Olen kauhean ujo ja arka :(

[pelokas]

Ennen minua se ei ole haitannut,olen vain hyväksynyt itseni..
Mutta viime viikolla aloin ahdistumaan kotona kun jännitin esim.mieheni kanssa olemista tai ehkä jännitän itseäni kuinka käyttäydyn..Minusta huomaa heti kun jännitän ja aloin tarkkailemaan itseäni ja tästä on nyt tullu mulle kauhea painajainen Ihan pelottaa tulla kotiinkin.Vaikka ennen koti on ollut se turvallisin paikka jossa on voinut olla oma itsensä.
Varmasti osasyy on pimeä syksy joka ahdistaa..
Mulla on niin pelokas ilme kun jännitän,en pysty katsomaan toista ihmista silmiin ja en tiedä minne katsoisin,tää on se pahin ongelmani!!! Ja sitä pelkään eniten..Miten pystyisin itseäni rohkaisemaan,ettei ole mitään hätää ja olisin rennosti!???Tästä on tullut mun päähän kauhea painajainen.

Olen varmaan ainoa jolla on näin tukala ongelma.Miksi en voi kotona olla miehen ja lapseni kanssa ihan omaitseni?Illan pimetessä ahdistaa vielä enemmän katseeni takia.Jännitän silmiäni niin paljon,että yksi päivä sain ne ihan kipeäksi Voi kunpa joku osaisi sanoa jotain...Lääkkeitä en haluaisi Ja saako niillä itselle rennomman olon.?

Ajattelin tämän kaiken johtuvan menkkojen alkamisesta,että olen tavallista jännittyneempi,mutta nyt ne alkoi,eikä helpotusta ole vielä tullut.Voi kunpa selviäisin...itkettää,ei ole mukava aamulla ensimmäisenä ajatella näitä asioita.Tuntuu kuin mieskin tarkkailee mun olotilaani koko ajan kun kerroin hänelle tästä.Tämä on niin noloa..

 

[ap]

Kukaan ei varmaan tälläiselle outoudelle vaistaile mitään

 

[vieras]

Hae apua. lääkitystä on olemassa ja niitä voi ottaa tarvittaessa

 

[Hei]

täältä vastataan. Voisitko mennä jonkun juttusille ? Rakasta itseäsi. Olet hyvä ihminen.
Syksyn illat, mikä lämmittäkään kuin pieni tulen liekki, joka valaisee ja lämmittää mieltä.
Etsikää perheelle yhteinen uusi harrastus.
Voi hyvin !

 

[ap]

Ihanaa että joku vastasi ! Kiitos kauniista sanoistasi,ihan kyynel tuli silmiini.Pelottaa että lääkkeisiin jää koukkuun..etten pysty elämään ilman niitä.Haluaisin todella itse hallita itseäni..olen täysin kadottanut sen taidon..

 

[vieras]

Ihanaa että joku vastasi ! Kiitos kauniista sanoistasi,ihan kyynel tuli silmiini.Pelottaa että lääkkeisiin jää koukkuun..etten pysty elämään ilman niitä.Haluaisin todella itse hallita itseäni..olen täysin kadottanut sen taidon..

Buranaakin otetaan tarvittaessa eikä monikaan ole koukkuun jäänyt

 

[ap]

Ihanaa että joku vastasi ! Kiitos kauniista sanoistasi,ihan kyynel tuli silmiini.Pelottaa että lääkkeisiin jää koukkuun..etten pysty elämään ilman niitä.Haluaisin todella itse hallita itseäni..olen täysin kadottanut sen taidon..

Buranaakin otetaan tarvittaessa eikä monikaan ole koukkuun jäänyt

Ymmärrän sen.Mutta jos heti taas jännitän kun jätän lääkkeen ottamatta..lääke auttaa vain hetkellisesti.Mulla ei ole siitä kyllä kokemusta,mutta onko siitä oikeasti apua että en jännitä päälläni ja silmilläni niin paljoa?Olisiko siitä apua..

 

[Hei...]

Buranaakin otetaan tarvittaessa eikä monikaan ole koukkuun jäänyt

[/quote]

Kuinka moni Suomessa käyttää väärin särkylääkkeitä, sekasiin ja väärin perustein ??

SINULLE, JOKA ETSIT APUA
Olet rohkea, kun uskalsit purkaa sisintäsi tänne.
Voit sanoa itsellesi, olen rohkea ja uskallan katsoa elämää.
Avaa silmäsi uusille mahdollisuuksille.
Aina voi kertoa jollekin ja saada apua !
Voi hyvin !

 

[minna]

Ei ole yhtään noloa! Voisitko käydä jonkun ammatti ihmisen juttusilla?Olet tosi fiksu kun olet tiedostanut ongelmasi,ja puhunut asiasta miehellesi,miehesikin on vain huolissaan sinusta ja sillä tarkkailee....piristystä - sinä pystyt,sinä osaat....

 

[harmaa]

täällä samanlainen..jännitän kotonakin, miehen seurassa, en lasten.ainoastaan lapset, vanhempani ja siskoni ovat ihmiset joiden seurassa voin olla jännittämättä ja täysin oma itseni..välillä olen asian kanssa aivan sinut, mutta välillä ahdistaa kovasti. varmasti lääkkeet voisi helpottaa elämääsi että voisit rentoutua ja olla jännittämättä. itselläni on lääkitys sosiaaliseen jännittämiseen, mutta harvoin joudun nykyään niitä syömään enää, mutta jos menen sellaiseen tilanteeseen niin otan lääkkeen ja minun on helpompi olla. kaupassa käynnit ym aika tuskaa, mutta pahin on tuo oman miehen seurassa jännittäminen..vaikka mies sen tietää ja on erittäin ymmärtäväinen. mutta itsestäni tuntuu etten elä täyttä elämää. voimia sinulle ja hae apua jos tuntuu ylivoimaiselta, et ole yksin ?

 

[ap]

Hei:nimimerkki..osaat kirjoittaa niin mukavasti,kiitos sinulle.Tuntuisi vain niin nololta mennä jollekkin puhumaan tästä.Voi kunpa itse saisin ajatukseni kasattua,enkä miettisi näitä asioita.

 

[vieras]

Ei nyt ihan samanlainen tilanne,mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa kun pelkäät noita lääkkeitä.Itselläni on paniikkihäiriö,ollut jo kymmenen vuotta ja syön siihen päivittäin lääkityksen.Aina välillä ajattelen,että ei enää lääkkeitä,mutta sitten taas ilman lääkitystä en varmaan uskaltaisi mennä kohtausten pelossa ulos ovesta.Eli itselläni ainakin lääkkeet ovat tuoneet elämän ilon takaisin.
Suosittelisin,että kävisit lääkärin juttusilla ja hän pistäisi sitten lähetteen terapiaan tai muuta,mutta älä vain jää yksin tilanteesi kanssa.
Hyviä vointeja ja yritä nauttia syksyn väriloistosta!

 

[ap]

Minua ei haittaisi itse jännittäminen,jos siitä ei tulisi tälläisiä oireita Menen aivan lukkoon,kun häpeän sen takia itseäni

 

[ahma]

Ihanaa että joku vastasi ! Kiitos kauniista sanoistasi,ihan kyynel tuli silmiini.Pelottaa että lääkkeisiin jää koukkuun..etten pysty elämään ilman niitä.Haluaisin todella itse hallita itseäni..olen täysin kadottanut sen taidon..

Ei se ole hallintakysymys, muilla ei ole mitään hallittavaa, kun ei ole pelkoja. Siis niillä muilla, joilla elämää haittaavia pelkoja ei ole.

Ihminenhän pystyy kehittämään pelon mistä tahansa aiheesta. Mutta on paljon helpompaa pelätä sairaasti vaikka hyttysiä kaupungissa, kuin hyttysiä maalla... ymmärtänet mitä tarkoitan!

