Hän on aina ollut "hankala" lapsi, saanut todella voimakkaita uhmakohtauksia ihan pikkujutuista 1,5-vuotiaasta asti. Huutaa korkealta ja kovaa. Ja pitkään. Tunteet saattavat heilahtaa laidasta laitaan ihan sekunneissa. Nyt on reilun vuoden ollut seesteisempää. Mutta silti tyttö keksii aina jotain kommervenkkejä, varsinkin pukemisen suhteen. Joka ilta ja aamu hän on viimeinen joka saa vaatteet päälleen, koska jää haaveilemaan tai alkaa pelleillä kesken pukemisen. Jos hänellä on vaikka housut jo valmiiksi katsottuna sängyllä, hän keksii ettei voi pukea niitä ennen paitaa. Joinain iltoina ei halua missään nimessä sukkia, seuraavana iltana ne on ehdottomasti saatava, jos hän huomaa ettei niitä olla hänelle antamassa. Jne.
Tänä aamuna valitsi ensin housut itselleen, ja kun oli saanut ne puolikinttuun, yhtäkkiä tyttö keksi että hänen onkin saatava hame päälleen. Ei auttanut, vaikka sanoin että sinullahan on jo tunika päällä, se on kuin hame. Siinä vaiheessa minulla keitti (kuten melkein joka aamu), laskin kolmeen, ja kun tytöllä ei ollut aikomustakaan pukea housuja loppuun, laitoin jäähylle. Jäähykään ei vain enää tahdo aina tepsiä, tai ainakin siellä joutuu istumaan välillä todella kauan, kun tyttö ei neljän minuutin jälkeen sieltä suosiolla nouse keskustelemaan asiasta kanssani. Silloin jatkan jäähyä toiset neljä minuuttia.
Mieheni saa tytön kyllä pukemaan naurattamalla ja pelleilemällä koko ajan, mutta minä en halua tehdä jokapäiväisistä asioista mitään sirkustemppuja. Minusta rutiinit nyt vain on tehtävä vaikkei aina huvittaisikaan. Eikä temppuilu rajoitu pelkästään pukemiseen, ruokailu ja nukkumaanmeno aiheuttavat myös usein ongelmia. Tässä yksi ilta otin tytön seinälampun seinästä irti, kun hän ei suostunut sitä sammuttamaan.
Meillä on kaksi lasta, joihin järkipuhe ja asioiden perusteleminen tehoavat. Ja sitten yksi kovakallo, joka yrittää pyörittää koko perhettä. On oikeasti todella rasittavaa, kun yhtä joutuu aina odottelemaan ja yhden takia tunnelma on lopulta todella kireä. Tyttö on niin rakastettava kun hän on hyvällä tuulella, ja on silloin hauska ja suloinen. Mutta tuo toinen puoli on melkein sietämätön. Toivon totisesti että luonne tasoittuu iän myötä.
Kiitos että sain purkautua!
Tänä aamuna valitsi ensin housut itselleen, ja kun oli saanut ne puolikinttuun, yhtäkkiä tyttö keksi että hänen onkin saatava hame päälleen. Ei auttanut, vaikka sanoin että sinullahan on jo tunika päällä, se on kuin hame. Siinä vaiheessa minulla keitti (kuten melkein joka aamu), laskin kolmeen, ja kun tytöllä ei ollut aikomustakaan pukea housuja loppuun, laitoin jäähylle. Jäähykään ei vain enää tahdo aina tepsiä, tai ainakin siellä joutuu istumaan välillä todella kauan, kun tyttö ei neljän minuutin jälkeen sieltä suosiolla nouse keskustelemaan asiasta kanssani. Silloin jatkan jäähyä toiset neljä minuuttia.
Mieheni saa tytön kyllä pukemaan naurattamalla ja pelleilemällä koko ajan, mutta minä en halua tehdä jokapäiväisistä asioista mitään sirkustemppuja. Minusta rutiinit nyt vain on tehtävä vaikkei aina huvittaisikaan. Eikä temppuilu rajoitu pelkästään pukemiseen, ruokailu ja nukkumaanmeno aiheuttavat myös usein ongelmia. Tässä yksi ilta otin tytön seinälampun seinästä irti, kun hän ei suostunut sitä sammuttamaan.
Meillä on kaksi lasta, joihin järkipuhe ja asioiden perusteleminen tehoavat. Ja sitten yksi kovakallo, joka yrittää pyörittää koko perhettä. On oikeasti todella rasittavaa, kun yhtä joutuu aina odottelemaan ja yhden takia tunnelma on lopulta todella kireä. Tyttö on niin rakastettava kun hän on hyvällä tuulella, ja on silloin hauska ja suloinen. Mutta tuo toinen puoli on melkein sietämätön. Toivon totisesti että luonne tasoittuu iän myötä.
Kiitos että sain purkautua!
