Olen kateellinen bloginpitäjä Kalastajan vaimolle

[tyhmä ja ruma]

Olen kateellinen. Hänellä tuntuu kaikki olevan niin hienosti! On kaunis ja hoikka nainen. Kaikki vaatteet ja korut yms. on kauniita. Heidän koti on ihana, sisustettu niin kauniisti. Lapset -aivan- poika ja tyttö juuri tässä järjestyksessä ovat niin suloisia. Hänen mies on komea. hänellä on ihana ammatti (sairaanhoitaja) ja harrastuksena muodikas zumba, jota jo vetääkin. Varmaan tosi hyvä siinäkin. Sitten hän on taiteellisesti lahjakas ja osaa tehdä hienoja käsitöitä. Asuu niin kauniissa paikassakin ja Norja on hieno maa.

Yksinkertaisesti täydellinen ihminen ja täydellinen elämä.

Nyt joku sanoo, että ei se kaikki mitä blogissa on niin kerro koko elämää. Ei tietenkään! Mutta kyllä tuo nyt aika täydelliseltä vaikuttaa!

Mulla asiat on ihan kaikkea muuta. Mä olen järjettömän kateellinen ja harmittaa koko blogin pitäjä. Silti kiusaan itseäni ja luen sitä. Ja luen hänen saamia kehuja kaikesta.

Ihan hirveä olo. Miksi toisilla on asiat noin hyvin

 

[Hua]

En ole lukenut blogia mutta zumbaava sairaanhoitaja ei kyllä kuulosta kovin kadehdittavalta

 

[Minä enkä sinä]

Koita pyrkiä itse eteenpäin elämässäsi äläkä märehdi jotakin tuntematonta. Ja muista, että blogissa näytetään juuri se mitä halutaan näyttää.

 

[ansarikukka]

Mä taas ajattelen, että täytyy olla rankkaa ylläpitää noin täydellistä elämää. Ei käy kateeksi, vaikka yleisesti ottaen mun paheisiin kuuluu kateus.

 

[Phoebsi]

Koita parantaa omaa tilannetta äläkä vello kateudessa.

 

[Turkilmas]

Oleellista onkin yrittää päästä tuosta kateudesta eroon ja opetella olemaan tyytyväinen siihen mitä itselläsi on. AINA tulee olemaan ihmisiä, joilla on asiat paremmin kuin sinulla. Vielä paljon paremmin kuin Kalastajan vaimolla jne. jne. Jos tuohon kisaan lähtee, niin sitten on tyytymätön elämäänsä lopun ikänsä.

 

["siiri"]

No jos olisikin noin niin kateellinen olisin itsekin. Mutta kun ei ole. Nämä asiat tiedän faktana ja osan ko. blogisti on jopa jakanut blogissaan:

- haluaisi asua Suomessa
- ikävöi jatkuvasti omia vanhempiaan ja muuta perhettä Suomessa
- on todella paljon yksin ja toisinaan hyvin yksinäinen
- mies on matkatöissä eli käytännössä hän on myös yksinhuoltaja
- väsymystä kuten kaikilla pienten lasten äideillä, hänen on selvittävä siitä yksin..
- miehen vanhemmat vanhoja ja sairaita, heistä ei ole hoitoapua
- lapset eivät tunne isovanhempiaan Suomessa - miten tuntisivatkaan kun pari kertaa vuodessa tapaavat!

Mitä kadehdittavaa tuossa paketissa on?

 

["Sanna"]

[QUOTE="siiri";26065159]No jos olisikin noin niin kateellinen olisin itsekin. Mutta kun ei ole. Nämä asiat tiedän faktana ja osan ko. blogisti on jopa jakanut blogissaan:

- haluaisi asua Suomessa
- ikävöi jatkuvasti omia vanhempiaan ja muuta perhettä Suomessa
- on todella paljon yksin ja toisinaan hyvin yksinäinen
- mies on matkatöissä eli käytännössä hän on myös yksinhuoltaja
- väsymystä kuten kaikilla pienten lasten äideillä, hänen on selvittävä siitä yksin..
- miehen vanhemmat vanhoja ja sairaita, heistä ei ole hoitoapua
- lapset eivät tunne isovanhempiaan Suomessa - miten tuntisivatkaan kun pari kertaa vuodessa tapaavat!

