V
"vieras"
Vieras
Tuli tuosta autismi-diabeetikko -jutusta mieleen.
Meillä on diabeteslapsi perheessä ja mielenkiinnolla kyselen.
Meillä on diabeteslapsi perheessä ja mielenkiinnolla kyselen.
?
.....
Vieras
Syyttäisin itseäni. Esim. d-vitamiinin puutos 8-kertaistaa diabeteksen puhkeamisriskin. Myös monet elintavat ja sairastelut jne. vaikuttavat. Geneettinen alttius tietty eniten, mutta silti.
Ou jee :O
Siltikin, vaikka 'syyllistävää' elintapatekijää ei pystyttäisi osoittamaan? Tuntisit syyllisyyttä että olet tietämättäsi ja tutkimattasi lapsen tehnyt?
N
Nissae
Vieras
Ei se kivaa olisi. Muttei maailmanloppukaan. Sen kanssa oppisi varmasti elämään, mutten voi väittää tai uskoa, etteikö se rajoittaisi elämää ja aiheuttaisi huolta.
L
ligl
Vieras
Joo, kyllä minäkin varmaan onnistuisin syyttämään itseäni, kun en mielettömästä yrityksestä huolimatta onnistunut täysimettämään ja altistin lapseni lehmänmaidon proteiinille jo alle viikon ikäisenä (vaikka tajuan, että JOTAINHAN sen rimppakintun oli mahaansa saatava kun paino vain laski).
Mutta sitten. Ei kai se tauti sinäällään... tai ainakaan sen hoito olisi mikään ongelma. Riippuu toki siitäkin saisiko sen kohtuullisin vaivoin hyvään tasapainoon vai ei. Huolettaisi lapsen aikuisuus ja vanhuus, eihän se nuorena elämää niin sotke, mutta ajan kanssa alkaa helposti tulla sitten niitä ikävämpiä seurauksia.
Noh, sen kanssa olisi elettävä. Ja hoidettava hyvin. Onhan se pirunmoinen elinikäinen riesa, mutta kurjempiakin tauteja ja tilanteita on.
Mutta sitten. Ei kai se tauti sinäällään... tai ainakaan sen hoito olisi mikään ongelma. Riippuu toki siitäkin saisiko sen kohtuullisin vaivoin hyvään tasapainoon vai ei. Huolettaisi lapsen aikuisuus ja vanhuus, eihän se nuorena elämää niin sotke, mutta ajan kanssa alkaa helposti tulla sitten niitä ikävämpiä seurauksia.
Noh, sen kanssa olisi elettävä. Ja hoidettava hyvin. Onhan se pirunmoinen elinikäinen riesa, mutta kurjempiakin tauteja ja tilanteita on.
V
"vieras"
Vieras
Jonkinasteinen peikko se on omassa mielessäni. Itse olen diabeetikon pikkusisko ja oma lapsuus oli hyvin kellotettua veljen piikkien ja syömisten vuoksi. Ja kuljin oman lapsuuteni myös toistuvasti tutkimuksissa perheeni kanssa kun tehtiin näitä kansallisia diabetestutkimuksia. Muistan olleeni veljelleni katkera välillä. Ja muistan pelänneeni kun odotin pihatiellä ambulanssia kun vanhemmat sisällä herättelivät insuliinishokkiin vajonnutta veljeä. Näitä oli muutaman vuoden välein.
Esikoiseni on isoveljeni pieni kaksoisolento ja sydän välillä hyppää kun poika välillä juo älyttömiä määriä. Vakavasti ottaen ei ole vielä tarvinnut oikeasti epäillä. Miettii vain välillä. Onnekseni tiedän, että hoitomuodot ovat kehittyneet paljon sitten oman lapsuuteni. Tautina se ei ahdista, mutta lisänä lapseni muiden sairauksien päälle se ahdistaa helvetisti.
Yksi päivä ajattelin, että onko nykyään diabeetikoilla rannekkeita tai muita tunnuksia? Veljelläni on aina ollut ranneke. Mietin leikkipuistossa, etten ole aikoihin sellaista nähnyt, ymmärtääkö nykyvanhemmat sellaisen tarpeen.
Esikoiseni on isoveljeni pieni kaksoisolento ja sydän välillä hyppää kun poika välillä juo älyttömiä määriä. Vakavasti ottaen ei ole vielä tarvinnut oikeasti epäillä. Miettii vain välillä. Onnekseni tiedän, että hoitomuodot ovat kehittyneet paljon sitten oman lapsuuteni. Tautina se ei ahdista, mutta lisänä lapseni muiden sairauksien päälle se ahdistaa helvetisti.
Yksi päivä ajattelin, että onko nykyään diabeetikoilla rannekkeita tai muita tunnuksia? Veljelläni on aina ollut ranneke. Mietin leikkipuistossa, etten ole aikoihin sellaista nähnyt, ymmärtääkö nykyvanhemmat sellaisen tarpeen.
Diabetes olisi osa elämää.
Ei tartu
muttei arjessa ohittevaakaan juttu.
Äitin oni sisätautilääkäri, joka aikoinaan hoiti kaikki Suomen diabeettikkosynnytkset.
Autismi sen sijaan vaatisi enemmän, - jo sen vuoksi ettei lähellä sitä ole ennen ollut....
Ei tartu
muttei arjessa ohittevaakaan juttu.
Äitin oni sisätautilääkäri, joka aikoinaan hoiti kaikki Suomen diabeettikkosynnytkset.
Autismi sen sijaan vaatisi enemmän, - jo sen vuoksi ettei lähellä sitä ole ennen ollut....
Pikkusiskolla on diabeettes. Jotenkin jos nyt omella lapselle puhkeaisi ko. sairaus, se olisi helpompi sulattaa, kuin jos ei olisi asista minkään laista kokemusta ja tietoa entuudestaan. Siskolla on kuitenkin saatu hoito aika hyvään tasapainoon, eikä asiaa osaa ajatella niin kamalana "mörkönä" Kehtystäkin diabeetteksen hoidossa on tapahtunut niin paljon viimeisen 10 vuoden aikana. Ties vaikka olisi tulevaisuudessa parannettavissa.
Toki olisin surullinen lapsen puolesta, mutta selviäisimme siitä kyllä.
Toki olisin surullinen lapsen puolesta, mutta selviäisimme siitä kyllä.
F
Foortti harmaana
Vieras
Joo ja lehmäinsuliinia sisältävä äidinmaidonkorvike...
Lisäksi tutkitaan liian aikaisin aloitettuja naudanlihoja ja hedelmäsoseita ja sitä sun tätä.
Mä oon ihan tarpeeksi syyllisetty kiitos vaan.
Meillä on kuopuksella DM.
B
Beep
Vieras
V
"vieras"
Vieras
olisi se melkoinen shokki ja elämäntapa muutos tietyllä tapaa. Oon todella neuroottinen muutenkin välillä tuon lapsen kanssa että voin vaan kuvitella sitä huolen ja stressin määrää jos dm todettais.
Itse työskentelen terveydenhuoltoalalla ja eniten hirvittää juurikin ajatus siitä tulevaisuudesta, kun lapsi vanhenee. Liitännäissairaudet voi olla kohtalokkaita ja yksi shokki voi tehdä pahaa tuhoa aivoille jos huono tuuri käy..
Itse työskentelen terveydenhuoltoalalla ja eniten hirvittää juurikin ajatus siitä tulevaisuudesta, kun lapsi vanhenee. Liitännäissairaudet voi olla kohtalokkaita ja yksi shokki voi tehdä pahaa tuhoa aivoille jos huono tuuri käy..
V
"Vieras"
Vieras
Kova työ diabeteksessa on ja lapsenvahtina on vielä vaikeampi löytää kuin muuuten. Elinikäinen huoli myös tulee kaupan päälliseksi.
Eihän tuollainen koskaan kiva olisi. Meillä tuon sairauden aiheuttama "isku" ja arjen hankaluus riippuisi pitkälti siitä kenellä lapsista se todettaisiin. Jos valita saa niin ehdottomasti mieluiten kuopuksella, hänet olisi varmasti helpoin saada hyvään hoitotasapainoon, hän oppisi iän myötä itse ymmärtämään sairautensa ja hoitamaan sitä. Noin pienenä sairastuessa siitä tulisi varmaan hänelle luonnollinen osa elämää.
Seuraavaksi mieluiten esikoiselle. Hänet saa vielä ohjattua ruokailemaan asianmukaisesti ja vaikka nykyisellään onkin piikkikammoinen niin varmaan insuliinin anto alkaisi aikanaan sujua. Huonoja puolia on että hoitonsa tulisi aina olemaan muiden vastuulla eikä vän ehkä koskaan pystyisi edes itse ilmaisemaan tuntemuksiaan, kertomaan milloin olo menee huonoksi jne. Myös lisäsairaudet pelottaisi.
