Toggle sidebar

Olen kateellinen ja tunnustan sen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Suorittaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja tsektsek:
Ehkä tällä tutullasi on enemmän fb-kavereita?
Ehkä tutullesin on kertynyt näitä fb-kavereita jotka painavat tykkää-nappia vaikka ei kuvasta/päivityksestä niinkään välitä? (Itselläni on kaverilistalla pari tyyppiä jotka on tehnyt itsemurhan. Ja inhottaa kun joka vuosi sinne tulee RIP-viestien lisäksi "Paljon Onnea!"-viestejä. Porukka vain pistää noita onnitteluviestejä, eivät käy sivuilla katsomassa onko tyyppi edes hengissä enää :/ )
Ehkä teidän tuttavapiirit vain on erilaiset. Jotkut korkeasti koulutetut ja aikuiset eivät ehkä koe tarpeelliseksi olla tykkäilemässä ja kommentoimassa koko ajan, kun taas WT-porukalla ei ehkä oikein ole muutakaan tekemistä? Sitten se tykkäysrinki (tuttu täältä palstaltakin) pyörii tyytyväisenä ja hymisee kun paremmin pärjäävät ovat heille kateellisia.
Click to expand...

Minä en oikeasti käsitä tällaista ajatusmaailmaa. Mutta jos sinua harmittaa, että sinusta ei tykätä, niin kyllä se on paljolti kiinni siitä, millainen sinä olet. Eikä se tarkoita koulutusta tai perhetaustaa vaan sitä, millainen persoona olet.

Kaikkia ei tarvitse miellyttää, mutta ei ihmisten arvottaminen parempiin ja huonompiin ainakaan sinusta hyvää ihmistä tee.
 
[QUOTE="Sivustaseuraaja";29630983]Mutta näinhän asia juuri pitkälti on, poislukien maailmanparantajat. Valtaosa on vaan sitä vetelää aivotonta massaa, joka tapittaa Putousta.

ap saa vielä paljon paskaa niskaansa, koska ei taivu tähän muottiin.[/QUOTE]

Mun tuttavapiirissä pari sellaista jotka sai lukiosta tosi hyvät paperit, on vaihtanut alaa useampaan kertaan. Yksi joka kirjoitti 6 laudaturia opiskeli ensin oikiksessa, sitten äidinkielenopettajaksi ja on tällä hetkellä pelastusarmeijan upseeri.

Toinen 6 laudaturin tyyppi opiskeli lähihoitajaksi vaikka kaikki olisivat halunneet hänestä lääkäriä.

Kolmas joka pärjäsi kirjoituksissa tosi hyvin toimi ensin monta vuotta vartijana ennenkuin opiskeli diplomi-insinööriksi.

Ihmiset saattavat hyvästä koulumenestyksestään huolimatta haluta tehdä jotain muuta kuin opiskella lääkäreiksi ja juristeiksi. Sellaisen joka itse arvostaa pitkää koulutusta on vaikea ymmärtää että kaikki eivät pidä palkkaa ja titteliä tärkeinä, ne ovat vain välineitä muulle elämälle.
 
Hyvä ap

En saa lainattua mutta viimeisin "...pelottaako ajatus jne" kertoo jo paljon ajatusmaailmastasi.
Aika ylimielisen hyökkäävää alkaa toiselle tuolla tavalla kommentoida. Kuten aiemmin arvelinkin niin asenne itsensä ns.paremmuudesta on Sinun ongelmasi. :)
Huom.väittelen muutaman vuoden sisällä eli kateutta ei heltiä sinne tms mutta empä muutenkaan pidä itseäni suoraan parempana alemmin koulutettuja tai erilailla nuoruutensa eläneisiin nähden. Jos joku päivä valaistut ja kasvat henkisesti niin ehkä ihmiset alkavat huomioimaan paremmin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sano muuta:
Kateushan tuossa kuviossa on ilmeistä. Lääkikseen on vaikea päästä (ei tietty niiden, joilla on asiaan tarvittavat valmiudet) ja lääkäreillä on hyvä palkka. Ja sitten vielä olet väitellyt. Tuo on monelle liian kova pala.

