Olen kateellinen bloginpitäjä Kalastajan vaimolle

[Äm-mä]

"Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa." -Nuuskamuikkunen

 

[---]

"Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa." -Nuuskamuikkunen

Viisas Nuuskamuikkunen. Musta kateellisuus (pieni sellainen) ei ole kauhea synti. Mutta siihen ei pidä jäädä vellomaan ja katkeroitumaan. Pikemminkin yritä itse parantaa omaa elämääsi siltä osin kuin pystyt. Jos sulla ei ole varaa ostaa Mulberryn laukkua, osta lompakko? Jos sulla ei ole varaa ostaa kukkia joka viikko, osta kerran kuussa. Ja jos kadehdit jonkun käsityötaitoa, mikä estää opettelemasta itse neulomaan tai vastaavaa? Ja jos sun mies tekee sut jatkuvasti onnettomaksi, niin herran jumala, heivaa se mäkeen!

Ja jos blogi on sellainen, joka saa sut vain masentumaan AINA inspiroitumisen sijasta, niin sitten kyllä poistaisin sen suosikeista...

 

[ulkonainen]

Niinpä. Mutta ehkä siksi, että heidän oma elämänsä ja arkensa on pääsääntöisesti karua ja raskasta. Ehkä heillä on niitä onnenhetkiä vain vähemmän ja silloin ei välttämättä osaa ajatella, että jollain voi ihan yksinkertaisesti olla onnellista.

Mun elämä on tähän asti ollut aika kiiltokuvaa ja olen onnellinen. Takaiskuja ei pahemmin ole ollut, tai sit mä vaan suhtaudun niihin eri tavalla, enkä lannistu. On rahaa, hieno tutkinto, kiinnostava työ, kauniita asioita, aikaa itselle, olen kaunis, on onnea, rakkautta, harrastuksia ja matkustelua, juuri minulle sopiva, fiksu mies, ihana lapsi ja iso talo. Todellakin. Mut ne on mun omia valintoja, jotka olen saavuttanut mm. koulutuksen, urheilun, lapsiluvun säännöstelyn, itsetuntemuksen, kasvamisen, kunnioittamisen ja pitkäjänteisyyden kautta.

Samaa mielta ja samat asiat olen minakin saavuttanut, toki mitaan ei saa ilmaiseksi vaan asioiden eteen pitaa aina tehda jotakin.

Jos olisin oikeasti kateellinen ihminen, niin Kalastajan vaimolle en kuitenkaan olisi. Mielestani han viettaa varsin normaalia elamaa, ilman suurempia ylellisyyksia. Tiedan pari suomalaista jotka kirjoittavat blogeja ulkomailta ja heidan elama on todellakin kuin satua, heille voisin olla (siis jos olisin kateellinen ihminen) oikeasti kateellinen .

Jos omassa elamassa on kaikki hienosti, niin kateellisuuteen ei ole aihetta.

 

["vieras"]

Mä tykkään Kalastajan vaimon blogista, aidosti ja oikeasti! Minusta hänellä on hyvä asenne tähän elämään!

 

[juuh]

Vilkaisin kerran tuota blogia, kun sitä täällä mainostettiin. Olihan tuo bloggaajan ulkonäkö kadehdittava, mutta muuten tuli sellainen liian kiilloteltu kuva mulle, en tykännyt. Blogi oli kuin kaupan näyteikkuna, siistiä, siloteltua. Ei mitään oikeaa elämänmakua. Ja vaatteet jotain pelkkää kallista merkkitavaraa, mikä oli myös blogissa erikseen ilmoitettu.

En osaa oikein selittää mitä tarkoitan, mutta esim. pidän sellaisia ihmisiä pinnallisina, jotka arvostavat kalliita merkkivaatteita vain sen merkin takia.

 

["a.p"]

Kiitos kommenteista!

Mä oikeasti kärsin tästä. Olen aivan järjettömän kateellinen ja jopa katkera Kalastajan vaimon elämästä. En todellakaan usko, että siellä olisi jotain piilotettuja ikäviä asioita kasapäin. Uskon, että he ovat oikesti onnellisia ja että heillä oikeasti on sattunut kunnon mäihä, kun kaikki on niin kaunista ja hyvin.

Olen yrittänyt etsiä hyviä puolia elämästäni, mutta häviän kirkkaasti tälle Johannalle kaikesta. On tietty siinä suhteessa hölmöä lukea blogia, johon ei voi samaistua. Mutta mä vaan aina sorrun joka päivä melekin lukemaan. Ja sitten pahotan mieleni. En mä siitä blogista saa iloa, vaan päinvastoin surua. Silti luen.

Mä haluaisin samanlaisen kodin, samanlaiset vaatteet, asua ulkomailla, hienot kalliit tavarat ja vaatteet, ihailua, olla mukava ja sympaattinen ja ihailtu ihminen. Haluaisin 2 lasta. Sillä ihmisellä on kaikkea mitä mulla ei ole. Ilonenko mun pitäisi olla? En osaa nauttia siitä, että toisella on kaikkea, mitä niin kipeästi itse olen aina toivonut.

Olen jopa vähän salaa toivonut, että jotain ikävää sattuisi. Olen ihan hirveä, mutta tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta.

 

[Keittiönoita]

Mä kyllä suosittelen sua pitämään ainakin tauon ko blogin lukemisessa. Mä en ole blogisteille kateellinen, mutta jotkut blogit saavat mut ärsyyntymään. Olen lopettanut sellaisten blogien lukemisen. Haluan lukea blogeja, jotka ovat tältä osin neutraaleja tai jotka tekevät hyvälle tuulelle. En mä kadullakaan ehdoin tahdoin astu koiranpaskaan, vaikka sellainen edessä olisikin.

 

[ettänäin]

no en sanoisi, että kysymys on siitä että halutaan ehdoin tahdoin löytää kyseisen henkilöiden tai muidenkaan täydellisestä elämästä ne säröt. lähinnä sen toteamisesta, että kaikilla ne omat murheensa on. jos ei vielä niin lopulta. kadehtiminen on turhaa, meillä jokaisella on oma elämä, iloineen ja suruineen.

jos joku sanoo elämänsä olevan kiiltokuvamaista niin enpä olisi siitäkään kateellinen, hirveä pudotus jos jotain sitten tulee.

ja kiistäisi myös sen, että kaikilla on mahdollisuus jotenkin hankkia tai saavuttaa nämä tietyt elämän palikat. esimerkiksi vaikeille sairauksille ihminen ei usein voi mitään (poislukien elintapasairaudet)... omaa lapsuuttaan ei myöskään voi valita ja joskus se on niin rampauttava, että siitä toipuminen vie suurimman osan elämästä.

mun elämä on hyvin risainen, sairautta on ja se hemmetin vaikea lapsuuskin.. kiiltokuvaan en silti sitä ikinä vaihtaisi, mä en jaksaisi sitä.. mistä sitten kirjoittaisin tai maalaisin.. siksi en lue niitä ns. täydellisiä blogejakaan, en yksinkertaisesti näe mitään jännää täydellisessä sisustuksessa, kauniissa hyvin valikoiduissa vaatteissa ja trendiharrastuksissa... mieluummin seikkailen sitten vaikka mielikuvituksessani

 

["vieras"]

Menee pikkasen liian pitkälle sulla a.p.! Pysy nyt ihmeessä pois tuosta blogista...

 

["hei"]

[QUOTE="a.p";26065756]Kiitos kommenteista!

Mä oikeasti kärsin tästä. Olen aivan järjettömän kateellinen ja jopa katkera Kalastajan vaimon elämästä. En todellakaan usko, että siellä olisi jotain piilotettuja ikäviä asioita kasapäin. Uskon, että he ovat oikesti onnellisia ja että heillä oikeasti on sattunut kunnon mäihä, kun kaikki on niin kaunista ja hyvin.

Olen yrittänyt etsiä hyviä puolia elämästäni, mutta häviän kirkkaasti tälle Johannalle kaikesta. On tietty siinä suhteessa hölmöä lukea blogia, johon ei voi samaistua. Mutta mä vaan aina sorrun joka päivä melekin lukemaan. Ja sitten pahotan mieleni. En mä siitä blogista saa iloa, vaan päinvastoin surua. Silti luen.

Mä haluaisin samanlaisen kodin, samanlaiset vaatteet, asua ulkomailla, hienot kalliit tavarat ja vaatteet, ihailua, olla mukava ja sympaattinen ja ihailtu ihminen. Haluaisin 2 lasta. Sillä ihmisellä on kaikkea mitä mulla ei ole. Ilonenko mun pitäisi olla? En osaa nauttia siitä, että toisella on kaikkea, mitä niin kipeästi itse olen aina toivonut.

Olen jopa vähän salaa toivonut, että jotain ikävää sattuisi. Olen ihan hirveä, mutta tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta.[/QUOTE]

Anteeksi,mutta tuo ei oikeasti kuulosta ihan terveeltä. Sulla on pakkomielle tosta henkilöstä, ja kannattaisi hakea ammattiapua. Koska samalla tuo kertoo niin syvästä tyytymättömyydestä omaan elämään, että asia kannattaisi käsitellä ennen kuin se saa vielä isommat mittasuhteet.

 

["vieras"]

Ja kiitos, en saanut yhtään komppausta kun tässä viikolla pohdin noiden blogien kiiltokuvaelämää.

Koska sinä pidit sitä kiiltokuvaelämän näyttämistä vääränä ja epäilit bloginpitäjiä vielä narsisteiksi.

 

[ulkonainen]

[QUOTE="a.p";26065756]Kiitos kommenteista!

Mä oikeasti kärsin tästä. Olen aivan järjettömän kateellinen ja jopa katkera Kalastajan vaimon elämästä. En todellakaan usko, että siellä olisi jotain piilotettuja ikäviä asioita kasapäin. Uskon, että he ovat oikesti onnellisia ja että heillä oikeasti on sattunut kunnon mäihä, kun kaikki on niin kaunista ja hyvin.

Olen yrittänyt etsiä hyviä puolia elämästäni, mutta häviän kirkkaasti tälle Johannalle kaikesta. On tietty siinä suhteessa hölmöä lukea blogia, johon ei voi samaistua. Mutta mä vaan aina sorrun joka päivä melekin lukemaan. Ja sitten pahotan mieleni. En mä siitä blogista saa iloa, vaan päinvastoin surua. Silti luen.

Mä haluaisin samanlaisen kodin, samanlaiset vaatteet, asua ulkomailla, hienot kalliit tavarat ja vaatteet, ihailua, olla mukava ja sympaattinen ja ihailtu ihminen. Haluaisin 2 lasta. Sillä ihmisellä on kaikkea mitä mulla ei ole. Ilonenko mun pitäisi olla? En osaa nauttia siitä, että toisella on kaikkea, mitä niin kipeästi itse olen aina toivonut.

Olen jopa vähän salaa toivonut, että jotain ikävää sattuisi. Olen ihan hirveä, mutta tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta.[/QUOTE]

Kaikki mita mainitsit haluavasti ovat vain jarjestelykysymyksia, oikeasti! Toki tyota niiden eteen pitaa tehda. Tunnen monia suomalaisia, myos lapsiperheita, jotka ovat muuttaneet ulkomaille. Yleensa elintasokin siina nousee, toki koulutus on tarkeaa, mutta kylla oma asenne ratkaisee.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";26065756]Olen yrittänyt etsiä hyviä puolia elämästäni, mutta häviän kirkkaasti tälle Johannalle kaikesta.[/QUOTE]

Onko elämä kilpailua siitä kenellä menee parhaiten? Jos näin on niin löytyy vielä ihmisiä, joille Johanna häviää kirkkaasti. Mitä järkeä on miettiä kenellä menee paremmin kuin sinulla?

 

[----]

Ap, et tule saamaan tismalleen samanlaista elämää kuin Johannalla. Mutta mikä sua estää sisustamasta omaa kämppää samaan tyyliin? Tai pukeutumasta samaan tyyliin? Johannallahan on hyvin klassinen tyyli, sinisiä pillifarkkuja, beigeä neuletta, kauluspaitoja. Koti on sisustettu beessillä ja valkoisella. Jos oot vähävarainen, niin ei sekään ole _este_, vain hidaste Sympaattisuus ja iloisuus lähtee susta itsestä.

 

["felicia"]

Minkä ikäinen blogin pitäjä on? Onko hänen miehensä oikeasti kalastaja?