Kaikista vihonviimeinen paikka olisi jos tuo todettaisiin keskimmäisellä. Pelkkää insuliinin anto tuolle voisi olla oma hommansa ja koska tyypillisenä autistina ruokailut ei suinkaan mene aina suunnitelmien mukaan joten verensokerit heittelisivät varmasti pelottavan paljon. Hän ei myöskään osaisi selkeästi ilmaista tuntemuksiaan ja niiden lukeminen muutenkin ailahtelevasta autistista olisi vaikeaa. Tuo olisi minulle jatkuva stressin ja pelon aihe.
Seuraavaksi mieluiten esikoiselle. Hänet saa vielä ohjattua ruokailemaan asianmukaisesti ja vaikka nykyisellään onkin piikkikammoinen niin varmaan insuliinin anto alkaisi aikanaan sujua. Huonoja puolia on että hoitonsa tulisi aina olemaan muiden vastuulla eikä vän ehkä koskaan pystyisi edes itse ilmaisemaan tuntemuksiaan, kertomaan milloin olo menee huonoksi jne. Myös lisäsairaudet pelottaisi.
Kaikista vihonviimeinen paikka olisi jos tuo todettaisiin keskimmäisellä. Pelkkää insuliinin anto tuolle voisi olla oma hommansa ja koska tyypillisenä autistina ruokailut ei suinkaan mene aina suunnitelmien mukaan joten verensokerit heittelisivät varmasti pelottavan paljon. Hän ei myöskään osaisi selkeästi ilmaista tuntemuksiaan ja niiden lukeminen muutenkin ailahtelevasta autistista olisi vaikeaa. Tuo olisi minulle jatkuva stressin ja pelon aihe.
M
"mie"
Vieras
Eihän se kivaa olisi, mutta ei maailma siihen kaatuisi. Mieheni on sairastanut diabetesta lapsesta asti, joten asia on tuttu meidän perheessä ja tiedetään, että diabeteksen kanssa voi elää ihan normaalia elämää. Esikoisesta tiedetään, että kantaa diabetekselle altistavaa geeniä, kuopuksesta ei ole tietoa-sitä ei tietysti tiedetä onko esikoinen saanut tuon geenin minulta vai isältään, riski sairastua on kuitenkin pieni.
B
Beep
Vieras
Se olisi asia, jonka kanssa selvittäisi. Ei olisi vaihtoehtoja. Aluksi varmasti olisi vaikeaa ja pitäisi sopeutua. Saattaisi tulla syyttelyt ja jossittelut.
Yritettäisi varmaan auttaa lasta selviämään taudin kassa niin hyvin kuin mahdollista ja hyväksyisimme sen osana hänen (ja meidän) elämää.
Kuulostaa imelältä ehkä edellinen lause, mutta on niitä pahempiakin sairauksia.
Yritettäisi varmaan auttaa lasta selviämään taudin kassa niin hyvin kuin mahdollista ja hyväksyisimme sen osana hänen (ja meidän) elämää.
Kuulostaa imelältä ehkä edellinen lause, mutta on niitä pahempiakin sairauksia.
B
Beep
Vieras
Eräs lääkäri lohdutti silloin kun sairaus puhkesi, että jos saisi valita lapselle jonkin sairauden, olisi se diabetes, sillä se on helppohoitoisin. Tiedä sitten...
V
"vieras"
Vieras
Mun on pakko olla toista mieltä. Onhan se hoidettavissa, mutta hoito on todella monimutkainen. Tiedän sen diabeetikkolapsen äitinä. Yhtä mittaamista ja pistämistä.
[QUOTE="vieras";26389674]Mun on pakko olla toista mieltä. Onhan se hoidettavissa, mutta hoito on todella monimutkainen. Tiedän sen diabeetikkolapsen äitinä. Yhtä mittaamista ja pistämistä.[/QUOTE]
Siskolla on insuliinipumppu, joka on tosi kätevä. Ei tarvitse enää niiden piikkien kanssa plärätä.
Siskolla on insuliinipumppu, joka on tosi kätevä. Ei tarvitse enää niiden piikkien kanssa plärätä.
Astma on varmaan helpompi. Ainakin meidän muksun rasitusastma on aika piis of keik eikä vaikuta oikein mihinkään. Lapsi osasi jo 5 v iässä lääkitä itsensä tarvittaessa, diabeetikko tuskin siihen kykenee vielä 10 v iässäkään (vai?).