Syynä voi myös olla mahdollisesti ns. "hattuun nouseminen". Tyttäreni lopetti lääkiksessä olevan pojan kanssa seurustelun, koska ei kestänyt hänen ylemmyyden tuntoista suhtautumistaan vähempi osaisiin. Tyttäreni arveli, että suhde ei kestäisi mahdollisesti elämässä tulevia kolhuja esim. sairauksia jne. Poikakaverille elämä näyttäytyi nousujohteisena kiitona ja hänen mielestään huono-osaiset ovat epäonnensa ansainneet.
Click to expand...

Tällä palstalla oletetaan heti, että jos on mennyt asiat hyvin niin niiden eteen ei ole tehnyt mitään töitä ja on oikeastaan vaan puhdasta tuuria. Samalla unohdetaan ne pitkät illat, kun on luettu tentteihin, näiden "sairaanhoitajien" bilettäessä kaupungilla.

En kuitenkaan koe olevani sellainen, että "minulla olisi noussut hattuun". Itseasiassa kolmesta parhaasta kaveristani kaksi on ammattikoulun käyneitä (nämä myös ovat muistaneet minua), tuskin oltaisiin kavereita, jos suhtautuisin heihin ylemmyydentuntoisesti. Ja joutuuhan sitä lääkärinäkin kohtaamaan monenlaisia asiakkaita, mutta kaikkia on kohdeltava samalla tavoin ja yritettävä parhaansa heidän terveydentilansa edistämiseksi.

Tässä keskustelussa nostettiin ihan turhaan silmätikuksi tuo sairaanhoitajan koulutus, vaikkei kyse ollut niinkään koulutusasiasta kuin yleisestä suhtautumisesta siihen, jos on saanut järjestettyä elämän raiteilleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap jatkaa:
Tällä palstalla oletetaan heti, että jos on mennyt asiat hyvin niin niiden eteen ei ole tehnyt mitään töitä ja on oikeastaan vaan puhdasta tuuria. Samalla unohdetaan ne pitkät illat, kun on luettu tentteihin, näiden "sairaanhoitajien" bilettäessä kaupungilla.

En kuitenkaan koe olevani sellainen, että "minulla olisi noussut hattuun". Itseasiassa kolmesta parhaasta kaveristani kaksi on ammattikoulun käyneitä (nämä myös ovat muistaneet minua), tuskin oltaisiin kavereita, jos suhtautuisin heihin ylemmyydentuntoisesti. Ja joutuuhan sitä lääkärinäkin kohtaamaan monenlaisia asiakkaita, mutta kaikkia on kohdeltava samalla tavoin ja yritettävä parhaansa heidän terveydentilansa edistämiseksi.

Tässä keskustelussa nostettiin ihan turhaan silmätikuksi tuo sairaanhoitajan koulutus, vaikkei kyse ollut niinkään koulutusasiasta kuin yleisestä suhtautumisesta siihen, jos on saanut järjestettyä elämän raiteilleen.
Click to expand...


Empaattisuudesta ei sulle ainakaan tule yhtään ylimääräisiä pisteitä.

Pohtimaan jään vain että miksi ei lääkärikoulutukseenkin ole olemassa psykologisia testejä?
 
Mäkin saatan olla kateellinen ihmisryhmille, mutta jos tunnen ihmisen joka on suorittanut haasteen, joka on hänelle ollut vaikea tai jos tuntemani ihminen saa jotain sellaista, joka on hänelle suurta ja mieluista, olen aidosti kiitollinen hänen puolestaan.
 
[QUOTE="vieraana";29631007]Mun tuttavapiirissä pari sellaista jotka sai lukiosta tosi hyvät paperit, on vaihtanut alaa useampaan kertaan. Yksi joka kirjoitti 6 laudaturia opiskeli ensin oikiksessa, sitten äidinkielenopettajaksi ja on tällä hetkellä pelastusarmeijan upseeri.

Toinen 6 laudaturin tyyppi opiskeli lähihoitajaksi vaikka kaikki olisivat halunneet hänestä lääkäriä.

Kolmas joka pärjäsi kirjoituksissa tosi hyvin toimi ensin monta vuotta vartijana ennenkuin opiskeli diplomi-insinööriksi.

Ihmiset saattavat hyvästä koulumenestyksestään huolimatta haluta tehdä jotain muuta kuin opiskella lääkäreiksi ja juristeiksi. Sellaisen joka itse arvostaa pitkää koulutusta on vaikea ymmärtää että kaikki eivät pidä palkkaa ja titteliä tärkeinä, ne ovat vain välineitä muulle elämälle.[/QUOTE]

Mitä tekemistä lukion arvosanoilla on tämän asian kanssa? Älykkyyttä on yhtälailla se, että tajuaa tehdä oikeita asioita kuin se, että osaa tehdä niitä. Minusta noista kuvaamistasi ihmisistä yksikään ei kuulosta aidosti älykkäältä. Älykäs ihminen asettaa tavoitteet korkealle ja saavuttaa ne.

Ap kuulunee jälkimmäiseen kategoriaan ja siitä kateus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Minä en oikeasti käsitä tällaista ajatusmaailmaa. Mutta jos sinua harmittaa, että sinusta ei tykätä, niin kyllä se on paljolti kiinni siitä, millainen sinä olet. Eikä se tarkoita koulutusta tai perhetaustaa vaan sitä, millainen persoona olet.

Kaikkia ei tarvitse miellyttää, mutta ei ihmisten arvottaminen parempiin ja huonompiin ainakaan sinusta hyvää ihmistä tee.
Click to expand...

Minua ei harmita ettei minusta tykätä (olen oikeastaan aika yllättynyt miten usein saankin kehuja ja tykkäyksiä, itse viljelen niitä aika tarkkaan harkitusti ja harvoin :D ). Olen pikkukersasta asti vältellyt noita piirejä missä tytöt kehuvat toisiaan tyyliin "Sä oot vain niin kaunis""ei ku sä oot""ei ku sä oot kauniimpi " jne jne. Samaten olen poistellut fb-listalta noita turhia tykkäilijöitä.
Mieluummin kalastan niitä tykkäyksiä niiltä henkilöiltä jotka oikeasti ovat jotain mieltä, eivätkä vain etusivua selaile ja painavat tykkäysnappia sen kummemmin ajattelematta.
Ja minusta on oikeasti loukkaavaa jos kuolleelle (jonka sivuilla siis lukee että on kuollut) pistetään niitä onnentoivotuksia.
 
[QUOTE="vieraana";29631041]Empaattisuudesta ei sulle ainakaan tule yhtään ylimääräisiä pisteitä.

Pohtimaan jään vain että miksi ei lääkärikoulutukseenkin ole olemassa psykologisia testejä?[/QUOTE]

Meinaatko, että sinne pääsisi enemmän niitä, jotka opiskelevat nykyään lh:ksi? :D Entä, jos ap olisi päässyt aikoinaan lääkikseen, vaikka sinne olisi ollut psykologiset testit? Hajoaisitko siihen?

Eikun popcornit esiin, täällä jyllää rehellinen kateus!
 
Alkuperäinen kirjoittaja tsektsek:
Minua ei harmita ettei minusta tykätä (olen oikeastaan aika yllättynyt miten usein saankin kehuja ja tykkäyksiä, itse viljelen niitä aika tarkkaan harkitusti ja harvoin :D ). Olen pikkukersasta asti vältellyt noita piirejä missä tytöt kehuvat toisiaan tyyliin "Sä oot vain niin kaunis""ei ku sä oot""ei ku sä oot kauniimpi " jne jne. Samaten olen poistellut fb-listalta noita turhia tykkäilijöitä.
Mieluummin kalastan niitä tykkäyksiä niiltä henkilöiltä jotka oikeasti ovat jotain mieltä, eivätkä vain etusivua selaile ja painavat tykkäysnappia sen kummemmin ajattelematta.
Ja minusta on oikeasti loukkaavaa jos kuolleelle (jonka sivuilla siis lukee että on kuollut) pistetään niitä onnentoivotuksia.
Click to expand...

Ehkäpä tässä onkin ero, tällä tuttavallani on enemmän juuri tuollaisia "sä ot vaan niin kaunis" -tyyppisiä tykkääjiä (tuttavalla lievää ylipainoa).
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap jatkaa:
Tällä palstalla oletetaan heti, että jos on mennyt asiat hyvin niin niiden eteen ei ole tehnyt mitään töitä ja on oikeastaan vaan puhdasta tuuria. Samalla unohdetaan ne pitkät illat, kun on luettu tentteihin, näiden "sairaanhoitajien" bilettäessä kaupungilla.

En kuitenkaan koe olevani sellainen, että "minulla olisi noussut hattuun". Itseasiassa kolmesta parhaasta kaveristani kaksi on ammattikoulun käyneitä (nämä myös ovat muistaneet minua), tuskin oltaisiin kavereita, jos suhtautuisin heihin ylemmyydentuntoisesti. Ja joutuuhan sitä lääkärinäkin kohtaamaan monenlaisia asiakkaita, mutta kaikkia on kohdeltava samalla tavoin ja yritettävä parhaansa heidän terveydentilansa edistämiseksi.

Tässä keskustelussa nostettiin ihan turhaan silmätikuksi tuo sairaanhoitajan koulutus, vaikkei kyse ollut niinkään koulutusasiasta kuin yleisestä suhtautumisesta siihen, jos on saanut järjestettyä elämän raiteilleen.
Click to expand...

Etkös sä nyt sitäpaitsi ole opiskellut ihan itseäsi varten, ei ne pitkät illat kirjojen parissa ole ketään muuta hyödyttäneet kuin sinua itseäsi. Miksi oletat että siitä pitäisi joku muukin palkinto tulla kuin se että valmistuit ja väittelit?

Jotenkin kummallinen ajatus että olet saanut kaiken, ja sitten kadehdit sellaista joka ei ole nähnyt näin paljon vaivaa, mutta osaa pitää hauskaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap jatkaa:
Tällä palstalla oletetaan heti, että jos on mennyt asiat hyvin niin niiden eteen ei ole tehnyt mitään töitä ja on oikeastaan vaan puhdasta tuuria. Samalla unohdetaan ne pitkät illat, kun on luettu tentteihin, näiden "sairaanhoitajien" bilettäessä kaupungilla.

En kuitenkaan koe olevani sellainen, että "minulla olisi noussut hattuun". Itseasiassa kolmesta parhaasta kaveristani kaksi on ammattikoulun käyneitä (nämä myös ovat muistaneet minua), tuskin oltaisiin kavereita, jos suhtautuisin heihin ylemmyydentuntoisesti. Ja joutuuhan sitä lääkärinäkin kohtaamaan monenlaisia asiakkaita, mutta kaikkia on kohdeltava samalla tavoin ja yritettävä parhaansa heidän terveydentilansa edistämiseksi.

Tässä keskustelussa nostettiin ihan turhaan silmätikuksi tuo sairaanhoitajan koulutus, vaikkei kyse ollut niinkään koulutusasiasta kuin yleisestä suhtautumisesta siihen, jos on saanut järjestettyä elämän raiteilleen.
Click to expand...

Minusta se, ettei sua ole kukaan onnitellut hääpäivänä tai valmistujaisissa ei kerro menestymisestäsi, vaan luonteestasi. Joko niin, että et ole kovin avoin ja pidettävä tyyppi, tai että olet jostain syystä kerännyt ympärillesi vain välinpitämättömiä ihmisiä etkä ystäviä. Eikö sulla ole ystäviä? Vai eivätkö he vain välitä? Kaikki eivät myöskään reagoi kaikkien päivityksiin, jos esim joku ei aktiivisesti ole facessa (en tiedä, kun en itse siellä ole). Jos olet kateellinen siitä, että joku sinua vähemmän elämässä saavuttanut saa enemmän tykkäyksiä ja ihmisiä ympärilleen, mietipä uudestaan. Oletko itse tyytyväinen elämääsi? Arvostavatko läheisesi sinua? Oletko tehnyt ne asiat elämässäsi, joita oikeasti haluat, et mitä sinulta on odotettu? miksi se häiritsee sinua, että joku saa tykkäyksiä kuvastaan, kun sinä olet selkeästi omasta mielestäsi menestynyt eämässäsi? Oletko onnellinen?
 
