Toggle sidebar

Olen kateellinen ja tunnustan sen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Suorittaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="tjaa";29630524]Mulla on ollut monet ihanat muuttojuhlat, joissa on ollut paljon läheisiä yhdessä muuttamassa ja sitten kun tavarat on paikoillaan muutto on muuttunut isoiksi kekkereiksi :)

Samoin uutta sohvaa on juhlittu, uutta kissaa, eroa... Onhan näitä :)[/QUOTE]

Hyvillä tyypeillä hyviä ystäviä, joiden kanssa voi pitää hyviä juhlia. Ap:llä tohtorin tutkinto, eikä kavereita. Ei mee elämässä kaikki tasan.
 
Näen sieluni silmin, kuinka palstamammat hykertelevät, kun saavat uskotella itselleen olevansa ap:ta parempia, vaikka taskusta löytyy lh-paperit ja kodista useammalle miehelle tehtyjä lapsia :D
 
[QUOTE="Sivustaseuraaja";29630572]Näen sieluni silmin, kuinka palstamammat hykertelevät, kun saavat uskotella itselleen olevansa ap:ta parempia, vaikka taskusta löytyy lh-paperit ja kodista useammalle miehelle tehtyjä lapsia :D[/QUOTE]

Kyllähän se mieltä lämmittää! :D
 
[QUOTE="Sivustaseuraaja";29630572]Näen sieluni silmin, kuinka palstamammat hykertelevät, kun saavat uskotella itselleen olevansa ap:ta parempia, vaikka taskusta löytyy lh-paperit ja kodista useammalle miehelle tehtyjä lapsia :D[/QUOTE]

Löytyy löytyy, nimittäin ne lh:n paperit muun muassa. Pari muutakin ammattia on, jopa yks ap: aliarvostama amk-tutkintokin (ei kuitenkaan sh). Lapset on kaikki samalle miehelle (petyitkö?). Mutta löytyy myös hyviä ystäviä, niitä kehujia ja kannustajia. Ja onnittelijoita. Niitähän ap:lta uupui. Enkä mä silti ole parempi. Enkä huonompikaan, vähemmän koulutettu toki.
 
On varmaan ap:n vaikeaa ikinä yrittää edes ymmärtää mitä moni on jo selittänyt..
Osalle ihmisistä lopulta merkitsee enemmän muissa persoona ja vilpitön mieli vaikka olisi koulutukseltaan laitoshuoltaja. Sitten on nämä "ylemmät akateemiset", jotka eivät vain mahdu joukkoon tykättyjen listan yläpäässä. Ja näitä ihmisiä itsekin pyrin välttelemään parhaani mukaan vapaa-ajalla. Minulla ei ole noussut hattuun opiskelut, onneksi.
Mutta tunnen kaikilta aloilta ja ns.luokista ihmisiä, mätiä sekä kylmiä löytyy laidasta laitaan. Ap huokuu sellaista asennetta jotta paha ei toki ole mutta parempi pysyä kaltaistensa joukossa vaan ja antaa muiden elellä tätä lepposampaa eloa vaan ;)
 
Ensinnäkin, jos et tiennyt, Suomessa ei saa mainita/iloita/kehua menestyneensä. se on kiellettyä ja kaikki vihaavat sitä joka menestyy ja pärjää.
Toiseksi, paskanjäykät pinkoilijat ärsyttävät kaikkia, eli jos joku on vaan kuiva tyyppi, ei sellaisen kanssa jaksa bilettää, hauskat ja rennot ihmiset ovat mukavampia ympärillä, statuksesta viis.
Kolmanneksi, en ymmärrä kuka onnittelee ketään hääpäivänä, siis muuten kuin siellä häissä? Siis odotatko ystäviltä hääpäiväonnitteluja? En ymmärtänyt.
 
