[QUOTE="Mamma italiana";22598511]ulkosuomalainen, varmaan ihania juttuja molemmat, jokaiselle oma paikkansa, jokainen kokemus ainutlaatuinen (satuakin ja prinsessanaolemista kaipaa jokainen, tai siità salaa unelmoi) . ehkà joskus harmaana talvipàivànà on silti kiva muistalla vanhoja ja sitten palata sen "tavismiehen" kainaloon jatkamaan turvallista elàmàstà nauttimista

[/QUOTE]
Sulla on usein tosi kypsä asenne asioihin, onnittelut! Olet muutenkin fiksuinpia tyyppejä palstalla

Tuokin mitä kirjoitat on ihan totta. Itse olen tosi tyytyväinen, että olen saanut viettää myös elämää, jota yleensä nähdään vain televisiossa, koska sain kurkistaa "kulissien" taakse ja totesin, ettei siinä ihan oikeasti ole MITÄÄN kadehdittavaa tai edes unelmoitavaa. Mun on tietty hyvä puhua, kun olen saanut sen kokea, mutta trust me, jos sinulla on tasapainoinen parisuhde, on se ihan parasta, mitä elämässä voi saada lasten ohella. Vuoden verran seurusteltiin elitistin kanssa, ja se riitti koko loppuelämäksi siitä "unelmasta". Ja ihan oikeasti en ehtinyt tutustua yhteenkään "ökyrikkaaseen", jolla olisi ollut onnellinen perhe-elämä

Kamala klisee, mutta ne rahat näyttävät tulevan onnellisuuden kustannuksella. Ostamalla saa hetkiseksi helpotettua sitä sisäistä tyhjyyttä, mutta ei siitä kauan iloa ole...
Mun ex ei koskaan voinut tietää, hännysteltiinkö sitä sen rahojen vuoksi vai olivatko ihmiset oikeasti ystäviä? Kun niin rikkaita ei sitten joka oksalta löydy ystäviksi, niin että suurin osa "hovista" oli huomattavasti köyhempiä. Mä sanoinkin heti alkuun, että jätä mulle ne Patek Philipit ja Guccit ostamatta, että pystyn arvioimaan tykkäänkö siitä ihmisenä vai vain niiden kalliiden lahjojen vuoksi. Kun minäkin olen vain ihminen ja olisin saattanut jäädä suhteeseen pelkkien lahjojenkin vuoksi, mistä minä tiedän... Mutta näin tehtiin ja lopulta tajusin, etten halunnut sellaista elämää tai sitä ihmistä rinnalleni loppuelämäksi. Kun tosiaan ei tarvinnut laittaa vaa'alle upeita lahjoja ja ihmissuhdetta vaan se pelkkä parisuhde
