyväksi havainnut.
 
kyllä se mieskin on työpäivän/viikon jälkeen väsynyt. JA kotona pääsee helpommalla. itse asetat liian kovat tavoitteet kotona. LAsten knssa tarii mitään erikoista tehdä, kunhan vaan on . joka kitinää ja vinkumistakaan ei tarvii aian huomioida, äkkikös lapsioppii siihen että äiti on aina käytettävissä
 
mies on meillä ollut nyt pari viikkoaa kotihoidontuella ja sanoi just tos illalla, miten ihanaa on olla pojan kanssa (ikää 11kk) kotona, mutta että SE KÄY TODELLA TYÖSTÄ! oli siivonnut keittiön katosta lattiaan, kaapitkin sisältä, laittanut uuten uskoon huonekalujärjestyksen yms, pessyt pyykit ja samalla leikittänyt lapsen ja käynyt rattailemassa iltapäivällä. Jokaisen miehen täytyis astua siihen kotiremmiin, muuten on aivan turha jauhaa sitä paskajargonia siitä, kuinka kotona voi lasten kaa vaan istua!
 
  • Tykkää
Reactions: MorbidMama
kyllä se mieskin on työpäivän/viikon jälkeen väsynyt. JA kotona pääsee helpommalla. itse asetat liian kovat tavoitteet kotona. LAsten knssa tarii mitään erikoista tehdä, kunhan vaan on . joka kitinää ja vinkumistakaan ei tarvii aian huomioida, äkkikös lapsioppii siihen että äiti on aina käytettävissä

Mistä sä tiedät kuinka helpolla joku pääsee töissä tai toinen kotona? Tai millaiset tavoitteet ap asettaa?

Minulla ainakin oli kotona huomattavasti rankempaa kuin töissä.
 
  • Tykkää
Reactions: emppu75
mies on meillä ollut nyt pari viikkoaa kotihoidontuella ja sanoi just tos illalla, miten ihanaa on olla pojan kanssa (ikää 11kk) kotona, mutta että SE KÄY TODELLA TYÖSTÄ! oli siivonnut keittiön katosta lattiaan, kaapitkin sisältä, laittanut uuten uskoon huonekalujärjestyksen yms, pessyt pyykit ja samalla leikittänyt lapsen ja käynyt rattailemassa iltapäivällä. Jokaisen miehen täytyis astua siihen kotiremmiin, muuten on aivan turha jauhaa sitä paskajargonia siitä, kuinka kotona voi lasten kaa vaan istua!
sanottakoon vielä, että kun minä nyt tuon leivän pöytään, niin todellakin oletan, et koti on pääosin kunnossa, kuten itse hoidin, kun mies oli töissä!
 
kyllä se mieskin on työpäivän/viikon jälkeen väsynyt. JA kotona pääsee helpommalla. itse asetat liian kovat tavoitteet kotona. LAsten knssa tarii mitään erikoista tehdä, kunhan vaan on . joka kitinää ja vinkumistakaan ei tarvii aian huomioida, äkkikös lapsioppii siihen että äiti on aina käytettävissä

Riippuu ihan työstä, miten rankkaa se on, ja henkilöstä, että millaiset asiat kokee raskaina. Mä koen kotona olemisen raskaammaksi kuin työssä käymisen, vaikka toki töidenkin jälkeen joutui hoitamaan lapset ja kodin. Lisäksi kodit ja lapset on erilaisia. Meillä esimerkiksi nyt 1-vuotias kulkee lahkeessa roikkuen joka askeleella mukana ja jos hän kaipaa seuraa ja huomiota ja itse koittaa "olla vain", ei todellakaan saa kuunnella mitään kitinää ja vinkumista vaan suoraa huutoa ja kirkumista niin että tärykalvot soi ;)

Mitä jos ap lähtisit välillä kotoa pois yksin niin että miehen on pakko vahtia lapsia ja itse saat hetken olla rauhassa? Lenkille, uimahalliin, kahville...?
 
sanottakoon vielä, että kun minä nyt tuon leivän pöytään, niin todellakin oletan, et koti on pääosin kunnossa, kuten itse hoidin, kun mies oli töissä!
mun mies on ollut PIENTEN llasten kanssa ja minäkin. EIkä kummastakaan kotona olo olut rankkaa. Kotona saa aina ola rennommin, olla just oma ittensä, ei trvitse pingottaa, työn voi raskaaksi tehsä jus tse että SUN ON PAKKO OLLA KOKO ajan tekopirteä ammattisi vuoksi,se väsytää kummsti aikaa myöten. töissä pomo vittuilee seläntakana ja hoputtaa, mutta kotona ei haita jso pyykit onkin tunni kauemmin koneessa, ruoka myöhästyy vartin tai tänään ei ollakaan laioita pesty. Joka pivä ei lapsiperheessäkään ttarvitse imuroida, ei luututa lattioita. kerran viikossa riittää mun aikana roskat voi lakaista. tietty isommt tahrat otetaan pois, mutta ei trvi KOKO laittia pestä jos yksi tahra näkyy. silti se ei trkoita että perheessä eletän läävässä. monella on pykkikonee tja tiskikonee thelpottamasa arkea ja sitli kotityhöt ovat muka raskaita. useammat kotona olevat vielä antavat eilisiä jämiä louunaalla. Ja äitihän eit ietenkään voi itse levätä siloin ku lapset nukkuvat. jos lapset eivät nuku päikkäreitä se lepohetki on hyvä suoda ruoan jälkeen isommallekin. näin päiväkodissakin tehdään.
 
Tämä on se ehkä kaikkein yleisin valituskonsepti tällä palstalla. Mies käy töissä, vaimo ja lapset ovat kotona, tuomio on että mies on itsekäs kun haluaa omaa aikaa ja lepoa töidensä jälkeen, siis niiden oikeiden töiden jotka vastoin yleistä palstauskomusta eivät ole "vapaa-aikaa kotitöistä ja lapsista". Ei voi olla inhimillistä että työssäkäyvä ja perheeseen elantoa tienaava osapuoli ottaa heti kotiin tultuaan lapset ja huushollin vastuulleen jos toinen on koko ajan ollut kotona.

Lastenhoito on rankkaa mutta työssäkäynti on myös aivan helvetin rankkaa. Ja kotona lasten kanssa oleminen on etuoikeus, ei velvollisuus. Tässä maailmassa moni haluaisi yli kaiken tehdä niin mutta siihen ei joko yhteiskunta tai oma talous anna mahdollisuutta. Suomessa tuo ensimmäinen tarjoaa kaikille mahdollisuuden ainakin joksikin aikaa ja silti se koetaan taakkana vaikka itse on lapset (toivottavasti) päätetty hankkia ja yhteiskunta maksaa viulut.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä