Toggle sidebar

Miksi olen näin kauhean ujo ja estynyt???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ujopiimä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
U

ujopiimä

Vieras
Tänään alkaisi eräs kurssi illalla. Kiinnostui siitä heti, kun näin ilmoituksen. Ja ilmoittauduin. Mutta nyt en tiedä, uskallanko mennä. Mieleen on tullut kaikenlaista... millaisia ihmisiä siellä on, millaisia ohjaajia siellä on, mitähän siellä itseasiassa tehdään, nolaankohan itseni siellä, pitääkö siellä olla äänessä vai saako olla kuunteluoppilas... jne jne... Ja nyt yritän keksiä hyvä tekosyitä perua kurssi. Vapaaehtoinen kurssihan se on, joten en itseasiassa tarvitse mitään muuta syytä pois jäämiseen kuin ettei vaan kiinnosta.... Mutta itselleen pitää yrittää perustella jotenkin järkevämmin pois jäämistä kuin vain sillä, etten oikeasti USKALLA!

Olen aina ollut ujomman puoleinen ja tällaista vastaavaa on tullut esiin muissakin tilanteissa. Esim. kiinnostava työpaikka... haen, en hae, haen, en hae... Tai jotain vastaavaa. Ensin muka oikein kiinnostun ja olen aktiivisesti pyrkiytymässä kaikkeen uuteen, mutta tosi paikan tullen menee pupu pöksyyn... :(
 
Mullaki on, että joitaki asioita tahtois tehä, mut sit tulee se pelko persiiseen... Just että nolaanko itseni tms!

Mutta mutta... niistä peloista ei pääse eroon kuin kohtaamalla ne. Aina ei voi laittaa päätä pensaaseen ja paeta.

Just nyt oon hakemassa harjotteluun (työkkärin kautta), viivyttelin yhteydenoton kans viikon (oisin viivytelly enempiki jos ei ois ollu aika pakko jo..), ja nyt ku kävin pienimuotoisessa haastattelussa ni jollain tasolla toivon, että sielä ei oiskaan tarpeeksi hommaa että ne vois minut ottaa, tai jostain muusta syystä jättäis ottamatta.. :ashamed: Työkkäriin ilmottautuminenki veny muutaman kuukauden.. :snotty:
 
No hyvä etten ole ainoa. Edes vähän lohduttaa :) Mutten edelleenkään tiedä mitä teen sen kurssin kanssa ja se alkaa parin tunnin päästä... Se kurssi oikeasti kiinnostaa minua ja siitä vois olla hyötyä tulevaisuudessa jne jne... mutta koko ajan vaan yritän keksiä syitä olla menemättä. Siis "järkeviä" syitä, muita kuin että pelottaa...
 
Mulla sama homma. Itseäkin aina jännittää ihan kamalasti mennä uusiin tilanteisiin ja paikkoihin jossa on uusia ihmisiä esim. juuri jollekin kurssille. Kun siellä on pari kertaa käynyt vaikka ahdistaakin, niin huomaa, että ihan kivoja ne ihmiset yleensä aina on, ja sitten ei enää jännitäkkään. Kannattaa vaan mennä. Kyllä se parin kerran päästä jo helpottaa ja jos siellä on ihan kauheeta porukkaa niin lopeta sitten kesken.
 
Taistele vastaan, MENE kurssille, ei haittaa jos nolaisit ittees ihan kokonaan, ei se maailma siihen kaadu. Ja muut varmasti jännittää kans. Älä hätäile, mene vaan ja voita pelkosi!!
Et halua et missaat asioita elämässä sen takia ettet edes uskalla kokeilla. Jos tulee paniikki niin lähde vaikka pois paikalta! Ainakin yritit...
Älä jää kotiin harmittamaan ettet menny!

LIVE YOUR LIFE!
 
Alkuperäinen kirjoittaja kotiäiti:
Mulla sama ongelma mutta erittäin sosiaalinen mieheni on opettanut että kohtaan tilanteet.Juuri menin kurssille vaikka todella pelkäsin ja hyvin meni kurssi.
Click to expand...

minulla myös sosiaalinen mies... mutta hän ei oikein aina osaa tukea minua vaan joskus jopa päin vastoin. Tai hän ei voi ymmärtää, että olen oikeasti vain UJO. Hän luulee esim. ylpeydeksi sitä, etten uskalla lähteä vaikkapa joihinkin hänen sukunsa sukujuhliin -tai jos uskallan lähteä, en uskalla/osaa jutella siellä kenenkään kanssa... :(

Joskus sitten taas menen sosiaalisen mieheni "vanavedessä" ja tilanteet hoituu ilman, että minun tarvitsee edes suutani aukaista...
 
Alkuperäinen kirjoittaja IhanaValo:
Tsemppaan miekin sinua, pitäis vaan itse kenenkin muistaa että ihmisiä ne muutkin siellä on:)
Click to expand...

no näinhän se tietysti on...

mutta stressaan kaikkea, ihan älyttömiäkin asioita. Esim. mistähän ovesta sinne mennään sisälle. En ole koskaan käynyt... entä jos menen väärään paikkaan, sitten hävettää...

olen ihan toivoton :(
 
Ei haittaa vaikka mokaat. Jokainen mokaa joskus ja tänään se mokaaja voi olla joku muu kuin sinä. Ajattele myös, että todennäköisesti et tapaa siellä kurssilla olevia henkilöitä enää koskaan sen kurssin jälkeen. Vaikka mokaisitkin, niin ne ihmiset ei varmaan edes muista sun mokaas muutaman tunnin tai päivän jälkeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja IhanaValo:
Tsemppaan miekin sinua, pitäis vaan itse kenenkin muistaa että ihmisiä ne muutkin siellä on:)
Click to expand...

no näinhän se tietysti on...

mutta stressaan kaikkea, ihan älyttömiäkin asioita. Esim. mistähän ovesta sinne mennään sisälle. En ole koskaan käynyt... entä jos menen väärään paikkaan, sitten hävettää...

olen ihan toivoton :(
Click to expand...

Tuo kuulostaa niin tutulta.
Olin ihan paniikissa kun piti mennä ihan vieraaseen kouluun pääsykokeisiin..mietin tosi pitkään että menenkö sinne vai en. En ti
enny mistä ovesta pitää mennä, tai missähän luokassa ne kokeet edes pidetään.
Lopulta sitten menin, olin tarpeeks ajoissa että ehdin siellä sit etsiskelemäänkin..tosin aika helposti se löytyi kun siel oli paljon muitakin samaa luokkaa ettimässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja IhanaValo:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja IhanaValo:
Tsemppaan miekin sinua, pitäis vaan itse kenenkin muistaa että ihmisiä ne muutkin siellä on:)
Click to expand...

no näinhän se tietysti on...

mutta stressaan kaikkea, ihan älyttömiäkin asioita. Esim. mistähän ovesta sinne mennään sisälle. En ole koskaan käynyt... entä jos menen väärään paikkaan, sitten hävettää...

olen ihan toivoton :(
Click to expand...

Tuo kuulostaa niin tutulta.
Olin ihan paniikissa kun piti mennä ihan vieraaseen kouluun pääsykokeisiin..mietin tosi pitkään että menenkö sinne vai en. En ti
enny mistä ovesta pitää mennä, tai missähän luokassa ne kokeet edes pidetään.
Lopulta sitten menin, olin tarpeeks ajoissa että ehdin siellä sit etsiskelemäänkin..tosin aika helposti se löytyi kun siel oli paljon muitakin samaa luokkaa ettimässä.
Click to expand...


Minä olen aina jotenkin ajatellut olevani ihan outo, kun kukaan tutuistani ei ole tällainen hermoilija. Ja se, että olen luullut olevani ihan outo, on tehnyt minusta vielä estyneemmän ujomman menemään uuteen mukaan.
 
Sama homma meillä mies ei täysin ujouttani tajua eikä tajua etten osaa jutella kuin hän.Tästä joskus ollut puhetta.menen kyllä juhliin mutta hän hoitaa yleensä puhumisen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kotiäiti:
Sama homma meillä mies ei täysin ujouttani tajua eikä tajua etten osaa jutella kuin hän.Tästä joskus ollut puhetta.menen kyllä juhliin mutta hän hoitaa yleensä puhumisen.
Click to expand...

meilläkin on asiasta puhuttu ja olen sanonut sata (miljoonaa tsiljoonaa) kertaa, etten ylpeyttäni tai v-mäisyyttäni "pakene" tilanteista tai vain hiljaa nyssötä jossain nurkassa tai vain hymähtele kun minulle puhutaan... vaan olen UJO!! En tiedä, miksi se on miehelle niin vaikeaa tajuta.

Joskus, kun tulee tällaisia tiukkoja paikkoja kuten nyt, en edes miehelle kerro, miksen halua mennä, vaan keksi häntäkin varten jonkun paremman selityksen...

Tavallaan kyllä surullista, kun ei omalta mieheltään saa tukea... Ehkei toista voi täysin ymmärtää, jos on itse niin huippusosiaalinen. Mutta hyvä vaan,ettei hänkin ole tällainen onneton nyssy. Ois ihan kamalaa!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa