Ujo ja näkymätön :-/

["Näkymätön Ninni"]

Pitkästyttävä, tylsä, epävarma, hapan, totinen takapenkin taavetti. Tuollainen olen minä. Omasta ja muiden mielestä. Näin yksi ystäväni kerran minua kuvaili: "Hapan, huonon itsetunnon omaava tylsä tyyppi."
Olen hiljainen ja arka, tutussakin seurassa. Juttelen kyllä, en sentään ihan tuppisuu ole ;-), mutta puheenaiheita on aika vaikea keksiä. Kiusallisia hiljaisia hetkiä tulee ja nuo saavat minut pohtimaan, mitä muut minusta ajattelen. Olen myös aika huono kertomaan asioita ja tarinoita, saatan sekoilla sanoissani enkä osaa kunnolla pukea ajatuksiani sanoiksi joten tuostakin syystä olen mieluummin hiljaa, etteivät toiset ajattele minusta kaikkea negatiivista.
En uskalla tyrkyttää itseäni seuraan, en aina tuttuunkaan. Vetäydyn mieluummin tajavasemmalle, tarkkailen muita, kuuntelen muiden jutustelua. Ehkäpä tämänkin takia minusta voi saada kuvan että tuijotan ihmisiä. Tarkkailen heidän ilmeitään, eleitään, persoonaansa ja usein huomaan ajattelevani "olisinpa minäkin tuollainen".
Viime aikoina olen huomannut jääväni paitsi ihmisten seurasta. Minua ei enää pyydetä samalla tavalla mukaan (esim. lenkille, kyläilemään, shoppailemaan) kuin ennen. Olenpa huomannut että koko perheemme on jäänyt vähän ulkopuolelle kaikesta siitä, mitä meillä ennen oli. Näillä ihmisillä on parempaa seuraa nykyään. Olen ollut aika pahoilla mielin kaikesta tästä. Sen verran ylpeä taidan olla, että juuri tänään ajattelin että vetäydyn kokonaan näistä ihmissuhteiden rippeistä joita jäljellä on. En halua olla vaivaksi kenellekään. Meillä saa käydä kylässä (nykyään ei kyllä kukaan enää käykään), minulle saa soittaa jne. mutta itse en taida uskaltaa, ellen ole varma että seurani on hyväksytty ja pidetty. Ehkä se karkoittaa loputkin ihmiset luotani, mutta kuten sanoin, haluan olla varma siitä, että olen aidosti välitetty ja pidetty.

 

[äly hoi, älä jätä!]

Ja sun ongelmasi on että mietit liikaa sitä mitä muut ajattelevat sinusta.

 

["elämää"]

Usko vaan ongelma ei ole niinkään siinä, minkälainen sinä olet vaan miten suhtaudut siihen minkälainen olet. Jos suhtaudut kaikkeen hirveän kriittisesti, totta kai tuntuu tyhmältä ja sanat takertuvat kurkkuun. Jos taas osaisit suhtautua huumorilla itseesi, muutkin pitäisivät sinun sekavia sönkötyksiäsi hauskoina ja luultavasti et sitten enää edes sönköttäisi kun et jännittäisi. Suosittelen psykologilla tai psykiatrilla käymistä, se muutti ainakin minut ujosta hissukasta tavallisen hauskaksi ihmiseksi.

 

["heh"]

No tuota joitakin tosi puheliaita ihmisiä tunnen. Kuule ihan samaa paskaa ne suoltaa kuin toisetkin, ja yleensä paljon paskempaa juttua.

 

[tytsi-89]

Oletko ihan varma, että se oli _ystävä_, joka noin sinua kuvaili? Millaisia ne vihamiehet sitten on, jos ystävät on tuollaisia?

 

[erkko]

Ei kaikkien tarvitse olla sosiaalisia seuraihmisiä. Miksi asia ahdistaa sinua? Ahdistaako se oikeasti vai onko vain sama ilmiö kuin monissa kauneusihanteissa, eli asia ei häirinnyt yhtään ennenkuin jonkin kauneusihanteen myötä on alettu ihannoimaan jotain mitä sinulla ei ole? Seurallisuushan on melkoisesti ihannoitu luonteenpiirre. Kaikki me tänne mahdutaan ja ihmiset ovat erilaisia.

 

[jo on]

Sinulla on kyllä kauheita ystäviä. Se on yksi sinun elämäsi ongelmista. Ei toista ihmistä mennä tuolla lailla kuvailemaan jos ollaan ystäviä:O

 

[erkko]

Sinulla on kyllä kauheita ystäviä. Se on yksi sinun elämäsi ongelmista. Ei toista ihmistä mennä tuolla lailla kuvailemaan jos ollaan ystäviä:O

Minusta nimenomaan ne parhaimmat ystävät voivat olla toisilleen julman rehellisiäkin. Mitähän kyseinen henkilö olisi vastannut jos ap olisi kysynyt positiivisia puolia itsestään? Pakkohan hänen jotain hyvääkin on ap:ssä nähdä kun kerran tahtoo ystävä hänen kanssaan olla. Loppujen lopuksi meissä jokaisessa on ne huonot puolemme, jotka varmasti myös ystävämme osaavat mainita.

 

["pioni"]

Voi ihanaa, että on muitakin "näkymättömiä ninnejä". Kirjoituksesi oli aivan kuin elämästäni. Onneksi elämässä on paljon ihania asioita, nautitaan niistä ja koitetaan pärjätä tällaisina kuin olemme

 

[Shy]

Täälläkin ujo ja hiljainen äitykkä. Olen kotiäiti jolla ei ystäviäkään juurikaan, lapset ainoa juttukaverini.

 

["olematon"]

samanlainen minäkin olen. Pahinta on se ettei avomieheni pidä minusta sellaisena kuin olen. usein mietin miksi minut valitsi jos ei "tämänlaisista" ihmisistä pidä.

 

["vieras"]

Minusta nimenomaan ne parhaimmat ystävät voivat olla toisilleen julman rehellisiäkin. Mitähän kyseinen henkilö olisi vastannut jos ap olisi kysynyt positiivisia puolia itsestään? Pakkohan hänen jotain hyvääkin on ap:ssä nähdä kun kerran tahtoo ystävä hänen kanssaan olla. Loppujen lopuksi meissä jokaisessa on ne huonot puolemme, jotka varmasti myös ystävämme osaavat mainita.

No kyllä mä ainakin kuvailen ystävistäni mieluummin positiiviset puolet, jos pyydetään kuvailemaan. Miksi pitäisi mainita nimenomaan ne huonot puolet? Kuulostaa kyllä hirveältä, jos ystävä sanoo toista happameksi, huonon itsetunnon omaavaksi tylsäksi tyypiksi. Miksi ihmeessä ko. "ystävä" sitten on ap:n ystävä? En mä ainakaan ole sellaisten seurassa, joissa en näe mitään hyvää. Ja tuo kuvailu kyllä kuulostaa sellaiselta, ettei kuvailija näe ap:ssa hyviä asioita.