oon kurkkuani myöten täynnä!

[Peräkylän Eukko]

\

\

Voi kun kuulostaa niin tutulta Meillä reilun vuoden ikäinen tyttö ja on kovin kiinnostunut kaikesta mahdollisesta. Mutta en sanoisi, että tekee pahojaan, ei tuon ikäinen osaa olla vielä tuhma samalla tavalla kun jo esim. 2 v. Neidillä ei kiellot tunnu menevän vielä lyseoon, mutta ajan kanssa oppii. Kärsivällisyyttä ystäväiseni, kärsivällisyyttä....sitä hoen itselleni joka päivä enemmän ja vähemmän....

Siis minä päivänä se raja tulee vastaan, että osaa olla tuhmana? Sinä yönä kun täyttää 2v? Ehkä se oman lapsen ikä tuntuu aina pieneltä ja naapurin on aina iso? Kyllä syntymästä saakka lapsi huomaa asioita, ja 1-vuotiaana jo testailee mitä sallitaan ja mitä ei. ei kaksi-vuotias ole yhtään sen tuhmempi.

Lapset on yksilöitä, kukin kehittyy tahdissaan, myös tässä asiassa. Muitten lapsista en tiedä, mutta oma lapsi ei todellakaan osaa olla vielä tuhma. Vain erittäin kiinnostunut kaikesta ympärillä olevasta. Tuo kahden vuoden ikä oli esimerkki, en tarkoita etteikö joku lapsi osaisi olla tuhma (=siis esim. tietäen ettei joku juttu ole sallittu, silti menee ja tekee ja vielä katsoo perään, tuleeko joku kieltämään) sitä ennen. Mutta yleensä tuossa parin vuoden paikkeilla ja siitä ylöspäin, lapsilla alkaa olla pahin uhmaikä tulossa. Meillä tyttö ei vielä ole sisäistänyt tätä kieltämistä. Voin siis puhua vain omasta puolestani. Kuulosti vähän siltä, että otit kommentistani herneen nenään. Ei olisi tarvinnut :hug:

 

[Majava85]

Noista tarinoista on ollut mulle apua, kun en joskus jaksa muuten niin aurinkoista 1 v. tytärtäni. Hän kiipeilee kaikkialle ja ei usko kieltoja, ei nuku tai syö.

Pari yötä sitten hän sai hirveän hepulin, kun laitoin hänet sänkyyn. Istahdin nojatuoliin toiselle puolen huonetta. Hetken raivoamisen jälkeen hän huomasi verhot ja meni niiden taa katselemaan pihalle. Noin 30 minsan päästä nukahti itse. Valitettavasti kaikki yöt eivät mene näin hyvin.

Tänään hän otti satukasetit hyllystä, veti niistä nauhat pihalle ja ripusti kaulaansa kuin jonkun korun. Ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka se keksii kaikki pahanteot. Vaikka suutunkin en koskaan tukistaisi häntä. Yleensä naurankin hetken päästä jollekin tempulle, koska ei mitään korvaamatonta ole mennyt rikki/ tyttö ei ole loukannut.

Mua itseä auttoi Kehittyvä ihminen Psykologia 2 (tekijät mm. Lea Himberg, Juhani Laakso), opin paremmin tuntemaan lastani ja ymmärrän oikutkin hiukan paremmin. Ei se ole helppoa lapsillakaan kasvaa ja kohdata pelottavaa/ uutta. Suosittelen tuota kirjaa.

Kasvatustyylit vaikuttavat lapsen sosiaalisuuteen.Kieltää saa ja pitääkin, mutta kompromisseja on tehtävä. Ruumiillinen kuritus kiellettiin Suomessa 1985. Olen sitä mieltä, että esim. tukistuksella tehdään vaan itselle hallaa. Se meinaan voi synnyttää lapsessa masennusta tai uhmaa ja silloinhan sitä pahaa sitten tehdäänkin. Siitä tulee helposti jonkinlainen kehä, jossa molemmat osapuolet joutuvat aina turvautumaan järeämpiin keinoihin. Ei ole musta oikein, että joku arvostelee täällä, ettei joku toinen kiellä lastaan, koska hän ei käy käsiksi lapseensa. Voihan luunapin korvata esim. pysäyttämällä lapsen ja pitämällä hetken kiinni/sylissään.Monissa valtioissa lapsia kohdellaan kuin pieniä aikuisia, jolloin heillä on oikeutensa ja valta sanoa mielipiteensä asioihin. Toiseen ihmiseen kajoaminen on ihmisarvon vastainen teko, joten onko lapset sitten niin paljon aikuisen alapuolella, että on pakko/sallittua tukistaa yms.?

 

[Äiti-04]

Normaalia touhua. Niin tekee meidänkin 1v4kk poika, jolla energiaa on annettu kahden lapsen edestä. Edes pitkät kävelylenkit (poikakin siis kävelee = juoksee) ei saa pika väsymään. Onneksi menee kyllä aika helpolla nukkumaan ja nukkuu hyvin, mutta muun ajan saa olla kyllä koko ajan juoksemassa perässä. Kai se vielä rauhoittuu...toivon niin

 

[Viblsp]

\

Täälähän on ryöpytystä oikeen sydämestä! Herranjestas tätä kurituskeskustelua. Menkää tuonne yöelämään kattomaan päälle kymmenvuotiaita ja miettikää, onko näillä lapsilla ollu rajat ja onko tekemisiin puututtu. Onko kielletty tekemästä ja rangaistu. (EN TARKOTA RUUMIILLISTA KURITUSTA) Meillä kielletään ja kielletään ja vielä kielletään ja perustellaan, kunnes lopettavat hölmöilyt. Ei yksivuotias tajua vielä, miksi ei saa koskea yms. mutta pikkuhiljaa oppii. Eikä kieltäminen ja asiaan puuttuminen meillä ole alistamista tai henkistä väkivaltaa, vaan edelleenkin rajojen asettamista ja rakkautta. Jokainen tavallaan, mutta lasta kunnioittaen.

Tietty saa ja pitääkin kieltää. Nuorena ne rajat on asetettava, voi kasvaessaan olla muuten vaikeuksia hyväksyä yhteiskunnankin asettamia rajoja. "Miksi totella nyt, kun sai kotonakin tehdä mitä halusi."

Ohoh, jäi vähän vajaaksi. Siis itse en hyväksy ruumiillista kuritusta. Vanhemmat ovat lapsen tärkein turva. Ainakin pitäisi olla. Jos äiti/isä satuttaa lasta, mitä se kertoo lapselle? Jos rakastat ja välität, satutat. Siinä on lapsella turvallinen kasvuympäristö tuhottu. Meillä hoetaan "ei"-sanaa ja tarvittaessa viedään lapsi omaan huoneeseensa rauhottumaan. Hermot ovat tiukilla välillä, mutta ei silti lasta satuteta. Pelon ja kivun avulla kasvattaminen on pois vaihtoehdoista. Onko se sitten palkitsevaa, jos lapsi tottelee vain koska pelkää äitiä/isää? :\|

 

[ElliNoora]

Ruumiillisesta kurituksesta: Minusta on kumma että sitä perustellaan rajojen asettamisella lapselle kun se on enemmän merkki aikuisen omien rajojen ja mielikuvituksen puutteesta. Totta kai yksivuotiasta joka ei pajon puhetta vielä ymmärrä täytyy kasvattaa myös fyysisesti, mutta minun mielestäni se on sitä että hänet esim. nostaa pois pahanteosta. Luunappia ja tukkapöllyä on vaikea mitenkään perustella.

Sitten vielä toinen kommentti tavaroiden suuhun laittamisesta: Tavarat kannattaa yksinkertaisesti laittaa piiloon tai korkealle, sillä lapsi laittaa tavarat suuhun vaistomaisesti eikä oikein voi itselleen mitään. Tämä piirre katoaa aivan kuten imemisrefleksikin katoaa, itsestään, eikä siihen todellakaan mitään luunappeja tarvita. Lapsissa on tämän asian suhteen hirveästi eroja. Esikoiseni oli aivan mahdoton suuhunpanija ekat kolme vuotta, toinen oli jo paljon helpompi ja kolmas taas aivan mahdoton. Parhaiten säilyttää järkensä kun laittaa kämppänäs mahdollisimman lapsiystävälliseksi. Voisiko esim. vaihtaa joksikin aikaa sellaisen päiväpeiton jota voi vaikka pikkuisen järsiä, jos järsiminen käy hermoille?

 

[sanna 74]

tervetuloa yksivuotiaiden maailmaan. sellaista juuri se on. meidän poika on nyt 1v ja 7kk ja noi meiningit on alkaneet vähän helpottaa. yksi vuotias kun ei vielä osaa leikkiä( niin kuin aikuiset leikin näkevät), vaan tutkii tätä maailmaa kaikilla keinoilllaan. kyllä täälläkin on kevään ja kesänmittaan syöty kaikkea nauloista koirankakkaan ja viinikumi karkeista sanomalehtiin. lattiat, tuolit, pöydät, sängyt, matot, vaatteet, seinät ja lelut on ruuassa, kuolassa, räässä ym. ja äiti pyyhkii ja luuttuaa enemmän kuin ammatti siivojat. ja siinä sivussa käsistä nahat irtoaa kun liottaa niitä pesuvedessä kokoajan.mutta näin se homma etenee.
omalapsi on kuitenkin kallein aarre jonka voit saada. kaikki yllä mainitu on pieni hinta maksettavaksi

 

[anne-68]