[QUOTE="sivustaseuraaja";29631063]Meinaatko, että sinne pääsisi enemmän niitä, jotka opiskelevat nykyään lh:ksi? :D Entä, jos ap olisi päässyt aikoinaan lääkikseen, vaikka sinne olisi ollut psykologiset testit? Hajoaisitko siihen?

Eikun popcornit esiin, täällä jyllää rehellinen kateus![/QUOTE]

Minä en ole mukava ihminen, ja olen empatian kanssa surkea, ja sanon liian suoraan asioita. Tiedän, että minusta ei tykätä ja tiedän myös, että kanssani ollaan usein eri mieltä. Silti en yritä tulkita mitään kateudeksi.

Olisi liian helppoakin sellainen.
 
[QUOTE="sivustaseuraaja";29631063]Meinaatko, että sinne pääsisi enemmän niitä, jotka opiskelevat nykyään lh:ksi? :D Entä, jos ap olisi päässyt aikoinaan lääkikseen, vaikka sinne olisi ollut psykologiset testit? Hajoaisitko siihen?

Eikun popcornit esiin, täällä jyllää rehellinen kateus![/QUOTE]

En ole kateellinen AP:lle enkä kenellekään muullekaan. Mulla on ihan tavallinen elämä, tavallinen omakotitalo ja tavallinen AMK tason koulutus. En ole lähihoitaja, enkä sairaanhoitaja. Olen hyvin tyytyväinen elämääni ja kavereihini, eikä tartte kadehtia toisten juhlia. Jos juhlituttaa voi järkätä bileet itse.

Mutta lääkärin ammatissa tarvittaisiin empatiakykyä, sitä että osaa asettua toisen asemaan ja että ei halveksi ihmisiä näiden tutkintojen perusteella. Ihmisenä olemme kaikki samanarvoisia vaikka koulutus olisi mikä. Palkkapussin koko tai titteli ei saisi sairaanhoidossa ratkaista hoidon laatua tai tasoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap jatkaa:
Ehkäpä tässä onkin ero, tällä tuttavallani on enemmän juuri tuollaisia "sä ot vaan niin kaunis" -tyyppisiä tykkääjiä (tuttavalla lievää ylipainoa).
Click to expand...

Ehkä ne hänen kaverinsa oikeasti pitävät tuttavaasi kauniina. Kauneus kun ei katso pelkästään kilolukemia puntarilla, vaan se on myös tapa kantaa itseään ja kroppaansa.

Oletko ajatellut että saattaisit olla liian kriittinen sekä itseäsi että ympärillä olevia ihmisiä kohtaan?

Olen pudottanut nyt alkuvuonna painoa, ja fb:ssä eräässä painonpudotusryhmässä olemme kyllä tsempanneet kaikkia heidän onnistumisistaan. Pudotuslukemat ovat erilaisia, mutta kaikilla on tilanne nyt parempi kuin projektin alkaessa. Miksi siitä ei saisi iloita vaikka ylipainoa edelleenkin olisi jokunen kilo kannettavana?

Minusta kuulostaa että tavoittelet täydellisyyttä ja odotat täydellistä suoritusta sekä itseltäsi että muilta. Se voi käydä raskaaksi paitsi itsellesi myös niille läheisille.
 
Ehkä ap:n olisi parempi lopettaa tämän ketjun lukeminen ettei nyt enempää paljastele sisimmästään syitä miksi ei ilmeisimmin ole kovin pidetty ihmistyyppi noin yleisesti, taviksien tasolla. :D
Eihän herramujee toisen lievä (eikä sairaalloinenkaan) ylipaino ole mitenkään oleellinen seikka ihmisen persoonassa?! Toivottavasti en tuollaisen lekurin käsiin joudu. Jotkut lääkärit arvottaa toki potilaita ns.aseman perusteella mutta eettisesti sekään ei ole oikein.
En itsekään ole se sosiaalisin ja valovoimaisin tapaus mutta sitä "sydämen sivistystä" kai löytyy jopa minultakin. Sen vaistoaa yleensä muut. Ei tarvitse edes arvostaa muiden elämän valintoja mutta sama ihmisarvo lähtökohtaisesti jokaisella on..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Minä en ole mukava ihminen, ja olen empatian kanssa surkea, ja sanon liian suoraan asioita. Tiedän, että minusta ei tykätä ja tiedän myös, että kanssani ollaan usein eri mieltä. Silti en yritä tulkita mitään kateudeksi.

Olisi liian helppoakin sellainen.
Click to expand...

Tää välittyy sun teksteistä. Olen itse hyvin empaattinen (jopa yli-sellainen), mutta myös suorapuheinen. Olen joistain asioista jyrkästi kanssasi eri mieltä, mutta enemmän olen kanssasi samaa mieltä. Vaikka et viljele täällä hymiöitä ja mielistele porukkaa, tykkään susta (tai ehkä juuri siksi) :D Et teeskentele, ja ehkä se vetoaa. Halusin vaan mainita. :)
 
Eli, aloittaja, pohjimmiltaan toivoisit, että elämässäsi olisi ihmisiä, jotka vilpittömästi iloitsevat kanssasi onnistumisiasi ja surisivat vastoinkäymisiäsi? Siis myötäeläisivät rinnallasi ja sallisivat sinulle itsesi sellaisena kuin olet?

Kohteletko itseäsi ja toisia sillä tavoin? Arvostaisitko itseäsi, vaikka jostain syystä kiloja kertyisikin ja ammatillisesti katsoen urasi menisikin yhtäkkiä täysin puihin? Tuo kateus on ihan hyvä tienviitta sille, mitä oikeasti haluat. Ja se on ihan rakentava ja voimaannuttavakin tunne silloin, kun lähdet tekemään töitä sen eteen, että saisit jotain itsellesi jotain samanlaista, kuin kateutesi kohteella on. Ehkä sun pitäisi rentoutua ja potkaista välillä kannat kattoon SEKÄ olla vilpittömästi onnellinen sen rellestävän, alemmin kouluttautuneen ja ylipainoisen ystäväsi puolesta. SALLI, hyvä nainen, itsellesi ja muille.
 
Luulen, aapee, että pohtimasi ongelmat eivät ole se olennainen alue tuossa pohdinnassasi. Onko "möykky" jossain syvemmällä, jota et itsekään vielä tiedosta?

Itse olen sisarussarjan kuopus ja se, jolla on lapsia eri miehille ja se amk-tutkinto. Sisarukseni ovat ydinperheissään ja korkealle koulutettuja. Tarkemmin en voi kuvata, koska sitten perheemme tunnistettaisiin. Sanotaan nyt niin, että sisarukseni ovat erittäin korkeatasoisia virkamiehiä. Nuorempana kadehdin heitä, ennen kuin se kateus vaan jossain kohtaa suli pois.

Meillä kaikilla on toisiimme hyvät välit, mutta jostain syystä minä olen sisaruksista se, joka saan outoa kateutta joissain tilanteissa muilta sisaruksilta osakseni. Onko se sitten esim. se, että vanhempani ovat (joutuneet) aikoinaan kohdistamaan huomionsa minuun ja se on ollut poissa sisaruksiltani. Tuo onnittelu- yms. asiat kuulostavat myös tutuilta. Joka tapauksessa sisareni ovat kuvanneet, että heillä on sisimmässään jokin selittämätön "möykky". Itselläni sitä ei jostain syystä ole.

Arvelen vastauksen aapeen onnittelujen puutteeseen olevan pitkälti siinä, että tämmöinen vähän rosoisempi tyyppi ymmärtää helpommin muiden "ei-aina-niin-tasaista" elämänkulkua. Minulle on helppo kertoa asioita, saada ymmärrystä ja näkökulmaa myöskin. Elämänkokemukseni myötä minun on helppo lähestyä ihmistä kuin ihmistä ja luoda heihin mutkaton vuorovaikutussuhde. Ehkäpä tämän vuoksi saan paljon onnitteluja, huomiota tms., kun ihmiset itse minulta apua saaneena vilpittömästi haluavat myös minulle onnea suoda.
 
Alkuperäinen kirjoittaja suorittaja:
Mutta miksi sen pitää olla niin, että mittarit nousevat korkeammalle? Onko kyse pohjimmiltaan säälistä?



Otetaan esimerkiksi vaikka nyt nämä myöhäisemmällä iällä opiskelleet. Eräs tuttuni valmistui AMK:sta sairaanhoitajaksi, tuttavapiiri piti hänelle valtavat bileet. Valmistuessani paljon nuorempana lääketieteen tohtoriksi ja hiljattain erikoislääkäriksi vain lähipiiri onnitteli ja muut pysyivät hiljaa kuin hautajaisissa. Hyvä, jos edes kehtaan sanoa suorittaneeni kyseisen tutkinnon, pelkkä lääkärikin on joillekin jo leuhkimista, tohtorintutkinnosta puhumattakaan. Yhtään sairaanhoitajia väheksymättä, miksi se on niin, että osaamme iloita aidosti vain sellaisten hieman höperöjen tai hieman eksyksissä olevien onnistumisista, mutta emme koskaan sellaisesta, jota pidämme itsekin menestyksenä?
Click to expand...

Ihmiset ovat sellaisia laumaeläimiä, että alempana olevaa kannustetaan, hän saa sääliä, olalle taputuksia ja häntä koitetaan nostaa lähemmäs keskilinjaa. Niitä yksilöitä, jotka ovat jo yläpuolella, jotka onnistuvat asioissa, joiden elämässä mukavaa, koitetaan vastaavasti vetää alemmas. Kauniille ollaan ilkeitä, rikkaille myös. Kadehditaan ja puhutaan pahaa selän takana. Taas koitetaan saada sille keskilinjalle.

Ihmiset siis ovat sellaisia laumaeläimiä. Lisäksi keskimäärin aika yksinkertaisia. Jos olet lääkäri, niin ymmärrän, että olet pihalla siitä keskinkertaisuudesta. Minäkin olen pihalla, näen vain kuvailemasi ilmiön kauempaa, mutta en pääse siihen osalliseksi, enkä tiedä haluisinko.

Onneksi jokaisella on mahdollisuus rakentaa oma elämänsä sellaiseksi, että ei tarvitse välittää muista. Tarkoitan sitä, että huolimatta muiden elämien tapahtumista, sinä voit olla onnellinen omassasi. Kun pääset balanssiin itsesi kanssa ja kelpaat itsellesi, et enää ole kateellinen epäonnistujille tai onnistujille.

Onnellisuus on sitä, että olet onnellinen vallitsevissa olosuhteissa. Sinun onneton olosi vaikuttaa siltä, että suoritat ja luulet, että hyväksi tullaan kun on kaikkia niitä tavoiteltavia asioita. Hyväksi itsellesi vai muille? Kateellisuus on viesti itselle, sitä voi tutkia ja siitä voi oppia. Ehkä sinun pitäisi oppia löysäämään ja ottamaan rennommin? Kelpaamaan itsellesi.
 
Siis, ap, sä ihan selkeästi kutsuit kavereita ja sukulaisia sun valmistujaisiin sekä häihin, eikä KUKAAN tuonut korttia tai lahjaa tai kukkia?? Mä en kyllä ole tuollaiseen käytökseen törmännyt missään, että ei millään muotoa muisteta juhlakalua. Onko lähipiirisi siis muutenkin "outoa" porukkaa, vai jätätkö nyt jotain kertomatta?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa