Olen 28v, ei miestä, ei perhehaaveita, vanhemmat eivät ymmärrä.

["Nana"]

Luonto on hoitanut niin että kun nainen saa lapsen, siitä tulee hänen elämänsä keskipiste ja onnensa mitta.

Uskoisin että se on tunne, joka on biologian sanelema. Sellainen jota ei kaipaa jos sitä ei ole ja jota ilman ei usko selviävänsä jos se on. Se selittää isolta osalta lisääntyneiden (anteeksi, en halua käyttää sanaa "perheelliset" koska perheen voi muodostaa ilman lapsia, enkä "lapselliset" koska se vaan taipuu useampaan merkitykseen) vahvan mielikuvan siitä että elämä ei voi olla täyttä ja onnellista ilman lapsia. Moni (ei kaikki, luojan kiitos) pitää lisääntymistä perimmäisenä tarkoituksenaan elämälleen. Näin ei ole pakko olla. On hienoa että joillekin on, ja jotkut siitä saavat sen täydellisen onnellisuutensa, mutta kaikkien maailman naisten ei pidä synnyttää ollakseen kokonaisia ja onnellisia ja tunteakseen elämänsä merkitykselliseksi. Tätä jotkut (korostan sanaa _jotkut_") eivät millään ymmärrä.

Lyhyesti: Sillä nyt ei ole hittojakaan väliä mitä muut sanovat. AP:llä on kaikki maailman oikeus ja velvollisuus elää elämäänsä tehden itsestään onnellisen.

T: itsekin vapaaehtoisesti lapseton, hassusta sattumasta tälle palstalle päätynyt.