Olen niin väsynyt poikiini :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hermot pinnassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hermot pinnassa

Vieras
Täytyy myöntää että jos nyt syntyy taas poika niin aloitan masislääkkeet. En jaksa enempää poikia. Menee järki ja voimat tähän hirveään komenteluun kun nuo ei usko mitään suosiolla vaan pitää paiskoa ovea tai iskeä lautanen pöytään täysillä varoitukseksi että kanssani ei pelleillä. JOKAINEN tilanne kiteytyy tuohon samaan loppujen lopuksi.

Kaikki tuttujen perheet joissa on tyttöjä on ihan erilaisia. Tytöt auttaa mielellään asioissa ja haluaa tehdä itse, mutta samaa ei voisi todellakaan odottaa pojiltani. Yhtään mikään ei onnistu itse vaan kaikkeen tarvitaan apua.

 
HMm.. tutustuppa Jari Sinkkosen kirjoihin poikien elämästä. Siis on pojat erilaisia mutta OPETTELE ymmärtämään niitä, ne on ihania :heart: SUn pitää kiepsauttaa ajatukses niitten tasolle, itelläni 2 poikaa ja menossa pysyn vaan huumorilla :laugh:
 
Minä taas tulen paremmin toimeen meidän kahden pojan kanssa (7v. ja 4v.) kuin 8v. esikoistyttöni kanssa. Tämä on ehkä luonnekysymys, mutta jollain tavalla meidän pojat on paljon joustavampia, jopa tottelevaisempia, eikä niin "monimutkaisia" kuin tyttäreni...(joka siis tappelee muun muassa vaatteistaan, hiuksistaan...)...
 
Meilläkin on poika eikä hänen kanssaan tartte voimia näytellä, että uskoo puhetta. Provosointi vaan lisää vastaanlaittamista, uskoisin. Malttia vaan ja koita pitää oma pää kylmänä, uskon että tepsii paljon paremmin.
 
Tytötkin ovat erilaisia.. Meillä on liiankin omatoiminen neiti 4v. Minä ite joka paikassa, joten kyllä sekin välillä väsyttää. Eikä tahdo uskoa ei sitten millään! Meillä on myös kaksi poikaa, jotka ovat paljon tottelevaisempia kuin neiti, vaikka ovat jo murkkuiässä. Minusta poikia on paljon helpompi kasvattaa kuin tyttöjä, joilla on naisten kommervenkit jo pienenä.
 
Toivotaan sitten että saat vielä tytönkin:) Meillä on kaksi tyttöä, ja voin sanoa että tytötkin on persoonallisuuksia.. Meillä toinen on hiljaisempi ja todella kiltti ja helppohoitoinen lapsi. Toinen on tietysti yhtä rakas mutta "vaativa", vilkas, omatoiminen ja omaa tahtoa löytyy.. Tiedä sitten keneen on tullut.. Tsemppiä sulle ja jaksamista poikien kanssa!
 
Meilla on poika ja tytto ja taytyy sanoa etta poika on paljon helpompi. Poika laittaa vaatteet paalle mitka osta mutta tytto kiljuu jos ei ole tietyn varisia!!! Aamuisin saa tyton kans tapella hiuksista, vaattetista, aamupalasta, kengista, takista, autoon menemisesta jne!!!! Ja sama meno jatkuu illalla kun tullaan kotiin, huoh. Kylla pojat on paljon helpompia :)
 
Öööö. Tiedätkö mitä? Kahden pojan äitinä voin kertoa että myös meillä oli noin. KUNNES hain masennuslääkkeet ja hups, kaikki helpottu!
Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin. Joten katsohan peiliin ja pohdi mistä poikien käytös johtuu.
 
Mulla on ap välillä ihan samanlainen olo.Ja sitten nuo riiviöt väläyttää mulle maailman mahtavimman viikarihymyn ja tulee sanomaan,että äiti sä oot tosi ihana ja mä tykkään susta ni ei niille voi olla vihanen.Ja mä oon kans huomannu sen,että pitää pakottaa itsensä sille poika-tasolle niin pärjää.Meillä on kolme poikaa ja tuntuu,että niillä ei ole järjen hiventä päässään välillä ja mikään ei mene perille,mutta kun itse annan joittenkin asioitten vaan olla ja heitän huumoria kehiin niin pärjätään kyllä.Toki on niitäkin päiviä ja jopa viikkoja kun tuntuu,että kaikki vaan hanaa vastaan..

Tsemppiä ap ja toivotaan,että saat tytön sitten seuraavaksi! =)
 
Ja hörönlörön. Mulla kaksi poikaa, joista vanhempaa ei ainakaan tarvii komentaa tai uhkailla. Nuoremmasta ei vielä oikein tiedä... Toi poikuus voi olla sulle hyvä tekosyy sille, ettei arki kotona toimi, mutta oikea syy saattaa olla jossain muualla. Lasten uhmaikä? Oma väsymys raskaudesta? Joku muu?
 
Mulla on kaksi poikaa, ja molemmat ovat enemmän tai vähemmän uhmakkaassa iässä, puhumattakaan siitä, että ovat voimakasluonteisia persoonia. Äääntä on tuvassa ja paljon, kun tahtopuuskat tuplaantuvat mutta kun itse yrittää pysyä rauhallisena aikuisena - juu, ei aina ole todellakaan mitään niin helppoa - ja ei aina puutu jokaikiseen tilanteeseen ja huutomärinään, niin kyllä se menee ja sujuu se elämä. Sinkkosen kirjaa suosittelen minäkin mutta ennen kaikkea suosin käytettäväksi joka tilanteessa maalaisjärkeä.

