Olen kuuskymppinen silloin, musta on hyvä idea juhlia yhteisiä täysi-ikäisen pippaloita ja mun kuuskymppisiä. Kehotan muksua vielä ajoittamaan lisääntymisen siihen vaiheeseen, kun minä pääsen eläkkeelle. Eli johonkin sinne viidenkympin korville...
Mä olen viettänyt jonkun verrankin aikaa lapsena päälle kahdeksankymppisen mummuni kanssa, ja se oli kovasti avartavaa. Toivon, että muksu saa minusta hiukan samaa hyötyä ja oppii historiallisemman maailmankuvan, kuin jos oltaisiin melkein samaa sukupolvea. Ja toisaalta olen aika lapsellinen ja tykkään pelata, leikkiä, ja vitsailla että Saas nähdä sitten, kokeeko sälli jääneensä paljosta paitsi, jos nyt siis en kesken kuukahda.
Paras puoli taitaa olla se, että jos välit on jotenkin huonot, en jää ikiajoiksi hänen elämäänsä lastaamaan. Mielestäni on hiukan ikävää se, että lapsuus venyy loputtomiin, kun omista vanhemmista ei aika jätä millään. On jäänyt mieleen Elfriede Jelinek, joka kuvaili satavuotiaan äidin ja tyttären suhdetta, että nuorempi on kuin kivi virrassa ja äiti on siinä kivellä maailman tappiin asti nököttävä sammakko. En pääse siitä mielikuvasta irti...