olen huolissani mieheni jaksamisesta, enkä tiedä miten ottaisin asian puheeksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja empire
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

empire

Vieras
meillä ei juurikaan ole tukiverkkoa, mies lähti pitkältä sairaslomalta opiskelemaan, oli silloin hyvässä kunnossa mutta nyt ei enään vaikuta siltä. Olin alunperinkin opiskelua vastaan(tiesin mitä se on yhdistää opiskelu+lapset+pitkät matkat). Nyt olen pattitilanteessa,koska alunperinkin olin opiskelua vastaan(lähempi koulupaikka olisi ollut järkevämpi valinta) niin mies luultavasti kokee että ilkun häntä tai sitten että väheksyn häntä. Oikeasti olen nyt aidosti huolissani,mutta en usko että mies uskoo minun olevani tosissaan.

Tunnistan kuitenkin uupumuksen merkit(mies on ehdottoman hyvä isä,lempeä,rauhallinen,pitkäpinnainen,mutta viimeaikoina on suuttunut ja meinannut nappaa tukasta kiinni,olen saanut estettyä, mutta koskaan ennen vuosien aikana mies ei ole käyttäytynyt vastaavanlailla. uskon että hänellä on huono omatunto,mutta yllättäen mies ei osaa puhua tunteista,joten vaikenee ja kärsii).

Olen itse ollut uupunut aikanaan ja olis silloin samanlailla räjähdysherkkä. kävin töissä(6h) ja yritin käydä iltaopintoja samalla, uuvutin itseni täysin,en varmasti olisi silloin jaksanut lapsia yhtään hetkeä(luojan kiitos silloin en ollut vielä äiti).

En tiedä miten ottaisin asian esille jotta mies ei väännä sitä niin että minähän olin alusta asti vastaan(olen varmaan nyt iloinen kun näin on käynyt). Mies on ennenkin vääntänyt asiat täyusin väärin, vaikka myönnän etten välttämättä osaa ilmaista itseäni oikein(siltikin mies kokee herkästi kaiken arvosteluna,tai negatiivisena)
 
kuule haista vittu! tässä ei ole kyse nalkutuksesta,eikä siitä että minä meinasin saada tukkapöllyä,tässä on kyse miehen henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista sekä jaksamisesta(ja jos sä osaisit lukea tajuaisit että kyse oli siitä että mies meinasi napppa LASTA tukasta. mikä ei todellakaan ole mieheni tapaista)
 
tiedätkö nimimerkki:voi elämä
sä et voi netissä kirjottaa mitä vaan,mä voin tehdä susta rikosilmoituksen kun sä haukut mua ämmäksi, tiedätkö että se on rikos! sun ip voidaan selvittää mites sit panet suusi? no mitäpä pieni tuomio herjauksesta haittaa,eikö? piristää vaan.
 
Monelle ihmiselle tuntuu olevan vaikeaa huomata miten vaikeat ajat vaikuttavat omaan itseen. Jos ihmisellä on monta kuluttavaa asiaa elämässään, tulisi hänen osata höllätä vaatimustasoa elämässä kaikkialta mistä mahis. Esim.jos raksavaihe menossa, opiskelut vaiheessa itellä tai puolisolla, teini kiukuttelee kotona, rahahuolia ja terveydellisiä murheita niin sitten mietittävä a) miten paljon voi löysätä kaikesta ei-välttämättömästä ja b) oltava armollinen itselleen ja tajuttava, ettei lukuisuen paineiden kanssa ole mahdollista suoriutua täydellisesti.
 
Ite ihan vasn kysyn nätisti että ootko kauhern väsy, ootko saanu nukuttua, tuntuuko että tarviit omaa aikaa.

Mieti ennemmin että mitä sit jos mies on väsy...mitä sit tekisit? Ja tarjoa niitä vaihtiehtoja rakkaudella jo nyt etteimiehen tarvii erikseen sanoa että on väsy
 
Jos ne kersat on kurittomia, ihmetouhua, mies siis vaan opiskelee ja sllä on lapsia, sinustako olisi hyvä että te molemmat olette kotona?

Kuulostat siltä että sun kakarat onkurittomia.
 
kuule juhs nää lapset on ihan yhdessä hankittu ja yhteisiä ja toinen on hoidossa toinen koulussa.. että tämä ei ole kyllä minun syytäni.

sulle henni,mun mielestä miehen pitää pistää opiskelu tauolle tai sitte löysätä vähän. Mä en nimittäin myöskään jaksa olla kaikke vapaa-aikaa yksin vastuussa lapsista. sitäpaitsi koska miehen koulumatka on yht.2tuntia, niin kun se aamulla lähtee se on klo 17kotona,no siinä on sitten enään 3tuntia ennen iltapalaa yhteistä aikaa(siitä ei oikein voi nipistää aikaa) kyllä miehen täytyy jaksaa panostaa lapsiinkin.

viikonloppusinki nukkuu yli puoleen päivään,mut ei sekään riitä.
tilanne on siis se että vaikka mies sais kuin nukkuu ja lepää niin on silti väsynyt. kyllä se on se koulu ku rasittaa eniten. en minä ala leikkii yh:ta siksi että mies vois käydä koulua ja pitää kaiken vähän vapa ajan lapsetonta aikaa.Kun pieni aika ei riitä. mä luulen että vaikka hoitaisin kaiken yksin ni mies olis silti väsynyt ja uupunut.

enkä mä ny kysynyt neuvoa siitä mitä teen vaan siitä miten otan asian esille
 
Oliko sun miehesi aiemmin sairaslomalla uupumuksen tai jonkun muun takia? Ei tarvitse kertoa tarkemmin, mutta jos olisi ollut uupumus kiinnostaa heti tietää saiko hän siihen asianmukaista hoitoa ja työnohjausta. Uupumus ei lähde pois pelkällä levolla, vaan välttääkseen sitä jatkossa täytyy tunnistaa mitä pitää elämässään välttää ollakseen uupumatta yhtä pahasti uudelleen.

KAikesta selviää, jopa siitäkin, että opiskelee toisella paikkakunnalla ja väsyy siitä. Ja koska miehesi ei ehkä näe tilanteen luisuvan hänen käsistään pidä palaveri. Älä puhu uupumuksesta, vaan siitä miten järjestätte perheenne arjen niin että hän ja sinä jaksatte yhdessä. Laatikaa lista mikä on pakko, mikä ei niin pakko, ja jakakaa niitä hommia järkevästi. Esim. jos joulu stressaa miettikää, mitä voisitte tänä vuonna jättää tekemättä saadaksenne helpon joulun.

En aina kannata parisuhteessa vakavaa analysointia, jos ei ole mitään millä sitä tilannetta lähdetään käytännössä ratkaisemaan. Miehesi ei lopeta opiskelua, vaikka pitäisit maailman hienoimman luennon uupumuksesta. Tukekaa toine toisianne ja keksikää helpotusta arkeenne.
 
Voithan kertoa omasta kokemuksestasi, kuinka itse ollessasi uupunut olit hyvin ärtyisä ja kysyt sitten onko miehesi uupunut (ei välttämättä tarvitse mainita syytä miksi, hän varmasti itse syyn tietää) tai sanot vain että olet huomannut hänen olevan ärtyisä ja kysyt onko uupunut. ja sitten jos sanoo olevansa ehdotat voisiko hän hakea siirto-opiskelupaikkaa ensi keväästä alkaen lähempänä olevaan kouluun (ammattikoulu tai amk), tai sitten yrittää tenttiä kursseja jonkin aikaa (yliopisto). jos hän väittää sinun ilkkuvan, niin sanot vaan että siitä ei ole kyse että kuka oli oikeassa vaan siitä että miten saisitte miehenne ja perheenne taas voimaan paremmin.
 

Yhteistyössä