Mitä kadehdittavaa tuossa paketissa on?[/QUOTE]

Lisätään listaan vielä sairaanhoitajan työ. Työ on varmasti raskasta. Ja jos vielä vuorotyötä, niin ihan kamalaa.

Itse en missään nimessä haluaisi asua kaukana äidistäni ja siskostani. Parin tunnin ajomatka on maksimi, jotta vierailut onnistuvat kohtuullisen usein.

Ei todellakaan käy kateeksi.

 

[mietipävähän :D]

[QUOTE="siiri";26065159]No jos olisikin noin niin kateellinen olisin itsekin. Mutta kun ei ole. Nämä asiat tiedän faktana ja osan ko. blogisti on jopa jakanut blogissaan:

- haluaisi asua Suomessa
- ikävöi jatkuvasti omia vanhempiaan ja muuta perhettä Suomessa
- on todella paljon yksin ja toisinaan hyvin yksinäinen
- mies on matkatöissä eli käytännössä hän on myös yksinhuoltaja
- väsymystä kuten kaikilla pienten lasten äideillä, hänen on selvittävä siitä yksin..
- miehen vanhemmat vanhoja ja sairaita, heistä ei ole hoitoapua
- lapset eivät tunne isovanhempiaan Suomessa - miten tuntisivatkaan kun pari kertaa vuodessa tapaavat!

Mitä kadehdittavaa tuossa paketissa on?[/QUOTE]

Mulla tuli nuo samat asiat mieleen!

Siis me kaikki voidaan esittää elämämme usealla tavalla ja jokaisella meillä on sekä iloja että murheita....

jos ajattelen vaikka ystävääni joka asuu miehensä työkomennuksen takia ulkomailla niin kyllä mua aina vähän kateus vihlaisee.. upea talo, himputisti rahaa, audit pihassa, ihanat maisemat, kauniita vaatteita niin paljon kuin jaksaa ostaa... ja hänkin kirjoittaa blogia, mutta vain siksi, että on niin hirvittävän yksinäinen ihminen, eikä päivissä olisi muuten yhtään mitään sisältöä.. lapsikin vaan kiukkuaa aina kun ei ole suomalaisia kavereita, eikä sukua tukemassa....

mäkin voisin aloittaa blogin vaikka omasta taideharrastuksestani ja voisin kertoa siinä seuraavat asiat:
-mulla on ihana mies
-kaksi lasta, tyttö ja poika, täydellisen kauniitakin ovat ketaleet
-harrastan pianonsoittoa, laulua ja maalausta
-meillä on mukavasti rahaa

tai sitten voisin kertoa siinä siitä että
-mulla on vaikea krooninen sairaus joka estää työssäkäynnin
-masennusta
-menetin läheiseni juuri itsemurhalle

kummankohan version kirjottaisin????

 

["Fiorella"]

[QUOTE="Sanna";26065188]Lisätään listaan vielä sairaanhoitajan työ. Työ on varmasti raskasta. Ja jos vielä vuorotyötä, niin ihan kamalaa.

Itse en missään nimessä haluaisi asua kaukana äidistäni ja siskostani. Parin tunnin ajomatka on maksimi, jotta vierailut onnistuvat kohtuullisen usein.

Ei todellakaan käy kateeksi.[/QUOTE]

Uskon, että blogin pitäminen todella on "henkireikä" kuten hän on itsekin monesti todennut. Minulle tulee ko. blogista hirveän surullinen olo, sellainen tunne, että Johanna on pohjattoman yksinäinen koti-ikävänsä ja miehen reissutyön takia. Hänessä on mielestäni jotain tavattoman surumielistä ja ilotontakin jopa. Olen lopettanut blogin lukemisen sillä niin surumielinen tunnelma siitä jotenkin aina jäi. Viimeisen kerran luin kun hän jätti videon blogiinsa suomen vierailusta jouluna (olivat silloin tekemässä lähtöä suomeen) ja tuli niin surullinen ja kertakaikkiaan masentunut mieli videosta, että lopetin lukemisen siihen.

 

[joo mutta]

Sitten toisaalta; kalastajan vaimon mies saattaisi pettää häntä, tai jättää hänet kun löytää nuoremman, ja koko kulissielämä saattaa romahtaa. Tämä siis vain spekulaatiota, mutta mahdollista.

 

[malessa]

Mulla tuli nuo samat asiat mieleen!

Siis me kaikki voidaan esittää elämämme usealla tavalla ja jokaisella meillä on sekä iloja että murheita....

jos ajattelen vaikka ystävääni joka asuu miehensä työkomennuksen takia ulkomailla niin kyllä mua aina vähän kateus vihlaisee.. upea talo, himputisti rahaa, audit pihassa, ihanat maisemat, kauniita vaatteita niin paljon kuin jaksaa ostaa... ja hänkin kirjoittaa blogia, mutta vain siksi, että on niin hirvittävän yksinäinen ihminen, eikä päivissä olisi muuten yhtään mitään sisältöä.. lapsikin vaan kiukkuaa aina kun ei ole suomalaisia kavereita, eikä sukua tukemassa....

mäkin voisin aloittaa blogin vaikka omasta taideharrastuksestani ja voisin kertoa siinä seuraavat asiat:
-mulla on ihana mies
-kaksi lasta, tyttö ja poika, täydellisen kauniitakin ovat ketaleet
-harrastan pianonsoittoa, laulua ja maalausta
-meillä on mukavasti rahaa

tai sitten voisin kertoa siinä siitä että
-mulla on vaikea krooninen sairaus joka estää työssäkäynnin
-masennusta
-menetin läheiseni juuri itsemurhalle

kummankohan version kirjottaisin????

Amen. Minä voisin myös aloittaa blogin. Voisin piirtää (täysin totuudenmukaisesti), seuraavan kuvan elämästäni:

- meillä on rakenteilla uusi koti merenrantaan, siis rantaviivalle - suora merinäköala
- olen raskaana, odotamme toivottua esikoista
- mieheni tienaa todella hyvin
- minä itse tienaan mukavasti
- olemme molemmat hoikkia ja urheilullisia
- voin sisustaa uuden kotimme lähes rajattomin mahdollisuuksin

Tai sitten voisin kertoa että:

- olen lopenkyllästynyt työhöni
- mieheni on toisinaan todella stressaantunut omansa vuoksi
- ensimmäinen raskauteni päättyi keskenmenoon viikolla 12
- kärsin ruokahaluttomuudesta
- ostaminen ja sisustaminen on minulle vain "täytettä" josta en todellisuudessa edes pidä...

Kaikki täysin totta ja kummastakohan sitten kirjoittaisin? Ja korjaisinkohan väärinkäsityksen kun joku hehkuttaisi elämääni? Miettikäähän tuota.

 

["vieras"]

Älä ole kateellinen. Mietipä sitä, että helpostihan tollaisen suositun blogin pitäminen voi alkaa ahdistaa. Sua ei unohdeta helpolla. Kuvat, joita nettiin olet laittanut löytyy googlettamalla. Asiat, joita itsestäsi olet kertonut on monien tuntemattomienkin tiedossa. Itse en lähtisi kadehtimaan.

 

[---]

Ihan totta. Hyyvin harva bloggaaja bloggaa koko elämästään. Useimmat valitsevat vain ne parhaat palat, koska jos rehellisiä ollaan, niin eipä monia lukijoita kiinnosta lukea siitä samasta paskasta, jota kotonakin joka päivä näkee. Miksi pitäisi ottaa kuvia roskapusseista tai kirjoittaa siitä, kun miehen kanssa riideltiin ja tuli paiskattua se 40 euroa maksanut design-juomalasi seinään ja nyt häälahjaksi saadusta kuuden setistä puuttuu yksi ja sitä ei enää valmisteta, oh my god. Kivempi ottaa kuva tulppaanikimpusta ja kertoa miten mies osti lahjaksi Thomas Sabon rannekorun, pusi pusi.

 

[en ymmärrä sua]

Mä taas ajattelen, että täytyy olla rankkaa ylläpitää noin täydellistä elämää. Ei käy kateeksi, vaikka yleisesti ottaen mun paheisiin kuuluu kateus.

Kuinka niin? Jos oma elämä on hyvin ja täydellistä, niin ei kai se silloin ole rankkaa? MIksi se olisi rankempaa kuin esim. sinun elämäsi? Ai niin, ihmisethän kokevat asioita eri tavalla

 

[kiitos]

Mulla tuli nuo samat asiat mieleen!

Siis me kaikki voidaan esittää elämämme usealla tavalla ja jokaisella meillä on sekä iloja että murheita....

jos ajattelen vaikka ystävääni joka asuu miehensä työkomennuksen takia ulkomailla niin kyllä mua aina vähän kateus vihlaisee.. upea talo, himputisti rahaa, audit pihassa, ihanat maisemat, kauniita vaatteita niin paljon kuin jaksaa ostaa... ja hänkin kirjoittaa blogia, mutta vain siksi, että on niin hirvittävän yksinäinen ihminen, eikä päivissä olisi muuten yhtään mitään sisältöä.. lapsikin vaan kiukkuaa aina kun ei ole suomalaisia kavereita, eikä sukua tukemassa....

mäkin voisin aloittaa blogin vaikka omasta taideharrastuksestani ja voisin kertoa siinä seuraavat asiat:
-mulla on ihana mies
-kaksi lasta, tyttö ja poika, täydellisen kauniitakin ovat ketaleet
-harrastan pianonsoittoa, laulua ja maalausta
-meillä on mukavasti rahaa

tai sitten voisin kertoa siinä siitä että
-mulla on vaikea krooninen sairaus joka estää työssäkäynnin
-masennusta
-menetin läheiseni juuri itsemurhalle

kummankohan version kirjottaisin????

nää molemmat vertailut oli todella hyviä! Ja kiitos, en saanut yhtään komppausta kun tässä viikolla pohdin noiden blogien kiiltokuvaelämää. Sitähän se on. Vain kulissin näyttämistä, eikä sitä moninaisuutta, iloja, suruja ja muita, mitä elämä pitää sisällään.

 

[olette naurettavia]

Kovastipa monet yrittävät etsi nurjia puolia tämän bloggaajan elämästä. Varmasti niitä onkin, mutta onko teille tosiaan noin kova pala, jos jonkun muun elämä olisikin tosiaan noin täydellistä? Tuntuu olevan. Miten te voitte olla noin ämmiä, keskittyisitte omaan elämäänne.

Aika monet asiat elämässä ovat valintoja, kuten puoliso, tulotaso, ammatti, harrastukset, vartalon kunto, jopa kauneus tietyllä tavalla. Jos teillä ei ei sellaisia ole/nykyiset eivät tyydytä, niin omia valintojannehan ne ovat olleet. Tehkää asioille jotain.

 

[---]

Mä oon kateellinen Kaunis Pieni Elämän Annen Brambly Hedge-astiasarjasta

 

[malessa]

nää molemmat vertailut oli todella hyviä! Ja kiitos, en saanut yhtään komppausta kun tässä viikolla pohdin noiden blogien kiiltokuvaelämää. Sitähän se on. Vain kulissin näyttämistä, eikä sitä moninaisuutta, iloja, suruja ja muita, mitä elämä pitää sisällään.

PLUS HUOM - oletko tullut ajatelleeksi, että jos jonkun elämä todella olisi tuollaista kuin blogisti antaa ymmärtää, niin siitähän puuttuisi kokonaan normaaliin elämään kuuluvat ylä- ja alamäet, jotka tekevät niistä highlighteista juuri niitä elämän onnenhetkiä?

 

[ulkonainen]

Kovastipa monet yrittävät etsi nurjia puolia tämän bloggaajan elämästä. Varmasti niitä onkin, mutta onko teille tosiaan noin kova pala, jos jonkun muun elämä olisikin tosiaan noin täydellistä? Tuntuu olevan. Miten te voitte olla noin ämmiä, keskittyisitte omaan elämäänne.

Aika monet asiat elämässä ovat valintoja, kuten puoliso, tulotaso, ammatti, harrastukset, vartalon kunto, jopa kauneus tietyllä tavalla. Jos teillä ei ei sellaisia ole/nykyiset eivät tyydytä, niin omia valintojannehan ne ovat olleet. Tehkää asioille jotain.

Minua kanssa naurattaa nama jotka vakisin etsivat mika voisi olla blogikirjoittajan elamassa pielessa . Miksi ei elama voisi olla yksinkertaisesti onnellista?

Itse naen ulkomailla asumisen rikkautena ja oikeasti Norjasta on lyhyt matka Suomeen. Eika ulkomailla asuminen tarkoita etta lapset eivat tuntisi isovanhempiaan, ainakin me vietamme paljon aikaa toistemme kanssa.

 

[sairasta]

nää molemmat vertailut oli todella hyviä! Ja kiitos, en saanut yhtään komppausta kun tässä viikolla pohdin noiden blogien kiiltokuvaelämää. Sitähän se on. Vain kulissin näyttämistä, eikä sitä moninaisuutta, iloja, suruja ja muita, mitä elämä pitää sisällään.

Tietysti se on kiiltokuvaa, sehän blogeissa onkin mukavaa. Minusta on ilo lukea kivoista asioista ja katsoa kuniita asioita. Ei mua kiinnosta kenenkään tuntemattoman pirjon tai maijan arjen kuviot, kuten roskapussin vienti, riita puolison kanssa tai elämässä koetut takaiskut (ellei ne sit limity jotenkin johonkin juttuun). MInusta on ihana lukea mukavista asioista.

Elämän ikävämmät tapahtumat ovat kuitenkin sellaisia, että harva niitä haluaa tuntemattomalle jakaa, tai jauhaa yhä uudelleen. Miksi ihmeessä niitä pitäisi käydä läpi yhä uudelleen tai jakaa tuntemattomien lukijoiden kanssa, jos sellaisia on. Normaalisti niistä pyritään pääsemään yli ja ehkä jopa unohtamaan.

Miksi haluatte lukea ikävistä asioista? Saatteko siitä jotain iloa? Miksi muiden elämä harmittaa? Hankkikaa nyt jo itsetunto.

 

["Riks"]

Mä olisin blogissani tosi nuoren näköinen, hoikka ja sievä, kotini näyttäisi kauniilta ja mielenkiintoiselta, mieheni on komea ja ihana isä, lapseni suloinen ja taitava. Tekisin nerokkaita käsitöitä ja shoppailisin kauniita asioista. Pitäisin huolta terveydestäni, kokkailisin kekseliästä kasvisruokaa. Jopa kissani sopisivat sisustukseen. Olisin töissä kadehdittavassa ammatissa...

En ehkä kertoisi siitä, että olen vakavasti sairas. En kertoisi, että minuun satuu koko ajan ja pelkään, etten jaksa ja etten pysty. Pelkään, että mieheni ei jaksa hoitaa minua kun sen aika on. Pelkään, etten ehdi näkemään lastani aikuisena. En myöskään kertoisi äitini, isäni ja sisareni alkoholi- ja mielenterveysongelmista. En näyttäisi kissankarvoja, pölyä ja likaa. Enkä kertoisi, että pelkään menettäväni työpaikkani tai että minulla ei ole yhtäkään ystävää.

 

[malessa]

Tietysti se on kiiltokuvaa, sehän blogeissa onkin mukavaa. Minusta on ilo lukea kivoista asioista ja katsoa kuniita asioita. Ei mua kiinnosta kenenkään tuntemattoman pirjon tai maijan arjen kuviot, kuten roskapussin vienti, riita puolison kanssa tai elämässä koetut takaiskut (ellei ne sit limity jotenkin johonkin juttuun). MInusta on ihana lukea mukavista asioista.

Elämän ikävämmät tapahtumat ovat kuitenkin sellaisia, että harva niitä haluaa tuntemattomalle jakaa, tai jauhaa yhä uudelleen. Miksi ihmeessä niitä pitäisi käydä läpi yhä uudelleen tai jakaa tuntemattomien lukijoiden kanssa, jos sellaisia on. Normaalisti niistä pyritään pääsemään yli ja ehkä jopa unohtamaan.

Miksi haluatte lukea ikävistä asioista? Saatteko siitä jotain iloa? Miksi muiden elämä harmittaa? Hankkikaa nyt jo itsetunto.

Eihän tässä siitä ollut kyse vaan siitä, miten juuri ei kannata kadehtia. Luepa uudelleen, ajatuksella.

 

["lyyti"]

No Johannalla ei ole mitään, mitä et itsekin olisi voinut saavuttaa. Hän on tavallinen duunari, joka tekee paljon saavuttaakseen ja ylläpitääkseen sen mitä hänellä on (hoitaa itseään, tekee kolmea työtä jne). Yksi oleellinen asia sen sijaan teitä erottaa: Johanna on iloinen, sympaattinen ja peruspositiivinen ihminen, joka jakaa hyvää oloaan myös bloginsa välityksellä muille. Siksi se blogi onkin varmasti niin suosittu. Hän on uskaltanut elää ja tarttua onneen siellä missä se on ollut saatavilla, sen sijaan että olisi jäänyt kotiin märehtimään ja kadehtimaan muita...

Vaikka en nyt suoranaisesti uskokaan siihen, että ihminen olisi oman onnensa seppä, niin kyllähän siihen elämäänsä pystyy hyvin paljon vaikuttamaan, ihan jo asenteensa kautta. Joku viisas on joskus sanonut, että rikkautta ei ole se, että omistaa paljon vaan se, että puuttuu vähän. Mietipä sitä

 

[olette naurettavia]

Minua kanssa naurattaa nama jotka vakisin etsivat mika voisi olla blogikirjoittajan elamassa pielessa . Miksi ei elama voisi olla yksinkertaisesti onnellista?

Itse naen ulkomailla asumisen rikkautena ja oikeasti Norjasta on lyhyt matka Suomeen. Eika ulkomailla asuminen tarkoita etta lapset eivat tuntisi isovanhempiaan, ainakin me vietamme paljon aikaa toistemme kanssa.

Niinpä. Mutta ehkä siksi, että heidän oma elämänsä ja arkensa on pääsääntöisesti karua ja raskasta. Ehkä heillä on niitä onnenhetkiä vain vähemmän ja silloin ei välttämättä osaa ajatella, että jollain voi ihan yksinkertaisesti olla onnellista.

Mun elämä on tähän asti ollut aika kiiltokuvaa ja olen onnellinen. Takaiskuja ei pahemmin ole ollut, tai sit mä vaan suhtaudun niihin eri tavalla, enkä lannistu. On rahaa, hieno tutkinto, kiinnostava työ, kauniita asioita, aikaa itselle, olen kaunis, on onnea, rakkautta, harrastuksia ja matkustelua, juuri minulle sopiva, fiksu mies, ihana lapsi ja iso talo. Todellakin. Mut ne on mun omia valintoja, jotka olen saavuttanut mm. koulutuksen, urheilun, lapsiluvun säännöstelyn, itsetuntemuksen, kasvamisen, kunnioittamisen ja pitkäjänteisyyden kautta.