Meiltä löytyy myös pieni neiti-ihminen. Ja mä en usko ollenkaan, että hänenkään kanssa tulemme yhtään sen helpommalla pääsemään. Jokaisella lapsella on omat kasvukipunsa, niin myös hänelläkin, meistä vanhemmista nyt puhumattakaan :D. Ole ylpeä ja kiitollinen pojistasi, sillä he mitä ilmeisimmin ovat kasvattamassa parhaillaan sinustakin aivan uutta ihmistä. Elämään opetellaan yhdessä, meistä kukaan ei ole siihen valmis. Voimia :).
 
Alkuperäinen kirjoittaja töttöröö:
Minä taas tulen paremmin toimeen meidän kahden pojan kanssa (7v. ja 4v.) kuin 8v. esikoistyttöni kanssa. Tämä on ehkä luonnekysymys, mutta jollain tavalla meidän pojat on paljon joustavampia, jopa tottelevaisempia, eikä niin "monimutkaisia" kuin tyttäreni...(joka siis tappelee muun muassa vaatteistaan, hiuksistaan...)...

Omat pojat on yksinkertaisia joo mutta myös joustamattomia ja tottelemattomia. Heidän aivoissaan on joku automaattinen nappula että kaikki pitäisi tuoda eteen tarjottimella valmiiksipureksittunakin. Olen pitänyt pienestä pitäen huolen etten tee kaikkea valmiiksi mutta mitään kasvatustahan nuo ei tunnu vastaanottavan.

Ehkä jonkun olemattoman lisäliikkeen saa tekemään pitkin hampain sitten kun kunnolla kuohahdan mutta ennen sitä ei tapahdu yhtään mitään koskaan. Jokainen toimi vaatii toteutuakseen täydellisen kilahtamiseni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tuhmahauva:
HMm.. tutustuppa Jari Sinkkosen kirjoihin poikien elämästä. Siis on pojat erilaisia mutta OPETTELE ymmärtämään niitä, ne on ihania :heart: SUn pitää kiepsauttaa ajatukses niitten tasolle, itelläni 2 poikaa ja menossa pysyn vaan huumorilla :laugh:

Peesi tuohon.
 
Oletko siis nyt raskaana? Ymmärrän hyvin että väsyneenä sitä ei tahdo jaksaa noiden lapsosten toilailuja, mutta otapa illalla hetki aikaa itsellesi ja mieti. Eihän ne nyt niin isoja juttuja varmasti ole. Joo, Kalle-Jesperi otti pakastimen johdon irti seinästä ja Jallu-Uolevi veti villasukat vessanpöntöstä alas, ymmärrän, onhan se ärsyttävää. Mutta et varmasti vaihtaisi päivääkään pois (tai noh, muutama juttu varmasti olisi voinut jäädä välistä ;) ).

Meidän poika on aina toisinaan huvitellut ajamalla minut hulluuden partaalle. Enää en kuitenkaan ole suostunut tarjoilemaan hänelle sitä iloa menemällä mukaan noihin kohkaamisiin, vaan loin meille ihan täyden päiväohjelman, joka sisältää paljon ulkoilua, niin että se energia puretaan johonkin muuhun kuin äidin kiusaamiseen. Positiivinen ajattelu ei tee myöskään yhtään pahaa.

Muoks. Niin ja jo yllämainittu huumorintaju on aivan ehdoton juttu!!! Opettele nauramaan kakkaavalle koiralle ja nöyrtymään valtavan jumbojetin lentäessä taivaalla :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kata-76:
Alkuperäinen kirjoittaja Tuhmahauva:
HMm.. tutustuppa Jari Sinkkosen kirjoihin poikien elämästä. Siis on pojat erilaisia mutta OPETTELE ymmärtämään niitä, ne on ihania :heart: SUn pitää kiepsauttaa ajatukses niitten tasolle, itelläni 2 poikaa ja menossa pysyn vaan huumorilla :laugh:

Peesi tuohon.

No ehkä pitää vaan oppia sitten hyväksymään että pojat on tosiaan erilaisia, palvelua alati odottavia putkiaivoja pienestä asti.
 
Koeta jaksella, tiedän mistä puhut vaikka itellä vain 1 poika. Varmasti myös osittain luonnekysymys, mutta 2 vilkasta poikaa varmasti väsyttää jos ei saa apua ja hengähdystaukoja. Varmaan se Sinkkosen kirja ois hyvä, itellä seuraavana lukulistalla. En kannata masennuslääkkeitä heti vaan jotain muuta ratkaisua. Soita MLL:on ja hanki hoitaja pariksi tunniksi viikossa että saat levätä hieman. Tapaa ystäviä ja ajattele, tämä vaihe on vain ohimenevä. Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Omat pojat on yksinkertaisia joo mutta myös joustamattomia ja tottelemattomia. Heidän aivoissaan on joku automaattinen nappula että kaikki pitäisi tuoda eteen tarjottimella valmiiksipureksittunakin. Olen pitänyt pienestä pitäen huolen etten tee kaikkea valmiiksi mutta mitään kasvatustahan nuo ei tunnu vastaanottavan.

Ehkä jonkun olemattoman lisäliikkeen saa tekemään pitkin hampain sitten kun kunnolla kuohahdan mutta ennen sitä ei tapahdu yhtään mitään koskaan. Jokainen toimi vaatii toteutuakseen täydellisen kilahtamiseni.

Varmasti rankkaa. Mutta jankkaan vielä sitä, että johtuuko toi varmasti siitä, että ne on poikia? Mä epäilen... Sulle vaan on sattunu tässä arvonnassa pari tavallista kovakalloisempaa lasta - ei siis oikeasti pahalla! Ja helppo neuvoa täältä, mutta neuvon silti: että kannattaako aina kilahtaa, se saattaa menettää merkityksensä kasvatuskeinona, jos sitä aina käyttää?

 

Yhteistyössä