Elämäsi vaikein asia G

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Isäpuolen henkinen ja fyysinen pahoinpitely koko lapsuusajan, ja se että äitini TIESI tästä mutta ei tehnyt MITÄÄN! Se on ollut vaikeinta minulle, luulisi että kuka tahansa äiti olisi tässä asiassa lapsensa puolella... Vaan ei mun. Oma isäni sanoi kun olin n. 15 vuotias ettei minua koskaan halunnut, äitini kuulemma hankkiutui salaa raskaaksi...

Lapsettomuus kosketti/koskettaa myös kovasti koska siinä sivussa se tietenkin vaikutti myös mieheni elämään. Nyt raskaana 12+3 mutta on vaikea vieläkään uskoa että tästä lapsi syntyisi... Kaikkien leikkausten (ollut sekä paksusuoli-, että ohutsuoliavanne) tuoma pelko ja häpeä sekä samaan aikaan lapsettomuushoidot ja tuon parjatun isäpuolen kuolema sekä henkisesti raskas työpaikka (huono työilmapiiri) parin vuoden sisällä saivat mut lähelle hermoromahdusta, josta rupesin paranemaan vasta mielenterveyshoitajan avulla. Lääkkeitä en silloin suostunut aloittamaan enkä jäämään sairaslomalle vaikka työpaikka vain pahensi aina oireita... Nyt päällisinpuolin kaikki ok, työ loppunut, leikkaukset kaikki ohi ja raskaus, mutta tuntuu välillä etten ole vieläkään näistä asioista päässyt yli. :/
 
2 keskenmenoa
Molempien lasten keskosuus ja esikoisen siitä johtuva sairaus (kehityshäiriö ja autistiset piirteet).
Työttömyys ja sitä kautta ainainen pennin venytys
Miehen ahdistuneisuushäiriö
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anni:
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen äiti:
Mä en ikinä unohda sitä, kun isäni antoi minulle selkään... Se oli jotain niin kammottavaa ja noloa. Hän vaan kiivastui typerästä syystä (en halunnut ottaa reilusti nuorempaa siskoani kaverini luoksen mukaan) ja sitten remmi lauloi :'(
Vaikka minullakin on yksi erityislapsi, en koe vaativaa arkea hänen kanssaan niin vaikeaksi kuin tuota... pahoinpitelyä.

:hug: Täällä myös yksi remmiä ja tukkapöllyä ja risua saanut :/

Elämäni vaikein asia on äitini.
Hän on puolueellinen kun on kyse lapsistaan, vanhempi osaa kaiken ja on paras ja jos joku muukin niin sitten nuorin, keskimmäinen ei ole mitään, eli minä.
Hän ei puhu, ei menneestä ei nykyhetkestä, on siis erittäin sisäänpäin kääntynyt useimmille ihmisille, ja kaikki pitäisi ajatuksenluvulla hoitaa.
Muutenkin paljon sellaista, mikä on jäänyt mieltä kaihertamaan mutta tuskin koskaan selviää.


Sepä se vaatiikin taitoa olla tasapuolinen lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Lapset ovat kateellisia toisilleen vielä aikuisenakin, täytyy katsoa tarkkaan ettei jonkun lapsia enempää yökylättele kuin muidenkaan. On vaikeampi olla mummi kuin äiti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
2 keskenmenoa
Molempien lasten keskosuus ja esikoisen siitä johtuva sairaus (kehityshäiriö ja autistiset piirteet).
Työttömyys ja sitä kautta ainainen pennin venytys
Miehen ahdistuneisuushäiriö

Lisään vielä, että omasta lapsuudesta koulukiusaaminen ja vanhempien ero on ollut rankkoja asioita myös, sekä isäpuolen seksuaalinen häiriköinti (josta en ole koskaan kertonut kellekään)
 
Alkuperäinen kirjoittaja heppuli:
koko lapsuus...isä veteli millon paljaal kädel,millon risul ja millon vyöllä,joi,hakkas äitiä ja äiti ei saanu aikaseks lähteä ennen ku mä olin 15v....jätti mut ainoona isän työ asumaan(sisaruksia mulla 3) =( ikinä en unohda,mut anteeks olen isälle antanu...tiedän etten oo mikää helppo lapsi ollu ja täten en ihan syytönkää selkäsaunoihin =((


Samalaista täällä lapsuus, nuoruus paitsi ettei isäni ollut humalassa. Jotenkin olisi helpompi ymmärtää käytöksensä kun olisi juovuksissa ollut. Aikasin muutin pois kotoa.
 
Koulukiusaaminen, siiitä johtuen itsetunto on edelleen huono, mutta julkisten paikkojen kammo alkaa pikkuhiljaa olla voitettu.

Syöpä, joka onneksi on hoitojen osalta taaksejäänyt, enää kontrolleja lopun elämää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Alkuperäinen kirjoittaja Anni:
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen äiti:
Mä en ikinä unohda sitä, kun isäni antoi minulle selkään... Se oli jotain niin kammottavaa ja noloa. Hän vaan kiivastui typerästä syystä (en halunnut ottaa reilusti nuorempaa siskoani kaverini luoksen mukaan) ja sitten remmi lauloi :'(
Vaikka minullakin on yksi erityislapsi, en koe vaativaa arkea hänen kanssaan niin vaikeaksi kuin tuota... pahoinpitelyä.

:hug: Täällä myös yksi remmiä ja tukkapöllyä ja risua saanut :/

Elämäni vaikein asia on äitini.
Hän on puolueellinen kun on kyse lapsistaan, vanhempi osaa kaiken ja on paras ja jos joku muukin niin sitten nuorin, keskimmäinen ei ole mitään, eli minä.
Hän ei puhu, ei menneestä ei nykyhetkestä, on siis erittäin sisäänpäin kääntynyt useimmille ihmisille, ja kaikki pitäisi ajatuksenluvulla hoitaa.
Muutenkin paljon sellaista, mikä on jäänyt mieltä kaihertamaan mutta tuskin koskaan selviää.


Sepä se vaatiikin taitoa olla tasapuolinen lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Lapset ovat kateellisia toisilleen vielä aikuisenakin, täytyy katsoa tarkkaan ettei jonkun lapsia enempää yökylättele kuin muidenkaan. On vaikeampi olla mummi kuin äiti.

Siitä ei ole vielä meillä ollut ongelmaa, koska oma lapseni on tällä hetkellä ainut lapsenlapsi molemmille isovanhemmilleen.
Minua vain edelleen kaihertaa se tunne, että olen omassa perheessä ulkopuolinen, tai en osaa mitään, tai olen huonompi kuin vanhempi sisareni, tai etten osannut käyttäytyä yhtä hyvin jnejne..
 
Alkuperäinen kirjoittaja METSOLA:
Vauvan kuolema. Toisena tulee insesti

Saako udella, että millä viikoilla raskautesi oli silloin, kun vauva syntyi?Oliko siinä syynä se, että istukka oli kalkkeutunut?Pyydän tuhannesti anteeksi jos uteluni nostaa sinulle tunteita pintaan. Muistelen kun kerroit tapahtuneesta ja oli todella liikuttavaa luettavaa.
 
kun olin sairaalassa uhkaavan keskenmenon vuoksi lapsen isä etsi itselleen toisen naisen perustellen ettei ollut enää mitään yhteistä mun kanssa. kun ystäväni hakattiin kuoliaaksi
 

Yhteistyössä