Olen niin väsynyt poikiini :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hermot pinnassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Toisaalta, tytön kanssa on enemmän yhteisiä intressejä. Poikien maailma on niin omanlaisensa. Jos olis pelkkiä poikia niin olis se mulle(kkin) liikaa (ei pahalla), koska tykkään kaikesta "tyttömäisestä". En kyllä haluais pelkkiä tyttöjäkään, tää on ihan hyvä että on molempia :)
 
Oiksohan noin että pojat tulee kasvatettua toisella lailla? Meillä poika ainakin reilut kaksvuotiaana oli innolla tekemässä kaikkea töitä mukanani. Mutta en ehkä ottanut lasta mukaan hommiin tarpeeksi, kun ajattelin että teen yksin kaiken nopeammin.
Meillä poika on ollut kiltti kullanmuru, sellainen tottelevainen ja joskus järkevämpi kuin äitinsä. Joskus ollaan naureskeltukin sitä yhdessä että olen enemmän poikavintiö luonteeltani kuin poikani. Hän on nyt varhaisteiniässä ja ainakin vielä ihan kiva tyyppi.
Mutta, mutta, musta on vaan niin ihana passata häntä, kun nautin siitä että mulla vielä hoidettavaa:) Toivottavasti en tee karhunpalvelusta pojalleni.
 
Ottaisin uuden pojan milloin hyvänsä. Minulle muuten aikoinaan ennustettiinkin että ensimmäinen lapseni on poika ja niin kävi. Toinenkin passaisi ja kolmas. Tytöt ovat myös tervetulleita. Olen hoidellut muissa merkeissä molempia sukupuolia ja ihania ovat<3
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Kata-76:
Alkuperäinen kirjoittaja Tuhmahauva:
HMm.. tutustuppa Jari Sinkkosen kirjoihin poikien elämästä. Siis on pojat erilaisia mutta OPETTELE ymmärtämään niitä, ne on ihania :heart: SUn pitää kiepsauttaa ajatukses niitten tasolle, itelläni 2 poikaa ja menossa pysyn vaan huumorilla :laugh:

Peesi tuohon.

No ehkä pitää vaan oppia sitten hyväksymään että pojat on tosiaan erilaisia, palvelua alati odottavia putkiaivoja pienestä asti.

No jos äiti on tätä luokkaa niin ehkä osa lapsien käytöksestä on ihan kotoa opittua :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja kiinnostaa:
Mitä jos sieltä tulee väärä sukupuoli, työnnätkö takasin? Onnistuuko?

Eikö ole ihan normaalia toivoa tyttöä jos jo on poikia??
Mä en vaan tajua tällaista *ittuilua...

Ja onko se sitten epänormaalia toivoa poikaa vaikka on jo poika? :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mameli:
Oiksohan noin että pojat tulee kasvatettua toisella lailla? Meillä poika ainakin reilut kaksvuotiaana oli innolla tekemässä kaikkea töitä mukanani. Mutta en ehkä ottanut lasta mukaan hommiin tarpeeksi, kun ajattelin että teen yksin kaiken nopeammin.
Meillä poika on ollut kiltti kullanmuru, sellainen tottelevainen ja joskus järkevämpi kuin äitinsä. Joskus ollaan naureskeltukin sitä yhdessä että olen enemmän poikavintiö luonteeltani kuin poikani. Hän on nyt varhaisteiniässä ja ainakin vielä ihan kiva tyyppi.
Mutta, mutta, musta on vaan niin ihana passata häntä, kun nautin siitä että mulla vielä hoidettavaa:) Toivottavasti en tee karhunpalvelusta pojalleni.

No niinpä. :) Siskollani oli kaksi vanhempaa veljeä ja jo kaksivuotiaasta lähtien hän selvästi samaistui äitiini -ja alkoi komentelemaan poikia. Aluksi se oli pojista hassua, mutta vuosien varrella alkoi ärsyttämään kun 'äidin varjo' naputti heille sukkien jättämisestä lattialle. :D

Sisko auttoi aina äitiä leipomisessa ja ruuanlaitossa kun poikia sai siihen hommaan erikseen pyytää. Veli tykkäsi tanssia, mutta lopetti lopulta kun tunnilla ei ollut muita kuin tyttöjä ja isäkin vaan yritti tuputtaa pojalle jalkapalloa harrastukseksi.

Eli jo ihan huomaamattaan lapset jo muokkaantuvat perheessä opittujen sukupuoliroolien mukaan. Ja sitten myöhemmin ei edes niin huomaamatta..

 
Alkuperäinen kirjoittaja huoh:
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja kiinnostaa:
Mitä jos sieltä tulee väärä sukupuoli, työnnätkö takasin? Onnistuuko?

Eikö ole ihan normaalia toivoa tyttöä jos jo on poikia??
Mä en vaan tajua tällaista *ittuilua...

Ja onko se sitten epänormaalia toivoa poikaa vaikka on jo poika? :)

Ei tietenkään, mutta mun mielestä on ihan normaalia toivoa tyttöä jos on jo poikia? tai toistepäin..
 

Yhteistyössä