 

[Keittiönoita]

Ap, et tule saamaan tismalleen samanlaista elämää kuin Johannalla. Mutta mikä sua estää sisustamasta omaa kämppää samaan tyyliin? Tai pukeutumasta samaan tyyliin? Johannallahan on hyvin klassinen tyyli, sinisiä pillifarkkuja, beigeä neuletta, kauluspaitoja. Koti on sisustettu beessillä ja valkoisella. Jos oot vähävarainen, niin ei sekään ole _este_, vain hidaste Sympaattisuus ja iloisuus lähtee susta itsestä.

Mä olen samaa mieltä. Muutama purkki maalia ja aloittaa sillä. Jos asuu vuokra-asunnossa, niissä seinät on yleensä valkoiset. Sitten voi maalata kalusteita. Kirppareilta ja kierrätyskeskuksesta saa edullisesti, jos uusia kaipaa. Mä olen maalannut lähestulkoon jokaisen meidän huushollissa olevan huonekalun uusiksi, jotta ne sopisivat väreiltään siihen huoneeseen, mihin ne haluan. Yksivärisiä lakanoita ja pyyheliinoja voi värjätä pesukoneessa jne. Kun valitsee sen väriteeman, voi kirpparilta löytyä pieniä sisustuselementtejä, jotka sopivat väriskaalaan.

 

["minä"]

Kovastipa monet yrittävät etsi nurjia puolia tämän bloggaajan elämästä. Varmasti niitä onkin, mutta onko teille tosiaan noin kova pala, jos jonkun muun elämä olisikin tosiaan noin täydellistä? Tuntuu olevan. Miten te voitte olla noin ämmiä, keskittyisitte omaan elämäänne.

Aika monet asiat elämässä ovat valintoja, kuten puoliso, tulotaso, ammatti, harrastukset, vartalon kunto, jopa kauneus tietyllä tavalla. Jos teillä ei ei sellaisia ole/nykyiset eivät tyydytä, niin omia valintojannehan ne ovat olleet. Tehkää asioille jotain.

Mun mielestä ton blogin pitäjän elämä ei todellakaan ole täydellistä. Itselleni olisi esim. kauhistus olla sairaanhoitaja, ei mun juttu ollenkaan.

Oon tyytyväinen elämään sillä, tää on mulle just täydellinen paketti:

-kaksi korkeakoulututkintoa
-ihana mies jonka kanssa yhdessä 15 vuotta
-kaksi ihanaa lasta, tyttöä, molemmilla kerroilla olen toivonut tyttöä
-lasten molemmat isovanhemmat ja kaikki muutkin lähisukulaiset 40 km säteellä
-parhaimmat ystävät 5 km säteellä
-omistusasunto kivalla alueella
-normaalipainoinen ja ihan ok näköinen 35-vuotiaaksi
-zumba harrastuksena (satun vaan tykkäämään siitä, että pidä sitä minään absoluuttisena hyvän elämän edellytyksenä ja jos ap pitää, niin helppohan sitä on alkaa harrastaa).

 

["vieras"]

Kovastipa monet yrittävät etsi nurjia puolia tämän bloggaajan elämästä. Varmasti niitä onkin, mutta onko teille tosiaan noin kova pala, jos jonkun muun elämä olisikin tosiaan noin täydellistä? Tuntuu olevan. Miten te voitte olla noin ämmiä, keskittyisitte omaan elämäänne.

Aika monet asiat elämässä ovat valintoja, kuten puoliso, tulotaso, ammatti, harrastukset, vartalon kunto, jopa kauneus tietyllä tavalla. Jos teillä ei ei sellaisia ole/nykyiset eivät tyydytä, niin omia valintojannehan ne ovat olleet. Tehkää asioille jotain.

Mä luulen, että tässä oli enemmänkin kyse siitä, että yritettiin näyttää ap:lle, että kenenkään elämä ei ole täydellistä. Monet asiat elämässä ovat valintoja ja tämä bloggaaja mitä luultavammin on onnellinen ja tyytyväinen valintoihinsa. Mutta kaikkien elämässä on ainakin jossain vaiheessa väsymystä, riitoja, sotkuja, tyytymättömyyttä jne. Tässä vaan yritettään herättää ap:ta tuohon todellisuuteen.

 

["a.p"]

Kiitos vielä kommenteista. Olette useammat olleet hyvin kannustavia. Kai mulla on jotain itsetunto-ongelmaa. Ei se Johanna mulle nyt mikään pakkomielle oo. Mutta sen myönnän, että oon hurjan kateellinen.

Ehkä voisin mennä vähän itseeni, ja miettiä, että miten saisin elämääni enemmän sellaiseksi kuin toivon ja haaveilen. Aina on jotain tehtävissä.

Täytyy vaan hyväksyä, että jollain menee paremmin ja on enemmän kauneutta ja rahaa jne. Se kuuluu elämään. Ja parasta, että en kävisi kurkkimassa blogia niin usein...

 

[Turkilmas]

Mä jäin nyt miettimään yhtä ihan epäoleellista asiaa, mutta ajattelin josko joku blogia lukeva tietää vastauksen. Siis tästä ketjusta nyt luin, että Johanna (nimenkin luin täältä) tekee kolmea työtä ja hänen miehensä on paljon poissa kotoa. Lisäksi miehen vanhemmat on iäkkäitä ja Johannan omat vanhemmat Suomessa. Niin missä lapset sitten on kun Johanna tekee töitään? Hoidossa? Päiväkodissa?

 

["a.p"]

Ja vielä. Aloitukseni tarkoitus oli lähinnä vähän kuullostella, että oisko joku muukin kateellinen...vaikka harmaana Etten olisi niin yksin...

 

[kiitos]

[QUOTE="vieras";26065841]Koska sinä pidit sitä kiiltokuvaelämän näyttämistä vääränä ja epäilit bloginpitäjiä vielä narsisteiksi.[/QUOTE]

aa- sä muistat mut

no, kävin taas siellä blogissa ja epäilen edelleen narsismia. ihmettelen mikä muu on motiivina siihen, että aikuinen ihminen ottaa itestään kuvia kuin joku teini!

Mieti nyt se pukee päällensä ja sit laittaa kameran ottamaan kuvasarjan ja sit poseeraa siinä. Valkkaa parhaat kuvat ja postaa ne selostuksineen. Mitä muuta se on kuin esittämisen halua ja sairaalloista itsekeskeisyyttä.

Eikä hän ole ainoa, yksi esimerkki vain.

 

["vieras"]

ja kiistäisi myös sen, että kaikilla on mahdollisuus jotenkin hankkia tai saavuttaa nämä tietyt elämän palikat. esimerkiksi vaikeille sairauksille ihminen ei usein voi mitään (poislukien elintapasairaudet)... omaa lapsuuttaan ei myöskään voi valita ja joskus se on niin rampauttava, että siitä toipuminen vie suurimman osan elämästä.

Suurin osa asioista on kuitenkin mahdollista hankkia. Esimerkiksi se on ihan oma valinta haluaako yrittää toipua lapsuudesta vai viettääkö mielummin elämänsä ojan pohjalla huutaen kuinka kamala lapsuus oli. Meidän yhteiskunnassamme kuitenkin esim. koulutus on kaikille mahdollista, meillä on jopa kuuro-sokea tohtoriksi väitellyt eli aika paljon on asenteesta kiinni mitä saa aikaiseksi. Elämä ei kuitenkaan ole reilua. Voi tapahtua asioita joille ei voi mitään. Siinäkin tapauksessa voit kuitenkin itse päättää hyväksytkö asiat ja koitat pärjätä sillä mitä sinulla on vai oletko katkera niille, joilla on enemmän kuin sinulla.

 

[sama kiitos]

mä muuten epäilen, että tän ketjun ap on itse Kalastajan vaimo

 

["a.p"]

Mä jäin nyt miettimään yhtä ihan epäoleellista asiaa, mutta ajattelin josko joku blogia lukeva tietää vastauksen. Siis tästä ketjusta nyt luin, että Johanna (nimenkin luin täältä) tekee kolmea työtä ja hänen miehensä on paljon poissa kotoa. Lisäksi miehen vanhemmat on iäkkäitä ja Johannan omat vanhemmat Suomessa. Niin missä lapset sitten on kun Johanna tekee töitään? Hoidossa? Päiväkodissa?

Ne on päiväkodissa. (Joka on muuten idyllinen villa, jossa kaikki on pienryhmissä ja muutenkin aivan ihan, ihan muuta kun kotoiset kunnalliset lapsisäilöt)