olen kärttyinen ja itkuinen kokoajan

[--]

Mikähän mua vaivaa, kyselee miesystäväni kun olen niin vaikea ja räjähdysherkkä kuulemma. Ja niin olenkin. Olen pahalla tuulella melkein joka päivä ja itku tulee ihan mitättömistä asioista. Itsestä suuttumisen aiheet on suurimmaksi osaksi ihan järkeviä ja oikeutettuja, mutta toisinaan ymmärrän ampuvani vähän yli. Kuulostaa aivan raskausajan mielialan vaihtelulta, ja myös tuntuu. Mutta en ole, käytän e-pillereitä. Elämä on aika raskasta, olen eronnut pikkusen yli vuosi sitten pitkästä avioliitosta josta kaksi lasta, heitä hoidan aika paljon vain yksin. Opiskelen ja sekään ei ihan helpoimmasta päästä ole, kuormittavaa henkisesti. Rahaakaan ei ole niinkuin pitäisi, mutta olen pärjännyt. Aamuisin en jaksaisi herätä uuteen päivään, en sitten millään. Niin, mikä mua vaivaa?

 

[--]

Up

 

["saida"]

Masennusta veikkaisin! Toi on itselläni ollut se selkein merkki masiksesta, että en haluaisi herätä seuraavaan päivään, vaan toivoisin vain saavani nukkua... Käypä keskustelemassa lääkärin kanssa.

 

[--]

[QUOTE="saida";22931069]Masennusta veikkaisin! Toi on itselläni ollut se selkein merkki masiksesta, että en haluaisi herätä seuraavaan päivään, vaan toivoisin vain saavani nukkua... Käypä keskustelemassa lääkärin kanssa.[/QUOTE]

Olen miettinyt tätä voisiko olla.. Nytkin tuli kyyneleet kun luin tämän. Oon kai ihan sekasin.

 

["kuikka"]

Masennusta tai "burn out", mulla oli tuo jälkimmäinen ja oireet juuri kuin sinulla. Kannattanee hakea apua. En valitettavasti osaa autaa mistä sitä apua kannattaa kysellä, koska itse tiesin mistä oma tilanne johtui ja pystyimme miehen kanssa purkamaan asian paremmaksi päin..

Tsemppiä!

 

[h.]

laiminlyöt ittees. oot varmaan loppuunpalanut!
oisko sulla kavereita tai muuta tukiverkkoa? auttais kovasti jos saisit jutella jonkun kanssa. ei välttämättä ammattiauttajan kanssa vaan jonkun kaa joka kuuntelis. ennenmmän aikaa itellesi ja tee sellaista mistä tulee hyvä olo.

ja vaikka kuinka vaikeeta olisi niin sulla ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä siitä että menee hermot tai tunteet ailahtelee. askel kerrallaan niin kyllä se siitä! :hug:

 

[--]

laiminlyöt ittees. oot varmaan loppuunpalanut!
oisko sulla kavereita tai muuta tukiverkkoa? auttais kovasti jos saisit jutella jonkun kanssa. ei välttämättä ammattiauttajan kanssa vaan jonkun kaa joka kuuntelis. ennenmmän aikaa itellesi ja tee sellaista mistä tulee hyvä olo.

ja vaikka kuinka vaikeeta olisi niin sulla ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä siitä että menee hermot tai tunteet ailahtelee. askel kerrallaan niin kyllä se siitä! :hug:

Kiitos Onhan mulla tuo mieheni ja läheisiä sukulaisia ja ystäviäkin, tosin olen hyvin vähän ollut tekemisissä kavereiden kanssa, kun tuntuu ettei ole aikaa. Tiedän, että tarvitsen omaa aikaa enemmän, se on aika ahdistavaa kun lasten kanssa on niin kiinni kotona, eikä edes lenkille voi päästä tuosta vaan. Oon semmoinen, että lääkäriin en ihan helposti lähde valittamaan, mieluummin yritän selviytyä itse ystävien avulla. Mulla on tässä takana sellaisia opiskeluun liittyviä epäonnistumisia ja pettymyksiä itseeni, että sen myötä itsetunto laskenut pahasti. Kai se täytyy vain alkaa ajattelemaan, mitä hyvää tässä elämässä on ja käyttää hyväksi ihmisiä, että saan omaa aikaa edes joskus...