E
empire
Vieras
meillä ei juurikaan ole tukiverkkoa, mies lähti pitkältä sairaslomalta opiskelemaan, oli silloin hyvässä kunnossa mutta nyt ei enään vaikuta siltä. Olin alunperinkin opiskelua vastaan(tiesin mitä se on yhdistää opiskelu+lapset+pitkät matkat). Nyt olen pattitilanteessa,koska alunperinkin olin opiskelua vastaan(lähempi koulupaikka olisi ollut järkevämpi valinta) niin mies luultavasti kokee että ilkun häntä tai sitten että väheksyn häntä. Oikeasti olen nyt aidosti huolissani,mutta en usko että mies uskoo minun olevani tosissaan.
Tunnistan kuitenkin uupumuksen merkit(mies on ehdottoman hyvä isä,lempeä,rauhallinen,pitkäpinnainen,mutta viimeaikoina on suuttunut ja meinannut nappaa tukasta kiinni,olen saanut estettyä, mutta koskaan ennen vuosien aikana mies ei ole käyttäytynyt vastaavanlailla. uskon että hänellä on huono omatunto,mutta yllättäen mies ei osaa puhua tunteista,joten vaikenee ja kärsii).
Olen itse ollut uupunut aikanaan ja olis silloin samanlailla räjähdysherkkä. kävin töissä(6h) ja yritin käydä iltaopintoja samalla, uuvutin itseni täysin,en varmasti olisi silloin jaksanut lapsia yhtään hetkeä(luojan kiitos silloin en ollut vielä äiti).
En tiedä miten ottaisin asian esille jotta mies ei väännä sitä niin että minähän olin alusta asti vastaan(olen varmaan nyt iloinen kun näin on käynyt). Mies on ennenkin vääntänyt asiat täyusin väärin, vaikka myönnän etten välttämättä osaa ilmaista itseäni oikein(siltikin mies kokee herkästi kaiken arvosteluna,tai negatiivisena)
Tunnistan kuitenkin uupumuksen merkit(mies on ehdottoman hyvä isä,lempeä,rauhallinen,pitkäpinnainen,mutta viimeaikoina on suuttunut ja meinannut nappaa tukasta kiinni,olen saanut estettyä, mutta koskaan ennen vuosien aikana mies ei ole käyttäytynyt vastaavanlailla. uskon että hänellä on huono omatunto,mutta yllättäen mies ei osaa puhua tunteista,joten vaikenee ja kärsii).
Olen itse ollut uupunut aikanaan ja olis silloin samanlailla räjähdysherkkä. kävin töissä(6h) ja yritin käydä iltaopintoja samalla, uuvutin itseni täysin,en varmasti olisi silloin jaksanut lapsia yhtään hetkeä(luojan kiitos silloin en ollut vielä äiti).
En tiedä miten ottaisin asian esille jotta mies ei väännä sitä niin että minähän olin alusta asti vastaan(olen varmaan nyt iloinen kun näin on käynyt). Mies on ennenkin vääntänyt asiat täyusin väärin, vaikka myönnän etten välttämättä osaa ilmaista itseäni oikein(siltikin mies kokee herkästi kaiken arvosteluna,tai negatiivisena)