Olen kurkkua myöten täynnä mieheni asennetta lapsen hoitoon

[Väsynyt äiti]

Tämä ei varmaan kuulu vauvan hoito -palstalle kun lapsi on jo melkein 2-vuotias mutta... Palasin nyt elokuussa osa-aikaisesti töihin ja elämään kuuluu tätä nykyä jatkuva riitely miehen kanssa lapsen hoitoon viemisistä ja hakemisista ja ylipäänsä hoitamisesta. Mies on ollut eilisen ja tämän päivän vapaalla, mutta hän ei halunnut hoitaa lasta kotona vaan tämä piti viedä hoitoon. Hän ei myöskään halunnut aamulla viedä lasta kun "ei viitsinyt". Sen verran uhrautui että haki eilen lapsen kotiin, mutta tänään ei halunnut luvata senkään vertaa, vaan katsoo tilannetta.

Olen hoitanut lapsen koko lailla yksin alusta lähtien. Kaikki avunpyynnöt ovat kantautuneet kuuroille korville. Vastaus on aina "en viitsi/en halua/en jaksa". Olen käytännössä yksinhuoltaja, joten ajattelin että sen voisi jo virallistaakin, kun alan olla kurkkuani myöten täynnä miestä ja hänen laiskaa, itsekästä ja välinpitämätöntä asennettaan. Mies kyllä tykkää lapsestaan, kunhan häneltä ei vaadita mitään ja saa olla rauhassa. Ja lapsi tietenkin tykkää isästään. Se on jarrutellut päätöstäni, koska tiedän että eron jälkeen hän ei varmaan näe isäänsä juuri lainkaan. Tämä tuskin haluaa ottaa lasta luokseen kun ei nytkään halua hoitaa häntä. Mutta onko huonompi olla isätön kuin elää välinpitämättömän isän kanssa, vanhempien jatkuvien riitojen keskellä?

Ja jos joku nyt päivittelee, miksi tein lapsen tällaisen miehen kanssa, niin en arvannut etukäteen, millaiseksi arki osoittautuisi ja että miehen asenne omaan lapseensa muodostuisi tällaiseksi. Ilmeisesti rakkauden huumassa en kyennyt näkemään millainen mies oikeasti on. No, se rakkaus on nyt aika lailla hiipunut.

 

[samasha venheeshä]

Eipä ole tainnut miehesi oikein kypsyä isyyteen huonoine ja hyvine puolineen. Mahtaako hän itsekään tietää, mitä hän haluaa? Kai hän nyt itsekin tajuaa, että tuollaisella käytöksellään hän vain sysää sinut pois ja itsensä eroon lapsenne elämästä.

Pienen lapsen kanssa on raskasta. Se on fakta. Aikuisen ihmisen luulisi ottavan vastuuta elämästään ja yrittävän tsempata vanhempana olemista. Mitä parempi vanhempi on, sitä paremmin lapsi hyötyy hyvästä vanhemmasta.

Sinun kannattaa miettiä sitä, millaisen kuvan elämästä lapsenne oppii. Isänsä kanssa lapsi tuskin oppii kunnioittamaan rutiineja ja instituutioita. Ei kai töihinkään mennä silloin kun huvittaa ja veroja maksella jos viitsii? Ainakaan minusta elämä ei ole vain pelkkää hauskanpitoa, vaan siihen kuuluu niitä ikäviäkin asioita. Rusinapulla-ilmiö taitaa olla sellainen, jota miehesi mielellään noudattaa eli otetaan elämästä vain ne pelkät rusinat pois.

Minusta teidän yhteiselämän jatkaminen vaatisi mieheltä vastuunottoa tilanteesta. Miehesihän käyttäytyy pahemmin kuin teini-ikäinen sillä erotuksella, että todennäköisesti voisit luottaa lapseesi teini-iässä enemmän kuin mieheesi nyt. Etpä taida saada mieheltäsi kunnioitusta, arvostusta, rakkautta, hyväksyntää ja huolenpitoa... Kun sinä tarvitsisit apua ja tukea, niin mahtaako miehestäsi olla siihen?

Minulla on uusioperhe ja nykyinen avomieheni juoksee baarissa kaiket illat (mm. eilen tuli kotiin vasta klo 20 baarista, kun oli mennyt sinne töistä suoraan). Meillä myös se tilanne, että ikinä en voi mieheen luottaa, että onko paikalla, tekeekö pyydetyt asiat jne. Meillä mies olisi jo lentänyt pihalle, jos asunto olisi saatu myytyä. Eli asunnon myyntiä odotellessa... Minusta perhe voi paremmin, kun äiti voi hyvin. Minä ainakin olen ottanut sen kannan, että perhe-elämästä ei tule mitään, jos aikuiset tappelevat. Johan lapset saavat stressiä ja ahdistusta siitä, kun näkee pelkkää tappelua ilman, että ikinä saadaan asioita järjestykseen.

 

[Ap vielä]

Joo, olet varmasti oikeassa. Ei mieheni asenne kerro rakkaudesta, arvostuksesta ja kunnioituksesta minua kohtaan. Joskus on ollut toisin mutta en usko että se tästä enää muuksi muuttuu. Jos jatkan tässä suhteessa, lapseni saa todella vääristyneen kuvan parisuhteesta enkä halua että hän joskus aikuisena päätyy yhteen ja hankkimaan lapsia mieheni kaltaisen kumppanin kanssa.