Sulla ei sinänsä olisi sen kummempi tilanne kuin monella muulla, joilla on jonkunasteista fobiaa. Kaffekuppineuroosikin on siedettävä, jos pysyttäytyy työssä eväissä ja välttelee sukujuhlia yms. Mutta sun on mahdoton vältellä perhettäsi, joten: hae apua nopeasti. Ja muista, että fobiat on helpoimmasta päästä hoidettavia, joten älä hermoile. Niihin on mahdollista saada käyttäytymisterapiaakin, eli lääkkeitä ei edes välttämättä tarvita.

Ja muista, vaikka sulla olisi mielikuvitusta riittävästi erikoislaatuisen pelon kehittämiseen, niin perusrakenteeltaan ihmiset on kuitenkin kaikki ihmisiä. Ihmiset, joilla on psyykkistä vaivaa, häpeää aina ja kuvittelee olevansa ihan erilaisia kuin muut ja jotain verrattomasti huonompaa. Mutta just se uskomus aiheuttaa ne oireet, eikä se ole oikeesti totta. Kun menet ammattilaisen juttusille, se on varmasti nähnyt jotain paaaaaaaaaaljon hullumpaakin!

Rohkeutta! Pelkoja voidaan laittaa kuriin. Sua ei tartte laittaa kuriin, mutta tukea sä tarttet!

 

[ap]

Tuleekohan lääkkeistä pahoja sivuvaikutuksia?Ja voiko käydä niin ettei ne enää tehoa jossain vaiheessa?Ja saako niillä todellakin rennomman olon itselleen?
Olen todella kiitollinen teille kaikille jotka vastaatte aloitukseeni.Toivottvasti 4-vuotias lapseni saisi itselleen paremman elämän,toivottavasti hänelle ei tule näitä minun oireitani..

 

[ap]

Mua oikeesti pelottaa mennä lääkärin juttusille Ne pitää mua aivan outona,kun en pysty katsomaan toista silmiin..tuntuu kuin päässäni ja silmissäni olisi sellainen paine,ettei pysty.Mut välillä on helpompaa,onneksi..

 

[4n äiti]

lääkkeitä kehitellään juuri sen takia, että niitä tarvitaan. ajattele niitä niin, että sulla on jalka poikki (estynyt luonne) ja tarttet kainalosauvan (lääke). sitä paitsi, ei kaikkien tartte olla mielettömän seurallisiakaan, kunhan pystyy kaupassa ja töissä käymään, eikä todellakaan kotonaan saisi tollanen olo. voimia.

 

[ap]

Miten ihmeessä olen kehitellyt itselleni tälläisen painajaisen pakko kai mun turvautua lääkkeisiin Tuntuu vaan niin pahalle kun ei ole muita keinoja..Ja sit jos ne lääkkeet eivät autakaan mun silmiini..

 

[ap]

Kaupassa käyntikin on mulle välillä inhottavaa..Säikyn niin herkästi Siis aina ollut sosiaaliset tilanteet jännittäviä,mutta kun nyt tää tuli kotiinikin Joskus ollut parempia päiviä,että itseluottamus yms hyvät,niin silloin kuljen enemmän pää pystyssä...

 

[ap]

Meillä on sellainen pieni sauna,jossa istutaan vastakkain ja kiuas keskellä,niin siellä mua vasta ahistaakin..

 

[leijona76]

Mua oikeesti pelottaa mennä lääkärin juttusille Ne pitää mua aivan outona,kun en pysty katsomaan toista silmiin..tuntuu kuin päässäni ja silmissäni olisi sellainen paine,ettei pysty.Mut välillä on helpompaa,onneksi..