Kun mä teen ruokaa,mun 1v2kk poikani auttaa mua sylissä istuen.Kun imuroin,hän ottaa välillä imurin omaan käteensä ja kurkottaa sohvan alta pölyjä pois.kun tyhjennän astianpesukonetta,annan lusikka/veitsi ym kopan hänelle tyhjennettäväksi,vain haarukat poistan itse ensin.Kun pyyhin pölyjä,pojalla on oma rätti,hän auttaa.Kun laitan pyykkiä,poika auttaa latomaan niitä joko koneeseen tai pois sieltä ja painaa aina koneen päälle;se on hänen kunnia tehtävänsä.Kukkasia meillä on myös,mutta niihin hän ei koske,kun olen kieltänyt koskemasta.Laatikoita keittiössä hän saa mielinmäärin penkoa,koska matalalla olevissa ei ole haarukoita tms terävää.Yhdessä nekin sitten kerätään.Kattilakaappia voi hyvin tutkia,nekin on helppo kerätä.Ja kaikesta tästä vapaudesta huolimatta kotimme on aina siisti,poikkeuksetta.Lapsi on tottelevainen ja rauhallinen vaikka jokapaikkaan saakin tunkea,vai olisiko juuri sen vuoksi?En tuputa kenellekään omaa malliani,kerron sen vain jotta joku voi tarkistaa omaa systeemiään.Voisiko siinä tehdä muutoksia?Lapsia minulla on 3,olen yksin heidän kanssaan,enkä silti lainkaan väsynyt tai turhautunut.Nämä murut ovat niin äärettömän lyhyen aikaa pieniä,että kohta jo toivomme heidän vähän enemmän osallistuvan.. =) Ainiin,en edes kuvittele että sulkisin wc:n oven sinne mennessäni,ehei,minulla on kaveri siellä pyörimässä joka ikinen kerta..Niin se vain on.Lopetaa kyllä sinne seuraamisen kun hajuaistinsa vähän tuosta kehittyy.. :kieh:

 

[Ennen]

\

Vähän pitäisi mennä lapsen maailmaan ja tajuta että niinhän pieni lapsi oppii kun saa tutkia. Valitettavasti olen nähnyt ystäväpiirissäni lapsen jota aina läpsitään ja luunapitellaan. Lapsi ei ole onnellisen oloinen. Kun äiti korottaakin ääntä niin hän laittaa kädet pään päälle. Pelkää että häntä tukistetaan. Minusta tuo on pahoinpitelyä.
Myös työssäni erottaa lapset joita luunapitellaan kotona.

Kannattaisko mennä kirjastoon ja lainata joku opus jossa kerrotaan 1-3 vuotiaiden kehityksestä? Ehkä hieman ymmärrätte sen jälkeen enemmän lapsia.

Kiinnostais tietää, mikä sitten meissä "entisajan" (-80 luvusta alaspäin) kasvateissa on vikana tms. (jotka ovat siis saaneet tukkapöllyä)? Itse olen saanut jopa remmistä, enkä koe etteikö vanhempani rakastaisi minua tms. - ja HEI olen ihan NORMAALI kunnon kansalainen .
Olen siis Mellen (vai mikä se nikki nyt olikaan) kanssa samoilla linjoilla :wave: .

 

[Anin]

Viisaita puhuvat kaikki nämä äidit . Meillä asuu myös pieni riiviö kotona tai asuu, jos ei saa osallistua eli poika on otettava mukaan arkitouhuihin (siivous, astianpesukoneen tyhjennys, pyykinpesu ym.). Ja kaiken lisäksi on leikittävä, halittava, ulkoiltava, oltava lapsen tasolla PALJON JA JOKA PÄIVÄ. Jos kaikki asiat ovat "ei, älä ja lopeta", niin äkkiä loppuu kärsivällisyys tältäkin äidiltä. Jätä availtavia laatikoita, paineltavia nappuloita, sotkettavia laatikoita ym. ja kärsivällisyyttä lisää, niin elämä helpottaa. Jos ei helpota, niin ammattiauttajalle sitten...

 

[muumeli]

Aivan normaali lapsihan sulla on. Anna tutkia ja anna seurailla sinua, vaikka vessaankin. Siinähän se mutustaa vaikka hammasharjaa lattialla sen aikaa kun hommat hoidat...

Relaa nyt vähän noista siivouspuuhistas niin jää aikaa sille lapsellekin etkä väsy liikaa. Lapsi on tärkein.

Kohta se teidän "vauva" on jo aivan toisenlainen ja sitten naureskellen mietit miten se ehtikin aina joka paikkaan...

Nukkumisongelmiin auttaa se, että on riittävästi mielekästä tekemistä niin sisällä kuin ulkonakin ja se, että on kunnon aikataulu ja ruokailut oikeisiin aikoihin. Älä anna jatkuvasti ruokia tai makupaloja, vaan sitten kun on oikeasti tullut nälkä. Meillä ei ainakaan kannata heti heräämisen jälkeen tarjota (niin kuin monet tekevät) vaan siitä ensin tunniksi leikkimään ja sitten vasta syömään kun on kunnon nälkä.

