Miksi mulle ei suoda miestä elämääni?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Mila"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulle tuli jotenkin mieleen että et oikein tiedä mitä haluat ja että oikeastaan pelkäät sitä todellista rakastumista ja rakkautta ja ehkä tavallaan ihastut tai tunnet vetovoimaa sen takia niihin vääriin miehiin ja hylkäät ne jotka olisivat sopivampia. Jotkut onnistuneet suhteet alkavat ystävyydellä, eli aina se ei ole sellaista ihastumisella tai vetovoimalla alkavaa. Myös heräsi sellainen ajatus että onko sulla läheisyyden tai intiimin läheisyyden pelkoa tai kammoa? Mahdollisesti ollut etäinen isä tai muu selittävä tekijä? Myös ihan se terveen itsetunnon puuttuminen voi tuota aiheuttaa. Mut tää nyt on vaan tällainen keittiöpsykologin arvio :)
 
[QUOTE="vieras";28752158]Kuka tai mikä sen soisi sinulle? Tuo on väärä asenne, jos odottaa, että joku tai jokin kiikuttaa eteesi sen mitä toivot.[/QUOTE]

Minä kyllä sanoisin, että onnella on isoin merkitys asiassa. Vaikkei kotoa tulla hakemaankaan.

Tiedän tapauksen, jossa mies ei ollut koskaan seurustellut pitkälle yli 30-vuotiaana eikä käytännössä koskaan käynyt "ulkona" eikä koskaan "hakenut" seuraa. Mutta niin vaan samalle työpaikalle pelmahti oikea nainen ja molemminpuolisen ihastuksen kautta seurusteluun.
 
[QUOTE="Mielipide";28752627]Mulle tuli jotenkin mieleen että et oikein tiedä mitä haluat ja että oikeastaan pelkäät sitä todellista rakastumista ja rakkautta ja ehkä tavallaan ihastut tai tunnet vetovoimaa sen takia niihin vääriin miehiin ja hylkäät ne jotka olisivat sopivampia. Jotkut onnistuneet suhteet alkavat ystävyydellä, eli aina se ei ole sellaista ihastumisella tai vetovoimalla alkavaa. Myös heräsi sellainen ajatus että onko sulla läheisyyden tai intiimin läheisyyden pelkoa tai kammoa? Mahdollisesti ollut etäinen isä tai muu selittävä tekijä? Myös ihan se terveen itsetunnon puuttuminen voi tuota aiheuttaa. Mut tää nyt on vaan tällainen keittiöpsykologin arvio :)[/QUOTE]

No myönnän kyllä, etten lapsena/nuorena ollut vuosiin missään tekemisissä isäni kanssa. Kyllä voisi siis sanoa, että meillä on etäinen suhde. Myös silloin kun vanhempani olivat vielä yhdessäkin. Aikuisena sitten olen ollut enemmän tekemisissä isäni kanssa, mutta edelleen harvoin.

En tiedä miksi isäni suhtautuminen minuun on niin erilaista kuin muihin sisaruksiin. Ehkä olemme liian erilaisia. Tosin äitini on sanonut, että isääsi olet tullut kun on halunnut ehkä hieman loukata minua.

Myös läheisyyden kanssa on ollut ongelmia. Se ei ole minulle luontevaa tai helppoa, vaikka sitä haluan. En tosiaankaan tajua sitä vaikka haluan, niin se on vaikeaa. Se voi olla vaan sisäänrakennettu juttu, vaikeus näyttää tunteitaan.
 

Yhteistyössä