Tiedän mitä ap haet takaa. Itse olen aina ollut hyvä koulussa ja monessa muussa mitä teen. Minulta on aina odotettu näin myös sitä "primaa". Omalla siskolla puolestaan ollut koulutie vaikeampaa. Olemme sosiaalisesti saman tasoisia. Samalla lailla ystäviä, minulla jo lapsia ja sisko elää sinkkuna. Mutta kyllä olen aina hiukan kokenut, että minulta automaattisesti odotettiin sitä pärjäämistä ja siskosta huolehdittiin enemmän. Samalla tavalla siskon saavutuksia kehuttiin enemmän. Omasta DI koulutuksesta todettu enemmän, että kyllähän me tiedettiin että sinä sieltä yliopistosta valmistut. Kun taas kun sisko vihdoin muutaman vuoden jälkijunassa sai sosionomin paperit ulos oli se mitä suurin saavutus. Vaikka suhteellisen tasapuolisesti meitä kohdeltu, niin kyllä sitä välillä toivoo että omatvanhemmat ja lähisuku iloitsisi yhtä paljon minun saavutuksista eikä vain toteaisi että kyllähän sinusta tiedettiin että valmistut.
 
Taidan ainakin jollain tasolla ymmärtää, mitä ap. ajaa takaa. Olen nimittäin itsekin kokenut sen, kuinka tympivää on olla se, jonka kaikki tekemiset ja onnistumiset otetaan itsestäänselvyyksinä joilla ei ole mitään arvoa.

Ja en tiedä, mutta jotenkin vaan tuntuu siltä, että ihmisten silmissä sitä on aina jotenkin vähäarvoisempi, jos ei ole kerrottavana sitä "vaikeuksista voittoon" -tarinaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no jaa:
Taidan ainakin jollain tasolla ymmärtää, mitä ap. ajaa takaa. Olen nimittäin itsekin kokenut sen, kuinka tympivää on olla se, jonka kaikki tekemiset ja onnistumiset otetaan itsestäänselvyyksinä joilla ei ole mitään arvoa.

Ja en tiedä, mutta jotenkin vaan tuntuu siltä, että ihmisten silmissä sitä on aina jotenkin vähäarvoisempi, jos ei ole kerrottavana sitä "vaikeuksista voittoon" -tarinaa.
Click to expand...

Miksi sitten AP kutsuu tuttavaansa höperöksi ja yksinkertaiseksi jos tämä valmistui sairaanhoitajaksi? Ikävä asenne ainakin toisia ihmisiä kohtaan.

Älykkyys ja koulutus eivät aina korreloi, ja tässä tapauksessa vaikuttaisi että AP on jäänyt vaille sellaista "sydämen viisautta" joka ilmenee ystävällisyytenä ja avuliaisuutena toisia kohtaan. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kuka järjestäisi juhlat henkilölle joka halveksii sinua?
 
[QUOTE="vieraana";29630742]Miksi sitten AP kutsuu tuttavaansa höperöksi ja yksinkertaiseksi jos tämä valmistui sairaanhoitajaksi? Ikävä asenne ainakin toisia ihmisiä kohtaan.

Älykkyys ja koulutus eivät aina korreloi, ja tässä tapauksessa vaikuttaisi että AP on jäänyt vaille sellaista "sydämen viisautta" joka ilmenee ystävällisyytenä ja avuliaisuutena toisia kohtaan. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kuka järjestäisi juhlat henkilölle joka halveksii sinua?[/QUOTE]

Kyseinen nainen ei ole höperö sairaanhoitajakoulutuksensa vuoksi, vaan siksi, että hän lukion käytyään juopotteli, nai ympäriinsä, puhui muista paskaa ja lorvi pätkätyöllistettynä 30-vuotiaaksi, kunnes jäätyään yksin lapsen kanssa päätti hankkia itselleen ammatin. Ehkä tässä on syy siihen, miksen kyseistä henkilöä vilpittömästi arvosta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap jatkaa:
Kyseinen nainen ei ole höperö sairaanhoitajakoulutuksensa vuoksi, vaan siksi, että hän lukion käytyään juopotteli, nai ympäriinsä, puhui muista paskaa ja lorvi pätkätyöllistettynä 30-vuotiaaksi, kunnes jäätyään yksin lapsen kanssa päätti hankkia itselleen ammatin. Ehkä tässä on syy siihen, miksen kyseistä henkilöä vilpittömästi arvosta?
Click to expand...

Mitenkä tämä aikaisempi elämä jotenkin heikentää hänen suorittamansa tutkinnon arvoa? Kuulostaa että tuo ihminen ainakin on osannut pitää elämässään hauskaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap jatkaa:
En siis tarkoittanut sanoa, että sh olisi huono tutkinto vaan, että se on loppujaan aika arkinen ja siihen liittyy oleellisesti paljon pienempi vaiva kuin väittelemiseen. Pahoittelut, jos joku otti tästä nokkiinsa.
Click to expand...

Minulle myös lääkärin ammatti on täysin arkinen juttu, enkä tiedä miksi pitäisi kehua ystävän miestä merkkipäivinä siitä, että hän on opiskellut lääkäriksi. Tai pitäisikö vanhaa luokkakaveria onnitella syntymäpäivänä siitä, että hänestä tuli tohtori 30-vuotiaana? Onnittelun isosti silloin, kun tiedon sain ja olin todella iloinen hänen puolestaan. Tohtorius on arvostettavaa, mutta ei se tee ihmisestä sen parempaa kuin muutkaan.

Se, että joku on sinun mielestäsi vähän reppana ja eksyksissä kun valmistuu ammattiin myöhemmin kuin muut, kertoo sinun ajatusmaailmastasi niin paljon, etten yhtään ihmettele ettei sinun selfiesi kerää kahtakymmentä tykkäystä tai miksi sinua ei taputella olalle menetyksistäsi. En minäkään taputtelisi, ajattelen, ettet ansaitse sellaista.
 
[QUOTE="Sivustaseuraaja";29630572]Näen sieluni silmin, kuinka palstamammat hykertelevät, kun saavat uskotella itselleen olevansa ap:ta parempia, vaikka taskusta löytyy lh-paperit ja kodista useammalle miehelle tehtyjä lapsia :D[/QUOTE]

Tämä on jännä juttu, että ihminen jolla ehkä on vain käynyt hyvä tuuri, olisi parempi kuin joku toinen. Antiikkinen ajatus jollain tavalla, ja äärimmäisen ylimielinen.

En itse uskaltaisi kyllä - koskaan ei tiedä, joutuuko sitä vaikka vuodeosastolle lähihoitajien "armoille". Enkä kyllä kehtaisi esimerkiksi tuolla asenteella viedä lastani päivähoitoon, huonompien hoidettavaksi :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Minulle myös lääkärin ammatti on täysin arkinen juttu, enkä tiedä miksi pitäisi kehua ystävän miestä merkkipäivinä siitä, että hän on opiskellut lääkäriksi. Tai pitäisikö vanhaa luokkakaveria onnitella syntymäpäivänä siitä, että hänestä tuli tohtori 30-vuotiaana? Onnittelun isosti silloin, kun tiedon sain ja olin todella iloinen hänen puolestaan. Tohtorius on arvostettavaa, mutta ei se tee ihmisestä sen parempaa kuin muutkaan.

Se, että joku on sinun mielestäsi vähän reppana ja eksyksissä kun valmistuu ammattiin myöhemmin kuin muut, kertoo sinun ajatusmaailmastasi niin paljon, etten yhtään ihmettele ettei sinun selfiesi kerää kahtakymmentä tykkäystä tai miksi sinua ei taputella olalle menetyksistäsi. En minäkään taputtelisi, ajattelen, ettet ansaitse sellaista.
Click to expand...

TARKOITIN
1) onnittelemista sinä päivänä, kun valmistuu tohtoriksi
2) onnittelemista sinä päivänä, jolloin menee naimisiin

En tiedä sinusta, mutta minusta on kohteliasta onnitella toisia juhlapäivinä, joita ei ole välttämättä kuin kerran elämässä? Minä ainakin olen muistanut toisia valmistumis- ja syntymäpäivinä pienillä lahjoilla, korteilla tai järjestämällä kaveriporukalla pienen juhlan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Suorittaja:
Minulla on kaksi ihanaa lasta, hyvä ammatti, hyvät tulot, koulutettu hyväpalkkainen puoliso ja ehjä varakas perhetausta. Rahaa on riittävästi kaikkeen, mitä normaaliin elämiseen tulee. En ole kateellinen niille, joilla on enemmän, koska tiedän menestymiseen liittyvän vaivan. Sen sijaan olen kateellinen niille, joilla menee huonommin kuin minulla.

Olen kateellinen
...niille, jotka saavat kännissä otettuihin selfie-kuviinsa 20-tykkäystä, vaikka olisi kuinka meikit levällään.
...niille jälkijunassa koulunsa käyneille, joita ihmiset taputtelevat vilpittömästi onnitellen olkapäille.
...niille, joiden lapsia kaikki kehuvat ihaniksi, vaikka olisi ankkuritatska, ADHD ja jalat paketissa
...niille, jotka voivat elää elämäänsä vailla epäonnistumisen pelkoa, sillä he ovat sen jo tehneet
Click to expand...

Mitä enemmän vaadit itseltäsi, sitä korkeammalle rima nousee myös muilla.

Laiskat ja tyhmät saavat kannustusta ja kehuja ja palkintoja, koska

1. kukaan ei kadehdi heitä

Kun kyvykäs huomataan, tajutaan myös ylivoimaisuus ja tulee esteitä ja kateutta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap jatkaa:
TARKOITIN
1) onnittelemista sinä päivänä, kun valmistuu tohtoriksi
2) onnittelemista sinä päivänä, jolloin menee naimisiin

En tiedä sinusta, mutta minusta on kohteliasta onnitella toisia juhlapäivinä, joita ei ole välttämättä kuin kerran elämässä? Minä ainakin olen muistanut toisia valmistumis- ja syntymäpäivinä pienillä lahjoilla, korteilla tai järjestämällä kaveriporukalla pienen juhlan.
Click to expand...

Eli kuka sinua nyt ei ole onnitellut? Missä sinua ei ole onniteltu, Facebookissa? Se on siinä mielessä jännä paikka, että siellä ei tarvitse tosiaan painaa tykkää-nappia jos ei tykkää, tai sanoa mitään jos ei halua (tai edes huomaa).
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap jatkaa:
Entä, jos valtaosa onkin ihan silkkaa työtä? Vai pelottaako se ajatus, että joku voisi menestyä muullakin kuin tuurilla?
Click to expand...

Osa on takuuvarmasti silkkaa työtä. Mutta et voi laskea sitä pelkstään oman kovan työsi ansioksi, että olet menestynyt. Jos pelkkä kova työ johtaisi kaikilla rikkauksiin ja menestykseen suuri osa aasialaisista naisista olisi miljonäärejä.

Ei ole omaa ansiotasi että olet syntynyt siihen perheeseean johon synnyit, eikä se että synnyit terveenä etkä esim. vammaisena. Et ole joutunut pahaan tapaturmaan, etkä sairastunut masennukseen tai joutunut psykoosiin. Nämä eivät ole asioita joita ihmiset voivat itse valita. Aina voi valita niistä lähtökohdista, mitkä on annettu.

Mutta esim. omalla kohdalla se että olen onnistunut saamaan hyvän työpaikan on osaksi myös onnea sen lisäksi että olen opiskellessa tehnyt töitä. Valmistuin aikana, jolloin minun alaltani oli helppoa saada työpaikka. Nyt tilanne on samalle alalle valmistuvilla kokonaan toinen.