Tsemppiä.

 

[2v ja äiti]

Ei minusta kuulosta ollenkaan normaalilta 1-vuotiaalta!

Minulla on kolme lasta, joista nuorin 2 v. Yhdellä lapsella on lievää keskittymiskyvyttömyyttä - liittyy lähinnä koulunkäyntiin tai oman ajan käytön suunnitteluun yms. vastaaviin loogisuuttakin vaativiin juttuihin, esim. rahankäyttöön - ja ehkä siten jonkinasteista adhd:ta lievänä. Tutukimuksia ei ole tehty eikä diagnoosia ole, koska siihen aikaan ei asiaan samalla tavalla puututtu kuin nyt...
Silti edes hänen kanssaan ei tommosta ollut, vaikka tietyt arjen jutut olikin vakeamman kautta kuin kahden muun.

Kyllä meilläkin tämä 2 v "föönaa hiuksiaan" imurin yläpuolella, ja syö ruuanmuruja lattialta, mutta tommosta kaaottisen kuuloista meillä ei ikinä ole ollut.
Lapsi , kaikki nämä lapset, ovat kuitenkin ihan normaalin vilkkaita ja kohtuullisen vahvatahtoisia lapsia - etenkin se yksi.

Minusta tuntuu, että alkuperäinen tarvitsee ihan konkreettista apua arkeen, miten toimia lapsen kanssa. Miten saada lapsi tottelemaan edes jossain määrin. Joku ulkopuolinen "asiantuntija" voisi tulla seuraamaan teidän arkeanne hetkeksi aikaa, hän osaisi siten myös sanoa mistä kiikastaa. Ota yhteyttä terkkariin tai lastenpsykologiin tai vastaavaan. Kertoessasi arjen kulusta älä vähättele omaa jaksamistasi tai lapsen toimintaa, niin saat myös apua.

 

[nightqueen]

\

Kun mä teen ruokaa,mun 1v2kk poikani auttaa mua sylissä istuen.Kun imuroin,hän ottaa välillä imurin omaan käteensä ja kurkottaa sohvan alta pölyjä pois.kun tyhjennän astianpesukonetta,annan lusikka/veitsi ym kopan hänelle tyhjennettäväksi,vain haarukat poistan itse ensin.Kun pyyhin pölyjä,pojalla on oma rätti,hän auttaa.Kun laitan pyykkiä,poika auttaa latomaan niitä joko koneeseen tai pois sieltä ja painaa aina koneen päälle;se on hänen kunnia tehtävänsä.Kukkasia meillä on myös,mutta niihin hän ei koske,kun olen kieltänyt koskemasta.Laatikoita keittiössä hän saa mielinmäärin penkoa,koska matalalla olevissa ei ole haarukoita tms terävää.Yhdessä nekin sitten kerätään.Kattilakaappia voi hyvin tutkia,nekin on helppo kerätä.Ja kaikesta tästä vapaudesta huolimatta kotimme on aina siisti,poikkeuksetta.Lapsi on tottelevainen ja rauhallinen vaikka jokapaikkaan saakin tunkea,vai olisiko juuri sen vuoksi?En tuputa kenellekään omaa malliani,kerron sen vain jotta joku voi tarkistaa omaa systeemiään.Voisiko siinä tehdä muutoksia?Lapsia minulla on 3,olen yksin heidän kanssaan,enkä silti lainkaan väsynyt tai turhautunut.Nämä murut ovat niin äärettömän lyhyen aikaa pieniä,että kohta jo toivomme heidän vähän enemmän osallistuvan.. =) Ainiin,en edes kuvittele että sulkisin wc:n oven sinne mennessäni,ehei,minulla on kaveri siellä pyörimässä joka ikinen kerta..Niin se vain on.Lopetaa kyllä sinne seuraamisen kun hajuaistinsa vähän tuosta kehittyy.. :kieh:

HYVÄ!!! aivan kuin meillä (neiti 1,4v ). kyllä lapsilla pitää olla mielekästä tekemistä ja täytyy ottaa itselleen asenne että he harjoittelevat vain elämään ja eri taitoja. meillä pari kukkaa särkynyt ja vessanpöntöllä istuminen vähän välillä vaikeaa kun on neito sylissä ja itsellä maha sekasin... heh heh. mutta rikkoontuvat tavarat piiloon ja SE TIETTY äänenpaino kun kieltää tekemästä jotakin esim.vaarallista, ja jos/kun ei tottele niin kiukkurääkymisestä piittaamatta mukelo muualle vaarallisista puuhista vaikka kantamalla. kyllä siitä muutaman kerran jälkeen oppii että aha,nyt mude on tollapäällä,lähdenkin särkemään tästä uunin kuuman luukun edestä vaikka pari lasia mitkä on tossa pöydänreunalla... tekemistä tulevaisuudessa meilläkin lie riittää jos se kahden vuoden uhmaikä osuu sopivasti kohdalle kun pikkuveli(1,5KK) lähtee harjoittelemaan kävelytaitoaa ensi kesänä....
ja nukuttaminen oli minullakin alussa hankalaa neidin omaan sänkyyn siirron aikoihin, mutta ulkoilu ennen nukkumaanmenoa ja sitten sen sopivan väsymyskiukuttelun odottelu muissa puuhissa kuin sängyssä auttoi. VOIMAA SINULLE, KOHTA HELPOTTAA, meillä ei enää syödä LIIKKUVIA roskia....mude väittää niitä ötököiksi???

 

[taustalla]

\

Kun mä teen ruokaa,mun 1v2kk poikani auttaa mua sylissä istuen.Kun imuroin,hän ottaa välillä imurin omaan käteensä ja kurkottaa sohvan alta pölyjä pois.kun tyhjennän astianpesukonetta,annan lusikka/veitsi ym kopan hänelle tyhjennettäväksi,vain haarukat poistan itse ensin.Kun pyyhin pölyjä,pojalla on oma rätti,hän auttaa.Kun laitan pyykkiä,poika auttaa latomaan niitä joko koneeseen tai pois sieltä ja painaa aina koneen päälle;se on hänen kunnia tehtävänsä.Kukkasia meillä on myös,mutta niihin hän ei koske,kun olen kieltänyt koskemasta.Laatikoita keittiössä hän saa mielinmäärin penkoa,koska matalalla olevissa ei ole haarukoita tms terävää.Yhdessä nekin sitten kerätään.Kattilakaappia voi hyvin tutkia,nekin on helppo kerätä.Ja kaikesta tästä vapaudesta huolimatta kotimme on aina siisti,poikkeuksetta.Lapsi on tottelevainen ja rauhallinen vaikka jokapaikkaan saakin tunkea,vai olisiko juuri sen vuoksi?En tuputa kenellekään omaa malliani,kerron sen vain jotta joku voi tarkistaa omaa systeemiään.Voisiko siinä tehdä muutoksia?Lapsia minulla on 3,olen yksin heidän kanssaan,enkä silti lainkaan väsynyt tai turhautunut.Nämä murut ovat niin äärettömän lyhyen aikaa pieniä,että kohta jo toivomme heidän vähän enemmän osallistuvan.. =) Ainiin,en edes kuvittele että sulkisin wc:n oven sinne mennessäni,ehei,minulla on kaveri siellä pyörimässä joka ikinen kerta..Niin se vain on.Lopetaa kyllä sinne seuraamisen kun hajuaistinsa vähän tuosta kehittyy.. :kieh:

Minkä ikäisiä nämä sinun muut lapset ovat? Mulla oli siistiä kun oli vain yksi lapsi, mutta kun on kaksi pientä lasta, on heidän molempien kanssa hirveän paljon vaikeampaa siivota kuin yhden pienen lapsen kanssa. Meillä oli esikoinen myös aina mukana touhuissa, kun oli vain yksi lapsi, ja koti siisti ja puhdas. Mutta kun syntyi siis toinen, ei tuo homma enää onnistu.

 

[taustalla]

\

\

Kun mä teen ruokaa,mun 1v2kk poikani auttaa mua sylissä istuen.Kun imuroin,hän ottaa välillä imurin omaan käteensä ja kurkottaa sohvan alta pölyjä pois.kun tyhjennän astianpesukonetta,annan lusikka/veitsi ym kopan hänelle tyhjennettäväksi,vain haarukat poistan itse ensin.Kun pyyhin pölyjä,pojalla on oma rätti,hän auttaa.Kun laitan pyykkiä,poika auttaa latomaan niitä joko koneeseen tai pois sieltä ja painaa aina koneen päälle;se on hänen kunnia tehtävänsä.Kukkasia meillä on myös,mutta niihin hän ei koske,kun olen kieltänyt koskemasta.Laatikoita keittiössä hän saa mielinmäärin penkoa,koska matalalla olevissa ei ole haarukoita tms terävää.Yhdessä nekin sitten kerätään.Kattilakaappia voi hyvin tutkia,nekin on helppo kerätä.Ja kaikesta tästä vapaudesta huolimatta kotimme on aina siisti,poikkeuksetta.Lapsi on tottelevainen ja rauhallinen vaikka jokapaikkaan saakin tunkea,vai olisiko juuri sen vuoksi?En tuputa kenellekään omaa malliani,kerron sen vain jotta joku voi tarkistaa omaa systeemiään.Voisiko siinä tehdä muutoksia?Lapsia minulla on 3,olen yksin heidän kanssaan,enkä silti lainkaan väsynyt tai turhautunut.Nämä murut ovat niin äärettömän lyhyen aikaa pieniä,että kohta jo toivomme heidän vähän enemmän osallistuvan.. =) Ainiin,en edes kuvittele että sulkisin wc:n oven sinne mennessäni,ehei,minulla on kaveri siellä pyörimässä joka ikinen kerta..Niin se vain on.Lopetaa kyllä sinne seuraamisen kun hajuaistinsa vähän tuosta kehittyy.. :kieh:

Minkä ikäisiä nämä sinun muut lapset ovat? Mulla oli siistiä kun oli vain yksi lapsi, mutta kun on kaksi pientä lasta, on heidän molempien kanssa hirveän paljon vaikeampaa siivota kuin yhden pienen lapsen kanssa. Meillä oli esikoinen myös aina mukana touhuissa, kun oli vain yksi lapsi, ja koti siisti ja puhdas. Mutta kun syntyi siis toinen, ei tuo homma enää onnistu.

Siis osaat varmaan kuvitella, kahdella pienellä lapsella tulee jo kiistaa siitä, kuka saa tehdä mitä ym. ja siivous muutttuu itkuksi ja huudoksi . kun on vaan yhdet silmät, niin siivouksessa ym. pitää kuitenkin nähdä molemmat ym.

 

[taustalla]

\

\

Vähän pitäisi mennä lapsen maailmaan ja tajuta että niinhän pieni lapsi oppii kun saa tutkia. Valitettavasti olen nähnyt ystäväpiirissäni lapsen jota aina läpsitään ja luunapitellaan. Lapsi ei ole onnellisen oloinen. Kun äiti korottaakin ääntä niin hän laittaa kädet pään päälle. Pelkää että häntä tukistetaan. Minusta tuo on pahoinpitelyä.
Myös työssäni erottaa lapset joita luunapitellaan kotona.

Kannattaisko mennä kirjastoon ja lainata joku opus jossa kerrotaan 1-3 vuotiaiden kehityksestä? Ehkä hieman ymmärrätte sen jälkeen enemmän lapsia.

Kiinnostais tietää, mikä sitten meissä "entisajan" (-80 luvusta alaspäin) kasvateissa on vikana tms. (jotka ovat siis saaneet tukkapöllyä)? Itse olen saanut jopa remmistä, enkä koe etteikö vanhempani rakastaisi minua tms. - ja HEI olen ihan NORMAALI kunnon kansalainen .
Olen siis Mellen (vai mikä se nikki nyt olikaan) kanssa samoilla linjoilla :wave: .

Lapsi on samanlainen ihminen tunteineen (pelko, ilo, ikävä...) kuin sinä. miltä sinusta tuntuu, jos joku kaksi tai kolme kertaa isompi tulee ja lyö sinua tai ottaa tukasta kiinni niin että jalat nousee ilmasta? Ja jos tuo joku, joka sinua pahoinpitelee, on vielä se henkilö, jonka pitäisi susta huolehtia, ja jonka pitäisi olla sulle tuki ja turva, eli kuvittele vielä, että et pystyisi itsestäsi huolehtia itse, vaan olisit vaikka rullatuolissa tai sokea... (muuten taitaa olla meidän aikusisten liian vaikea kuvitella enää että oltaisiin riippuvaisia jostakin, kuin kuvittelemalla joku vamma itselle).

Vaikea selitää, miksi toista ihmistä ei saa lyödä.

 

[taustalla]

Tämä sivuaa alkuperäistä juttua, mutta luulenpa kuuluvani haukuttujen äitien sarjaan. Sillä hyväksyn luunappien antamisen. Raja menee siinä. Pienenä olen itse saanut vitsaa enkä omasta mielestäni ole hirvea ihminen. Luunapilla tarkoitan siis vain pientä luunappia. Kokeilkaapa otsaanne tai kädelle, minkä verran sattuu peukulla ja etusormella annettu luunappi.
En siis hyväksy tukistamista enkä lyömistä koska ne sattuvat. Lastamme ainakin 2,5 v on sanottu iloiseksi pojaksi. Uskon että ein hokemisesta on enemmän haittaa kuin että pari kertaa ensin kieltää ja jos ei usko niin sitten luunappi, näin ei-sana ei koe inflaatiota. Äiti ja 2,5 v ja 4kk lapset

 

[ViiviVallaton]

Pieni kannanotto tähän luunappi-keskusteluun tähän väliin. On totta ettei satu, mutta käypi lapsen luonnon ja itsetunnon päälle, alistuu ja tottakai tottelee vanhemman läsnäollessa, mutta kuinkas on laita isompana vaikka kaveriporukassa tai koulussa? Tutkimustiedon valossa luunapitetut ja/tai tukistetut ja/tai läpsityt lapset on vanhempien silmiea alla "kilttejä" ts. tottelee, mutta VAIN vanhempien silmien alla.
Toiseksi em. lapsista tulee tilastollisesti ajatellen suurin osa "vaimojen hakkaajista" sekä "laseten pahoinpitelijöistä". Eli lapsenne kasvaa vakaassa uskossa, että ruumillinen kuritus ja lyöminen/läpsiminen kuuluu rakkauteen... Ja tietysti kun suuttuu voi lyödä... ja sitten sanoa että rakastan, mutta kun suutuin ja vahingossa löin...
Ja vielä ajatus: mitä sitten kun ei enää luunappi/kevyt tukistus riitäkään, kovemmat otteet, vai?. Ja voit olla 100%varma, että viimeistään murrosiässä olet vaikeuksissa kun luunappi ei enää tunnukaan miltään...
En ainakaan itse kestäisi jos minun lapseni joskus aikuisena löisi vaimoaan ja/tai lastaan

 

[anne-68]

Kysymykseen vastaan että mun 2 muuta muksuani ovat 10 ja 17 vuotiaat.Eli ei tarvitse pelätä että tulee riitaa siitä kuka saa siivota mitäkin,kun äiti ja pieni tekevät kaiken.. :kieh: Mut keskimmäiselläni on vaikea ADHD,johon lääkitys hieman auttaa,ja rankka murkkuikä tyttärellä takana,et hermoja on kysytty kyllä.Mut painotan edelleen et kaikessa on niin paljon kyse asenteesta,miten hommiin lähtee,miten ne aikoo tehdä;ne voi tehdä joko helpommin tai vaikeammin.Tietty se mitä itse oikeasti elämältä haluaa,mitä pitää tärkeänä missäkin tilanteessa,vaikuttaa myös asioiden sietämiseen.Mä lähden siitä että elän pääasiassa lapsilleni nyt kun heistä vielä pari on pieniä.Heidän tarpeensa ovat aina ja kaikessa ensimmäisenä.Tämä ei tarkoita etteikö mulla olisi omia tarpeita,tottakai on,mut ne hoidan vasta kun se sopii lasten tilanteeseen.Heidän ei tarvitse tinkiä äidin ajasta.Ei vielä.Kärsivällisyyttä kysytään toisinaan helpoimmankin lapsen kohdalla,mut kun ottaa asiat aina niinkuin ne tulevat,juuri sillä hetkellä,on kaikki paljon helpompaa.Tavallaan tyhjentää päänsä edellisestä hektisestä tilanteesta?Ja joka ilta voi olla tyytyväinen itseensä;tarjosinpa taas lapsilleni erinomaisen onnellisen päivän.En varmaan saanut tätä selitettyä niinkuin ajattelin,toivottavasti joku edes ymmärsi sisällön..Aijuu,joku kertoi miten tytär istuu sylissä Wc:ssä:niin meilläkin toisinaan!Ajattelin että varmasti olen ainoa.. =)

 

[Pantteri 73]

:kieh:aivan kuin meidän 1v1kk vanha tytär. Esikoistyttömme oli kuin enkeli tähän kuopukseen verrattuna. Meillä nukahtaa hyvin äidin/isän syliin tai viereen. En jaksa illallla huutoa, joten olen nukuttanut syliin. On vähän rauhoittunut tässä parin viikon aikana. Kaatui portaissa kolmisen viikkoa sitten ja sai kolme tikkiä otsaansa ja heti seuraavana päivänä meinasi tukehtua karviaismarjaan kun meni nielemään purematta. Kai se vähän vaikuttanut, että hidastaa vähän vauhtia kun huudan Ei. Roskiksen olen joutunut nostamaan ylös kun syö kaikki roskat. Penkoo kaikki kaapit ja sotkee koko asunnon hetkessä. Omat lelut eivät kiinnosta. Vietämmekin useamman tunnin päivästä ulkona, kun sisällä menee hermot. Mutta uskon tämän olevan vain yksi vaihe kehitystä. Onhan se hyvä, että lapsi on kiinnostunut ja aktiivinen.

 

[Mummy Sunshine]

Mun mielestä tuon ikäisen pitää saada tutkia ja vanhemman tulee jaksaa opettaa ja kertoa, mikä mikäkin juttu on. Kaikkihan on aivan uutta ja mielenkiintoista lapselle eikä tuon ikäinen tule kuin turhautuneeksi ja surulliseksi, kun kielletään (tai annetaan luunappia!!) eikä tajua, miksei saa koskea. Itse kiellän n. vuoden ikäseltä vain niiden tavaroiden koskemisen, jotka on vaarallisia tai mitkä on toisen kädessä. Ja vaaralliset jututkin tutkitaan yhdessä vaikka kuinka monta kertaa. Esim. kuuman uuninluukun lähelle viedään käsi, lasiesineet tai sakset viedään yhdessä nätisti omalle paikalleen ja sanon, että "täällä on sen paikka" tms. Ei ole lapsi montaa kertaa joutunut huutamaan turhautumistaan, kun yhdessä tutustutaan esineisiin ja minä kerron, mikä mikäkin on ja missä on sen paikka. Tai jos kädessä on jokin, joka voi hajota, kiitän kauniisti ja otan tavaran lapsen kädestä hymyssä suin pois. Eipä itke silloinkaan, mutta jos joskus tulee otettua vain kiireessä tms. tavara pois niin johan nousee meteli ja lapsi ihmettelee, miksi.
Mä ajattelen, että varsinainen kasvatus ja komentaminen alkaa sitten parin vuoden paikkeilla.

 

[Mummy Sunshine]

Piti vielä sanoa, että meillä lapsi saa koskea kaikkeen, mihin me muutkin (en keksi yhtään hyvää syytä, miksei saisi), ellei se ole vaarallista. Me vanhemmat ollaan sitä varten, että opetetaan, miten tavaroita käsitellään. Ja pienet lapset tutkii suullaan.

 

[äityli]

Nauroin vedet silmissä kun luin tuota "vuodatustasi" Uskomatonta ja ihanaa, millaisia lapset voivatkaan olla. Ainakaan sinulla ei ole tylsää ja ainakin sinulla on jotakin mielenkiintoista kerrottavaa lapsestasi hänelle itselleen kunhan kasvaa isommaksi. :heart: oikeesti toi kuuluu asiaan, tiedän, ettei se jokapäivä jaksa huvittaa, mutta se ON ohimenevä vaihe.

Huomasin juuri kun tuota tekstiäsi luin, niin oma taaperoni ei enää laita suuhunsa kaikkea eikä ole koko ajan repimässä tavaroita ja kirjoja alas hyllystä eikä minun ole tarvinnut käyttää enää sitä -ei- sanaakaan koko ajan. En muista milloin se loppui, mutta hän on nyt 1v10kk ja juttelee kovasti ja leikkii dubloilla ja tutkii omia kirjojaan ja puuhastelee muuten mukavia. ilontäyteisiä hetkiä sinulle ja lepsellesi =)

 

[Näkkäri]

Harry, pelastit päiväni!! Kirjoitit todella elävästi ja hauskasti, vaikka itselläsi varmasti on tällä hetkellä nauru kaukana..
Meillä on varttumassa samanmoinen pikkuriiviö, ikää tosin vielä hitusta alle vuosi. Känkkäränkkä alkoi seisomaan oppimisesta, yöt tosin ovat olleet alusta saakka kenkkuja. Luulen siis osaavani kuvitella miltä sinusta tuntuu. :hug: Lähetän varapiuhoja tällaisten päivien varalle! Ja kirjoittele lisää tänne!
Kiitos myös kaikille, jotka vakuuttavat tämän olevan asiaankuuluva ja ohimenevä vaihe.

 

[piukku]

Kuulostaa kyl tasan just ku meidän arjelta! Kämppäkin on ihan järjettömässä siivossa ku ei koskaan pysty siivoaan kunnolla (mm luuttuuaan ja viemään mattoja ulos jne.) Keksin jokunen päivä sitten jonkinlaisen ratkasun ongelmaan,eli otin käyttöön vauvan matkasängyn joka on melko iso ja korkeelaitanen eikä siinä oo yhtään kovaa tai terävää reunaa.pistän tytön siihen joksikin aikaa riehuun itekseen keskelle olohuonetta kun on hurjimmillaan niin saan edes jotain tehtyä itsekin. Leluthan se viskoo sieltä alta aikayksikön pois mut piteleepähän edes jonkin aikaa tyttöä aisoissa ja saa riehua satuttamatta itteään...

 

[oinas]

voi kultasein... lapsesi mitä normaalein 1-v.!
itsellä 3 lasta, tyttö 6-v. ja poika 4,5-v. ja pienin 1,2-v. ja voin sanoa, että tieden miltä tuo kaikki tuntuu!
uskaltanen näin ns. kokeneempana sanoa, että kun itse jotenkin pystyisit "relaamaan", niin asiat kenties "aukeais"... mulla ekan ja tokan lapsen ikä-erö 1v5kk ja kyllä tunsin itseni oudoksi ja hulluksi, kun tuntui että vihaan lasta tai molempia, kun just poika ei laskenut minua minnekään, söi kaiken ja repi kukat, hermo meni ja asiat meni pahemmaks, lopulta oli pakko lähteä töihin ja lapset hoitoon. helpotti... nyt on aivan erilaista olla kotona ja ajoittain hermo menee, kun aina meijän veskissä 3 ihmistä vähintään ja kaatuu roskikset ja pullot, takasta tuhkat lattialla ja puita järsitään, kuin koirat, roskia joka paikassa, maidot lattialla, letut matossa ym., mut silti tajuaa, että tällasta se on muuallakin, koeta hakeutua sellaisten äitien seuraan, joilla esim. samanlaista, et saisit jaettua asioita ja sanoisin, että avoimet päiväkodit ym. varmaan tekis hyvää, niin lapselle, kuin sinullekin! TSEMIÄ!