Oisko lapsen diabetes teille millanen asia?

["vieras"]

Siskolla on insuliinipumppu, joka on tosi kätevä. Ei tarvitse enää niiden piikkien kanssa plärätä.

Tarvii mitata sokeri ennen ateriaa ja kontrolloida sitä välillä aterioiden jälkeenkin. Pumppu ei ole huoleton todella liikkuvalla pojalla. Ja hiilarit pitää silti laskea ja osata annostella insuliini oikein.

 

["pöö"]

Alussa oli kamala asia, mutta nyt 4v kokemuksella ollaan ihan huippuja pojan hoidossa. Tähän haasteen tuo vielä adhd. Siitä vain tulee osa elämää, ei se ole muuta kun tarkat hiilari määrät aterioissa ja sokerin mittaamista ja välipalat aina mukana. Insuliinihoitokin on aika joustavaa muodosta riippuen.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Isäni on sairastanut lähes 60-vuotta diabetestä ja jopa hänen suurpiirteisyydellään selvinnyt hengissä - eli en hirvittävästi ottaisi pulttia. Kyllä sen kanssa selviää.

 

["vieras"]

Astma on varmaan helpompi. Ainakin meidän muksun rasitusastma on aika piis of keik eikä vaikuta oikein mihinkään. Lapsi osasi jo 5 v iässä lääkitä itsensä tarvittaessa, diabeetikko tuskin siihen kykenee vielä 10 v iässäkään (vai?).

Osaa, JOS tietää sokeritasonsa, eli on sen mitannut, osaa laskea hiilarit ja annostella insuliinin oikein.

Esim. meillä yksi syöty leipä vaatii lähes joka kerta eri määrän insuliinia kellonajasta riippuen. Eli yksi leipä aamulla ei ole sama määrä inskaa, ku vaikka illalla tai päivällä jne... TODELLA ärsyttävää.

 

["pöö"]

[QUOTE="pöö";26389739]Alussa oli kamala asia, mutta nyt 4v kokemuksella ollaan ihan huippuja pojan hoidossa. Tähän haasteen tuo vielä adhd. Siitä vain tulee osa elämää, ei se ole muuta kun tarkat hiilari määrät aterioissa ja sokerin mittaamista ja välipalat aina mukana. Insuliinihoitokin on aika joustavaa muodosta riippuen.[/QUOTE]

Ja meillä oireet alkoivat 6kk enterorokosta, joka saattaa altistaa diabeteksen puhkeamisen ja meillä muutenkin sukurasitteena.

 

[LauhkeaLehmä]

[QUOTE="vieras";26389733]Tarvii mitata sokeri ennen ateriaa ja kontrolloida sitä välillä aterioiden jälkeenkin. Pumppu ei ole huoleton todella liikkuvalla pojalla. Ja hiilarit pitää silti laskea ja osata annostella insuliini oikein.[/QUOTE]

Toki tarvitsee sokerit mitata ja hiilareita laskea edelleen. On vaan kätevämpi(ainakin ei niin paljon liikkuvalla tytöllä), kun ei tarvitse joka välissä olla tökkimässä neulaa nahan alle ja insuliinin annostelun voi hoitaa nappia painamalla.

 

["Vieras"]

Isäni on sairastanut lähes 60-vuotta diabetestä ja jopa hänen suurpiirteisyydellään selvinnyt hengissä - eli en hirvittävästi ottaisi pulttia. Kyllä sen kanssa selviää.

Jokainen diabetes kun on niinyksilöllinen. Joku pärjää suurpiirteisyydellä, joku ei pärjää vaikka grammavaaalla annokset mittaisi.

 

[Madicken04]

Astma on varmaan helpompi. Ainakin meidän muksun rasitusastma on aika piis of keik eikä vaikuta oikein mihinkään. Lapsi osasi jo 5 v iässä lääkitä itsensä tarvittaessa, diabeetikko tuskin siihen kykenee vielä 10 v iässäkään (vai?).

Noin kanssa tykkäisin. Meidän pojalla tosin vain infektioastma mutta lääkintä paljon helpompaa mitä diabeteksessa.

Pojalla myös kilpirauhasen vajaatoiminta mitä helpommaksi ei hoito voisi juuri mennä. Verikokeissa käydään säännöllisesti ja iltaisin lääke minkä lääkäri on määrännyt (annostus on säilynyt samana koko tämän 2-3v). Yksi pieni tabletti ja siinä se.

 

["juu"]

Eräs lääkäri lohdutti silloin kun sairaus puhkesi, että jos saisi valita lapselle jonkin sairauden, olisi se diabetes, sillä se on helppohoitoisin. Tiedä sitten...

tää taitaa olla ihan tapana lastenlääkäreillä. samoin meidän lääkäri totesi kun tyttöni sairastui lastenreumaan,.

 

[Beep]

[QUOTE="vieras";26389674]Mun on pakko olla toista mieltä. Onhan se hoidettavissa, mutta hoito on todella monimutkainen. Tiedän sen diabeetikkolapsen äitinä. Yhtä mittaamista ja pistämistä.[/QUOTE]

Joo, arvaa lohduttiko toi mua silloin? No ei. Enkä mä pidä hoitoa mitenkään hirveän iisinä, en todellakaan.

 

[Beep]

Astma on varmaan helpompi. Ainakin meidän muksun rasitusastma on aika piis of keik eikä vaikuta oikein mihinkään. Lapsi osasi jo 5 v iässä lääkitä itsensä tarvittaessa, diabeetikko tuskin siihen kykenee vielä 10 v iässäkään (vai?).

Tuskin mun muksu ainakaan kykenee. :/

 

[Beep]

[QUOTE="vieras";26389749]Osaa, JOS tietää sokeritasonsa, eli on sen mitannut, osaa laskea hiilarit ja annostella insuliinin oikein.

Esim. meillä yksi syöty leipä vaatii lähes joka kerta eri määrän insuliinia kellonajasta riippuen. Eli yksi leipä aamulla ei ole sama määrä inskaa, ku vaikka illalla tai päivällä jne... TODELLA ärsyttävää.[/QUOTE]

Tää on niiiiiiiiiiiin totta!!!!

Ja sellanenkin on outo homma, että kun kipeenä sokerit ei nouse millään vaikka mitä söis ja koko ajan syö, ei nouse, ei niin vaikka olis vs alle 4, niin pieni annos inskaa niin lähtee nousemaan. Siis näin meillä.

 

[Beep]

[QUOTE="juu";26389794]tää taitaa olla ihan tapana lastenlääkäreillä. samoin meidän lääkäri totesi kun tyttöni sairastui lastenreumaan,.[/QUOTE]

No sama kävi mielessä. :/

 

[Anatolia]

Tuskin mun muksu ainakaan kykenee. :/

En kyllä ajattele, että pitäisikään kyetä...toivottavasti et käsittänyt väärin.

Kivaahan se tietty olisi jos kykenisi. Elämää helpottavaa, uskoisin. Mutta mun mielestä diabetesasiat on aika hankalia aikuisellekin (tai siis ainakin mulle, kokemusta mulla ei tosin paljoa ole) niin miten lapsi sitten voisi osata.

Osaako opettajatkaan, vai miten nämä asiat on hoidettu koululaisilla? Terkkari hoitaa?

 

[Beep]

En kyllä ajattele, että pitäisikään kyetä...toivottavasti et käsittänyt väärin.

Kivaahan se tietty olisi jos kykenisi. Elämää helpottavaa, uskoisin. Mutta mun mielestä diabetesasiat on aika hankalia aikuisellekin (tai siis ainakin mulle, kokemusta mulla ei tosin paljoa ole) niin miten lapsi sitten voisi osata.

Osaako opettajatkaan, vai miten nämä asiat on hoidettu koululaisilla? Terkkari hoitaa?

En käsittänyt varmaankaan väärin. Uskon silti, että "tavislapsi" oppii hoitamaan itseään paljon aikaisemmin kun "ei-tavikset". (Olipa taas sepustus)

Mä en tiedä eri kuntien käytännöistä, mut meidän on ainakin saatava lapselle henk.koht. avustaja. Kuulemma joillain käy terkkari mittailemassa tai sitten on joku luokan yhteinen avustaja opetettu. Opettajat tuskin ehtii ja haluaakaan ottaa terv.hoitopuolen vastuuta?

 

[kookosta]

Sanoisin, että olisi shokki. varsinkin jos lapsi saisi 1 tyypin diabeteksen. Sen kanssa olisi opittava elämään lopun elämää, ei kiva.

 

[Anatolia]

En käsittänyt varmaankaan väärin. Uskon silti, että "tavislapsi" oppii hoitamaan itseään paljon aikaisemmin kun "ei-tavikset". (Olipa taas sepustus)

Mä en tiedä eri kuntien käytännöistä, mut meidän on ainakin saatava lapselle henk.koht. avustaja. Kuulemma joillain käy terkkari mittailemassa tai sitten on joku luokan yhteinen avustaja opetettu. Opettajat tuskin ehtii ja haluaakaan ottaa terv.hoitopuolen vastuuta?

Saakohan ne edes ottaa? Kun ei ole siihen koulutusta.

 

["tähti"]

Ennen olisin sanonut, että ei paljon millainenkaan, mutta nyt sanoisin toisin.

Isäni viimeiset vuodet kaikkien diabeeteksen liitännäissairauksien kanssa seuranneena olisin surullinen ja huolissani. Enkä halua nyt säikytellä ketään diabeetikon vanhempaa, kyllähän diabeeteksen kanssa elää ja pitkäänkin. Lisäksi hoito on varmasti kehittynyt aivan valtavasti viime aikoina, isäni sairastui jo vuonna -70 jolloin hoitokin oli ihan eri luokkaa.

Mutta ne liitännäiset ovat pirullisia. Huh. Isä kuoli vähän päälle 60-vuotiaana, ja todella toivon syvästi säästyväni taudilta, ja etenkin että lapseni säästyvät.

 

["vieras"]

Liitännäissairaudet kauhistuttais.

 

[Foortti harmaana]

Noista opettajista.
Opettajien ammattiliitto on kieltänyt tai siis suositta,
etteivät opettajat hoida "tauteja" esim just diabetestä.
Saavat jos HALUAVAT toki.

Meilläkin lapsella oli avustaja ja oikeestaan kaks jotka osas niin nyt ekalla.
Kun toinen on kipee, niin...
Ja toinen oli aika usein.

 

["vieras"]

En kyllä ajattele, että pitäisikään kyetä...toivottavasti et käsittänyt väärin.

Kivaahan se tietty olisi jos kykenisi. Elämää helpottavaa, uskoisin. Mutta mun mielestä diabetesasiat on aika hankalia aikuisellekin (tai siis ainakin mulle, kokemusta mulla ei tosin paljoa ole) niin miten lapsi sitten voisi osata.

Osaako opettajatkaan, vai miten nämä asiat on hoidettu koululaisilla? Terkkari hoitaa?

Meillä oli 1,5 vuotta avustaja, joka valvoi mittauksen ja piston. Avustajalla oli itsellään diabeetikkolapsi, joten osasi huolehtia, kunhan tiesi korjausyksiköiden määrän, jos sokeri oli korkeahko tai matala jne... Insuliinintarve on jokaisella erilainen, joten samalla kaavalla ei voi hoitaa.

Opettaja huolehti luokkaan hiilaripitoista syötävää, eipä häneltä juuri muuta voi edes vaatia. Sairaus on niin vaativa hoitaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="tähti";26390137]Ennen olisin sanonut, että ei paljon millainenkaan, mutta nyt sanoisin toisin.

Isäni viimeiset vuodet kaikkien diabeeteksen liitännäissairauksien kanssa seuranneena olisin surullinen ja huolissani. Enkä halua nyt säikytellä ketään diabeetikon vanhempaa, kyllähän diabeeteksen kanssa elää ja pitkäänkin. Lisäksi hoito on varmasti kehittynyt aivan valtavasti viime aikoina, isäni sairastui jo vuonna -70 jolloin hoitokin oli ihan eri luokkaa.

Mutta ne liitännäiset ovat pirullisia. Huh. Isä kuoli vähän päälle 60-vuotiaana, ja todella toivon syvästi säästyväni taudilta, ja etenkin että lapseni säästyvät.[/QUOTE]
Liitännäissairaudet vähenee koko ajan. Kiitos tehokkaan hoidon. Hoito on monimutkainen ja hankala, mutta hyvä hoitotaso varmistaa sen, että liitännäissairauksia ei tule.

Eli nykylapset on ihan hyvässä asemassa hoitotasonsa suhteen. Vanhempien aktiivisuus ja paneutuminen on todella isossa roolissa diabeetikkolapsen hoidossa. Se joko onnistuu tai sitten ei.

 

["Vieras"]

Tää on niiiiiiiiiiiin totta!!!!

Ja sellanenkin on outo homma, että kun kipeenä sokerit ei nouse millään vaikka mitä söis ja koko ajan syö, ei nouse, ei niin vaikka olis vs alle 4, niin pieni annos inskaa niin lähtee nousemaan. Siis näin meillä.

Tai jouluna ja kaverisynttäreillä yms jännissä kohdissa voi syödä mitä vaan ja Vs ok. Jos yrität säännöstellä, lapsi on shokissa huvipuistoretken jälkeisenä yönä.

 

[Onpas vaikeeta]

En kyllä ajattele, että pitäisikään kyetä...toivottavasti et käsittänyt väärin.

Kivaahan se tietty olisi jos kykenisi. Elämää helpottavaa, uskoisin. Mutta mun mielestä diabetesasiat on aika hankalia aikuisellekin (tai siis ainakin mulle, kokemusta mulla ei tosin paljoa ole) niin miten lapsi sitten voisi osata.

Osaako opettajatkaan, vai miten nämä asiat on hoidettu koululaisilla? Terkkari hoitaa?

Meillä 10-vuotias diabeetikko, joka sairastanut alle 2 vuotta. Ei osaa hoitaa itse, tai ei HALUA muistaa hoitaa itse. Osaa kyllä laskea hiilarit, tietää mitä niille pistetään mihinkin aikaan päivästä, paljonko pitkävaikutteista, yms. Mutta kun ei haluaisi muistaa tätä, ei haluaisi muistaa mitata verensokereita. Ja ymmärrän toki lasta, ei muakaan varmaan huvittaisi tuo aina.

Ja vielä kun lapsella hieman haasteita keskittymisessä ja "olemisessa", ei selkeää diagnoosia (enkä sitä tarvitsekaan), mutta piirteitä löytyy mm. ADHD:sta sekä käytöshäiriöiden puolelta. Tuo DM olisi todellakin paljon helpommin hoidettava jollakin toisella lapsellamme. Mutta näillä korteilla pelataan...

Ja vielä tuosta kouluhommasta, meillä ei ole avustajaa, vaan koululla on yksi opettaja joka tarvittaessa katsoo noiden diabeetikkojen perään ruokailussa, koululla taitaa olla 6-7 muutakin diabeetikkoa. Ope ei saa tietenkään pistää, eli jos lapsi ei pistä itse/ei ole pumppua (kuten meillä), käytössä inska joka vaikuttaa koulupäivän ajan. Muuten pistetään nopeavaikutteista syömisten mukaan. Ja koulupäivien aikana ei olekaan juurikaan mitattu sokereita, hieman hankaloittaa hyvän tasapainon löytymistä. Ja lapsi siis pistää kyllä kotona pääasiassa itse, mutta koulussa sitä ole saatu onnistumaan.

 

["vieras"]

hoidettavissa. ei lapsen ja meidän perheen elämä siihen tyssäisi