Unohdat myös sen että kaikki eivät pidä kouluttautumista niin tärkeänä kuin sinä. Joillekin tärkeämpää on oma perhe, puoliso, kaverit, harrastukset ja kaikki muu mitä elämässä tapahtuu. Työ on vain väline siihen, että saadaan rahaa näihin muihin elämän tärkeämpiin asioihin.

Suhtaudut jotenkin niin että se joka ei ole opiskellut yhtä pitkälle kuin sinä on jotenkin tyhmempi tai vähemmän ahkera. Kyse ei aikuisten oikeasti ole aina siitä, vaan tuo ihminen saattaa arvostaa elämässään muita asioita. Vaikka sitä että saa olla lastensa kanssa kotona, tai sitä että voi hoitaa hevosta.

Siksi ei kannata verrata itseään muihin kun toisten arvostukset ovat erilaisia. Jos vertaat itseäsi tuohon sairaanhoitajaan on ihan selvää että sinulla on parempi koulutus, mutta muuten tuo vertaaminen on kuin vertailisi mustikkaa ja melonia. Kummallakin on oma paikkansa, eikä kukaan muu kuin sinä yritä edes väittää että mustikan pitäisi näyttää ja maistua enemmän melonilta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap jatkaa:
Entä, jos valtaosa onkin ihan silkkaa työtä? Vai pelottaako se ajatus, että joku voisi menestyä muullakin kuin tuurilla?
Click to expand...

Tuurilla tarkoitin paljon muutakin, kuin omaa ansiota. Naapurini on leski, joka käy kolmivuorotyössä ja hänellä on kolme lasta. Jos hän vielä opiskelisi sairaanhoitajaksi, niin to-del-la-kin se oli mahtava saavutus. Mahtavampi (jos nyt on pakko vertailla!) kuin sellaisen, jolla elämä on mennyt raiteillaan ja joka lukion jälkeen menee suoraan opiskelemaan ja valmistuu "silloin kun pitää".

Ja toiseksi tässä vaikuttaa ihmisen persoona. Toinen tietämäni nuori tohtori ei ole mukava ihminen, enkä häntä sen suuremmin jaksa edes muistaa. Onnittelin hänen hääpäivänään kyllä, koska niin vain kuuluu tehdä, mutta muuten en vaivaudu.

Sitten tunnen monia ihmisiä, joilla on ollut ns. helppo elämä. Ja voi että, kyllä minä heitä kehun ja ihailen, muistan ja välitän.

Sitä en sano, etteikö tässä maassa kateuttakin riittäisi ja etteikö kehuja tarvitsisi jokainen joskus. Mutta, mutta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Eli kuka sinua nyt ei ole onnitellut? Missä sinua ei ole onniteltu, Facebookissa? Se on siinä mielessä jännä paikka, että siellä ei tarvitse tosiaan painaa tykkää-nappia jos ei tykkää, tai sanoa mitään jos ei halua (tai edes huomaa).
Click to expand...

No ei juuri missään. Sekä häihin että väittelemiseen liittyen pidin pienet kemut ja valtaosa ei onnitellut tai huomioinut millään muotoa, kunhan tulivat paikalle. Pari läheisintä kaveria olivat tehneet sentään edes kortin. Häälahjoja en saanut kuin sukulaisilta. Ainoat tykkäykset sain FB:ssa näiltä samoilta parilta kaverilta.
 
Onhan sunkin ap pako myöntää että hyvällä taustalla pitkälle opiskelu on paljon helpompaa. Kyse on ns sosiaalisesta pääomasta, minkä olet saanut vain sattumalla syntymään oikeaan perheeseen. Siinä mielessä saavutuksesi on tuuristakin kiinni, elämään ei ole tullut suorittamisen estäviä vaikeuksia.
 
[QUOTE="vieraana";29630960]
Suhtaudut jotenkin niin että se joka ei ole opiskellut yhtä pitkälle kuin sinä on jotenkin tyhmempi tai vähemmän ahkera. [/QUOTE]

Mutta näinhän asia juuri pitkälti on, poislukien maailmanparantajat. Valtaosa on vaan sitä vetelää aivotonta massaa, joka tapittaa Putousta.

ap saa vielä paljon paskaa niskaansa, koska ei taivu tähän muottiin.
 
Ehkä tällä tutullasi on enemmän fb-kavereita?
Ehkä tutullesin on kertynyt näitä fb-kavereita jotka painavat tykkää-nappia vaikka ei kuvasta/päivityksestä niinkään välitä? (Itselläni on kaverilistalla pari tyyppiä jotka on tehnyt itsemurhan. Ja inhottaa kun joka vuosi sinne tulee RIP-viestien lisäksi "Paljon Onnea!"-viestejä. Porukka vain pistää noita onnitteluviestejä, eivät käy sivuilla katsomassa onko tyyppi edes hengissä enää :/ )
Ehkä teidän tuttavapiirit vain on erilaiset. Jotkut korkeasti koulutetut ja aikuiset eivät ehkä koe tarpeelliseksi olla tykkäilemässä ja kommentoimassa koko ajan, kun taas WT-porukalla ei ehkä oikein ole muutakaan tekemistä? Sitten se tykkäysrinki (tuttu täältä palstaltakin) pyörii tyytyväisenä ja hymisee kun paremmin pärjäävät ovat heille kateellisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap jatkaa:
No ei juuri missään. Sekä häihin että väittelemiseen liittyen pidin pienet kemut ja valtaosa ei onnitellut tai huomioinut millään muotoa, kunhan tulivat paikalle. Pari läheisintä kaveria olivat tehneet sentään edes kortin. Häälahjoja en saanut kuin sukulaisilta. Ainoat tykkäykset sain FB:ssa näiltä samoilta parilta kaverilta.
Click to expand...

Sitten asia on niin, että sinulla on ne pari kaveria ja sukulaiset, ja ei muuta. Toisilla on paremmat ansiot saada ystäviä ja onnitteluja? Jos sinun ajatusmaailmallasi asiaa miettii.
 
Alkuperäinen kirjoittaja suorittaja:
Mutta miksi sen pitää olla niin, että mittarit nousevat korkeammalle? Onko kyse pohjimmiltaan säälistä?



Otetaan esimerkiksi vaikka nyt nämä myöhäisemmällä iällä opiskelleet. Eräs tuttuni valmistui AMK:sta sairaanhoitajaksi, tuttavapiiri piti hänelle valtavat bileet. Valmistuessani paljon nuorempana lääketieteen tohtoriksi ja hiljattain erikoislääkäriksi vain lähipiiri onnitteli ja muut pysyivät hiljaa kuin hautajaisissa. Hyvä, jos edes kehtaan sanoa suorittaneeni kyseisen tutkinnon, pelkkä lääkärikin on joillekin jo leuhkimista, tohtorintutkinnosta puhumattakaan. Yhtään sairaanhoitajia väheksymättä, miksi se on niin, että osaamme iloita aidosti vain sellaisten hieman höperöjen tai hieman eksyksissä olevien onnistumisista, mutta emme koskaan sellaisesta, jota pidämme itsekin menestyksenä?
Click to expand...

Kateushan tuossa kuviossa on ilmeistä. Lääkikseen on vaikea päästä (ei tietty niiden, joilla on asiaan tarvittavat valmiudet) ja lääkäreillä on hyvä palkka. Ja sitten vielä olet väitellyt. Tuo on monelle liian kova pala.

Syynä voi myös olla mahdollisesti ns. "hattuun nouseminen". Tyttäreni lopetti lääkiksessä olevan pojan kanssa seurustelun, koska ei kestänyt hänen ylemmyyden tuntoista suhtautumistaan vähempi osaisiin. Tyttäreni arveli, että suhde ei kestäisi mahdollisesti elämässä tulevia kolhuja esim. sairauksia jne. Poikakaverille elämä näyttäytyi nousujohteisena kiitona ja hänen mielestään huono-osaiset ovat epäonnensa ansainneet.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa