Olen idiootti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
tähän lopputulokseen mä päädyin hetki sitten pitkän miettimisen jälkeen.
Mulla on ollut älyvapaa juttu naimisissa olevan miehen kanssa, aluksi en tiennyt tätä ja mies on valehdellut koko jutun ajan lähes kaikesta. Oudointa minusta on, että kertoi olevansa isä, vaikka hänellä ei ole edes lapsia. Piti tätä tarinaa yllä, vaikka jäi kiinni valheesta. Kertoi olevansa naimisissa lasten vuoksi, tai ihmisten muttei ole onnellinen vaimonsa kanssa. Minä en halunnut tietää tästä eikä se minua kiinnostanut, koska minulla ei ollut mitään haluja parisuhteeseen hänen kanssaan ja sanoinkin sen hänelle useasti.
Mä en usko tuntevani edes koko ihmistä, koska kaikki mitä hän on kertonut on osoittautunut valheiksi. Jossain välissä en edes enää välittänyt.
Kaikista hölmöintä koko jutussa on, että mies on ollut minulle pääasiassa ilkeä, kertonut jutuistaan muiden naisten kanssa ja miten ihania he ovat. Minulle ei ole näitä kauniita sanoja sanottu kuin alussa ja välillä anteeksipyytäessä milloin mitäkin.
Minä en ole missään vaiheessa edes ollut ihastunut koko mieheen, enkä keksi yhtään syytä miksi olen häntä tavannut. Olen saanut vain pahan mielen lähes jokaisesta kerrasta.
Mies pelkäsi minun kertovan vaimolleen ja suuttui tästä usein, kun oletti jonkun tietävän jutusta. Lopulta hän kertoi kertoneensa vaimolleen, mutten usko tätä hetkeäkään, sillä edelleen se sama pelko tulee esille, jos olen jotain viestitellyt miehen kanssa.
Minä olen ollut sinkku koko jutun ajan ja olen kyllä muitakin tapaillut, silti hän väitti minun kiinnostuneen hänestä enemmän. Minä en ollut kertonut hänelle mitään mitä muuta olin tehnyt. Vitsailin usein puoliksi tosissani, että hommaan uuden säädön. Mies suuttui tästä aina. Hän useasti toivoi minun kertovan, jos minulla olisi muita juttuja. Ikinä en kertonut, en ole kokenut olevani hänelle selitysvelvollinen.
Mies viettää paljon aikaa somessa ja tykkäilee instagramissa vain naisten kuvista. Kertoili olleensa usean naisen kanssa ja viestittelevänsä useiden kanssa. Nämäkin puheet jossain vaiheessa perui ja syyksi kertoi yrittäneensä olla etäinen minulle.
Miehen seurassa en ole ollut oma itseni. En edes tunnista sitä ihmistä, joka olen ollut tavatessani häntä. Olen jopa vihannut itseäni sen vuoksi millainen olen ollut, eli idiootti. Koko juttu on vastoin moraaliani ja silti tämä juttu on jatkunut vuoden. Yritin lopettaa jutun useasti ja meillä oli taukoja ettemme nähneet. Aina mies kuitenkin jonkun ajan päästä laittoi viestiä ja ehdotti näkemistä. Minä idiootti suostuin.
Nyt olen laittanut tälle hommalle pisteen, mutta pelkään saavani taas viestin ja huomaavani, että olen samassa tilanteessa.
Olen pohdiskellut useasti koko juttua enkä ole oikein päätynyt mihinkään. Tämä on ollut tosi ahdistavaa, mutta silti olen jotenkin ollut riippuvainen miehestä, joka kohtelee minua kurjasti. Varmasti jonkun mielestä ansaitsen, kun olen sekaantunut varattuun mieheen. Itse kyllä tiedän miltä pettäminen tuntuu, kun pitkässä parisuhteessani sen jouduin kokemaan ja silti olen itse idiootti, joka tekee saman jollekin toiselle.

Saa kivittää ja haukkua! Oikeasti mä en kestä itseäni miten olen hukannut kaiken itsekunnioitukseni ja alentunut tälläisen paskaan ja näin pitkäksi aikaa!

Idiootti olen.
 
Olen itse ollut joskus vähän samanlaisen tyypin kanssa. Sillä erolla että jostain syystä ihastuinkin häneen.

Kun aloimme tapailla hän ei ollut vapaa - mutta ihme kyllä erosi silloisestaan ja aloitti "minun" kanssa (ja kymmenen muun kanssa). Aikani pääsin irti tästä patologisesta valehtelijasta, onneksi. Monasti tulee sellainen "naama palmu" fiilis kun mietin tekojani ja mitä kaikkea siedin... Mutta hei, siitä on oppinut :) Tunnistan tuollaiset miehet nykyyään jo kilometrin päästä :)

Olen myös antanut anteeksi hänelle ne kaikki ikävyydet joita teki minua kohtaa. Hänen kaveri, meidän eron jälkeen, kysyi kerran että mikä siinä on syynä että "Esa" saa aina kaikki hyvät naiset vaikka on sellainen sika kuin on. Vastasin hänelle se minkä itsekin uskon, eli että hän osaa karvan näyttää sitä epävarmaa ja haavoittuvaa puoltaan, juuri sen verran että monella naisella herää se "auttamis ja parantamis"-vietti. Oikeastihan tuollainen mies on äärimmäisen epävarma itsestään ja elää sen takia kaatojensa kautta. Vähän niin kuin harhaista elämää, jossa kuvittelee tuon pelin olevan se mikä tekee hänestä "kovan jätkän". Oikeastihan hänen parhaat ystävätkin pyörittelee päätään ja pitää häntä hiema reppanan...
 
Nyt mä vaan aion olla vastaamatta hänelle tuli sieltä mitä tahansa. Helppoahan se on sanoa, mutta toteutus tulee olemaan vaikea. Täytyy valmiiksi miettiä joku juttu mitä teen etten vain sortuisi vastaamaan hänelle. Mä en edes tajua mikä mua loppujen lopuksi koko ihmisessä on kiehtonut, kun oon koko ajan ollut tietoinen ettei hän ikinä ole mitään vakavampaa mun elämässä. Tai kai mä tiedän ja osaan luetella muutaman syyn, mutta mitään sellaisia järkeviä en keksi yhtäkään!
Mua on ahdistanut häneltä saamat viestit, mutta samalla oon odottanut niitä ja jopa kaivannut, kun ei ole kuulunut. Minun on oikeasti tosi vaikea luopua hänestä, vaikka mitään hyvää en ole koko jutusta saanut.
Mutta nyt mä päätin, että tämä juttu oli tässä ja tämä on ohi.
Tuntuu aika helpottavalta!
 
Sama juttu netin keskustelupalstojen ja tv-saippuasarjojen kanssa.
Bold and Beautiful-sarjan alkuperäinen roolihahmo Taylor kertoo iltapäivälehdessä miten raadollista oli tehdä töitä pähkähullujen käsikirjoitusten orjana.
 

Yhteistyössä