Eikä pidä outona. Lääkärit on juist sitä varten että auttavat ja aivan varmasti on nähneet ennenkin sun tyyppisiä jännittäjiä. Mene vain hakemaan apua että saat kohennettua elämänlaatuasi =)

 

[leijona76]

Mua oikeesti pelottaa mennä lääkärin juttusille Ne pitää mua aivan outona,kun en pysty katsomaan toista silmiin..tuntuu kuin päässäni ja silmissäni olisi sellainen paine,ettei pysty.Mut välillä on helpompaa,onneksi..

Eikä pidä outona. Lääkärit on juist sitä varten että auttavat ja aivan varmasti on nähneet ennenkin sun tyyppisiä jännittäjiä. Mene vain hakemaan apua että saat kohennettua elämänlaatuasi =)

 

[FionaFauna]

Heippa ap! Jos et halua lääkitystä tai psykologikäyntejä, voit toki yrittää purkaa vyyhtiä itse.

Voit itseksesi miettiä, mistä jännittäminen on saanut alkuunsa, millaisissa tilanteissa jännität ja etenkin miksi. Meitä ihmisiä estää elämässä ennen kaikkea pelko. Mieti, mikä on sinun pelkosi, joka saa sinut varautuneeksi.

Mikä on pahinta mitä tapahtuisi näissä tilanteissa, mitä jännität? Yritä tällaisten ajatusten kautta huomata, että turvallisessa paikassa omien rakkaiden ihmisten kanssa ei ole mitään pelättävää.

Psykologin juttusille, tai lääkärin, kannattaisi mennä, voisi oikeasti helpottaa. Terveysalan ihmisenä sanon, että älä turhaan pelkää, että pitävät sinua outona - oikeasti lääkärit, psykologit, mielenterveyshoitajat ym. ovat "nähneet jo kaiken". Jännitys on ihan luonnollinen asia, sinulla vaan korostuu liikaa. Uskon, että saisit apua terveysalan ammattilaisen kanssa puhumisesta.

 

[ap]

Heippa ap! Jos et halua lääkitystä tai psykologikäyntejä, voit toki yrittää purkaa vyyhtiä itse.

Voit itseksesi miettiä, mistä jännittäminen on saanut alkuunsa, millaisissa tilanteissa jännität ja etenkin miksi. Meitä ihmisiä estää elämässä ennen kaikkea pelko. Mieti, mikä on sinun pelkosi, joka saa sinut varautuneeksi.

Mikä on pahinta mitä tapahtuisi näissä tilanteissa, mitä jännität? Yritä tällaisten ajatusten kautta huomata, että turvallisessa paikassa omien rakkaiden ihmisten kanssa ei ole mitään pelättävää.

Psykologin juttusille, tai lääkärin, kannattaisi mennä, voisi oikeasti helpottaa. Terveysalan ihmisenä sanon, että älä turhaan pelkää, että pitävät sinua outona - oikeasti lääkärit, psykologit, mielenterveyshoitajat ym. ovat "nähneet jo kaiken". Jännitys on ihan luonnollinen asia, sinulla vaan korostuu liikaa. Uskon, että saisit apua terveysalan ammattilaisen kanssa puhumisesta.

Kiitos myös sinulle kirjoituksesta!Minun pelkoni on se etten pysty katsomaan toista silmiin,mun silmissä tulee outo tunne kun jännitän.Pahinta mitä tapahtuu,on se että mä punastun,menen lukkoon,toinen ihminen katsoo oudoksi.Ja itselle tulee alemmuudentunne.Ja sitten ahistus.Pimeällä ahdistaa tämä enemmän.Mulla on aina ollut tämäntyyppistä jännitys oiretta,mutta en ole välittänyt ja ne menee aina ohi.Nyt en ymmärrä miksi tein itselleni siitä painajaisen. Tarkkailen itseäni koko ajan.Peilissäkin näytän niin pelokkaalle kun katson. Ensiviikolla päätän ottaa yhteyttä mielenterveystoimistoon jos apua saisin,jos nyt viikonloppuna en pysty rentoutumaan..