Isäpuolen henkinen ja fyysinen pahoinpitely koko lapsuusajan, ja se että äitini TIESI tästä mutta ei tehnyt MITÄÄN! Se on ollut vaikeinta minulle, luulisi että kuka tahansa äiti olisi tässä asiassa lapsensa puolella... Vaan ei mun. Oma isäni sanoi kun olin n. 15 vuotias ettei minua koskaan halunnut, äitini kuulemma hankkiutui salaa raskaaksi...
Lapsettomuus kosketti/koskettaa myös kovasti koska siinä sivussa se tietenkin vaikutti myös mieheni elämään. Nyt raskaana 12+3 mutta on vaikea vieläkään uskoa että tästä lapsi syntyisi... Kaikkien leikkausten (ollut sekä paksusuoli-, että ohutsuoliavanne) tuoma pelko ja häpeä sekä samaan aikaan lapsettomuushoidot ja tuon parjatun isäpuolen kuolema sekä henkisesti raskas työpaikka (huono työilmapiiri) parin vuoden sisällä saivat mut lähelle hermoromahdusta, josta rupesin paranemaan vasta mielenterveyshoitajan avulla. Lääkkeitä en silloin suostunut aloittamaan enkä jäämään sairaslomalle vaikka työpaikka vain pahensi aina oireita... Nyt päällisinpuolin kaikki ok, työ loppunut, leikkaukset kaikki ohi ja raskaus, mutta tuntuu välillä etten ole vieläkään näistä asioista päässyt yli. :/
Lapsettomuus kosketti/koskettaa myös kovasti koska siinä sivussa se tietenkin vaikutti myös mieheni elämään. Nyt raskaana 12+3 mutta on vaikea vieläkään uskoa että tästä lapsi syntyisi... Kaikkien leikkausten (ollut sekä paksusuoli-, että ohutsuoliavanne) tuoma pelko ja häpeä sekä samaan aikaan lapsettomuushoidot ja tuon parjatun isäpuolen kuolema sekä henkisesti raskas työpaikka (huono työilmapiiri) parin vuoden sisällä saivat mut lähelle hermoromahdusta, josta rupesin paranemaan vasta mielenterveyshoitajan avulla. Lääkkeitä en silloin suostunut aloittamaan enkä jäämään sairaslomalle vaikka työpaikka vain pahensi aina oireita... Nyt päällisinpuolin kaikki ok, työ loppunut, leikkaukset kaikki ohi ja raskaus, mutta tuntuu välillä etten ole vieläkään näistä asioista päässyt yli. :/