 

[Isätön ja onnellinen]

Olet aivan oikeassa siinä että vanhempien riitelystä saattaa jäädä traumoja. Sen sijaan en tunne saaneeni traumoja siitä etten isääni juuri ole 25:een vuoteen nähnyt. Pärjäsimme äitini ja veljeni kanssa aivan hienosti. Isä yleensä on se ainoa joka tälläisissä tilanteissa jotain menettää. Jotkut tajuavat se myöhemmin, jotkut eivät koskaan. Riitelemään ei kannata jäädä.

 

[niin.....]

Mikäli et ole jo sitä tehnyt, ehdottaisin että istuisit miehesi kanssa alas ja keskustelisit asiasta. Kerrot mikä sinua tilanteessa rasittaa ja miten tilanteen koet. Kerrot rehellisesti myös sen, että mikäli hän ei käytöstään muuta, niin sinä ja lapsi lähdette pois, eli suomeksi sanottuna eroatte. Anna miehellesi mahdollisuus muuttua, mutta mikäli häntä ei kiinnosta niin lähde.

Miehesi asenne ei kerro rakkaudesta, arvostuksesta ja kunnioituksesta myöskään lasta kohtaan. Lapsi ansaitsee isän joka välittää hänestä ja on valmis tekemään hänen puolestaan mitä vain. Lapsi ansaitsee myös äidin jolla on asiat hyvin. Mikäli sinulla on asiat hyvin, pystyt hoitaman lastasi myös hyvin.

Lapsi ansaitsee myös isän, joka ei teillä näytä ymmärtävän lapsen tarpeita eikä myöskään omaa mahdollisuutta isyyteen. Kaikki ei sitä ymmärrä ikinä. Valitettavasti. Mikäli mies on valmis, niin apuakin voi hakea. Esim. seurakunnilta saa parisuhde terapiaa ja lapsi perheet ovat etusijalla, myös kaupungeilta voi saada apua ja heilläkin lapsiperheet ovat etusijalla.

 

[Jami Vahingonilo]

Katso tarkkaan kenen kanssa lisäännyt. Nyt se on myöhäistä

 

[anna vastuuta]

Järjestä itsellesi reissu vaikka 2-4 yöksi (tai vaikka viikoksi, jos omat työt antavat myöden) ja jätä mies kahdestaan lapsen kanssa. Siinä mies pääsee ottamaan itse vastuuta ja hoitamaan lasta mielensä mukaan. Ottaa varmasti vastuuta, ei jätä omaa lastaan hoitamatta.

 

[Huhhuh..]

Ihan vain mielenkiinnosta kysyn, että miksi ap. on omien sanojensa mukaan "Olen hoitanut lapsen koko lailla yksin alusta lähtien."?

Tilannetta ei koskaan pidä päästää missään asiassa etenkään alusta pitäen tuollaiseksi oli kyseessä suhteen alussa kotitöiden työnjako tai sitten lapsen kasvatus ja hoito. Paras neuvo, jonka olen saanut lapsenhoitoon liittyen on se, että kun pääsee vauvan kanssa laitokselta pois pitää se pukata mahdollisimman pian tunniksi pariksi isän hoidettavaksi. Mennä itse vaikka kaverin luo kahville, kauppaan tai mitä tahansa. Ja toinen neuvo mielestäni hyvä neuvo on ollut se, ettei toisen tapaa hoitaa lasta pidä turhaan arvostella. Neuvoa voi tietty puolin ja toisin, mutta tärkeintä on että toisen antaa edes yrittää. Yhteiset linjat on lasten kanssa pidettävä, kuten rutiini siitä milloin syödään, nukutaan jne, mutta loppu on samantekevää.

Tilanne on mahdollista mielestäni korjata myös nyt, mutta vaatii aivan järettömän paljon enemmän työtä kuin olisi vaatinut lapsen tullessa taloon, jolloin asiat ja niiden hoito vielä etsivät uomiaan..

Samaa näkee monesti liittyen kotitöihin. Moni ystäväni äimistellee havaitessaan, että meillä kotityöt menee täysin tasan. Jakoa "miesten" ja "naisten" töihin ei tunneta, molemmilla pysyy sekä tiskiharja, että vasara kädessä. Ystäväni harmittelevat sitä, kun kaikki kotityöt ja sen lisäksi jopa tuo lastenhoito on täysin heidän harteillaan. Ja monesti syy löytyy alkusuhteen ajoilta, jolloin nainen on halunnut tehdä mieheen vaikutuksen olemalla "tomera emäntä" ja hoitamalla kaikki kotityöt. Helppo siihen on miehen tottua, jos ei muuta alusta asti vaadita. Myönnytyksiä on tietenkin tilanteen mukaisesti tehtävä, jos esimerkiksi toisella on töitä ja toinen on kotona, mutta silloinkaan ei mikään näistä saisi jäädä missään nimessä täysin toisen harteille!

Istuta mies alas, ole jämäkkä nainen ja tee ongelma selväksi. Sanoit jo tuntevasi itsesi käytännössä yksinhuoltajaksi, joten ei asia voi huonontuakaan.

 

[apua ostettavissa]

meillä vähän samanlainen tilanne kuin alkuperäisellä. Minulla oli onneksi mahdollisuus muuttaa sitä ...ostin siivouspalvelun, auttoi kummasti. Isä leikkii kyllä lasten kanssa ja on heille tärkeä mutta perushoito ei vaan suju - ei kiinnosta.

 

[anna vastuuta]

Ihan totta että jos itse hoitaa kaiken niin ei toinen edes lopulta huomaa mitä kaikkea huolehdittavaa talossa on! Jos vaimo on passannut miestä pari vuotta niin ei miehellä varmaan ole enää mitään tilannetajua, kuinka paljon työtä ja vastuuta arjen pyörittämisessä on.